Lausunto
Esitetyt prosessikuvaukset ja tietosisällöt on laadittu huolellisesti ja ne tukevat hyvin myös lapsen oman mielipiteen ja näkemysten dokumentointia ja huomioimista lastensuojelulain mukaisella tavalla. Asiakassuunnitelman osalta puollan vaihtoehtoa, jossa avo- ja sijaishuollon asiakassuunnitelmat yhdistettäisiin yhdeksi dokumentiksi, josta käytettäisiin kulloinkin tarvittavia osioita. Tämä varmistaisi parhaiten kokonaiskuvan muodostamisen asiakkaasta palvelua järjestettäessä.

Lapsiasiavaltuutettu muistuttaa, että yhteisen kansallisen tietoarkiston tarkoituksena on myös palvella kuntien sisäisen, kuntien välisen, alueellisen ja valtakunnallisen vertailu- ja tilastotiedon tuottamista. Lisäksi se luo perustan mahdollisille säännönmukaisille seurantatutkimuksille aihealueista, joista vuotuinen tilastollinen seuranta ei ole mahdollista tai tarkoituksenmukaista.

Esitetty lastensuojelun asiakastietojen määrittely yhteisesti kansallisesti luo aiempaan verrattuna erinomaiset mahdollisuudet parantaa lastensuojelun asiakkaiden ja lastensuojelupalveluiden tutkimusmahdollisuuksia. Lastensuojelupalveluiden laadun ja vaikuttavuuden arvioinnin sekä lastensuojelulasten hyvinvoinnin seurannan kannalta nykyinen tietopohja onkin ollut aivan riittämätön.

Lapsiasiavaltuutettu on tuonut lastensuojelua koskevan kansallisen seurantatiedon puutteet esille jo työnsä alkuvaiheessa (Lapsiasiavaltuutetun toimintakertomus 2006). Sittemmin lasten hyvinvoinnin tietopohjan aukkoja - mukaan lukien lastensuojelu - on selvitetty lapsiasianeuvottelukunnan lapsitietojaostossa yhteistyössä  Lasten, nuorten ja perheiden politiikkaohjelman kanssa.

Esille on näissä arvioinneissa tullut erityisesti tarve kerätä valtakunnallisesti lastensuojelutoimien ns. syytietoja. Näin lastensuojelutoimiin ryhtymisen pääasiallisia perusteita kyettäisiin seuraamaan kansallisesti joko vuosittain kerättävänä tietona tai vähintään säännöllisesti tehtävillä erillisselvityksillä.

Nyt esitetty asiakastietojen kuvaus ei luo mahdollisuutta luokitella lastensuojelutoimiin ryhtymisen perusteita kansallista kehittämistyötä varten. Perusteet ja ns. syytieto esitetään ilmaistavaksi tietoarkistossa vain ns. vapaana tekstinä lastensuojeluilmoituksen perusteita lukuunottamatta. Näin ollen vain lastensuojeluilmoituksen perusteista olisi mahdollista esim. laatia tilastoa.

Syytietoon ja lastensuojelutoimiin ryhtymisen perusteisiin liittyvää tietoa esitetään raportissa nyt siis koottavaksi seuraavissa kohdissa:

LASTENSUOJELUILMOITUS
§    7.1.4.2 Lastensuojeluilmoituksen aihe: Ilmoituksen aiheesta ehdotetaan raportissa kerättäväksi luokittelukelpoista otsikkotasoista tietoa (33 eri annettua vaihtoehtoa).
§    7.1.6.4 Lastensuojeluilmoituksen perusteet luokitellaan kolmeen luokkaan lain mukaisten perusteiden mukaan
§    7.1.6.5 Kirjataan yksityiskohtaisemmin lastensuojeluilmoituksen tekijän oma arvio tarpeesta selvittää lastensuojelun tarve liittyen kohtaan
§    7.1.4.2 vapaana tekstinä

SELVITYSTYÖN KULKU
§    7.2.2.1 Lastensuojelutarpeen selvityksen vireilletulon syy vapaana tekstinä eri asianosaisten näkemykset kooten

YHTEENVETO JA LASTENSUOJELUN TARVE
§    7.2.5.4 Sosiaalityöntekijän perusteltu näkemys lastensuojelun toimenpiteiden tarpeesta vapaana tekstinä

Katson, että syytietojen kansallisen seurannan helpottamiseksi on tarpeen laatia kohtaan 7.2.5.4 Sosiaalityöntekijän perusteltu näkemys lastensuojelun toimenpiteiden tarpeesta luokittelu, josta valitaan pääasiallinen syy tai useita näkemystä kuvaavia perusteita (vrt. lastensuojeluilmoituksen luokittelu).

Syytietojen keräämättä jättämisen perusteeksi on mainittu aiemmin tietosuojaan ja lainsäädännöllisiin esteisiin liittyvät perusteet. Kansallisen lastensuojelun kehittämistyön kannalta tietotarve on kuitenkin ilmeinen. Tietopohjan kehittämisestä käydyissä keskusteluissa on koettu laajasti ongelmaksi se, että syytietoa kerätään kuntakohtaisesti nykyisin erilaisin luokitteluin eikä yhteistä kansallista luokittelua ole. Uuden lastensuojelulain myötä käytännöt ja työtavat eri puolilla maata tulevat yhtenäistymään, mikä helpottaa perusteiden yhtenäistä arviointia.

Mikäli syytiedon kerääminen edellyttää lainsäädännön muuttamista, niin tämä asia tulisi arvioida sosiaali- ja terveysministeriössä pikaisesti ennen kuin asiakastiedoista lopullisesti päätetään.

Jyväskylässä 25. päivänä elokuuta 2008

Lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aula
Lakimies Johanna Aalto