Ulkoasiainministeriölle  21.1.2010
VIITE
HEL7848-30

ASIA
Lapsiasiavaltuutetun lausunto luonnoksesta Euroopan neuvoston yleissopimukseksi koskien naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemistä ja niiden vastaista toimintaa

LAUSUNTO
Yleistä
Lapsiasiavaltuutetun tehtävänä on mm. edistää lapsen oikeuksien toteutumista Suomessa, seurata lasten ja nuorten hyvinvointia sekä välittää saamaansa tietoa päätöksentekijöille. Lapsiasiavaltuutettu keskittyy siten lausunnossaan lapsen oikeuksien näkökulmaan.

YK:n lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen 19 artiklan mukaan lapsia tulee suojella kaikenlaiselta väkivallalta, vahingoittamiselta, pahoinpitelyltä, laiminlyönniltä ja välinpitämättömältä tai huonolta kohtelulta. Valtion velvollisuus on ryhtyä toimiin lasten suojelemiseksi ja heidän oikeuksiensa turvaamiseksi.

Sopimusluonnoksen 2 artiklan b-kohdassa määritellään, että termillä  domestic violence tarkoitetaan fyysistä, psyykkistä ja seksuaalista väkivaltaa, joka tapahtuu kotona tai kotia vastaavassa yksikössä tai muussa intiimissä suhteessa riippumatta siitä, asuvatko väkivallan tekijä ja uhri samassa taloudessa.

Artiklan 3 kappaleessa 1 velvoitetaan sopijapuolet ryhtymään tarvittaviin lainsäädännöllisiin tai muihin toimenpiteisiin taatakseen  kaikille, erityisesti naisille, oikeuden väkivallattomaan elämään sekä yksityisellä että julkisella elämänalueella (  violence that occur within the family or domestic unit or within any other intimate relationship). Sopimus siten kattaa myös lapsiin kohdistuvan väkivallan, kun se tapahtuu kotona tai väkivallan harjoittajana on lapselle läheinen henkilö. Voitaneen siis käyttää termiä lähisuhdeväkivalta.

Luonnoksen mukaan sopimuksen yksi tavoite on sukupuolten välisen tasa-arvon edistäminen. Sopimuksen sisältämät velvoitteet painottuvat aikuisiin naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemiseen ja torjuntaan lasten  (myös tyttöjen) jäädessä vähemmälle huomiolle.

Lapsinäkökulmaa vahvistaisi, jos sopimuksen  Preamble- osaan lisättäisiin viittaus YK:n lapsen oikeuksien yleissopimukseen ja / tai 1 artiklan tavoitteisiin lisättäisiin lapsen oikeuksien toteutumisen edistäminen. Tämä olisi perusteltua huomioiden, että EN:n tavoitteena on valtavirtaistaa lapsen oikeudet omassa toiminnassaan. Tässä asiakirjassa ne eivät kuitenkaan näy.

Tulisi myös harkita, pitäisikö sanan  women rinnalla käyttää nyt esitettyä useammin sanaa  girl (  women and girls), jotta lapsinäkökulma vahvistuisi. Esimerkkinä voi mainita 8 artiklan 4 ja 5 kappaleet. Tyttöihin kohdistuvan väkivallan vähentäminen vaatii kuitenkin osin erilaisia toimenpiteitä ja toimintatapoja kuin aikuisiin naisiin kohdistuva. Lisäksi myös naiset voivat kohdistaa väkivaltaa tyttöihin.

Lasten kohtaama väkivalta
Lapsen oikeuksien toteutumista seuraavan lapsen oikeuksien komitean 30.9.2005 Suomelle antamissa suosituksissa kiinnitettiin huomiota siihen, että perheensisäinen lapsiin kohdistuva väkivalta on yksi vakavimmista esteistä lapsen oikeuksien täysimääräiselle täytäntöönpanolle Suomessa. Lapsiin kohdistuva väkivalta on yleisin lähisuhdeväkivallan muoto.  Lapsiin kohdistuu väkivaltaa myös ns. kasvatustarkoituksessa, josta käytetään termiä kuritusväkivalta.

Sopimusluonnoksen artikla 2:n määritelmät eivät suoranaisesti mainitse lapsiin kohdistuvaa kuritusväkivaltaa (  corporal punishment). Myöskään luvussa 2, joka käsittelee rikosoikeutta, ei ole omaa "Kuriartiklaansa" kuritusväkivallan kriminalisointivelvoitteesta.

Kuritusväkivallan ehkäisy ei  myöskään ole sopimuksessa esillä kappaleessa III. Kuritusväkivallan ehkäisy ja kriminalisointi on kuitenkin muutoin EN:n lapsen oikeuksien strategian tavoitteena.  Lapsiasiavaltuutettu katsoo, että kuritusväkivallan kriminalisointi samoin kuin sitä ehkäisevät toimet tulee lisätä sopimukseen. Katson, ettei voida pitää itsestään selvänä, että muut mainitut määritelmät sisältäisivät lapsiin kohdistuvan kuritusväkivallan.

Mainittakoon, että sosiaali- ja terveysministeriön asettamana toimii lapsiin kohdistuvan kuritusväkivallan ehkäisemisen ja vähentämisen työryhmä (hankenumero STM022:00/2009). Työryhmän tehtävänä on laatia toimenpide-ehdotukset lapsiin kohdistuvan fyysisen ja henkisen kuritusväkivallan vähentämiseksi.

Lapsiasiavaltuutettu arvioi toiminnassaan lasten hyvinvointia sekä tyttöjen että poikien oikeuksien toteutumisen kannalta. Väkivaltaa kohdistuu molempiin. Tytöt kohtaavat väkivaltaa suhteellisesti enemmän kotona ja pojat vuorostaan kaveripiirissä ja vapaa-ajalla  [1]. Sekä tytöt että pojat voivat joutua myös seksuaalisen väkivallan uhreiksi. Tavoitteena tulee siten olla  tyttöjen ja poikien suojelu väkivallalta.

Lisäksi tulee huomioida, että kotona ja perheessä lapsiin ja myös tyttöihin kohdistavat väkivaltaa sekä miehet että naiset.  Tämä tulisi huomioida myös yleissopimuksessa, koska lapsen  kannalta väkivallan harjoittajan sukupuolella ei ole merkitystä.

Myös naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäiseminen on tärkeä  toimenpide lasten suojelemiseksi. Lapsi kärsii koti- ja lähisuhdeväkivallasta, vaikka se kohdistuisi muuhun kuin häneen itseensä, esim. äitiin. Väkivallan näkeminen ja kokeminen on jo sinällään lasta vahingoittava asia. Väkivallan näkeminen ja väkivaltaisessa ilmapiirissä eläminen voi aiheuttaa vakavan trauman ja tässä tilanteessa olevia lapsia tulee kohdella väkivallan uhreina. Äitiin kohdistuva väkivalta perheessä ennakoi myös lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa ja  se pitäisi myös toimenpiteissä ottaa huomioon.

Poliisiammattikorkeakoulun toisessa tutkimuksessa  [2] todetaan, että lasten kokemasta väkivallasta kolmannes tapahtuu perhepiirissä ja että kotona lapsiin kohdistunut väkivalta jää muita useammin ilmoittamatta poliisille. Lisäksi todetaan, että tyttöihin perheissä kohdistuva väkivalta ilmoitetaan harvemmin kuin poikiin kohdistuva.

Oikeusministeriön selvityksessä  Pahoinpitelyrikos läheissuhteissa ja työpaikalla (Työryhmämietintö 2009:11) ehdotetaan kansalliseen lainsäädäntöömme muutosta, jonka mukaan kaikki lapseen kohdistuva pahoinpitely kuuluu perusmuotoisen pahoinpitelytunnusmerkistön piiriin eikä sitä voida pitää lievänä, ellei tekoa ole pidettävä kokonaisuutena arvostellen vähäisenä. Toteutuessaan muutos osaltaan parantaisi lapsen - myös tyttöjen - turvallisuutta.

Kansalliset toimintaohjelmat ja tiedonkeruu (5-7  artiklat, 53-54 artiklat)
Velvoite toimeenpanna ja koordinoida naisiin kohdistuvan väkivallan ja lähisuhdeväkivallan vastaista työtä ja kerätä tietoa ilmiöstä on kannatettava. Lapsiasiavaltuutettu on kiinnittänyt huomiota siihen, että  tutkimustietoa tulee kerätä myös lapsilta (alle-18-vuotiailta) säännönmukaisesti (ns. lapsiuhritutkimus Suomessa). Tämä velvoite tulisi mainita myös sopimuksessa.

Nyt Suomessa esimerkiksi lasten osalta tietoa ei säännönmukaisesti tuoteta vaan toiminta on ollut yksittäisten hankkeiden varassa. Tämä edellyttää 6 artiklan mukaisesti mm. taloudellisten resurssien varaamista tarkoitukseen. Selkeän vastuutahon nimeäminen tietojen keräämiseksi ja väkivallan ehkäisemiseksi on samoin kannatettavaa.  Suomessa THL:n koordinaatioyksikön voimavarat ovat nykyisellään liian pienet.

Ennaltaehkäisy (8-13  artiklat)
Suomessa on selvitetty, että maahanmuuttajaperheiden lapset, sekä tytöt että pojat, kohtaavat väkivaltaa kantaväestön lapsia enemmän. Kaikissa maissa ja kulttuureissa ei lapsiin kohdistettava väkivalta kasvatustarkoituksessa (kuritusväkivalta) ole kiellettyä. Sopimusluonnoksen 8 artiklan 5 kappaleessa edellytetään, etteivät kulttuuriset, uskonnolliset tai muut traditiot saa oikeuttaa  naisiin kohdistuvaa väkivaltaa.  Tähän tulee lisätä, etteivät ne saa myöskään oikeuttaa muuta tämän sopimuksen alaan kuuluvaa väkivaltaa.

Artiklan 9 (Tietoisuuden lisääminen) sisältää samoin vain naisiin kohdistuvan väkivallan. Lapseen kohdistunut lähisuhdeväkivalta saattaa tulla ilmi perheen ulkopuolisille henkilöille lapsen oireilun, fyysisten merkkien tai lapsen omien kertomusten kautta. Lapsilla, varsinkaan pienimmillä lapsilla, ei aina ole riittävästi tietoa oikeuksistaan tai oikeista ja vääristä kasvatusmenetelmistä.

Lapsille tulee siten edelleen jakaa tietoa lapsen oikeuksista, mm. oikeudesta fyysiseen koskemattomuuteen. Lapsen oikeuksista tulee tiedottaa myös vanhempia, koska lapsen oikeus koskemattomuuteen tarkoittaa vanhemman velvollisuutta taata väkivallaton lapsuus.

On syytä muistaa, että kotimaisen lapsiuhritutkimuksen mukaan myös naiset kohdistavat lapsiin ja myös tyttöihin kuritusväkivaltaa.  Kuritusväkivallan vähentäminen edellyttää myös tiedon jakamista myönteisistä kasvatusmenetelmistä sekä tukea äitien ja isien uupumuksen ja stressin ehkäisemiseksi.

Lapsen oikeuksista tulee tiedottaa myös maahanmuuttajaperheille jo heidän maahantulovaiheessaan heidän omalla kielellään. Näin voidaan ehkäistä myös tyttöihin erityisesti kohdistuvia väkivallan muotoja kuten kunniaväkivaltaa ja sukuelinten silpomista. Tätä tukee myös maahanmuuttajaperheiden äitien kielikoulutus niin, että he oppisivat uuden kotimaan kielen vaikka eivät osallistuisikaan työelämään.   Myös yleistä tietoisuutta lapsen oikeudesta väkivallattomaan elämään tulee lisätä esim. tiedotuskampanjoin.  Siten 9 artiklan kappaleisiin 1 ja 2 tulee lisätä lähisuhdeväkivalta. Samoin tulee lisätä maininta lapsen oikeuksista tiedottamisesta.
Ammattilaisten kouluttaminen(11 artikla)
Artiklan 11 velvoittaa siihen, että poliisi- ja oikeuslaitoksen henkilökunnalle sekä sosiaali- ja terveydenhuollossa työskenteleville ja opetushenkilökunnalle järjestetään koulutusta naisiin kohdistuvasta väkivallasta, lähisuhdeväkivallasta ja uhrien tarpeista.

Tämä on tärkeää, koska lasten ja lapsiperheiden kanssa työskentelevillä tulee olla taitoa tunnistaa lapsiin kohdistuva pahoinpitely. Heillä tulee myös olla riittävät mahdollisuudet konsultaatioon poliisin kanssa epäillessään pahoinpitelyä. Lasten kanssa toimivilla tahoilla tulee olla tiedossaan selvät pelisäännöt siitä, miten asian kanssa edetään, ettei lapselle aiheudu enempää vahinkoa (esimerkiksi ns.  puheeksiottaminen asiasta vanhempien ja lapsen kanssa). Epätietoisuus saattaa johtaa siihen, että vanhempien reaktioiden pelossa asia ohitetaan ja esimerkiksi rikosilmoitus jää tekemättä.

Lasten kanssa työskenteleville tulee olla selvä ohjeistus siitä, että lapsessa näkyvät pahoinpitelyn jäljet tulee dokumentoida. Dokumentoinnista vastuussa oleva taho on syytä ohjeissa määritellä.  Tietoa sekä lastensuojelu- että  rikosilmoituksen tekemisestä tulee edelleen jakaa eri tahojen perus- ja täydennyskoulutuksessa.

Interventio- ja hoito-ohjelmat (12 artikla)
Erityisesti lasten kannalta väkivallan ennaltaehkäisy ja erilaisten hoito- ja kuntoutusmuotojen tarjoaminen väkivaltaan syyllistyvälle perheenjäsenelle ja tuen tarjoaminen uhrille on tärkeää. Kappaleen 2 velvoite järjestää hoito-ohjelmia seksuaalirikoksiin syyllistyneille on Suomessa kuitenkin huonosti järjestetty tällä hetkellä, joten hoitomahdollisuuksia tulee huomattavasti lisätä.

Yksityisen sektorin osallistuminen (13 artikla)
Median ja pelien tarjoamat käyttäytymismallit vaikuttavat väkivaltaan suhtautumiseen. Vanhemmille ja lasten kanssa työskenteleville tulee lisätä valistusta elokuvien ja pelien ikärajojen merkityksestä ja niiden noudattamisesta lapsen kehityksen kannalta, samoin television katselun ja internetin käytön ohjaamisesta.  Artiklan 13 kappaleen yksi viimeisen virkkeen loppuun tulisi siten lisätä naisiin kohdistuvan väkivallan lisäksi lähisuhdeväkivalta.
Asiantuntija-apu uhreille (17 artikla)
Sosiaali- ja terveysministeriön asettama työryhmä lapsiin kohdistuneiden hyväksikäyttörikosten ehkäisemiseksi antoi toimenpidesuosituksensa vuonna 2009. Siinä esitettiin ns. lastentalomallin käyttöönottomahdollisuuden selvittämistä Suomessa.  Lastentalomallin mukaista palveluiden järjestämistä monialaisesti tulee tukea myös sopimuksessa.
Mainittakoon, että lasten ja nuorten mielenterveyspalveluiden saatavuuden suuriin alueellisiin eroihin Suomessa on kiinnitetty huomiota lainvalvontaviranomaisten taholta. Ns. hoitotakuu ei valitettavasti kaikkialla toteudu eivätkä lapset ja nuoret saa ajoissa tarvitsemaansa psykiatrista hoitoa. Tämä liittyy sekä lapseen uhrina että lapseen lähisuhdeväkivallan todistajana (18 artikla).

YK:n lapsen oikeuksien komitea on kiinnittänyt Suomen huomiota siihen, että valtion tulee paremmin taata lasten ja nuorten auttavien puhelinten rahoitus. Uhreja auttavien ympärivuorokautisten palveluiden järjestäminen tapahtuu tällä hetkellä pääosin järjestöjen toimesta.

Vahingonkorvaus (22 artikla)
Lapsen oikeus vahingonkorvaukseen lähisuhdeväkivaltatilanteissa on ongelmallinen, koska tekijänä on useimmiten henkilö, josta lapsi on riippuvainen. Artikla kaipaa siten täydennystä siltä osin, miten turvataan lapsen oikeus saada esim. vanhemmaltaan vahingonkorvaus. Vahingonkorvauksen maksaminen realisoituu oikeusprosessin päätyttyä, joten tulisi kiinnittää huomiota lapsen mahdollisuuteen saada edunvalvoja, jonka toimeksianto ulottuu myös oikeusprosessin jälkeiselle ajalle.

Rikosten selvittäminen ja oikeuskäsittely
Artiklassa 37 velvoitetaan järjestämään tutkinta ja oikeuskäsittely ilman aiheetonta viivytystä. Tämä on tärkeää lähisuhdeväkivallan uhriksi joutuneen lapsen kannalta, koska hän yleensä joutuu elämään väkivallan tekijän kanssa. Artiklassa 43 luetellaan toimenpiteitä uhrin suojelemiseksi. Kappaleessa 2 velvoitetaan huomioimaan lapsen etu suojelemisessa. Virke on yleisluontoinen, mutta käytännössä pitää sisällään suuren määrän tekijöitä, jotka tulee ottaa huomioon lapsen ollessa uhrina ja asianomistajana. Tästä esimerkkinä on Euroopan Neuvoston luonnostelemat lapsiystävällisen oikeuden suuntaviivat ( http://www.coe.int/t/dghl/standardsetting/childjustice/draft guidelines 18 nov_en.pdf).

Maahanmuuttajat ja turvapaikanhakijat (47-48 artiklat)
Artikloista puuttuu lapsen edun asettaminen etusijalle.  Lisäksi tulee korostaa aiemmin mainitun mukaisesti lapsen oikeuksista ja vanhemman velvollisuuksista tiedottamista, tavoitteena erityisesti kuritusväkivallan vähentäminen.

Asiantuntijaryhmä ja osapuolten komitea (55-56 artiklat)
Ryhmien kokoonpanossa tulee huomioida lapsen oikeuksien asiantuntemus. Mainittakoon, että Euroopan Neuvostossa on ministeritasolla viime vuoden lopulla hyväksytty lapsen oikeuksien strategiaan liittyen erillinen linjaus lapsiin kohdistuvan väkivallan vähentämisestä. Tätä asiakirjaa olisi hyvä hyödyntää lapsen oikeuksien näkökulman valtavirtaistamisessa nyt käsittelyssä olevaan sopimusluonnokseen ( https://wcd.coe.int/ViewDoc.jsp?id=1521793&Site=COE&BackColorInternet=DBDCF2&BackColorIntranet=FDC864&BackColorLogged=FDC864).

Jyväskylässä 21.1.2010

Maria Kaisa Aula
Lapsiasiavaltuutettu
Jaana Tervo
Lakimies

[1] Tämä todettiin lasten kokemuksia väkivallasta kartoitettaneen, Poliisiammattikorkeakoulun ja Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen toteuttamassa, vuoden 2008 syksyllä julkaistussa ns. lapsiuhritutkimuksessa (Ellonen, Kivivuori, Sariola:  Lapsiin kohdistuva väkivalta Suomessa).

[2] Sanna-Mari Humppi 2008:  Poliisin tietoon tullut lapsiin ja nuoriin kohdistuva väkivalta.