ASIA
Lausuntopyyntö työryhmän muistiosta  Uusi kuvaohjelmalainsäädäntö.
VIITE
Dnro 130/040/2007

LAUSUNTO
Opetusministeriö on pyytänyt lapsiasiavaltuutetun lausuntoa työryhmän muistiosta  Uusi kuvaohjelmalainsäädäntö. Kokonaisuudistusta valmistelleen työryhmän muistio. Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2010:10.

Työryhmän työskentelyn taustalla on ollut tarve uudistaa kuvaohjelmien levittämisen rajoittamistoimenpiteitä lapsen suojelemiseksi. Työryhmän esitys sisältää useita ehdotuksia kuvaohjelmalainsäädännön uudistamiseksi. Tavoitteena on selkeyttää nykyistä lainsäädäntöä sekä vaikeasti hahmotettavaa ja osittain päällekkäistäkin valvontajärjestelmää. Mediaympäristön muututtua on molempiin tarvetta tehdä muutoksia.

Yleisarvio uudistuksesta
Lapsiasiavaltuutettu on osallistunut jäsenenä työryhmän asiantuntijaryhmään. Siten lapsiasiavaltuutettu kannattaa pääosaa muistion sisältämistä ehdotuksista. Asiantuntijatyöryhmä on kuitenkin keskustellut runsaasti osasta ehdotuksia ja lapsiasiavaltuutettu katsookin aiheelliseksi esittää jäljempänä eräitä muutoksia lakiehdotuksiin.

Lapsiasiavaltuutettu pitää hyvänä lakiehdotuksen tavoitetta hakea Internet-ajan kuvaohjelmamarkkinoille toimivaa ja selkeää sääntelyä lasten suojelun näkökulmasta.  Lasten ja heidän vanhempiensa kannalta nykyinen järjestelmä on ollut liian monimutkainen ja teknologiariippuvainen.

Nyt tv:n, elokuvien, videon, Internetin kautta toimivien tilausohjelmapalveluiden ja pelien ikärajaluokitukset, sisältösymbolit ja niiden kriteerit tulisivat yhdenmukaisiksi. Lasten suojelua kuvaohjelmissa valvoisi yksi viranomainen (Mediakasvatus- ja kuvaohjelmakeskus) kun nykyisin valvonta jakautuu Valtion elokuvatarkastamolle ja Viestintävirastolle. Katselijoilla ja kuuntelijoilla olisi aiempaa selkeämmät väylät antaa palautetta ja tehdä valituksia, silloin kun he arvioivat kuvaohjelman tarjoajien toimivan lainvastaisesti. Uusi viranomainen vastaisi mediakasvatuksen kansallisesta koordinaatiosta ja kehittämistyöstä. Mediakasvatusta ja tiedotusta tarvitaan sekä lapsille että erityisesti heidän vanhemmilleen, joilla on lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan ensisijainen kasvatusvastuu.  Lapsiasiavaltuutettu on aiemmin aloitteessaan opetusministeriölle suositellut mediakasvatusta kansallisesti koordinoivan tahon perustamista.  http://www.lapsiasia.fi/c/document_library/get_file?folderId=97173&name=DLFE-8105.pdf
Lakiehdotus siirtäisi kuvaohjelmien merkintävastuun kaupallisille toimijoille ja kuvaohjelmien tarjoajille ja samalla myös sitouttaisi näitä tiedottamaan ikärajoista. Merkintöjen kriteerit asettaisi uusi mediaviranomainen, joka myös kouluttaisi ikärajaluokittelijoita ja pitäisi heistä rekisteriä. Lakiluonnoksessa ehdotetut ohjelmien luokittelun kriteerit, kuvalliset symbolit ja niiden perustelut ovat lapsiasiavaltuutetun kannalta pääosin hyvät.

Aiemmasta kuvaohjelmien valtiollisesta ennakkovalvonnasta siirryttäisiin markkinoiden jälkikäteiseen valvontaan ja alan toimijoiden omavalvontaan.  Lapsiasiavaltuutettu korostaa, että lain tavoitteiden toteutumisen ratkaisee kaupallisten toimijoiden sitoutuminen sekä kuvaohjelmien ikärajaluokittelijoiden laadukas toiminta.  Lisäksi Internet-ympäristössä toimijat on velvoitettava ottamaan käyttöön tilaajan/ostajan iän tunnistavan teknologian.

Uudella viranomaisella tulee etenkin muutoksen alkuvaiheessa olla riittävät voimavarat arvioida ja valvoa markkinoiden oman ikärajaluokittelun laadukkuutta. Lisäksi uuden viranomaisen mediakasvatustoiminta edellyttää riittäviä toimintamäärärahoja. Lapsen oikeuksien sopimuksen näkökulmasta mediakasvatusta tulee antaa lasten ohella myös vanhemmille sekä lasten kanssa työskenteleville aikuisille. Lapsiasiavaltuutetun neuvonantajana toimivan Suomen Lasten Parlamentin jäsenet halusivat uudistuksessa korostaa vanhempien vastuuta ikärajasuositusten valvojana. Mediakasvatus ei kuitenkaan voi korvata kaupallisten toimijoiden omaa vastuuta.

Uudessa tilanteessa korostuu myös tarve nimetä muutoksenhakuelin eli kuvaohjelmalautakunta niin, että se on kokoonpanoltaan kaupallisista intresseistä riippumaton.

Rikoslain vastaisten kuvaohjelmien valvonta siirtyisi uudistuksessa elokuvatarkastamolta poliisiviranomaisille. Myös tämä edellyttää poliisien koulutusta ja riittäviä voimavaroja myös eri puolilla maata.

Kuvaohjelmien tarjoajan huolellisuusvelvoite (ehdotetun kuvaohjelmien luokittelusta ja merkitsemisestä annetun lain 5 §)
Uudistuksen tavoitteena on eri teknologioiden ja ohjelmien tarjontatapojen yhdenvertainen kohtelu. Tältä kannalta on syytä huomioida, että televisioyhtiöiden nykyinen ns. vedenjakajasopimus ikärajoista ja niihin liittyvistä ohjelmien lähetysajoista on koskenut vain arkipäiviä mutta ei viikonloppuja.

Sopimusta tulisi muuttaa tässä yhteydessä koskemaan yhtä lailla kaikkia päiviä. Lapsiasiavaltuutetun toimistolle tulleiden yhteydenottojen perusteella nykyinen käytäntö hämmentää vanhempia eivätkä he ole siitä juurikaan tietoisia. Sopimus ei myöskään ole EU:n audiovisuaalisen direktiivin hengen mukainen. Direktiivihän lähtee siitä, että lapsille sopimattomat ohjelmat lähetetään televisiossa sellaiseen aikaan jolloin lapset eivät yleensä katso televisiota. Nykyisin viikonloppuisin televisiosta on voitu lähettää päiväsaikaan ohjelmia jotka arkisin olisi tullut K-merkintänsä perusteella lähettää ilta-aikaan.

Lapsiasiavaltuutettu kiinnittää huomiota myös tarpeeseen uudistaa televisiokanavien itsesäätelysopimusta. Ns. vedenjakaja-aikojen sopimuksen mukana nykyisin alle 15 -vuotiaille sopimattomia ohjelmia ei ole saanut lähettää ennen klo 21:tä. Ikärajasääntelyn muuttuessa vastaava ikäraja nousisi 16 vuoteen. Lapsen suojelemisen näkökulmasta lapsiasiavaltuutettu pitää tarpeellisena sitä, että jatkossa kanavien sopimuksessa sovittaisiin, että K16 merkittyä eli alle 16 -vuotiaille sopimatonta ohjelmaa ei saa lähettää ennen klo 22:ta.  Jo K 15-ohjelmien osalta on ollut esillä vedenjakaja-ajan siirtäminen myöhemmäksi muiden Euroopan maiden sekä lasten ja nuorten nukkumaanmenoaikojen kannalta. Nyt lakimuutos tekee tämän entistä tarpeellisemmaksi.

Kuvaohjelmien tarjoamisrajoitukset (ehdotetun kuvaohjelmien luokittelusta ja merkitsemisestä annetun lain 6 §)
Työryhmässä keskusteltiin runsaasti kuvaohjelmien ns. K-merkintöjen sitovuudesta. Nykyisinhän kaikki ikärajamerkinnät ovat siinä mielessä sitovia, että ohjelmien myyminen tai tarjoaminen ikärajaa nuoremmalle on kiellettyä ja sen seurauksena rangaistavaa. Nyt uudistuksessa ehdotetaan vastaavaa sitovuutta vain K 18 merkittyjen kuvaohjelmien jakeluun. Tässä kohtaa työryhmän työssä kaupallisten toimijoiden intressit saivat liian suuren painon. Lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan lapsen etu tulee asettaa etusijalle julkisen vallan päätöksenteossa.

Muistiossa perustellaan ikärajan asettamista 18 vuoteen sillä, että huomioiden nykyiset maksuttomat tunnistautumiskeinot tilausohjelmapalveluihin alhaisempi ikäraja johtaisi sananvapauden rajoittamiseen ja riskiin, että kuvaohjelmapalveluita haettaisiin ulkomaisilta palvelimilta.

Lapsiasiavaltuutetun näkemys on, että siirtymä nykyisestä sääntelystä ehdotettuun on liian suuri. Kuvaohjelmia katsotaan ja hankitaan myös muutoin kuin Internetin kautta (vähittäiskauppa, elokuvateatterit). Internetissä tunnistamista koskevat teknologiat kehittyvät nopeaa vauhtia ja sääntelyn taso myös vaikuttaa teknologisten ratkaisujen tarjontaan. K 16 merkityt ohjelmat voivat sisältää etenkin runsaasti pienemmille lapsille haitallista väkivaltaa, jonka katselun ehdotettua tiukempi rajoittaminen on lapsen edun mukaista.

Lapsella on sananvapaus mutta YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan myös oikeus tulla suojelluksi ikä- ja kehitystasolleen haitalliselta aineistolta. Myös kuvaohjelmauudistuksen aiemmassa vaiheessa (HE14/2009) vastaavasti merkittyjä, klo 21 jälkeen tv:ssä lähetettäviä, ohjelmia käsiteltiin yhtenäisesti.  Suomen tulee huolehtia oman lainkäyttönsä vastaavuudesta YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen kanssa. Tällöin pelkästään sitä että vastaavia ohjelmia olisi saatavilla Internetistä ulkomailta, ei voi pitää riittävänä perusteena kansalliseen heikkoon sääntelyyn.

Lapsiasiavaltuutettu ehdottaa, että lakiehdotuksen 6 § 1 momentti muutetaan kuulumaan siten, että kiellettyä on myös kuvaohjelman tarjoaminen alle 16-vuotialle, jos ohjelmalle on asetettu 16 vuoden ikäraja. Vastaavaa ikärajan asettamista 16 vuoteen ehdotetaan myös 3 momenttiin ja rikoslain 17 luvun 18 b §:ään, jolloin lainvastainen ohjelman tarjoaminen olisi rangaistavaa. Vaikka nykyisen lain mukaan rangaistuksia ei mitä ilmeisimmin ole näistä kuvaohjelmarikoksista langetettu, on säännöksellä kuitenkin tärkeä ennalta estävä merkitys. Myös muiden ikärajojen vanhempia informoivaa ja varoittavaakin merkitystä tulee korostaa tiedotuksessa.

Kuvaohjelmien luokitteleminen (ehdotetun kuvaohjelmien luokittelusta ja merkitsemisestä annetun lain 11 §)
Lakiehdotuksen mukaan kuvaohjelmalle tulee asettaa ikärajan lisäksi ohjelman sisältöä koskeva symboli. Lapset ja nuoret ovat itse tuoneet esille Suomen Lasten Parlamentille tehdyssä kyselyssä, että myös ruma kielenkäyttö on haitallista ja siltä tulisi suojella. Lapsiasiavaltuutettu esittääkin, että myös rumasta kielenkäytöstä kerrottaisiin symbolilla. Lapsen oikeuksiin kuuluu se, että vanhempi saa mahdollisimman täysimääräisesti kantaa kasvatusvastuun lapsesta; tätä tukee vanhemman mahdollisuus saada tietoa ohjelmasisällöistä myös tästä näkökulmasta.

Lapsiasiavaltuutetulle on tullut runsaasti yhteydenottoja vanhemmilta ja muilta huolestuneilta aikuisilta liittyen elokuvien ja muiden ohjelmien mainostamiseen etenkin televisiokanavilla.  Vanhemmat ovat pitäneet epäkohtana sitä, että myöhäisillassa tulevia elokuvia mainostetaan alkuillasta tavalla, joka vanhempien mielestä ei ole lapsille sopivaa. Ongelmia aiheuttaa myös näiden mainosten yllätyksellisyys eli vanhempi ei pysty niitä ennakoimaan. Lapsiasiavaltuutettu esittääkin vielä, että ikärajat ja symbolit koskevat myös kyseessä olevien ohjelmien  mainontaa.

Kuvaohjelmien luokittelija (ehdotetun kuvaohjelmien luokittelusta ja merkitsemisestä annetun lain 12-13 §)
Kuvaohjelmien luokittelijoina toimisivat 12 §:ssä tarkoitetut kuvaohjelmaluokittelijat ja sellaiset viranomaisen palveluksessa olevat henkilöt, jotka on määrätty vastaamaan kuvaohjelmien luokittelemisesta. Kuvaohjelmaluokittelijalta edellytetään täysi-ikäisyyttä ja sopivuutta luokittelijan tehtävään. Perusteluissa on yhdeksi sopivuuden kriteeriksi se, ettei henkilö ole syyllistynyt rikoslain 17 luvun 17, 18, 18 a tai 18 b §:ssä säädettyihin rikoksiin. Lisäksi edellytetään, että luokittelija on suorittanut viranomaisen järjestämän kuvaohjelmaluokittelijakoulutuksen. Lakiehdotuksen 13 §:n mukaan lupa voidaan peruuttaa tietyin edellytyksin.

On sinänsä välttämätöntä, että valvonta on sekä etukäteistä että jälkikäteistä. Muistiossa ei ole kuitenkaan avattu sitä, millä tavoin varmistutaan henkilön rikostaustasta lupaa myönnettäessä. Lapsiasiavaltuutettu esittää, että kuvaohjelman luokittelijan rikostaustan valvonnasta säädetään laissa, esim. siten, että valvovalla viranomaisella on velvollisuus pyytää nähtäväksi luokittelijaksi pyrkivän rikostaustaote.

Lakiehdotuksen 13 §:n mukaan luvan peruuttaminen olisi mahdollista sen jälkeen, kun henkilö on tuomittu mainituista rikoslain mukaisista rikoksista. Viranomaisen valtuudesta saada tieto tuomioista ei kuitenkaan ole mainintaa edes perusteluissa. Tulisikin harkita, säädetäänkö myös velvollisuudesta pyytää nähtäväksi luokittelijan rikostaustaote esim. säännöllisin väliajoin.

Em. kriteerien lisäksi lapsiasiavaltuutettu katsoo, että luokittelijoilta tulisi edellyttää viranomaisen antaman lyhyen koulutuksen lisäksi peruskoulutuksessaan perehtyneisyyttä kuvalliseen viestintään tai lasten kehitykseen.

Jyväskylässä 30.4.2010

Maria Kaisa Aula
Lapsiasiavaltuutettu
Jaana Tervo
Lakimies