Ulkoasiainministeriölle 29.4.2010
VIITE
HEL7852-13

ASIA
Lausunto ulkoasiainministeriölle; luonnos Euroopan Neuvoston yleissopimukseksi naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja niiden vastaista toimintaa koskevaksi yleissopimukseksi

Ulkoasiainministeriö on pyytänyt lausuntoa luonnoksen artikloista 28-67. Lapsiasiavaltuutettu on antanut samassa asiassa lausunnon 21.1.10. Lausunto käsitti koko luonnoksen (lausunto on liitteenä ja sen artikloita 28-67 koskevat lausumat pyydetään huomioimaan). Tässä lausunnossa tuodaan esille vain lisäkommentteja edelliseen lausuntoon nähden.

LAUSUNTO
Sosiaali- ja terveysministeriön asettama lapsiin kohdistuvan kuritusväkivallan ehkäisemisen ja vähentämisen työryhmä on laatimassa toimenpide-ehdotuksia lapsiin kohdistuvan fyysisen ja henkisen kuritusväkivallan vähentämiseksi. Työryhmän työ on loppuvaiheessa ja ehdotus toimenpideohjelmaksi valmistuu toukokuun aikana.

Suomessa osa äideistä ja isistä käyttää edelleen lapsen kasvatuksessa väkivaltaa. Erityisesti riskiryhmässä ovat alle kouluikäiset lapset sekä lapset, jotka ovat sairauden tai vamman takia vaikeahoitoisia.

Työryhmässä ovat esillä olleet seuraavat toimenpiteet:
  • vanhempien tukeminen erilaisissa ongelmissa (esim. päihteiden käyttö, mielenterveys ja työuupumus) ja tähän liittyen esimerkiksi lapsiperheiden kotipalvelun lisääminen
  • vanhemmuuden tukemiseen ja myönteiseen rajojen asettamiseen liittyvä apu ja koulutus vanhemmille (mm. perhevalmennus ja päivähoidon kasvatuskumppanuus)
  • viranomaisten ja lasten kanssa työskentelevien ammattilaisten parempi yhteistyö
  • tiedottamisen lisääminen lapsille ja nuorille lapsen oikeuksista esim. päiväkodeissa, kouluissa ja Internetissä
  • lasten kanssa työskentelevien tietoisuuden lisääminen lapsen oikeuksista sekä tietotaidon lisääminen puuttua lasten kotona kohtaamaan väkivaltaan
  • vuonna 2011 järjestettävä lapsen oikeuksien viestintä- ja vaikuttamiskampanja laajalle yleisölle myönteisen kasvatuksen lisäämiseksi ja kuritusväkivallan vähentämiseksi
  • lasten kohtaaman väkivallan selvittäminen säännöllisesti ns. uhritutkimuksen avulla
  • lapsen aseman parantaminen rikosprosessissa (mm. edunvalvojan hakeminen nopeasti ja ns. lastentalo-mallin mukainen viranomaisten yhteistyö).
Työryhmän työn taustaksi tehtiin lapsille verkkokysely, jossa pyydettiin vastaajia nimeämään, mistä heidän mielestään kuritusväkivalta (vanhemman lapseensa kohdistama väkivalta kasvatustarkoituksessa) johtuu ja mitkä heidän mielestään olisivat tehokkaita toimenpiteitä kuritusväkivallan vähentämiseksi. Vastaajia oli 376.

Suurin osa vastaajista oli sitä mieltä, että kuritusväkivallan estämiseksi tehokkainta olisi tukea vanhempia, kun näillä on ongelmia, esim. stressiä, uupumusta tai päihteiden käyttöä. Lisäksi vastaajat pitivät tärkeänä sitä, että vanhemmille kerrotaan lapsen oikeudesta fyysiseen koskemattomuuteen ja että heitä neuvotaan lapsen kasvatuksessa.

Suurimmiksi esteiksi avun hakemiselle esitettiin, että lapsi pelkää joutuvansa pois kotoaan, jos kertoo asiasta ulkopuoliselle ja että hän pelkää vanhemman reaktiota. Vastaajista 30 % oli sitä mieltä, että lapsi ei tiedä kuritusväkivallan olevan kiellettyä. Vastaajien mielestä tehokkaimpia väyliä tiedottaa lapsille heidän oikeudestaan väkivallattomaan kasvatukseen olisivat koulu sekä lasten ja nuorten yleisesti käyttämät mediat (Internet, televisio, lehdet). Kouluissa kuitenkin nykyisellään käsitellään vain harvoin kotikasvatuksen periaatteisiin liittyviä asioita.

Vanhemmille tehtyjen kyselyjen mukaan n. 26 % vanhemmista hyväksyy kuritusväkivallan ainakin poikkeustilanteissa. Osuus on vähentynyt voimakkaasti 20 vuoden aikana. UNICEFin tuoreen yhteispohjoismaisen tutkimuksen (julkaistu huhtikuussa 2010) mukaan 26,8 % suomalaisista lapsista pitää lievää lapsen ruumiillista kurittamista hyväksyttävänä. Suurin osa, 55,8 % ei sitä hyväksy.  Suomalaisten lasten tietämys asiasta on muita pohjoismaita heikompaa.

Jyväskylässä 29.4.2010

Maria Kaisa Aula
Lapsiasiavaltuutettu
Jaana Tervo
Lakimies