Lausunto YK:n yleiskokouksen lasten erityisistunnon loppuasiakirjan toimeenpanosta Suomessa

Lapsiasiavaltuutetun lausunto 30.11.2006
Sosiaali- ja terveysministeriölle

Asia 
Lausuntopyyntönne STM/2286/2006 YK:n yleiskokouksen lasten erityisistunnon loppuasiakirjan toimeenpanosta Suomessa

Tausta
YK:n yleiskokouksen 27. erityisistunnossa lasten huippukokouksen seurannasta toukokuussa vuonna 2002 hyväksyttiin loppuasiakirja "A world fit for children", jonka toimeenpanoon liittyvää kansallista seurantaraporttia UNICEF on pyytänyt Suomelta 31.12.2006 mennessä. Sosiaali- ja terveysministeriö on pyytänyt lapsiasiavaltuutetulta lausuntoa kansallisen seurantaraportin laatimista varten 30.11.2006 mennessä.

Lausuntojen perusteella laaditaan Suomen kansallinen väliarviointi ja seurantaraportti vuonna 2007 järjestettävää seuraavaa YK:n lasten erityisistuntoa varten.

Tässä lausunnossa noudatetaan UNICEFin suosittelemaa kansallisen seurantaraportin rakennetta. Pääasiassa arvioidaan Suomen oman "Lapsille Sopiva Suomi" -ohjelman toteutumista. Esitän yleisen arvioinnin joka sisältää sekä ministeriöiden tiedossa olevia toimenpiteitä että lapsiasiavaltuutetun omia toimia ohjelman ehdotusten toteuttamiseksi.

1. Mitä kansallisella tasolla on tapahtunut vuoden 2002 jälkeen YK:n lapsen oikeuksien erityisistunnon päätösten tavoitteiden toteuttamiseksi ?
Lapsen oikeuksien erityisistunnon tavoitteiden konkretisoimiseksi suomalaisiin ajankohtaisiin tarpeisiin on sosiaali- ja terveysministeriön asettama Suomen lapsiasiain toimikunta laatinut ehdotukset lapsiasiavaltuutetun viran perustamiseksi sekä "Lapsille Sopiva Suomi" -ohjelmaksi.
Ohjelma korosti erityisesti vanhemmuuden tukemista, hyviä palveluita ja toimeentu-lon turvaamista, työn ja perheen yhteensovittamista, lasten osallistumisen vahvista-mista ja lapsen oikeuksien tunnettavuuden lisäämistä. Tärkeänä tavoitteena oli kan-sallisen lapsipolitiikan koordinaation parantaminen. Toimikunta ehdotti kansallisen lapsi- ja perhepolitiikan tavoitteet kokoavan ohjelma laatimista niin, että "Lapsille Sopiva Suomi" -ohjelma tarjoaisi sen lapsipoliittisen osuuden.

Lapsiasiavaltuutetun viran perustaminen ja resursointi
Laki lapsiasiavaltuutetusta tuli voimaan 1.9.2005. Valtioneuvosto nimesi ensimmäiseksi viisivuotiskaudeksi lapsiasiavaltuutetuksi valtiotieteen lisensiaatti Maria Kaisa Aulan. Lapsiasiavaltuutettu toimii itsenäisenä viranomaisena sosiaali- ja terveysministeriön yhteydessä toimipaikkanaan Jyväskylä. Lapsiasiavaltuutetun toimistossa on valtuutetun lisäksi osastosihteerin ja lakimiehen virat. Tehtävänä on lapsen edun, hyvinvoinnin ja oikeuksien edistäminen yleisellä yhteiskuntapolitiikan ja lainsäädännön tasolla.

Lapsiasiavaltuutettu lain mukaan seuraa ja arvioi lasten elinoloja, vaikuttaa ennakolta päätöksentekoon lapsinäkökulmasta, pitää yhteyksiä lapsiin ja nuoriin, välittää lapsia koskevaa tietoa lasten kanssa työskenteleville, viranomaisille ja muulle väestölle, kehittää yhteistyötä lapsipolitiikan toimijoiden välille sekä edistää YK:n lap-sen oikeuksien sopimuksen toteutumista. Lasten hyvinvoinnin kehityksestä ja oikeuksien toteutumisesta lapsiasiavaltuutettu raportoi valtioneuvostolle vuosittain maa-liskuussa annettavassa toimintakertomuksessa. Ensimmäinen kertomus vuodelta 2005 on julkaistu STM:n julkaisussarjassa selvityksiä no 36:2006.

"Lapsille Sopiva Suomi" -ohjelma on antanut erinomaiset peruslinjaukset lapsiasiavaltuutetun työlle ja pohjustanut toiminnan suuntaamista. Lapsiasiavaltuutettu on omassa työssään pyrkinyt viestittämään ja tuomaan esille ohjelmassa esitettyjä tavoitteita sekä toimenpidesuosituksia.
Erityisesti lapsiasiavaltuutettu on viestinnässään korostanut "Lapsille sopiva Suomi" -ohjelman mukaisesti lasten ja perheiden ongelmia ennalta ehkäisevän työn ja palveluiden vahvistamista niin että ongelmiin puututaan nykyistä aiemmin ja varhaisemmalla iällä. Lapsiasiavaltuutettu on korostanut myös sitä, että vanhempien, valtion ja kunnan ohella myös media- ja mainonta- alan tulee tuntea oma vastuunsa lasten hyvän elämän turvaamisessa.

Lapsiasiavaltuutetun tehtävien määrittely vastaa muissa pohjoismaissa valittua linjaa ja on sellaisenaan toimiva.

Lapsiasiavaltuutetun toimiston henkilöstöresurssit eivät kuitenkaan vastaa lapsiasiain toimikunnan ehdotusta (5 virkaa). Henkilöstöresurssit ovat riittämättömät valtakunnallisiin lakisääteisiin tehtäviin nähden.

Lapsiasiavaltuutetun työn tueksi ja lapsipolitiikan koordinaation edistämiseksi valtioneuvosto on nimittänyt 17.8.2006 lapsiasianeuvottelukunnan (1.9.2006 - 31.5.2011). Neuvottelukunta on syksyn 2006 aikana aloittanut työnsä. Neuvottelukunnassa ovat edustettuna eri ministeriöt, aluehallinto, lastensuojelu- ja nuorisojärjestöt, kirkkohallitus sekä alan tutkimus.

Yleinen arvio "Lapsille sopiva Suomi" -asiakirjan esitysten toteutumisesta

Valtakunnallinen lapsi- ja perhepoliittinen strategia puuttuu
Lapsiasiaintoimikunta korosti tarvetta laatia laaja ja yhteisesti hyväksytty valtakunnallinen lapsi- ja perhepoliittinen strategia lasten ja lapsiperheiden hyvinvoinnin kehittämiseksi ja seuraamiseksi. Toimikunta esitti että STM:n tulee sisällyttää esitettyjä tavoitteita ja toimenpiteitä ministeriössä meneillään oleviin ohjelmiin ja hankkeisiin. "Lapsille Sopiva Suomi" -ohjelman katsottiin toimikunnassa olevan erilaisia kansallisia suosituksia (opetussuunnitelman perusteet, lastenneuvolaopas, kouluterveydenhuolto opas) täydentävä.

Monelta osin "Lapsille Sopiva Suomi"-asiakirjan tavoitteiden ja toimenpidesuositusten integroiminen kansalliseen, alueelliseen ja paikalliseen päätöksentekoon on jäänyt vaillinaiseksi. Tästä olisi tullut päättää konkreettisemmin valtioneuvostotasolla asiakirjan valmistumisen jälkeen. Asiakirjasta tiedottaminen ja sen välittyminen paikalliselle ja alueelliselle tasolle on ollut myös liian vähäistä.

Keskeisin puute on kuitenkin se, että esitettyä valtakunnallista lapsi- ja perhepoliittista strategiaa lapsiperheiden hyvinvoinnin kehittämiseksi ja seuraamiseksi ei ole valtioneuvostotasolla laadittu.

Opetusministeriö on syksyllä 2006 käynnistänyt nuorisolain perusteella valtioneuvoston lapsi- ja nuorisopoliittisen kehittämisohjelman laadinnan. Ensimmäinen ohjelma on tarkoitus laatia vuoden 2007 aikana. Ohjelma sisältää valtakunnalliset lapsi- ja nuorisopolitiikan tavoitteet sekä suuntaviivat läänien ja kuntien lapsi- ja nuorisopoliittiselle ohjelmatyölle. Lapsiasiavaltuutetun toimisto on edustettuna ohjelmaa valmistelevassa työryhmässä. Tämä nelivuosittain laadittava ohjelma antaa hyvän mahdollisuuden vahvistaa eri hallinnonalojen yhteistyötä sekä toimenpiteitä lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämiseksi ja integroida myös "Lapsille Sopiva Suomi" -ohjelmassa esitettyjä tavoitteita. Tämän lisäksi tarvittaisiin edelleen kansallista perhepoliittista ohjelmaa.

Arvio muista toimenpidesuosituksista
Lapsiasiavaltuutettu katsoo, että eniten "Lapsille Sopiva Suomi" -asiakirjan tavoitteita ja toimenpidesuosituksia on viety hallinnossa konkreettisesti eteenpäin lastensuojelun kehittämisohjelmassa ja lastensuojelulain uudistuksessa sekä STM:n käynnistämässä PERHE-hankkeessa perhepalveluiden kehittämiseksi (Asiakirjan toimenpidesuositukset 1. Kasvatuskumppanuutta lapsen peruspalveluihin sekä 3. Lapsen etu ensisijaiseksi päätettäessä lapsen huollosta ja huostaanotosta).

Ylipäätään kasvatuskumppanuuteen ja perheiden vertaisryhmätoiminnan edistämiseen liittyvät ohjelman tavoitteet ovat kohtuullisen hyvin integroituneet erilaisiin hankkeisiin ja kehittämistyöhön, joskaan eivät vielä valtakunnallisesti toteutuneet.

Mainittujen suositusten osalta samalla konkreettiset toimenpiteet ovat useilta tärkeiltä alueilta jääneet puuttumaan. Tällaisia ovat lasten ja perheiden ongelmia ennalta ehkäisevä ja varhainen tuki (perhetyö, kotipalvelu, perhevalmennus) sekä perheasioiden sovittelun ja eroperheiden psykososiaalisen tuen riittävyys. Huoltoriitojen keston lyhentäminen ei ole vielä konkretisoitunut toimenpiteiksi. Päivähoidon ryhmäkokojen pienentäminen ei myöskään ole edennyt.

Lasten ja nuorten osallistumismahdollisuudet
Lasten ja nuorten osallistumismahdollisuudet (toimenpidesuositus 9) ovat edenneet 1.3.2006 voimaan tulleessa nuorisolaissa, jossa kuntatasolla edellytetään lasten ja nuorten kuulemista heitä koskevissa asioissa. Lain käytännön toimeenpanossa on tosin vielä tekemistä. Lisäksi OPM:n hankkeessa "Osallistuva oppilas - yhteisöllinen koulu" on edistetty oppilaskuntatoimintaa peruskoulun ala-asteella. Oppilaskuntatoiminnan lisäämisestä peruskouluissa on hallitus antanut lakiesityksen eduskunnalle syksyllä 2006.

Media-alan vastuu
Toimenpidesuosituksessa 5 esitetään Media-alalle lisää vastuuta lapsen turvallisuudesta. Tämän suosituksen alalta opetusministeriö on edistänyt lasten mediakasvatusta erilaisin hankkein. Lisäksi liikenne- ja viestintäministeriö on valmistellut eduskunnassa syksyllä 2006 hyväksytyn lakiesityksen, jonka avulla voidaan rajoittaa pääsyä internetin lapsipornografiaa sisältäville ulkomaisille sivuille. Lapsiasiavaltuutettu on yhdessä lastensuojelujärjestöjen kanssa herättänyt keskustelua iltapäivälehtien myyntijulisteiden vaikutuksista pieniin lapsiin.

Lasten hyvinvoinnin seuranta
Toimenpidesuosituksessa 7 esitetään lasten ja nuorten hyvinvoinnin parempaa seurantaa. Lapsiasiavaltuutettu on toimintakertomuksessa vuodelta 2005 konkretisoinut ehdotusta ja kartoittanut valtionhallinnon toimia lasten ja nuorten hyvinvoinnin seurannassa. Toimintakertomuksessa lapsiasiavaltuutettu on esittänyt seurannan keskeisimmät puutteet ja kehittämiskohteet ministeriöille ja tutkimuslaitoksille. Nämä ovat alle 12-vuotiaiden lasten terveyden ja hyvinvoinnin seuranta, lasten mielenterveyden kehitystrendit ja palveluiden kokonaisuus, lasten turvallisuuden tilan seuranta, lastensuojelun ja sen piirissä olevien lasten hyvinvoinnin seuranta.

Seuranta ei kuitenkaan käytännössä ole vielä parantunut. Kehitystyötä on kuitenkin meneilläään. STM on tehnyt valmistelutyötä lasten terveysseurannan parantamiseksi. Lasten turvallisuuden tilan seurannan parantamisen on sisäisen turvallisuuden ministeriryhmä kirjannut tavoitteekseen. Tämä liittyy sisäisen turvallisuuden ministeriryhmän päätökseen, että lapsiin ja nuoriin kohdistuvan väkivallan vähentäminen on OM:n, SM:n ja STM:n väkivallan vastaisen työn painopisteenä vuonna 2007.

Tilastokeskus on ilmoittanut julkaisevansa ensi vuoden alkupuolella "Suomalainen lapsi" kokoomajulkaisun nyt saatavilla olevan tilastoaineiston perusteella. Em. puut-teita rekisterien ja tilastojen osalta tämä julkaisu ei kuitenkaan korjaa.
Lapsivaikutusten arviointi
Toimenpidesuosituksessa 8 esitetään lapsivaikutusten arviointia yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. Suositus on edistynyt jonkin verran, kun STAKES on julkaissut syksyllä 2006 oppaan Lapsivaikutusten arvioinnissa. Lapsiasiavaltuutettu on tehnyt aloitteen lapsivaikutusten arvioinnin edistämiseksi meneillään olevassa kunta- ja palvelurakennehankkeessa. Keski-Suomen liitto ja STAKESin Jyväskylän yksikkö valmistelevat alueellista pilottihanketta kunta- ja palvelurakennehankkeen lapsivaikutusten ennakoinnista.

Lapsivaikutusten arvioinnin edistäminen on kuitenkin vielä aivan alkuvaiheessa. Lapsivaikutusten arviointia ei kuitenkaan käytännössä ole vielä tehty juuri lainkaan.

Heikoimmin toteutuneet toimenpidesuositukset
"Lapsille Sopiva Suomi" -ohjelman toimenpidesuosituksista seuraavat ovat lapsiasiavaltuutetun arvion mukaan toteutuneet heikoimmin: 2. Työelämälle vastuuta perheiden hyvinvoinnista, 4. Yhteisöllisyyttä ja välittämistä lapsen elämään, 10. Viestintästrategialla lapsen oikeudet tunnetuksi.

Ohjelma mm. esitti, että lapsiasiavaltuutetun tulisi laatia ehdotus valtioneuvostolle valtakunnalliseksi lapsen oikeuksien viestintästrategiaksi. Tämä ei ole ollut tähän mennessä mahdollista lapsiasiavaltuutetun toimiston pienten henkilövoimavarojen takia. Lapsen oikeuksien kansallisen viestintästrategian kehittäminen sisältyy lapsiasiavaltuutetun vuoden 2007 toimintasuunnitelmaan. Varsinainen lapsen oikeuksista tiedottaminen ei kuitenkaan voi jatkossakaan olla valtionhallinnossa yksinomaan lapsiasiavaltuutetun vastuulla. Keskeistä on määritellä ylipäätään eri ministeriöiden vastuut kotimaisessa ihmisoikeustiedottamisessa. Viestintästrategian kehittäminen on tarkoitus ottaa esille myös lapsiasianeuvottelukunnan työssä.

Lapsiasiavaltuutettu kuitenkin työssään edistää YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen tunnettavuutta hallinnossa esimerkiksi arvioimalla lausunnoissa lainsäädäntöhankkeita tästä lapsen oikeuksien näkökulmasta. Toimikautensa aikana lapsiasiavaltuutettu on antanut noin 30 lausuntoa eri ministeriöille ja eduskuntaan.

Lapsiasiavaltuutetun verkkopalvelun www.lapsiasia.fi keskeistä sisältöä ovat YK:n lapsen oikeuksien sopimus, Suomen määräaikaisraportit sekä lapsen oikeuksien komitean Suomelle antamat suositukset. Verkkopalvelussa tiedotetaan aktiivisesti myös lapsiasiavaltuutetun kannanotoista ja lausunnoista. Ensi vuoden toimintasuunnitelmaan sisältyy lapsille suunnatun verkkopalvelun aloittaminen sekä pienessä mittakaavassa myös saamen kielinen verkkopalvelu.

2. Lapsille kohdennetut voimavarat
Kansallisessa raportissa pyydetään kuvailemaan lapsille kohdennettujen voimavarojen kehitystä. Lapsiasiavaltuutetun ei ole mahdollista esittää tästä kokonaisarviota. Yleisesti ottaen voi arvioida että vuoden 2003 jälkeen lapsiperheille kohdistuneet tulonsiirrot ovat kehittyneet myönteisesti. Tämä ei ole kuitenkaan ollut vielä riittävää niin, että se olisi kompensoinut 1990-luvun aikana tapahtuneita tulonsiirtojen leikkauksia tai indeksitarkistusten puutteita. Köyhissä perheissä elävien lasten määrä on vuodesta 1995 vuoteen 2003 yli kaksinkertaistunut. Kansainvälisesti verrattuna lapsiköyhyys on toki Suomessa vähäistä, mutta kehityksen suunta on erityisen huolestuttava.

Lasten ongelmia korjaaviin erityispalveluihin (lastensuojelu, lastenpsykiatria, erityisopetus) on lisätty voimavaroja palveluiden kysyntä kasvaessa mutta siitä huolimatta nämä eivät pysty vastaamaan pienen, kasvavan lasten ryhmän vaikeutuviin tarpeisiin. Sen sijaan ennalta ehkäisevien koko ikäluokalle tarkoitettujen palveluiden (neuvola, päivähoito, koulu, kouluterveydenhuolto, oppilashuolto) voimavarat eivät ole vastaavasti kasvaneet, niin että ongelmien kasautumista kyettäisiin estämään. Sama koskee lastensuojelun perhetyötä ja kotipalvelua.

3. Lapsille Sopiva Maailma -tavoitteiden sekä YK:n vuosituhattavoitteiden toteutumisen arvioinnin menetelmät
Lapsille Sopiva Maailma - päätöslauselmien tavoitteiden toteutumista ei ole erikseen Suomessa arvioitu. Päätöslauselman toteutumisen arviointi ei ole ollut koordinoitua tai hallinnon toimintaan integroitua. Edellä mainitut lapsiasiavaltuutetun kartoittamat lasten elinolojen ja hyvinvoinnin seurannassa olevat yleiset puutteet vaikeuttavat arviointia. Lapsille sopiva maailma -tavoitteiden ja vuosituhattavoitteiden ohella seurattavana on lisäksi YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen toteutuminen. Tästä koituu paineita moninkertaiseen seurantaan ja arviointiin, mikä on myös hallintoa kuormittavaa.

4. Eri toimijoiden välinen yhteistyö sekä lasten osallistuminen em. tavoitteiden edistämiseksi
Lapsiasiavaltuutetun keskeisenä tehtävänä on lain mukaan edistää lapsipolitiikan toimijoiden välistä yhteistyötä. Lapsiasiavaltuutetun työ perustuu verkostoitumiseen eri tahojen kesken. Käytännön apuna yhteistyön vahvistamisessa on myös 17.8.2006 valtioneuvoston nimittämä lapsiasianeuvottelukunta.

Opetusministeriön aloittama valtioneuvoston lapsi- ja nuorisopoliittisen kehittämisohjelman laadintaprosessi tulee myös lisäämään eri valtiohallinnon toimijoiden yhteistyötä.

Lapsiasiavaltuutettu on yhteistyössä Itsenäisyyden juhlavuoden lastenrahaston kanssa edistänyt käytännössä myös lapsi- ja lapsuuden tutkimuksen valtakunnallista verkostoitumista.

Lapsiasiavaltuutetun aloitteesta lasten hyvää elämää edistävät kansalaisjärjestötahot (Allianssi ry, Terveyden edistämisen keskus, Lastensuojelun keskusliitto), kirkkohallitus sekä valtion nuorisoasiain neuvottelukunta ovat julkistaneet lokakuussa 2006 puolueille toimitetun yhteisen esityksen "Lasten ja nuorten hallitusohjelmaksi". Tavoitteena on saada lasten ja nuorten hyvinvointi ja pahoinvoinnin vähentäminen keskeiseksi osaksi seuraavaa hallitusohjelmaa.

Lapsiasiavaltuutettu on tehnyt syksyllä 2006 peruskoulun oppilaskunnille kyselyn, jossa kartoitetaan oppilaskunnissa käydyn keskustelun kautta lasten näkemyksiä hyvin- ja pahoinvoinnista, kouluviihtyvyydestä, kunnan palveluiden kehittämisestä sekä osallistumisesta. Kysely on tehty yhteistyössä OPM:n "Osallistuva oppilas yhteisöllinen koulu" - hankkeen kanssa. Tulokset raportoidaan vuoden 2007 alussa. Lapsiasiavaltuutettu on myös järjestänyt lasten tapaamisia Kokkolassa ja Tampereella. Lapsiasiavaltuutetun vuoden 2007 toimintasuunnitelman painopiste on yhteydenpito lapsiin ja nuoriin.

5. Lapsille Sopiva Maailma tavoitteiden ja YK:n vuosituhattavoitteiden toteutumisen yleinen arviointi Yleinen arvio lasten hyvinvoinnin tilasta
Viittaan lapsiasiavaltuutetun toimintakertomuksessa vuodelta 2005 esitettyyn yleiseen arvioon lasten hyvinvoinnin ja oikeuksien toteutumisen tilasta.

Suomalaiselta kannalta erityisen relevantteja tavoitteita ovat lasten terveyden edistäminen, koulutuksen saatavuuden edistäminen, lapsille suunnatut voimavarat ja köyhyyden vähentäminen sekä lasten suojelu väärinkäytöltä, riistolta ja väkivallalta.

Lapsiasiavaltuutettu katsoo että suurimmat haasteet lasten terveyden edistämisen ja väärinkäytöltä suojelun kannalta liittyvät lasten vanhempien alkoholinkäyttöön ja sen lisääntymiseen alkoholiveron alentamisen jälkeen. Myös lasten oman alkoholinkäytön aloittamisen iän alhaisuus on ongelma. Lasten alkoholinkäytössä on polarisoituvaa kehitystä: osa lapsista ja nuorista ilmoittaa olevansa raittiita, osa juo humalahakuisesti.

Uusimman kouluterveyskyselyn perusteella ongelmia ovat myös lasten, erityisesti poikien ylipainon lisääntyminen sekä tyttöjen masentuneisuus ja mielenterveysongelmat. Lasten psykososiaaliset ja mielenterveysoireet ylipäätään ovat lisääntyneet. Näitä esiintyy karkeasti arvioituna 15-20 prosentilla lapsista.

Ylipäätään terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen toimet eivät ole riittävät. Enemmistö suomalaisista lapsista voi toki hyvin. Ongelmana on lasten eriarvoistuminen. Pienelle, mutta kasvavalle ryhmälle lapsia (karkeasti arvioituna 5-10 prosenttia lapsista) kasautuu vaikeutuvaa ja monimutkaistuvaa pahoinvointia. Huostaanottojen määrän jatkuva kasvu osoittaa että ongelmiin puututaan liian myöhään.

Arviointia vaikeuttaa lasten elinolojen seurannan hajanaisuus ja puutteellisuus valtionhallinnossa. Alle 12-vuotiaiden hyvinvoinnin valtakunnallinen seuranta puuttuu kokonaan. Tietoja ei myöskään ole lasten mielenterveysongelmien tai lasten turvallisuuden tilan kehityksestä eikä lastensuojelun piirissä olevien lasten taustoista.

Kansalliseksi tavoitteeksi tulisi ottaa pahoinvoivien lasten määrän kasvun pysäyttäminen ja pahoinvoinnin vähentäminen. Se edellyttää uusia valtakunnallisia politiikkalinjauksia, toimintasitoumuksia ja voimavaroja yhteistyössä valtiovallan, kuntien ja järjestöjen kanssa. Lasten suojelemisen ja hyvinvoinnin näkökulma tulisi ottaa huomioon myös elinkeinoelämän yhteiskuntavastuuajattelussa.

Seuraavan hallituksen ohjelmaan tulee sisällyttää konkreettisia lasten hyvinvointiin ja lasten pahoinvoinnin vähentämiseen liittyviä tavoitteita. Tämä on perusteltua myös ikärakenteen muutoksen näkökulmasta.

Pahoinvoinnin vähentämiseksi on investoitava ongelmia ehkäiseviin ja niitä varhaisessa vaiheessa havainnoiviin palveluihin, toimittava moniammatillisesti sekä tuet-tava vanhemmuutta ja vanhempien sosiaalisia verkostoja. Lapsiköyhyyden vähentäminen tarvitsee oman konkreettisen ohjelmansa.

Lisäksi on tarpeen lisätä vanhempien erotilanteiden psykososiaalisia palveluita, helpottaa työajan lyhentämistä lapsiperheissä, laajentaa mediakasvatusta sekä muistuttaa median ja mainostajien vastuusta. Tarvitaan myös lapsuuden yleisen arvostuksen parantamista sekä lasten osallistumisen rakenteiden vahvistamista.

Koulutuksellisten oikeuksien toteutuminen
YK:n vuosituhattavoitteissa korostuu oikeus peruskouluun ja sen turvaaminen kaikille lapsille. Koulupalveluiden tasa-arvoisuuden kannalta suurimmat eriarvoisuutta aiheuttavat puutteet liittyvät tehtyjen arviointien perusteella erityisopetuksen saatavuuteen erityisesti pienemmissä ja syrjäisemmissä kunnissa sekä oppilashuollon palveluiden epätasaisuuteen - mukaan lukien kouluterveydenhuolto.

• Lisäksi ongelmia on eräiden erityisryhmien koulutuksen oikeuden toteutumisessa.Näitä ovat mielenterveysongelmista kärsivät lapset ja nuoret sekä peruskoulun oppimäärän loppuun saattamisen että ammatillisen koulutuksen osalta
• turvapaikanhakijalapset, joilla tulee olla oikeus perusopetukseen riippumatta oleskeluluvan luonteesta
• maahanmuuttajalapset ja nuoret, jotka ovat ylittäneet oppivelvollisuusiän (17 vuotta) ja joilla on puutteita suomen kielen osaamisessa
• huostaan otetut ja kotikuntansa ulkopuolelle hoitoon sijoitetut lapset
• romanikieliset lapset.

Jyväskylässä 30. päivänä marraskuuta 2006

Lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aula
Lakimies Johanna Aalto