Lapsiasiavaltuutetun lausunto 23.3.3006

Liikenne- ja viestintäministeriölle
ASIA: Lausuntopyyntö "Uuden arjen yhteiskunta" - taustaselvitysluonnoksesta
Liikenne- ja viestintäministeriö on pyytänyt mainitun taustaselvitysluonnoksen pohjalta hahmottamaan viestinnän ja liikenteen toimintaympäristön kehitysnäkymiä, kriittisiä kehitystekijöitä ja ongelmakohtia sekä arvioimaan viestintäpolitiikan ja liikennepolitiikan vaihtoehtoisia toteuttamistapoja.

Esitän lapsinäkökulmasta lyhyesti seuraavaa:

Lapset ja nuoret ovat hyvin nopeita omaksumaan uutta teknologiaa ja käyttämään sitä omalla tavallaan omiin tarkoituksiinsa. Lapset ovat teknologisesti käteviä ja luovia, mutta heillä ei välttämättä ole kykyä arvioida kaikkia uuden teknologian käyttöön liittyviä riskejä. Tätä on sivuttu taustaselvitysluonnoksen artikkelissa "Identiteetin rakentamispalvelu - IRC galleria".

Selvityksessä kuvattu tulevaisuuden tietoteknologia antaa lapsille mahdollisuuksia uudenlaiseen itseilmaisuun, verkostoitumiseen, vertaisryhmien, perheen ja lähipiirin sisäiseen vuorovaikutukseen sekä uusien oppimis- ja leikkimisympäristöjen kehittämiseen. Esimerkiksi lasten keskinäisen yhteydenpidon ja myös lasten ja aikuisten välisen vuorovaikutuksen helpottuminen on myönteistä siinä tilanteessa kun lapsi-ikäluokat pienenevät lähivuosikymmeninä. Lapset voivat etenkin haja-asutusalueella asua toisistaan ja myös koulusta hyvinkin etäällä.

Myös liikenneratkaisujen ja logistiikan tulevaisuuden tarpeisiin vaikuttaa lasten määrän väheneminen. Esimerkiksi koulukuljetusten järjestäminen kaukana koulusta asuville yksittäisille lapsille voi olla tulevaisuudessa erityinen haaste. Sujuvat ja turvalliset joukkoliikennejärjestelyt ovat lasten kannalta ylipäätään tärkeät.

Toisaalta kuvattu teknologiakehitys mahdollistaa myös yhteydenpidon sellaisiin tahoihin ja pääsyn sellaisiin sisältöihin, jotka ovat lapsen kehityksen kannalta haitallisia tai jopa vahingollisia. Vanhempien mahdollisuudet valvoa ja huolehtia lapsen turvallisesta kasvuympäristöstä tältä kannalta voivat olla entistä haasteellisemmat. Lapset tarvitsevat erityistä suojaa myös kaupallisilta viesteiltä ja kaupallisten palvelun tarjoajien intresseiltä. Nämä riskit tulee ottaa huomioon sääntelyn tarpeita arvioitaessa.

Lapsinäkökulmasta tulevaisuuden kriittisenä kehitystekijänä näen lasten keskinäisen polarisaation ja eriarvoistumisen. Suuri osa lapsista näyttää voivan kohtuullisen hyvin, mutta pienelle osalle lapsia kasautuu erityisen vaikeita ongelmia ja pahoinvointiriskejä. Myös lasten elämäntavoissa on polarisoitumisen merkkejä (esim. liikunta, alkoholinkäyttö). Lapsiperheiden väliset taloudelliset erot ovat myös olleet kasvussa.

Tältä kannalta on tärkeä pohtia, millä keinoin uuden viestintä- ja tietoteknologian mahdollisuudet saatetaan kaikkien lasten ulottuvilla ja miten toisaalta estetään sen käyttöön liittyvien riskien ja uhkatekijöiden kasautuminen niille lapsille, jotka muutoinkin voivat pahoin. Tietoteknologian käytön muuttuminen edullisemmaksi sekä nopeiden tietoliikenneyhteyksien ulottuminen kaikkiin talouksiin kohtuuhinnalla on tietysti eriarvoistumiskehityksen estämisen kannalta keskeistä.

Alan tutkijoiden arvioissa tulee myös esille se, että lasten aktiivinen teknologian käyttö ei sinänsä itsestään selvästi ole riskitekijä lapsuuden kannalta vaan suomalaisten lasten ongelmat näyttävät liittyvään etenkin huonontuviin sosiaalisiin suhteisiin. Lapset kokevat olevansa yksinäisiä ja jäävänsä ilman aikuisten tukea. Tytöillä on ulkonäkö- ja itsetuntohuolia enemmän ja nuorempana kuin muissa Pohjoismaissa. Tällä on yhteyksiä esimerkiksi tyttöjen tapaan käyttää selvityksessä mainittua IRC galleriaa.

Pysyvillä ihmissuhteilla ja aikuisten läsnäololla on suuri merkitys lasten tasapainoisen kasvun kannalta. Teknologisten ratkaisujen tulisi helpottaa aikuisten läsnäoloa ja tukea lasten kasvulle eikä vahvistaa sitä, että lapset eristyvät aikuisista.

Mainittuja teemoja sekä suomalaisten lasten ja nuorten teknologian käyttöä on käsitelty esimerkiksi teoksissa Lapset pelissä - virtuaaliviidakon ansat:. Oksanen ja Näre (2006) sekä Kangas ja Kuure (toim): Teknologisoituva Nuoruus - Nuorten Elinolot vuosikirja (2003).

Edellä todetun takia pidän tärkeänä,
että tulevaisuuskatsauksessa uusimman tieto- ja viestintätekniikan yhteiskunnallisista vaikutuksista ja sen haasteista viestintä ja liikennepolitiikalle vuoteen 2015 mennessä arvioidaan kehitystä myös lasten näkökulmasta.

Uuden arjen tietoyhteiskunnan ennakoinnissa olisi perusteltua tehdä tutkimus- ja selvitystyötä myös lasten erityisten tarpeiden sekä mahdollisuuksien että uhkien kannalta.
Tämä olisi erityisen tärkeää myös siksi, että ikärakenteen vanhenemisen myötä on myös julkisen vallan perusteltua huolehtia pienenevien lapsi-ikäluokkien hyvinvoinnista ja turvallisesta kasvuympäristöstä erityisen hyvin sekä tukea ratkaisuillaan lapsen oikeutta olla lapsi myös teknologisesti edistyneessä Suomessa.

Tähän työhön tarpeellisia asiantuntijoita voisi tarjota esimerkiksi Nuorisotutkimusseura ja sen Nuorisotutkimusverkosto. Myös Pelastakaa Lapset ry. kerää säännöllisesti tietoa lasten kännykän ja internetin käytöstä ja siihen liittyvistä trendeistä ja myös uhkatekijöistä.

Maria Kaisa Aula
Lapsiasiavaltuutettu