Maahanmuuttopoliittisen ohjelman uudistaminen
Lapsiasivaltuutetun lausunto eduskunnan hallintovaliokunnalle 30.3.2006
Yleisarvio
Lapsiasiavaltuutetun yleisarvio hallituksen maahanmuuttopoliittisesta ohjelmasta on myönteinen. Ohjelman valmistelussa on lapsinäkökulma otettu hyvin huomioon.
Erityisen myönteisenä pidän sitä, että ohjelmassa maahanmuuttopolitiikan arvoihin on kirjattu lapsen edun periaate. YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen mukaan kaikissa julkisen vallan toimissa, jotka koskevat lapsia, on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu.
Sopimuksen toteutumista seuraava Geneven komitea on suosituksissaan Suomen valtiolle syyskuussa 2005 korostanut tarvetta varmistaa lapsen edun periaatteen ymmärtämistä ja soveltamista ylipäätään kaikissa julkisen vallan säädöksissä, hankkeissa ja ohjelmissa.
YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen sisältö määrittää lapsen edun arvioimisen tärkeimmät kriteerit. Tältä kannalta olisi perusteltua, että myös YK:n lasten oikeuksien sopimus olisi ohjelmassa mainittu lapsen edun tulkintaa ohjaavana asiakirjana.
Maahanmuuttopoliittisen ohjelman toteuttamisen keinoissa on huomioitu erikseen lasten mahdollisuudet kotoutumiseen, osallistumiseen ja perhe-elämään. Keinoina on mainittu myös lapsen edun toteutuminen sekä lasten ja nuorten koulutus.
Politiikkalinjauksissa lapsia tai lasten ja perheiden palveluita koskevat erityisesti numerot 14, 15, 18, 19, 21, 25 sekä 28. Näiden mukainen toiminta on lapsiasiavaltuutetun mielestä kannatettavaa ja perusteltua.
Maahanmuuttopoliittinen ohjelma YK:n lapsen oikeuksien komitean viimeisimpien suositusten valossa
Seuraavassa arvioin lyhyesti maahanmuuttopoliittista ohjelmaa YK:n lapsen oikeuksien yleissopimusta seuraavan Geneven komitean suositusten valossa. YK:n lapsen oikeuksien komitea antoi syksyllä 2005 suositukset Suomen valtion 3. määräaikaisraportista. Näihin sisältyy eräitä maahanmuuttajia ja ulkomaalaistaustaisia lapsia koskevia suosituksia.
Komitea erityisesti toivoo Suomen valtion
Lastensuojelupalveluiden kehittämiseksi olisi perusteltua tutkia ja selvittää niitä syitä, jotka maahanmuuttajaperheissä ovat johtaneet lastensuojelupalveluiden tarpeeseen, millaisia palveluita he ovat saaneet ja miten niihin on suhtauduttu.
Huomioita lapsen edun määrittelystä
Lapsen edun määrittely on ohjelmassa konkretisoitunut erityisesti yksin tulleen alaikäisen turvapaikanhakijan tilanteeseen. Turvapaikka- ja pakolaispolitiikkaa käsittelevä linjaus 28 on sisällöltään hyvä. Se korostaa yhteistyön parantamista eri hallinnonalojen välillä, parempaa asiantuntemusta lapsen edun arvioinnissa, lastensuojelutyön asiantuntemuksen käyttämistä. Siinä esitetään selvitettäväksi lapsen palauttamisen seurantamahdollisuus sekä valmisteltavaksi yhteiset ohjeet yksin tuleen alaikäisen lapsen arvokkaasta ja lapsen etua turvaavasta paluusta perheensä luo. Myös turvapaikanhakijalapsen jälkihuolto halutaan taata.
Ohjelman liitteenä olevassa politiikkalinjauksen 28 toimenpideohjelmassa täsmennetään lapsen edun periaatteen soveltamista niin, että siinä huomioidaan YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen määräaikaisraportoinnin ehdotukset.
Turvapaikka- ja pakolaispolitiikkaa koskevan politiikkalinjauksen 28 periaatteet ja toimenpideohjelma ovat hyviä ja kannatettavia. Sen ohella pidän tarpeellisena, että lapsen edun arvioimista ja sen osaamista vahvistettaisiin maahanmuuttopolitiikan suunnittelussa ja päätöksenteossa myös laajemmin.
Ohjelmassa korostetaan maahanmuuttajien oikeutta koulutukseen. Tässä korostuvat lukio- ja ammatillinen sekä muu jatkokoulutus. Turvapaikan hakijalasten kohdalla todetaan myös perusopetuksen oikeuden varmistaminen. Nämä ovat tarpeellisia ja kannatettavia tavoitteita.
Näiden lisäksi kiinnitän huomiota maahanmuuttajanuoriin, jotka uhkaavat jäädä perusopetuksen ja toisen asteen koulutuksen väliinputoajiksi. Koulu voi keskeytyä myös ennen perusopetuksen oppimäärän suorittamista. Peruskoulun oppimäärä on keskeinen edellytys sille, että lapsi voi siirtyä jatkokoulutukseen.
Ilman perusopetuksen antamia valmiuksia syrjäytymisriskit ovat suuret. Haavoittuvimmassa asemassa ovat varsinaisen oppivelvollisuusiän ylittäneet eli 16-18 vuotiaat lapset, joilla on puutteita suomen/ruotsin kielen sekä mahdollisesti äidinkielensäkin osaamisessa, luku- lasku ja kirjoitustaidossa sekä oppimaan oppimisen taidoissa.
Maahanmuuttajalapsilla peruskoulun oppimäärän suorittaminen voi viivästyä yli tavanomaisen oppivelvollisuusiän. Koululainsäädännön soveltamisessa tältä osin on vaihtelua. Kaikissa kunnissa ei välttämättä toimi vieraskielisten oppivelvollisuusiän ylittäneiden nuorten opetusryhmää. Jos lapsella on erityisiä ongelmia, hän voi suorittaa perusopintonsa 16-vuotta täytettyään esimerkiksi sairaalakoulussa, josta kunnan tulisi rahoittaa oma osuuteensa. YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus ja oma perustuslakimme takaavat kuitenkin takaa kaikille lapsille sivistykselliset perusoikeudet.
YK:n lapsen oikeuksien sopimus määrittelee alle 18-vuotiaat lapsiksi. Omassa perustuslaissamme oikeutta maksuttomaan perusopetukseen ei ole sidottu ikään.
Edellä kiinnitin huomiota tarpeeseen selvittää maahanmuuttajalasten ja heidän perheidensä osuutta kuntien sosiaalitoimen lastensuojelussa sekä avo- että sijaishuollossa. Korostan, että perheiden kotoutumisessa riittävä tuki tarpeeksi varhaisessa vaiheessa on tärkeää. Kotoutumisen alkuvaiheen epäonnistuminen voi näkyä myöhemmin lastensuojelutarpeena ja jopa lasten sijoittamisena perheen ulkopuolelle.
Vanhemmuuden tukeminen on maahanmuuttajalasten perheiden kanssa työskentelyssä erityisen tärkeää. Perheissä voi olla voimakkaitakin ristiriitoja sukupolvien välillä. Lapset omaksuvat vanhempiaan nopeammin vastaanottavan yhteiskunnan arvot ja normit. Etenkin kotona olevilla vanhemmilla kielivaikeudet voivat lisätä eristäytymistä yhteiskunnasta ja valtaväestöstä.
Pakolaisperheissä lastensuojelutarpeen taustalla voivat olla vanhempien mielenterveysongelmat. Osa turvapaikanhakijaperheistä voin hyvin huonosti. Tästä syystä lisäksi myös muiden kuin perusopetuksen palveluiden saatavuus (terveyspalvelut, lastensuojelu, päivähoito) turvapaikanhakijalapsille on varmistettava. Vastaavien palveluiden tulee olla myös ns. väliaikaisella oleskeluluvalla (ns. B-lupa) maahan tulevien lasten saatavilla.
Vaikeasti oireilevien, rikoksia tekevien maahanmuuttajanuorten tilanne ja heidän auttamisensa ansaitsee erityisen huomion. On tarpeen keskustella avoimesti siitä, mitkä tekijät ovat johtaneet nuoret tilanteeseen, mitä olisi voitu tehdä toisin ja mitä on vielä tehtävissä. Paitsi että se tukisi myös nuoren omaa parempaa tulevaisuutta, se lisäisi oman palvelujärjestelmämme oppimista ja kykyä välttää jatkossa maahanmuuttajanuorten syrjäytymistä.
Maria Kaisa Aula
Lapsiasiavaltuutettu
Viite:
MINS 1/2006 Hallintovaliokunnan selvityspyyntö hallituksen toimenpiteistä maahanmuuttopoliittisen ohjelman uudistamiseksiYleisarvio
Lapsiasiavaltuutetun yleisarvio hallituksen maahanmuuttopoliittisesta ohjelmasta on myönteinen. Ohjelman valmistelussa on lapsinäkökulma otettu hyvin huomioon.
Erityisen myönteisenä pidän sitä, että ohjelmassa maahanmuuttopolitiikan arvoihin on kirjattu lapsen edun periaate. YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen mukaan kaikissa julkisen vallan toimissa, jotka koskevat lapsia, on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu.
Sopimuksen toteutumista seuraava Geneven komitea on suosituksissaan Suomen valtiolle syyskuussa 2005 korostanut tarvetta varmistaa lapsen edun periaatteen ymmärtämistä ja soveltamista ylipäätään kaikissa julkisen vallan säädöksissä, hankkeissa ja ohjelmissa.
YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen sisältö määrittää lapsen edun arvioimisen tärkeimmät kriteerit. Tältä kannalta olisi perusteltua, että myös YK:n lasten oikeuksien sopimus olisi ohjelmassa mainittu lapsen edun tulkintaa ohjaavana asiakirjana.
Maahanmuuttopoliittisen ohjelman toteuttamisen keinoissa on huomioitu erikseen lasten mahdollisuudet kotoutumiseen, osallistumiseen ja perhe-elämään. Keinoina on mainittu myös lapsen edun toteutuminen sekä lasten ja nuorten koulutus.
Politiikkalinjauksissa lapsia tai lasten ja perheiden palveluita koskevat erityisesti numerot 14, 15, 18, 19, 21, 25 sekä 28. Näiden mukainen toiminta on lapsiasiavaltuutetun mielestä kannatettavaa ja perusteltua.
Maahanmuuttopoliittinen ohjelma YK:n lapsen oikeuksien komitean viimeisimpien suositusten valossa
Seuraavassa arvioin lyhyesti maahanmuuttopoliittista ohjelmaa YK:n lapsen oikeuksien yleissopimusta seuraavan Geneven komitean suositusten valossa. YK:n lapsen oikeuksien komitea antoi syksyllä 2005 suositukset Suomen valtion 3. määräaikaisraportista. Näihin sisältyy eräitä maahanmuuttajia ja ulkomaalaistaustaisia lapsia koskevia suosituksia.
Komitea erityisesti toivoo Suomen valtion
- lisäävän lapsia koskevien tietojen kokoamista erityisesti kaikkien haavoittuvammassa asemassa elävien osalta,
- jakamaan tietoa lasten oikeuksien yleissopimuksesta kouluopetuksessa erityisesti maahanmuuttajien ja vähemmistöjen keskuudessa sekä lasten kanssa työskenteleville ammattilaisille
- varmistavan ihmisoikeuskasvatuksen saatavuuden kouluissa - vahvistavan toimiaan kaikenlaisen syrjinnän ehkäisemiseksi
- varmistavan että ns. nopeutetussa menettelyssä kunnioitetaan oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimuksia ja turvapaikanhakijoiden oikeusturvaa
- perheen yhdistämistä koskevat hakemukset käsitellään myönteisesti, humaanisti ja kiireellisesti
- vähemmistö- ja ihmisoikeustiedotuksen sekä asennekasvatuksen lisääminen kaikille lapsille (14)
- maahanmuuttajien tietoisuuden lisääminen lasten oikeuksista ja velvollisuuksista Suomessa (15)
- vähemmistökulttuurien ja maahanmuuttajanuorten oman kansalaistoiminnan sekä nuoriso- ja liikuntatoiminnan tuki (15)
- parannetaan valmiutta ottaa vastaan erityisryhmiä kuten yksinäisiä lapsia kiintiössä (19 ja 25)
- lapsen edun periaatteen huomioiminen läpileikkaavana periaatteena turvapaikka- ja pakolaispolitiikassa (28)
Maahanmuuttajalasten elinoloista Suomessa tarvitaan enemmän tietoa ja tutkimusta.Erityisesti maahanmuuttajaperheiden ja lasten osuudesta lastensuojelupalveluiden käyttäjänä on riittämättömästi tietoa. Tämä liittyy siihen, että lastensuojelupalveluissa ei muutoinkaan ole saatavilla valtakunnallisia rekisteritietoja esimerkiksi lapsen kodin ulkopuolelle sijoittamisen syistä.
Lastensuojelupalveluiden kehittämiseksi olisi perusteltua tutkia ja selvittää niitä syitä, jotka maahanmuuttajaperheissä ovat johtaneet lastensuojelupalveluiden tarpeeseen, millaisia palveluita he ovat saaneet ja miten niihin on suhtauduttu.
Huomioita lapsen edun määrittelystä
Lapsen edun määrittely on ohjelmassa konkretisoitunut erityisesti yksin tulleen alaikäisen turvapaikanhakijan tilanteeseen. Turvapaikka- ja pakolaispolitiikkaa käsittelevä linjaus 28 on sisällöltään hyvä. Se korostaa yhteistyön parantamista eri hallinnonalojen välillä, parempaa asiantuntemusta lapsen edun arvioinnissa, lastensuojelutyön asiantuntemuksen käyttämistä. Siinä esitetään selvitettäväksi lapsen palauttamisen seurantamahdollisuus sekä valmisteltavaksi yhteiset ohjeet yksin tuleen alaikäisen lapsen arvokkaasta ja lapsen etua turvaavasta paluusta perheensä luo. Myös turvapaikanhakijalapsen jälkihuolto halutaan taata.
Ohjelman liitteenä olevassa politiikkalinjauksen 28 toimenpideohjelmassa täsmennetään lapsen edun periaatteen soveltamista niin, että siinä huomioidaan YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen määräaikaisraportoinnin ehdotukset.
Turvapaikka- ja pakolaispolitiikkaa koskevan politiikkalinjauksen 28 periaatteet ja toimenpideohjelma ovat hyviä ja kannatettavia. Sen ohella pidän tarpeellisena, että lapsen edun arvioimista ja sen osaamista vahvistettaisiin maahanmuuttopolitiikan suunnittelussa ja päätöksenteossa myös laajemmin.
Viitaten YK:n lapsen oikeuksien komitean suosituksiin pidän tärkeänä, että lapsen edun arviointia ja sen osaamista lisätään turvapaikka- ja pakolaispolitiikan lisäksi myös maahanmuuttopolitiikan muissa linjauksissa.Yksittäistä lasta koskevissa ratkaisuissa erityisesti turvapaikka- ja pakolaispolitiikassa lapsen etu on aina arvioitava erikseen kussakin tilanteessa ja kunkin lapsen kohdalla. Lapsen etua voidaan kuitenkin arvioida myös yleisemmin maahanmuuttajalasten näkökulmasta. Tällainen arviointi tarkoittaa käytännössä päätösten lapsivaikutusten arvioinnin kehittämistä.
Esitän, että työministeriö kehittäisi maahanmuuttopoliittisten ratkaisujensa tueksi päätösten lapsivaikutusten arviointia yhteistyössä muiden ministeriöiden kanssa.Perusopetuksen oikeuteen liittyviä huomioita
Ohjelmassa korostetaan maahanmuuttajien oikeutta koulutukseen. Tässä korostuvat lukio- ja ammatillinen sekä muu jatkokoulutus. Turvapaikan hakijalasten kohdalla todetaan myös perusopetuksen oikeuden varmistaminen. Nämä ovat tarpeellisia ja kannatettavia tavoitteita.
Näiden lisäksi kiinnitän huomiota maahanmuuttajanuoriin, jotka uhkaavat jäädä perusopetuksen ja toisen asteen koulutuksen väliinputoajiksi. Koulu voi keskeytyä myös ennen perusopetuksen oppimäärän suorittamista. Peruskoulun oppimäärä on keskeinen edellytys sille, että lapsi voi siirtyä jatkokoulutukseen.
Ilman perusopetuksen antamia valmiuksia syrjäytymisriskit ovat suuret. Haavoittuvimmassa asemassa ovat varsinaisen oppivelvollisuusiän ylittäneet eli 16-18 vuotiaat lapset, joilla on puutteita suomen/ruotsin kielen sekä mahdollisesti äidinkielensäkin osaamisessa, luku- lasku ja kirjoitustaidossa sekä oppimaan oppimisen taidoissa.
Maahanmuuttajalapsilla peruskoulun oppimäärän suorittaminen voi viivästyä yli tavanomaisen oppivelvollisuusiän. Koululainsäädännön soveltamisessa tältä osin on vaihtelua. Kaikissa kunnissa ei välttämättä toimi vieraskielisten oppivelvollisuusiän ylittäneiden nuorten opetusryhmää. Jos lapsella on erityisiä ongelmia, hän voi suorittaa perusopintonsa 16-vuotta täytettyään esimerkiksi sairaalakoulussa, josta kunnan tulisi rahoittaa oma osuuteensa. YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus ja oma perustuslakimme takaavat kuitenkin takaa kaikille lapsille sivistykselliset perusoikeudet.
YK:n lapsen oikeuksien sopimus määrittelee alle 18-vuotiaat lapsiksi. Omassa perustuslaissamme oikeutta maksuttomaan perusopetukseen ei ole sidottu ikään.
Pidän tärkeänä, että 16 - 18 vuotiaiden maahanmuuttajalasten oikeus suorittaa peruskoulun oppimäärä varmistetaan. Tarvittaessa perusopetuslakia on tältä osin täsmennettävä.Lisähuomioita maahanmuuttajalasten ja heidän perheidensä kotouttamisesta
Edellä kiinnitin huomiota tarpeeseen selvittää maahanmuuttajalasten ja heidän perheidensä osuutta kuntien sosiaalitoimen lastensuojelussa sekä avo- että sijaishuollossa. Korostan, että perheiden kotoutumisessa riittävä tuki tarpeeksi varhaisessa vaiheessa on tärkeää. Kotoutumisen alkuvaiheen epäonnistuminen voi näkyä myöhemmin lastensuojelutarpeena ja jopa lasten sijoittamisena perheen ulkopuolelle.
Vanhemmuuden tukeminen on maahanmuuttajalasten perheiden kanssa työskentelyssä erityisen tärkeää. Perheissä voi olla voimakkaitakin ristiriitoja sukupolvien välillä. Lapset omaksuvat vanhempiaan nopeammin vastaanottavan yhteiskunnan arvot ja normit. Etenkin kotona olevilla vanhemmilla kielivaikeudet voivat lisätä eristäytymistä yhteiskunnasta ja valtaväestöstä.
Pakolaisperheissä lastensuojelutarpeen taustalla voivat olla vanhempien mielenterveysongelmat. Osa turvapaikanhakijaperheistä voin hyvin huonosti. Tästä syystä lisäksi myös muiden kuin perusopetuksen palveluiden saatavuus (terveyspalvelut, lastensuojelu, päivähoito) turvapaikanhakijalapsille on varmistettava. Vastaavien palveluiden tulee olla myös ns. väliaikaisella oleskeluluvalla (ns. B-lupa) maahan tulevien lasten saatavilla.
Vaikeasti oireilevien, rikoksia tekevien maahanmuuttajanuorten tilanne ja heidän auttamisensa ansaitsee erityisen huomion. On tarpeen keskustella avoimesti siitä, mitkä tekijät ovat johtaneet nuoret tilanteeseen, mitä olisi voitu tehdä toisin ja mitä on vielä tehtävissä. Paitsi että se tukisi myös nuoren omaa parempaa tulevaisuutta, se lisäisi oman palvelujärjestelmämme oppimista ja kykyä välttää jatkossa maahanmuuttajanuorten syrjäytymistä.
Maria Kaisa Aula
Lapsiasiavaltuutettu
