Markkinointia koskevien säännösten uudistaminen
Lapsiasiavaltuutetun lausunto 7.12.2007
Oikeusministeriölle Kirjaamo
Viite: Lausuntopyyntönne 8.11.2007
Asia: Ehdotus markkinointia koskevien säännösten uudistamiseksi
Ehdotuksen keskeinen sisältö
Oikeusministeriö on pyytänyt lapsiasiavaltuutetulta lausuntoa ehdotuksesta kuluttajansuojalain (38/1978) 2 luvun ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta. Ehdotuksen tavoitteena on Euroopan parlamentin ja neuvoston sopimattomista kaupallisista menettelyistä antaman direktiivin (2005/29/EY) täytäntöönpano.
Esitetyn säädösuudistuksen yleisperustelut on määritelty kaksitahoisesti. Toisaalta todetaan, että nykyisten kansallisten lainsäädäntöjen keskinäinen poikkeavuus vaikeuttaa yhteisönlaajuisten markkinointikampanjojen toteuttamista ja aiheuttaa elinkeinoelämälle ylimääräisiä kustannuksia. Toisaalta todetaan, että direktiivin tarkoituksena on harmonisoida sellaisia sopimattomia menettelyjä koskevat säädökset, jotka vahingoittavat kuluttajien taloudellisia etuja.
Kuluttajansuojalain 2 luvun soveltamisalaa laajennettaisiin siten, että se koskisi markkinoinnin lisäksi menettelyjä asiakassuhteessa, esimerkiksi asiakasvalitusten käsittelyä. Luvussa olisi nykyistä yksityiskohtaisemmat säännökset yhtäältä siitä, milloin markkinointia tai muuta menettelyä pidetään kuluttajien kannalta sopimattomana, ja toisaalta siitä, milloin markkinointia pidetään hyvän tavan vastaisena. Ehdotuksessa hyvää tapaa koskevan sääntelyn todetaan olevan puhtaasti kansallista, sillä direktiivi ei koske markkinoinnin arviointia eettisin perustein.
Hyvää tapaa koskevaa sääntelyä ehdotetaan täsmennettäväksi niiden perustuslain asettamien vaatimusten vuoksi, joiden mukaan perusoikeutta - tässä tapauksessa sananvapautta ja elinkeinon harjoittamisen vapautta - rajoittavien säännösten on oltava tarkkarajaisia ja täsmällisiä. Myös markkinoinnissa annettavia tietoja koskevia säännöksiä esitetään tarkistettaviksi. Lisäksi ehdotetaan nimenomaista kieltoa käyttää aggressiivisia menettelyjä markkinoinnissa tai asiakassuhteessa. Lait esitetään tulemaan voimaan mahdollisimman pian niiden hyväksymisen ja vahvistamisen jälkeen.
Lapsiasiavaltuutetun lausunto
1. Yleisarvio: esitys tukee lapsen oikeuksien sopimuksen velvoitteiden toteutumista
Lapsiasiavaltuutetun lakisääteisenä tehtävänä on edistää lapsen edun, hyvinvoinnin ja oikeuksien toteutumista yleisellä yhteiskuntapolitiikan ja lainsäädännön tasolla. Työn perustana on YK:n yleissopimus lapsen oikeuksista. Lapsen oikeuksien sopimukset keskeiset velvoitteet tämän lakiehdotuksen kannalta ovat 1) lapsen edun asettaminen etusijalle päätöksenteossa, 2) vanhempien kasvatusvastuun ensisijaisuus, sen kunnioittaminen ja tukeminen 3) lapsen oikeus erityiseen suojeluun (ml. kehityksensä kannalta haitallinen tieto) 4) oikeus parhaaseen mahdolliseen terveydentilaan. Lapsilla tarkoitetaan sopimuksessa kaikkia alle 18-vuotiaita.
Tämän perustehtävän kannalta lapsiasiavaltuutettu pitää hyvänä direktiivin ja sen täytäntöönpanosäädösten pyrkimystä selkiyttää ja yhtenäistää kuluttajien oikeuksia. Pidän kannatettavana työryhmän enemmistön linjausta sisällyttää kuluttajansuojalakiin 2 lukuun markkinoinnin hyvän tavan vastaisuutta määrittelevä 2 pykälä, jossa on huomioitu erityisesti alaikäisiin kohdistuvan markkinoinnin erityiset rajoitukset.
Ehdotan, että lakiesityksen perusteluissa voitaisiin kuitenkin myös viitata YK:n lapsen oikeuksien yleissopimukseen sekä arvioida alaikäisiä koskevia säännöksiä kootusti. Näin lapsen asema kuluttajana sekä lapsen oikeudet tulisivat esityksen perusteluissa selkeämmin esille.
Työryhmän ehdotusta koskevassa eriävässä mielipiteessä ehdotetaan, että lopullisesta lakiesityksestä tulisi poistaa markkinoinnin hyvän tavan vastaisuutta koskeva 2 pykälä, mukaan lukien sen 2 momentti, jossa säädetään alaikäisille suunnatusta markkinoinnista. Perusteluna esitetään että työryhmätyöskentelyn aikana ei olisi tuotu esiin näyttöä kuluttajasuojaintressistä, joka olisi perusteena ehdotetulle säännökselle. Lisäksi eriävän mielipiteen jättäjät katsovat, että ilmaukset "selvä ristiriita yleisesti hyväksyttyjen yhteiskunnallisten arvojen kanssa" ja "pyrkimys
sivuttaa vanhempien mahdollisuus toimia täyspainoisesti lapsensa kasvattajina" ovat liian väljiä ja epämääräisiä ilmaisuja säädöstekstiin.
Edellä lainattujen mielipiteen painoarvoa punnittaessa on syytä kiinnittää huomiota siihen toisasiaan, että ehdotetun 2 pykälän keskeiset kohdat ovat johdettavissa suoraan lapsen oikeuksien yleissopimuksesta. Lasten kuluttajasuojaintressin turvaamista edellyttää mm. artikla 36 (kaiken lapsiin kohdistuvan hyväksikäytön kielto). Lapsuuden suojelemista keskeisenä yhteiskunnallisena arvona edellyttää artikla 3 (lapsen edun ensisijaisuus). Valtion velvollisuutta tukea vanhempien mahdollisuutta täyspainoisesti lapsensa kasvattajina edellyttää artikla 5 ja 18 (vanhemmuuden tukeminen). Lisäksi artiklat 6.2 (valtion velvollisuus auttaa lapsia saamaan mahdollisimman hyvåä elämä) sekä art 24 (oikeus parhaaseen mahdolliseen terveydentilaan) ja art 17 (mediaa koskevia oikeuksia) sivuavat lapsen oikeuksia kuluttajana. Lapsen oikeuksien sopimuksen kansainvälisoikeudellisen velvoittavuuden nojalla lapsiasiavaltuutettu puoltaa 2 pykälän sisällyttämistä lakiin.
Liittyen lakiesityksen tavoitteisiin on syytä todeta, että lapsiasiavaltuutettu on tehnyt 12.10.2007 aloitteen kauppa- ja teollisuusministeriölle lapsinäkökulman huomioimiseksi hallituksen kuluttajapoliittisessa ohjelmassa (liite). Lapset ja nuoret ovat elinkeinoelämälle ja markkinoijille lisääntyvässä määrin kiinnostava kohderyhmä. Mainontaa entistä enemmän kohdennetaan käytännössä lapsille ja heidän kautta vanhemmille. Lapsilla on myös enenevässä määrin omaa raha käytettävissään. Samalla mainonnan muodot ovat muuttumassa niin, että sen tunnistettavuus voi heikentyä (tuotesijoittelu, mainonnan ja viihteen yhdistäminen). Tästäkin näkökulmasta on tärkeää, että lasten ja nuorten iän ja kehitystason tuomat erityispiirteet huomioidaan alan sääntelyssä. Samalla on myös tärkeä tukea lasten ja nuorten omaa harkintakykyä, medialukutaitoa ja kuluttajakasvatusta, mihin liittyy kyky erottaa kaupallista ja ei-kaupallista viestintää toisistaan.
Myös kansainvälisesti (erityisesti Yhdysvallat ja Iso-Britannia) lapsiin kohdistuvasta mainonnasta on käyty paljon yhteiskunnallista keskustelua ja myös sääntelyä on näissä maissa tiukennettu.
2. Lapsinäkökulma säädösuudistuksen keskeisiin ehdotuksiin
Hyvän tavan vastaiset ja sopimattomat menettelyt
Ehdotuksen mukaan markkinoinnissa ei saa käyttää hyvän tavan vastaista tai kuluttajien kannalta sopimatonta menettelyä. Lapsiasiavaltuutettu kannattaa työryhmän enemmistön ehdotusta säännökseksi, jonka mukaan markkinointia pidetään hyvän tavan vastaisena, jos se on selvästi ristiriidassa yleisesti hyväksyttyjen yhteiskunnallisten arvojen kanssa. Samalla on syytä korostaa edellä lausunnossa mainitun perusteella, että lapsen edun ensisijaisuus kaikessa yhteiskunnallisessa päätöksenteossa ei ole pelkästään arvokysymys, vaan myös Suomea kansainvälisoikeudellisesti sitova velvoite. Lapsen oikeuksien yleissopimus, erityisesti sen 3 artikla, edellyttää, että lapset erityisen haavoittuvana markkinoinnin kohderyhmänä on huomioitava kaikilla säädöstasoilla.
Edelleen lapsiasiavaltuutettu kannattaa työryhmän ehdotusta, jonka mukaan markkinointia pidetään hyvän tavan vastaisena, jos siinä esitetään syrjintää. Kyseisessä kohdassa mainitut kielletyt syrjintäperusteet vastaavat lapsen oikeuksien yleissopimuksen 2 artiklassa mainittuja perusteita. On kuitenkin syytä muistuttaa, että ikää syrjinnänkiellon perusteena ei missään tapauksessa tule voida käyttää esteenä lapsia ja nuoria sopimattomalta markkinoinnilta suojelevien erityissäännöksien laatimiselle. Lapsiin kohdistuvan mainonnan kohdalla on syytä kiinnittää huomiota myös siihen, että stereotyyppisten sukupuoliroolien vahvistaminen lapsille kohdistuvassa lelumainonnassa saattaa sisältää välillistä sukupuoleen perustuvaa syrjintää. Markkinoinnilla ei tulisi vahvistaa stereotyyppisiä sukupuolirooleja.
Ehdotuksessa todetaan asiallisesti, että lapsiin kohdistuvaa markkinointia on arvosteltava keskimääräistä tiukemmin, koska lapset ovat tietojensa ja kokemustensa rajoittuneisuuden vuoksi tavallista alttiimpia markkinoinnin vaikutuksille. Tätä käsitystä tukee mietinnössä esitellyn vakiintuneen oikeuskäytännön ohella myös lapsen kehitystä koskeva tutkimus. Esimerkiksi American Psychological Association (www.apa.org) on koonnut laajasti alan tieteellistä tutkimustietoa ja päätellyt sen perusteella, että alle 8-vuotiailla ei ole vielä kykyä erottaa toisistaan kaupallista ja ei-kaupallista informaatiota.
Kannatettava on työryhmän ehdotus, jonka mukaan alaikäisiä koskevia erityissäännöksiä tulee soveltaa paitsi alaikäisille suoraan suunnattuun markkinointiin myös heidät yleisesti tavoittavaan markkinointiin. Lisäksi on huomioitava YK:n lapsen oikeuksien yleissopimukseen sisältyvä velvoite, jonka mukaan valtion tulee auttaa vanhempia ja muita lapsille tärkeitä aikuisia, niin että he voivat tukea lapsen kehitystä. Lakiuudistukseen sisällytetty määritelmä, jonka mukaan hyvän tavan vastaista on markkinointi joka sivuttaa vanhempien mahdollisuuden toimia täysipainoisesti lapsensa kasvattajina on yhteneväinen kyseisen 5 artiklan kanssa ja siten kannatettava.
Lapsiin ja heidän vanhempiinsa kohdistuvaa kaupallista painetta on kyettävä rajoittamaan. Tämän mukaisesti lapsia ja lapsiperheitä ei tule ainoastaan suojella harhaanjohtavalta markkinoinnilta, vaan heille tulee myös antaa riittävästi ostopäätökseen tarvittavaa asiatietoa. Lisäksi on syytä todeta, että lapsiasiavaltuutetulle on tullut runsaasti kriittistä palautetta vanhemmilta koskien iltapäivälehtien journalismiksi määriteltyä ns. lööppimarkkinointia (Lööpit osana lasten kasvuympäristöä. Vanhempien kokemuksia kartoittava selvitys. Lapsiasiavaltuutetun toimiston selvityksiä 2006:2, www.lapsiasia.fi/aineistot/julkaisut)
Lapsiasiavaltuutettu pitää hyvänä, että lapsia koskevan erityissääntelyn tarpeellisuutta on kuvattu esimerkein, koska tämä on usein välttämätöntä lapsinäkökulman oivaltamiseksi yhteiskunnallisten päätöksentekijöiden keskuudessa. Tärkeä on muun muassa perusteluissa kuvattu esimerkki, jonka mukaan on hyvän tavan vastaista käyttää hyväksi alaikäisen sosiaalista epävarmuutta esittämällä, että jonkun hyödykkeen omistaminen tekee alaikäisestä muita paremman tai vastaavasti jonkin hyödykkeen hankkimatta jättäminen aiheuttaa ystäväpiirin ulkopuolelle jäämisen. Markkinoinnin luomien mielikuvien vaikutus sekä tyttöjen että poikien omaksumaan naiskuvaan ja heidän itsetuntoonsa on tullut esiin useissa mainonnan lapsivaikutuksia tarkastelleissa tutkimuksissa.
Työryhmän perusteluissa todetaan, että hyvän tavan vastaisuutta arvioitaessa on otettava huomioon markkinoinnin yleisesti tavoittamien alaikäisten ikä, kehitystaso ja muut olosuhteet. Mitä nuorempia lapsia markkinointi koskee, sitä tiukemmin markkinointia arvioidaan. Tässä yhteydessä olisi lisäksi syytä arvioida kaikkein pienimpiin lapsiin kohdistuvan mainonnan kieltämisen tarpeellisuus.
3. Erityisesti terveys- ja turvallisuussyihin perustuvista säännöksistä
Esityksessä todetaan, että direktiivillä 2005/29/EY ei rajoiteta säännöksiä, jotka koskevat tuotteiden terveys- ja turvallisuusnäkökohtia. Voimassa olevan kuluttajalainsäädännön mukaan markkinointia, joka ei sisällä kuluttajien terveyden ja taloudellisen turvallisuuden kannalta tarpeellisia tietoja, on aina pidettävä sopimattomana (L 389/1978, 2 luvun 1 §:n 2 mom.). Säännöstä ehdotetaan tarkistettavaksi siten, että sopimatonta olisi markkinoinnissa myös muiden sellaisten olennaisten tietojen antamatta jättäminen, jotka kuluttaja tarvitsee ostopäätöksen tai muun kulutushyödykkeen liittyvän ratkaisun tekemiseksi ja joiden puuttuminen johtaisi todennäköisesti siihen, että kuluttaja tekisi toisensisältöisen ratkaisun kuin jos hän olisi saanut riittävät tiedot.
Ehdotettu tarkistus on tärkeä lapsen oikeuksien yleissopimuksen 24. artiklan (oikeus terveyteen) valossa. Erityisesti alaikäisille kohdennettu juomien ja ruokien markkinointi tulee olla vastuullista kansanterveydellistä näkökulmista. Markkinoitaessa tuotteita, joilla on kielteistä vaikutusta lasten ruokailutottumuksiin, painonhallintaan ja terveisiin elämäntapoihin, on siksi syytä kiinnittää huomiota heidän oikeuteen saada tietoa markkinoitavan tuotteen haitallisista vaikutuksista yksilön kasvuun ja kehitykseen. Lapsiasiavaltuutettu on aloitteissaan ja lausunnoissaan korostanut myös mm. elinkeinonharjoittajan vastuuta lapsille kohdennetun laittoman tupakanmyynnin eliminoimisessa (Aloite STM:lle 19.12.2006; lausunto STM:lle 17.11.2007 koskien lakiehdotusta tupakkalain muuttamisesta). Lisäksi lapsiasiavaltuutettu on esittänyt STM:lle alkoholin mainonnan rajoittamista pelkästään ns. tuotetietojen antamiseen eli ns. elämäntyylimainonnan kieltämistä (Aloite alkoholipoliittiselle ministeriryhmälle 16.1.2006).
4. Sääntelyn täydentämistarve
Lapsiasiavaltuutettu kannattaa Anja Peltosen ja Tuula Sarion mietinnön liitteeksi jättämää lausumaa seuraavilta osin:
Koska direktiivi 2005/29/EY rakentuu täydellisen harmonisoinnin periaatteelle, eivät jäsenvaltiot saa soveltaa sen enempää tiukempia kuin lievempiäkään sääntöjä, vaan asettua direktiivin esittämälle tasolle. Tällöin on tärkeää kiinnittää huomiota siihen, että direktiivin voimaansaattaminen Suomessa ei saa heikentää sitä lasten oikeuksien suojaa, jonka Suomi on sitoutunut turvaamaan kaikille oikeuspiirinsä alueella eläville lapsille YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen nojalla.
Jyväskylässä 7.12.2007
Maria Kaisa Aula
lapsiasiavaltuutettu
Oikeusministeriölle Kirjaamo
Viite: Lausuntopyyntönne 8.11.2007
Asia: Ehdotus markkinointia koskevien säännösten uudistamiseksi
Ehdotuksen keskeinen sisältö
Oikeusministeriö on pyytänyt lapsiasiavaltuutetulta lausuntoa ehdotuksesta kuluttajansuojalain (38/1978) 2 luvun ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta. Ehdotuksen tavoitteena on Euroopan parlamentin ja neuvoston sopimattomista kaupallisista menettelyistä antaman direktiivin (2005/29/EY) täytäntöönpano.
Esitetyn säädösuudistuksen yleisperustelut on määritelty kaksitahoisesti. Toisaalta todetaan, että nykyisten kansallisten lainsäädäntöjen keskinäinen poikkeavuus vaikeuttaa yhteisönlaajuisten markkinointikampanjojen toteuttamista ja aiheuttaa elinkeinoelämälle ylimääräisiä kustannuksia. Toisaalta todetaan, että direktiivin tarkoituksena on harmonisoida sellaisia sopimattomia menettelyjä koskevat säädökset, jotka vahingoittavat kuluttajien taloudellisia etuja.
Kuluttajansuojalain 2 luvun soveltamisalaa laajennettaisiin siten, että se koskisi markkinoinnin lisäksi menettelyjä asiakassuhteessa, esimerkiksi asiakasvalitusten käsittelyä. Luvussa olisi nykyistä yksityiskohtaisemmat säännökset yhtäältä siitä, milloin markkinointia tai muuta menettelyä pidetään kuluttajien kannalta sopimattomana, ja toisaalta siitä, milloin markkinointia pidetään hyvän tavan vastaisena. Ehdotuksessa hyvää tapaa koskevan sääntelyn todetaan olevan puhtaasti kansallista, sillä direktiivi ei koske markkinoinnin arviointia eettisin perustein.
Hyvää tapaa koskevaa sääntelyä ehdotetaan täsmennettäväksi niiden perustuslain asettamien vaatimusten vuoksi, joiden mukaan perusoikeutta - tässä tapauksessa sananvapautta ja elinkeinon harjoittamisen vapautta - rajoittavien säännösten on oltava tarkkarajaisia ja täsmällisiä. Myös markkinoinnissa annettavia tietoja koskevia säännöksiä esitetään tarkistettaviksi. Lisäksi ehdotetaan nimenomaista kieltoa käyttää aggressiivisia menettelyjä markkinoinnissa tai asiakassuhteessa. Lait esitetään tulemaan voimaan mahdollisimman pian niiden hyväksymisen ja vahvistamisen jälkeen.
Lapsiasiavaltuutetun lausunto
1. Yleisarvio: esitys tukee lapsen oikeuksien sopimuksen velvoitteiden toteutumista
Lapsiasiavaltuutetun lakisääteisenä tehtävänä on edistää lapsen edun, hyvinvoinnin ja oikeuksien toteutumista yleisellä yhteiskuntapolitiikan ja lainsäädännön tasolla. Työn perustana on YK:n yleissopimus lapsen oikeuksista. Lapsen oikeuksien sopimukset keskeiset velvoitteet tämän lakiehdotuksen kannalta ovat 1) lapsen edun asettaminen etusijalle päätöksenteossa, 2) vanhempien kasvatusvastuun ensisijaisuus, sen kunnioittaminen ja tukeminen 3) lapsen oikeus erityiseen suojeluun (ml. kehityksensä kannalta haitallinen tieto) 4) oikeus parhaaseen mahdolliseen terveydentilaan. Lapsilla tarkoitetaan sopimuksessa kaikkia alle 18-vuotiaita.
Tämän perustehtävän kannalta lapsiasiavaltuutettu pitää hyvänä direktiivin ja sen täytäntöönpanosäädösten pyrkimystä selkiyttää ja yhtenäistää kuluttajien oikeuksia. Pidän kannatettavana työryhmän enemmistön linjausta sisällyttää kuluttajansuojalakiin 2 lukuun markkinoinnin hyvän tavan vastaisuutta määrittelevä 2 pykälä, jossa on huomioitu erityisesti alaikäisiin kohdistuvan markkinoinnin erityiset rajoitukset.
Ehdotan, että lakiesityksen perusteluissa voitaisiin kuitenkin myös viitata YK:n lapsen oikeuksien yleissopimukseen sekä arvioida alaikäisiä koskevia säännöksiä kootusti. Näin lapsen asema kuluttajana sekä lapsen oikeudet tulisivat esityksen perusteluissa selkeämmin esille.
Työryhmän ehdotusta koskevassa eriävässä mielipiteessä ehdotetaan, että lopullisesta lakiesityksestä tulisi poistaa markkinoinnin hyvän tavan vastaisuutta koskeva 2 pykälä, mukaan lukien sen 2 momentti, jossa säädetään alaikäisille suunnatusta markkinoinnista. Perusteluna esitetään että työryhmätyöskentelyn aikana ei olisi tuotu esiin näyttöä kuluttajasuojaintressistä, joka olisi perusteena ehdotetulle säännökselle. Lisäksi eriävän mielipiteen jättäjät katsovat, että ilmaukset "selvä ristiriita yleisesti hyväksyttyjen yhteiskunnallisten arvojen kanssa" ja "pyrkimys
sivuttaa vanhempien mahdollisuus toimia täyspainoisesti lapsensa kasvattajina" ovat liian väljiä ja epämääräisiä ilmaisuja säädöstekstiin.
Edellä lainattujen mielipiteen painoarvoa punnittaessa on syytä kiinnittää huomiota siihen toisasiaan, että ehdotetun 2 pykälän keskeiset kohdat ovat johdettavissa suoraan lapsen oikeuksien yleissopimuksesta. Lasten kuluttajasuojaintressin turvaamista edellyttää mm. artikla 36 (kaiken lapsiin kohdistuvan hyväksikäytön kielto). Lapsuuden suojelemista keskeisenä yhteiskunnallisena arvona edellyttää artikla 3 (lapsen edun ensisijaisuus). Valtion velvollisuutta tukea vanhempien mahdollisuutta täyspainoisesti lapsensa kasvattajina edellyttää artikla 5 ja 18 (vanhemmuuden tukeminen). Lisäksi artiklat 6.2 (valtion velvollisuus auttaa lapsia saamaan mahdollisimman hyvåä elämä) sekä art 24 (oikeus parhaaseen mahdolliseen terveydentilaan) ja art 17 (mediaa koskevia oikeuksia) sivuavat lapsen oikeuksia kuluttajana. Lapsen oikeuksien sopimuksen kansainvälisoikeudellisen velvoittavuuden nojalla lapsiasiavaltuutettu puoltaa 2 pykälän sisällyttämistä lakiin.
Liittyen lakiesityksen tavoitteisiin on syytä todeta, että lapsiasiavaltuutettu on tehnyt 12.10.2007 aloitteen kauppa- ja teollisuusministeriölle lapsinäkökulman huomioimiseksi hallituksen kuluttajapoliittisessa ohjelmassa (liite). Lapset ja nuoret ovat elinkeinoelämälle ja markkinoijille lisääntyvässä määrin kiinnostava kohderyhmä. Mainontaa entistä enemmän kohdennetaan käytännössä lapsille ja heidän kautta vanhemmille. Lapsilla on myös enenevässä määrin omaa raha käytettävissään. Samalla mainonnan muodot ovat muuttumassa niin, että sen tunnistettavuus voi heikentyä (tuotesijoittelu, mainonnan ja viihteen yhdistäminen). Tästäkin näkökulmasta on tärkeää, että lasten ja nuorten iän ja kehitystason tuomat erityispiirteet huomioidaan alan sääntelyssä. Samalla on myös tärkeä tukea lasten ja nuorten omaa harkintakykyä, medialukutaitoa ja kuluttajakasvatusta, mihin liittyy kyky erottaa kaupallista ja ei-kaupallista viestintää toisistaan.
Myös kansainvälisesti (erityisesti Yhdysvallat ja Iso-Britannia) lapsiin kohdistuvasta mainonnasta on käyty paljon yhteiskunnallista keskustelua ja myös sääntelyä on näissä maissa tiukennettu.
2. Lapsinäkökulma säädösuudistuksen keskeisiin ehdotuksiin
Hyvän tavan vastaiset ja sopimattomat menettelyt
Ehdotuksen mukaan markkinoinnissa ei saa käyttää hyvän tavan vastaista tai kuluttajien kannalta sopimatonta menettelyä. Lapsiasiavaltuutettu kannattaa työryhmän enemmistön ehdotusta säännökseksi, jonka mukaan markkinointia pidetään hyvän tavan vastaisena, jos se on selvästi ristiriidassa yleisesti hyväksyttyjen yhteiskunnallisten arvojen kanssa. Samalla on syytä korostaa edellä lausunnossa mainitun perusteella, että lapsen edun ensisijaisuus kaikessa yhteiskunnallisessa päätöksenteossa ei ole pelkästään arvokysymys, vaan myös Suomea kansainvälisoikeudellisesti sitova velvoite. Lapsen oikeuksien yleissopimus, erityisesti sen 3 artikla, edellyttää, että lapset erityisen haavoittuvana markkinoinnin kohderyhmänä on huomioitava kaikilla säädöstasoilla.
Edelleen lapsiasiavaltuutettu kannattaa työryhmän ehdotusta, jonka mukaan markkinointia pidetään hyvän tavan vastaisena, jos siinä esitetään syrjintää. Kyseisessä kohdassa mainitut kielletyt syrjintäperusteet vastaavat lapsen oikeuksien yleissopimuksen 2 artiklassa mainittuja perusteita. On kuitenkin syytä muistuttaa, että ikää syrjinnänkiellon perusteena ei missään tapauksessa tule voida käyttää esteenä lapsia ja nuoria sopimattomalta markkinoinnilta suojelevien erityissäännöksien laatimiselle. Lapsiin kohdistuvan mainonnan kohdalla on syytä kiinnittää huomiota myös siihen, että stereotyyppisten sukupuoliroolien vahvistaminen lapsille kohdistuvassa lelumainonnassa saattaa sisältää välillistä sukupuoleen perustuvaa syrjintää. Markkinoinnilla ei tulisi vahvistaa stereotyyppisiä sukupuolirooleja.
Ehdotuksessa todetaan asiallisesti, että lapsiin kohdistuvaa markkinointia on arvosteltava keskimääräistä tiukemmin, koska lapset ovat tietojensa ja kokemustensa rajoittuneisuuden vuoksi tavallista alttiimpia markkinoinnin vaikutuksille. Tätä käsitystä tukee mietinnössä esitellyn vakiintuneen oikeuskäytännön ohella myös lapsen kehitystä koskeva tutkimus. Esimerkiksi American Psychological Association (www.apa.org) on koonnut laajasti alan tieteellistä tutkimustietoa ja päätellyt sen perusteella, että alle 8-vuotiailla ei ole vielä kykyä erottaa toisistaan kaupallista ja ei-kaupallista informaatiota.
Kannatettava on työryhmän ehdotus, jonka mukaan alaikäisiä koskevia erityissäännöksiä tulee soveltaa paitsi alaikäisille suoraan suunnattuun markkinointiin myös heidät yleisesti tavoittavaan markkinointiin. Lisäksi on huomioitava YK:n lapsen oikeuksien yleissopimukseen sisältyvä velvoite, jonka mukaan valtion tulee auttaa vanhempia ja muita lapsille tärkeitä aikuisia, niin että he voivat tukea lapsen kehitystä. Lakiuudistukseen sisällytetty määritelmä, jonka mukaan hyvän tavan vastaista on markkinointi joka sivuttaa vanhempien mahdollisuuden toimia täysipainoisesti lapsensa kasvattajina on yhteneväinen kyseisen 5 artiklan kanssa ja siten kannatettava.
Lapsiin ja heidän vanhempiinsa kohdistuvaa kaupallista painetta on kyettävä rajoittamaan. Tämän mukaisesti lapsia ja lapsiperheitä ei tule ainoastaan suojella harhaanjohtavalta markkinoinnilta, vaan heille tulee myös antaa riittävästi ostopäätökseen tarvittavaa asiatietoa. Lisäksi on syytä todeta, että lapsiasiavaltuutetulle on tullut runsaasti kriittistä palautetta vanhemmilta koskien iltapäivälehtien journalismiksi määriteltyä ns. lööppimarkkinointia (Lööpit osana lasten kasvuympäristöä. Vanhempien kokemuksia kartoittava selvitys. Lapsiasiavaltuutetun toimiston selvityksiä 2006:2, www.lapsiasia.fi/aineistot/julkaisut)
Lapsiasiavaltuutettu pitää hyvänä, että lapsia koskevan erityissääntelyn tarpeellisuutta on kuvattu esimerkein, koska tämä on usein välttämätöntä lapsinäkökulman oivaltamiseksi yhteiskunnallisten päätöksentekijöiden keskuudessa. Tärkeä on muun muassa perusteluissa kuvattu esimerkki, jonka mukaan on hyvän tavan vastaista käyttää hyväksi alaikäisen sosiaalista epävarmuutta esittämällä, että jonkun hyödykkeen omistaminen tekee alaikäisestä muita paremman tai vastaavasti jonkin hyödykkeen hankkimatta jättäminen aiheuttaa ystäväpiirin ulkopuolelle jäämisen. Markkinoinnin luomien mielikuvien vaikutus sekä tyttöjen että poikien omaksumaan naiskuvaan ja heidän itsetuntoonsa on tullut esiin useissa mainonnan lapsivaikutuksia tarkastelleissa tutkimuksissa.
Työryhmän perusteluissa todetaan, että hyvän tavan vastaisuutta arvioitaessa on otettava huomioon markkinoinnin yleisesti tavoittamien alaikäisten ikä, kehitystaso ja muut olosuhteet. Mitä nuorempia lapsia markkinointi koskee, sitä tiukemmin markkinointia arvioidaan. Tässä yhteydessä olisi lisäksi syytä arvioida kaikkein pienimpiin lapsiin kohdistuvan mainonnan kieltämisen tarpeellisuus.
3. Erityisesti terveys- ja turvallisuussyihin perustuvista säännöksistä
Esityksessä todetaan, että direktiivillä 2005/29/EY ei rajoiteta säännöksiä, jotka koskevat tuotteiden terveys- ja turvallisuusnäkökohtia. Voimassa olevan kuluttajalainsäädännön mukaan markkinointia, joka ei sisällä kuluttajien terveyden ja taloudellisen turvallisuuden kannalta tarpeellisia tietoja, on aina pidettävä sopimattomana (L 389/1978, 2 luvun 1 §:n 2 mom.). Säännöstä ehdotetaan tarkistettavaksi siten, että sopimatonta olisi markkinoinnissa myös muiden sellaisten olennaisten tietojen antamatta jättäminen, jotka kuluttaja tarvitsee ostopäätöksen tai muun kulutushyödykkeen liittyvän ratkaisun tekemiseksi ja joiden puuttuminen johtaisi todennäköisesti siihen, että kuluttaja tekisi toisensisältöisen ratkaisun kuin jos hän olisi saanut riittävät tiedot.
Ehdotettu tarkistus on tärkeä lapsen oikeuksien yleissopimuksen 24. artiklan (oikeus terveyteen) valossa. Erityisesti alaikäisille kohdennettu juomien ja ruokien markkinointi tulee olla vastuullista kansanterveydellistä näkökulmista. Markkinoitaessa tuotteita, joilla on kielteistä vaikutusta lasten ruokailutottumuksiin, painonhallintaan ja terveisiin elämäntapoihin, on siksi syytä kiinnittää huomiota heidän oikeuteen saada tietoa markkinoitavan tuotteen haitallisista vaikutuksista yksilön kasvuun ja kehitykseen. Lapsiasiavaltuutettu on aloitteissaan ja lausunnoissaan korostanut myös mm. elinkeinonharjoittajan vastuuta lapsille kohdennetun laittoman tupakanmyynnin eliminoimisessa (Aloite STM:lle 19.12.2006; lausunto STM:lle 17.11.2007 koskien lakiehdotusta tupakkalain muuttamisesta). Lisäksi lapsiasiavaltuutettu on esittänyt STM:lle alkoholin mainonnan rajoittamista pelkästään ns. tuotetietojen antamiseen eli ns. elämäntyylimainonnan kieltämistä (Aloite alkoholipoliittiselle ministeriryhmälle 16.1.2006).
4. Sääntelyn täydentämistarve
Lapsiasiavaltuutettu kannattaa Anja Peltosen ja Tuula Sarion mietinnön liitteeksi jättämää lausumaa seuraavilta osin:
- Esitys työryhmän asettamista selvittämään puhelinmyyntiä ja kotimyyntiä koskevia säännöksiä.Puhelinmyyntiä ja kotimyyntiä koskevien säännösten selvittäminen on erityisen tärkeää silloin, kun myynti kohdistuu lapsiin, joilla on keskimääräistä vähemmin tietoa menettelyn mahdollisesta lainvastaisuudesta
- Esitys työryhmän asettamista selvittämään valvontaviranomaisen keinovalikoimaa. Säädettäessä riittävistä ja tehokkaista oikeussuojakeinoista sopimattomien kaupallisten menettelyjen torjumiseksi on erityisesti kiinnitettävä huomiota lasten oikeusturvaan. Nykyiset kuluttaja-asiamiehen ohjeet aiheesta "alaikäiset, markkinointi ja ostokset" eivät ole riittävä keino suhteutettuna lapsiin/lapsiperheisiin kohdistuviin markkinointipaineisiin. Lapsiasiavaltuutettu on lausunnoissaan lapsiin kohdistuvasta mainonnasta painottanut eettisten näkökulmien ja sosiaalisen vastuun tärkeyttä. Tarvitaan keinoja tarttua myös markkinointiin liittyviin moraalis-eettisiin epäkohtiin, jotka jäävät lakiuudistuksessa määritellyn sopimattomien markkinointitapojen kiellon ulkopuolelle
- Esitys jonka mukaan julkisten palveluiden markkinointi tulisi kuulua kuluttajansuojalain markkinointisäännösten soveltamisalaan. Koulujen mainonta lisääntyy jatkuvasti. Lapsille ja lapsiperheille koulumarkkinoinnin kohderyhmänä tulee turvata oikeus riittävään ja asialliseen tiedonsaantiin samalla tavalla kuin kulutushyödykkeiden markkinoinnissa.
Koska direktiivi 2005/29/EY rakentuu täydellisen harmonisoinnin periaatteelle, eivät jäsenvaltiot saa soveltaa sen enempää tiukempia kuin lievempiäkään sääntöjä, vaan asettua direktiivin esittämälle tasolle. Tällöin on tärkeää kiinnittää huomiota siihen, että direktiivin voimaansaattaminen Suomessa ei saa heikentää sitä lasten oikeuksien suojaa, jonka Suomi on sitoutunut turvaamaan kaikille oikeuspiirinsä alueella eläville lapsille YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen nojalla.
Jyväskylässä 7.12.2007
Maria Kaisa Aula
lapsiasiavaltuutettu
