MONIKIELISYYDESSÄ ON VOIMAA

Tiedote 12.9.2011
– Viittomakielinen yhteisö on muutoksessa. Erilaisia mielipiteitä sisältävässä keskustelussa on tärkeää pitää lapsen etu tärkeimmässä asemassa. Samalla on syytä pitää yllä mahdollisimman avointa ilmapiiriä, toteaa projektitutkija Maarit Widberg-Palo Kuurojen Liitosta.
Hän kartoitti viittomakielisten lasten näkökulmaa lapsiasiavaltuutetun, Kuurojen Liiton ja kuulovammaisten Lasten Vanhempien Liiton yhteistyössä toteuttamassa selvityksessä.
Huonokuuloisten lasten kokemuksia samaan selvitykseen kartoitti Irja Seilola. Molemmat pitivät puheenvuoron lapsiasiavaltuutetun 1.9. Jyväskylässä järjestämässä seminaarissa "Miten viittomakielisten ja kuulovammaisten lasten oikeudet toteutuvat?"

SI-lapset oppivat puhekielen

Suomessa 95 prosenttia kuulovammaisista lapsista syntyy kuuleville vanhemmille. Noin 90 prosenttia heistä saa sisäkorvaistutteen.
Leikkauksessa asetettu sisäkorvaistute kuljettaa äänen korvan vaurioituneiden kohtien ohi ja stimuloi kuulohermoa sähköisesti. Lapsi pystyy kuulemaan ääniä ja oppimaan puhetta.
Maarit Widberg-Palo kertoo, että perinteisesti kuurojen yhteisöä on pidetty sellaisena, jossa kaikki viittovat ja jossa ei ole kuulevia eli puhuvia.
– 1990-luvulla viittomakielen asema parani perustuslain myötä. Alettiin ajatella, että viittomakielisen yhteisöön kuulutaan nimenomaan kielen perusteella, ei kuulon. Esimerkiksi kuurojen vanhempien kuulevat lapset ovat usein äidinkieleltään viittomakielisiä, Widberg-Palo toteaa.
Tulevaisuudessa suuri osa viittomakieltä käyttävistä henkilöistä käyttää myös puhekieltä. Tulee olemaan useampia äidinkielten yhdistelmiä ja uudenlaisia tapoja olla mukana kuulovammaisten ja viittomakielisten yhteisössä.

Lapsen oma kokemus tärkein

Jyväskylän seminaarissa kohtasi salintäysi yleisö kuulovammaisjärjestöjen, opetuksen, viittomakielen opetuksen ja kuntoutuksen järjestämiseen osallistuvia henkilöitä.
Tutkimustietoa viittomakielestä ja kuulovammaisuudesta seminaariin toi professori Ritva Takkinen Jyväskylän yliopiston viittomakielen keskuksesta.
Omasta elämästään kertoivat 12-vuotias Eelis ja 14-vuotias Juha.
– Olen onnellinen kaksikielinen, määritteli Juha.
Hänen kuulonsa laski neljävuotiaana keskivaikean tai vaikean huonokuuloisuuden tasolle. Hän on keskustellut puhuen, hälyisissä tilanteissa puheen seuraamisen tukena on tulkki. Puheella kommunikointi helpottui viime keväänä sisäkorvaistutteen myötä.
Jyväskylässä sijaitsevassa Haukkarannan koulussa ja Kuurojen palvelusäätiön Juniori-ohjelmassa Juha ja hänen perheensä on oppinut myös suomalaisen viittomakielen.
Suurin osa Juhan ystäväporukasta on huonokuuloisia, jotka eivät käytä viittomakieltä. Osa kavereista on viittomakielisiä.
– Kuulevien seurassa en aina ole uskaltanut olla oma itteni. Huonokuuloisten ja viittomakielisten kavereideni kanssa on rennompaa, kun ei tarvitse hävetä "mitä"-kysymyksiä. Saa varmasti selvän kaikesta, mitä puhutaan, hän kertoo.
Juha on todennut ystäviensä kanssa, että ilman vertaistukea elämä voisi olla masentavaa.
Viittomakielinen Eelis muisteli seminaarissa Sisiliassa järjestettyä leiriä, jonne hän osallistui kaksi vuotta sitten.
- Oli mukavaa, kun pystyi juttelemaan eri puolilta maailmaa tulevien ihmisten kanssa, hän kertoo.

"Multiyhteisössä" rooleja voi vaihdella

Projektitutkija Maarit Widberg-Palo korostaa, että kenenkään muun ei pidä määritellä, mitä joku ihminen on tai haluaa olla. Hän esitti seminaarissa käsitteen "multiyhteisö", jolla hän kuvasi useampien kommunikaatiotapojen yhteiseloa.
– Niin sanotussa multiyhteisössä jokaisella on mahdollisuus käyttää sitä kieltä tai kommunikaatiomuotoa, jota hän itse haluaa. Rooleja käytetään asiayhteyden mukaisesti, Maarit Widberg-Palo sanoo.
– Lapsi voi esimerkiksi koulussa käyttää pelkästään viittomakieltä, välitunnilla hän juttelee viittoen ja puhuen huonokuuloisen kaverinsa kanssa. Tultuaan kotiin hän voi ottaa "vapaata kuulemisesta" ja ottaa kojeet pois. Illalla hän ehkä jaksaa taas jutella perheensä kanssa puhuen.

Keskustelua viritetään, tietoa jaetaan

Lapsiasiavaltuutetun, Kuurojen Liiton ja Kuulovammaisten Lasten Vanhempien Liiton yhteistyönä tehdyt selvitykset julkaistaan syksyllä.
Myöhemmin tuloksista raportoidaan myös eri ministeriöille ja eduskunnalle sekä
paikallisella tasolla kuulovammaisten lasten asioista päättäville ja palveluita suunnitteleville.
– Ohjausryhmä pohtii parhaita tapoja levittää selvityksestä saatua tietoa Suomessa kaikille, jotka ovat kosketuksissa kuurouteen, huonokuuloisuuteen, viittomakieleen ja sisäkorvaistutetta käyttäviin, lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aula kertoo.
– Tarkoituksena on lähestyä muun muassa yliopistosairaaloiden kuulokeskuksia. Sisäkorvaistutelasten puhekielen oppimista tukeva Satakieliohjelma on tässä tärkeä toimija, hän jatkaa.
– Kyse on pienestä ryhmästä lapsia. Siksi on erityisen tärkeä saada eri tahot toimimaan yhdessä kuulovammaisen lapsen parhaaksi. Joko-tai -ajattelun tilalle on tarpeen saada kieliasioissa joustavaa sekä-että ajattelua, korostaa Maria Kaisa Aula.

Kuvateksti: Juha ja Eelis esiintyivät lapsiasiavaltuutetun seminaarissa "Miten viittomakielisten ja kuulovammaisten lasten oikeudet toteutuvat?"