MUISTIO AVIO- TAI AVOERON HOITAMISESTA LAPSEN EDUN MUKAISESTI

Lapsiasiavaltuutetun toimiston muistio 26.8.2008
Ylitarkastaja Anne Hujala
Lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aula


1.    Yleistä taustaa
Käräjäoikeuksissa ja sosiaalitoimistoissa tehdään noin 43 000 sopimusta  lasten huollosta ja tapaamisesta vuosittain. Runsaat neljä prosenttia (noin 2000) johtaa vanhempien väliseen riitaan, jota käsitellään oikeudessa asti.

Avioerolla on välittömiä vaikutuksia kaikkiin osapuoliin. Useimmat perheenjäsenet kokevat merkittävää psykologista ja emotionaalista häiriöitä avioeron aikaan, tosin mukana on toisinaan helpotusta kun saadaan ratkaisu vaikeaan tilanteeseen. Perheenjäsenet kokevat hätää, ahdistusta, murhetta, masennusta, yksinäisyyttä, katumusta, kontrollinmenetystä, avuttomuutta ja vihaa. Myös lapset käyvät läpi näitä tunteita. Kun lapsen kanssa asuva tai muualla asuva vanhempi keskittyy omiin tunteisiinsa niin hänen kykynsä tukea lasta on heikko. Tutkimuksissa on todettu, että erityisesti lapsen kanssa asuvan vanhemman hyvinvointi edesauttaa lapsen sopeutumista avioeroon.

Ihmiset eivät usein tiedosta omaa avuntarvettaan erotilanteessa - eivät ainakaan eron varhaisvaiheessa. Palveluja ei myöskään tunneta ja palvelut eivät välttämättä ole asiakkaan kannalta houkuttelevia. Apua lähdetään hakemaan, kun vanhempien tai lapsen ongelmat kasvavat ylipääsemättömän tuntuisiksi. Perheen auttaminen eron varhaisessa vaiheessa olisi kuitenkin huomattavasti helpompaa ja tuloksellisempaa sekä yhteiskunnan kannalta tarkoituksenmukaista ja taloudellista.

Lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan sopimusvaltiot kunnioittavat vanhemmastaan tai vanhemmistaan erossa asuvan lapsen oikeutta ylläpitää henkilökohtaisia suhteita ja suoria yhteyksiä kumpaankin vanhempaansa säännöllisesti, paitsi jos se on lapsen edun vastaista (9 artikla, kohta 3). Niinikään lapsen oikeuksien sopimus edellyttää lapsen mielipiteen kuulemista (artikla 12):  Sopimusvaltiot takaavat lapselle, joka kykenee muodostamaan omat näkemyksensä, oikeuden vapaasti ilmaista nämä näkemyksensä kaikissa lasta koskevissa asioissa. Lapsen näkemykset on otettava huomioon lapsen iän ja kehitystason mukaisesti. Tämän toteuttamiseksi lapselle on annettava erityisesti mahdollisuus tulla kuulluksi häntä koskevissa oikeudellisissa ja hallinnollisissa toimissa joko suoraan tai edustajan tai asianomaisen toimielimen välityksellä kansallisen lainsäädännön menettelytapojen mukaisesti.

2. Lapsiasiavaltuutetun näkökulma
Lapsiasiavaltuutetun toimistoon tulee suhteellisen runsaasti yhteydenottoja lapsen huoltoon ja tapaamisoikeuteen liittyen. Yhteydenotoissa on tuotu esille seuraavia seikkoja: sosiaaliviranomaisten puolueellisuus selvitysten ja lausuntojen antamisessa, sosiaaliviranomaisilta on toivottu tukea lapsen ja etävanhemman tapaamisille, käräjäoikeuden henkilökunnan kouluttaminen (mm. erilliset perheoikeudet), lapsen mielipiteen huomiotta jättäminen, riitely päätöksen toimeenpanosta liittyen asuinpaikkaan ja sovittujen tapaamisten toteutumiseen, isovanhempien ja lapsen yhteydenpidon katkeaminen toisen vanhemman vastustuksen takia, yhteydenpito entisen puolison aiemmasta avioliitosta oleviin lapsiin. Lisäksi oli elatusapuun ja -tukeen liittyviä yhteydenottoja.

Suurin osa eroista hoituu toki aikuisten kesken sovussa niin, että lasta vahingoittavilta riidoilta vältytään. Erotilanteissa on kuitenkin tarvetta nykyistä parempaan psykososiaaliseen tukeen ja neuvontaan niin, että elämän kriisistä päästään ohi mahdollisimman pienin vaurion.

Pieni osa eroista, arviolta noin neljä prosenttia päätyy vanhempien väliseen huoltoriitaan, jota käsitellään oikeudessa asti. Näissä tilanteissa usein tuntuu lapsi joutuvan aikuisten riidan välikappaleeksi. Riitely ei ole lapsen edun mukaista ja haittaa jopa lasten mielenterveyttä.

Palvelujärjestelmämme ei nykyisellään pysty kunnolla vastaamaan eroavien vanhempien henkisen tuen ja sovittelun tarpeisiin sekä lapsinäkökulman vahvistamisen tarpeisiin. Emme pysty tehokkaasti ehkäisemään huoltoriitoja, joita käyvistä huomattava osa on samalla lastensuojelun asiakkaita. Lisäksi riidoista suurin osa käydään julkisella oikeusavulla. Tässä tarvitaan myös oikeuslaitoksen toimenpiteitä.

Pidän tärkeänä, että otamme erotilanteiden auttamisen ja huoltoriitojen vähentämisen sosiaali- ja terveysministeriön sekä oikeusministeriön yhteiseksi kehittämisasiaksi. Tämä tukee myös lasten parempaa kuulemista ja osallisuutta yhteiskunnassa.

3. Aiempia selvityksiä aihepiiristä
Lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevia asioita on selvitetty viime vuosina useilla selvityksillä

Selvityshenkilöt käräjätuomari Maija Auvinen ja lastenpsykiatrian erikoislääkäri Matti Kaivosoja tekivät vuonna 2003 erityisselvityksen sosiaali- ja terveysministeriölle koskien lapsen turvallisuutta komplisoituneessa huoltoriidassa. Selvityksessä esitettiin muun muassa sosiaalitoimen pikaselvitystä lapsenhuoltolain mukaisen väliaikaismääräyksen antamista varten, valvottujen tapaamisten turvaamista sekä asiantuntijatoiminnan kehittäminen "high conflict" -erotilanteissa (ns. Norjan malli eli psykologisen/psykiatrisen asiantuntemuksen käyttäminen huoltoriitojen valmisteluistunnossa).

Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksessä (2006:7) Lasten tuetut ja valvotut tapaamiset esitetään sosiaalihuoltolakia muutettavaksi siten, että valvottujen tapaamisten järjestäminen olisi kunnan lakisääteinen tehtävä ja asiakkaalle maksuton sosiaalipalvelu. Lisäksi esitetään, että lainsäädännössä täsmennettäisiin edellytyksiä tuettujen ja valvottujen tapaamisten määräämiseen. Lisäksi ehdotetaan säännöksiä, joilla pyritään jouduttamaan sosiaalilautakunnan selvityksen saamista.

Eduskunnan  oikeusasiamies Riitta-Leena Paunio on selvittänyt vanhempien välisiin ristiriitoihin tarjolla olevia sovittelu- ja neuvontapalveluja (30.12. 2004; Dnro 2059/2/03). Havaintoinaan hän esittää muun muassa, että ko. palveluja ei kaikissa kunnissa pystytä täyttämään tai palveluiden toteutumista joudutaan odottamaan kohtuuttoman kauan. Tätä Paunio pitää huolestuttavana, koska kyseessä on juuri se palvelu, jonka tarkoituksena on auttaa vanhempia lapsia koskevissa erimielisyyksissä. Paunio kantaa myös huolta puolueettomuudesta ja tasapuolisesta kohtelusta niissä tilanteissa, joissa sovittelu- ja selvitystehtävät ovat samalla henkilöllä.

Oikeusturva-asiain neuvottelukunta on toimintakertomuksessaan vuodelta 2005 kiinnittänyt huomiota sosiaalitoimen olosuhdeselvitysten viipymiseen.

Lastensuojelun Keskusliiton Neuvo-projektin osana Sami Mahkonen on selvittänyt perhesovittelua. Mahkonen päätyy toteamaan, että on perusteltua tarjota vanhemmille paikka, jossa he saavat vapaasti (ja maksutta esimerkiksi pari- ja perheterapiaan menemättä, asianajajan luokse hakeutumatta taikka lastenvalvojan palveluja käyttämättä) käydä keskusteluja omasta parisuhteestaan ja vanhemmuudestaan sekä niihin liittyvistä näkemyseroista. Tällöin annetaan tilaa miettiä asioita lapsikantaisesti ja samalla niin, että asioita ei yritetä hätäisesti juridisoida.

4. Ehdotuksia tuleviksi toimenpiteiksi
Tietopohjan kehittäminen: Huoltoriitaselvitysten tekemisestä ja sisällöistä olisi hyvä saada kattava selvitys. Nykytilan selvittäminen olisi myös pohjana  kehittämistyölle.

Lainsäädännön tarkistaminen esitysten mukaisesti: Sosiaalihuoltolaki; valvottujen tapaamisten järjestäminen kunnan lakisääteiseksi tehtäväksi ja asiakkaalle maksuttomaksi sosiaalipalveluksi. Täsmennykset edellytyksiin tuettujen ja valvottujen tapaamisten määräämisessä. Sosiaalilautakunnan selvityksen saamisten jouduttaminen.

Lastenvalvojatyön kehittäminen: Toiminta tulisi organisoida siten, että asiantuntemus kehittyy ja puolueettomuuskysymykset tulisivat ratkaistuiksi. Paras-hankkeen yhteydessä tulisi kiinnittää huomiota myös lastenvalvojatyön organisointiin ja riittävään resursointiin toiminnan ripeyden turvaamiseksi

Perheasioiden sovittelun kehittäminen: Laadukkaasti toteutettuna ja oikea-aikaisesti tarjottuna sovittelu voi suuresti edistää lapsen edun mukaisten huolto- ja tapaamissopimusten syntymistä ja käytännön toteutumista sekä estää vanhempien erimielisyyksien kehittymistä huoltoriidoiksi.

Sovittelun jatkokehittelyssä tulee arvioida palvelulle asetettavia tavoitteita. Päähuomio sovittelussa tulisi kohdistaa eroperheen ihmissuhteisiin ja vuorovaikutukseen. Sovittelijan tehtävänä olisi silloin vanhempien välisen kommunikaation helpottaminen ja osapuolten tukeminen, jotta he voivat löytää sovinnollisuutta edistäviä ratkaisuja keskinäiseen vuorovaikutukseensa.

Varhaisen vaiheen palvelujen kehittäminen: Varhaisempi puuttuminen eroperheen tilanteeseen tarkoittaa mm. uudenlaisia eropalveluja; esimerkkinä Lastensuojelun Keskusliiton Neuvo-hankkeessa kehitetyt ryhmämuotoiset ja vertaisuutta hyödyntävät Eroneuvo ja Vanhemman neuvo. Myös lasten ja vanhempien eroryhmät ja perheasioiden sovittelu sopivat varhaiseen vaiheeseen. Ihmiset näyttävät hyötyvän erotilanteessa sekä tiedollisesta että psykososiaalisesta tuesta.

Palvelujen kattavuus: Alueellisen yhteistyön kehittäminen ja toimintamallien kehittäminen on välttämätöntä laadukkaiden eropalveluiden saamiseksi kattavaksi kaikkia suomalaisia koskeviksi.

Yhden luukun periaate ja palveluohjaus: Kriisissä olevan ihmisen voi olla vaikea motivoitua hakemaan apua, varsinkaan kun ihmiset eivät välttämättä tunne kovin hyvin kotikuntansa eroauttamisen palvelutarjontaa. Pienissä kunnissa ei useinkaan ole resursseja järjestää laadukkaita ja monipuolisia palveluja ja isojen kuntien ongelmana on, että vaikka palveluita löytyy, tieto niistä ei kulje asiakkaalle eivätkä edes samalla auttamisen saralla työskentelevät muista kertoa toistensa palveluista asiakkaille. Tavoitteena tulisi olla, että jokaisesta kunnasta löytyisi selkeä paikka/paikkoja, mistä erilaisissa perhe- ja vanhemmuuden kriiseissä elävät ihmiset voivat saada apua ja/tai tietoa tarjolla olevista palvelumahdollisuuksista. Kuntien, järjestöjen ja seurakuntien palvelut tulisi mieltää osaksi palvelujen kokonaisuutta/palvelujärjestelmää.

Erityiset toimenpiteet "high conflict" -perheisiin: Kroonisiksi luokiteltavien tapausten, ns. huoltoriitakierteiden vuotuinen määrä on noin 500. Vanhempien vuosia jatkuvat ja mihinkään johtamattomat huoltoriidat tulisi voida katkaista nykyistä tehokkaammin.

Vanhempien monimuotoiset psykososiaaliset ongelmat ovat huoltoriitakierteissä yleisiä. Perheet tarvitsevat siis monenlaista apua.

Kansainvälisten esimerkkien selvittäminen ja kokeilut liittyen sovittelun rooliin ja lapsen edun huomioimiseen. Kansainvälisistä esimerkeistä kiinnostavimmat ovat Norjan ja Australian mallit, joissa molemmissa on sovittelulla sekä lapsinäkökulman huomioimisella Suomea vahvempi asema. Australiassa jo ennen erohakemuksen jättämistä tulee käydä perheasiain sovittelussa, jossa perheen ihmissuhdepulmia pyritään ratkomaan. Erityinen painopiste itse erotilanteessa on lapsen edun ymmärtämisellä ja sillä miten vanhemmille välitetään kuva lapsen näkökulmasta erotilanteeseen. Australiassa erityistä on hyvin matalan kynnyksen palvelun saatavuus perheen ihmissuhdeongelmien neuvontaan. Kyse on julkisesta palvelusta joka hoidetaan ostopalvelun tyyppisesti.

Norjassa ns. pakollinen sovittelu sijoittuu vaiheeseen, jossa erohakemus on jo jätetty. Molemmissa maissa tapaukset, joissa on mukana perheväkivaltaa, alkoholiongelmia tai vakavia mielenterveysongelmia, käsitellään eri prosessin mukaan.

Tulisi käynnistää selvitystä ja mahdollisuuksien mukaan kokeiluja sekä Australian että Norjan mallin soveltamisesta Suomessa. Norjassa tuomioistuimessa pidettävään valmistavaan istuntoon kutsutaan psykologi tai vastaava ihmissuhdeasiantuntija. Tarkoituksena on psykologin avustuksella etsiä sovintoa riitakysymyksiin. Jos vanhemmat löytävät yksimielisyyden, se kirjataan eräänlaiseksi "kokeilusopimukseksi", joka on voimassa määräajan. Määräajan lopulla osapuolet kutsutaan uuteen palaveriin, arvioidaan sopimuksen toimivuutta, tehdään ehkä korjauksia ja päätetään, voidaanko uusi sopimus kirjata jo pysyväksi, vai jatketaanko edelleen määräaikaisen sopimuksen varassa.

Suomessa tuomarit saavat jo nykyisin huomattavassa määrin sopimuksia aikaan valmisteluistunnossa. Norjan malli voisi olla tapa tehostaa tätä, erityisesti tapauksissa, joissa tuomari ei pidä omia valmiuksiaan riittävinä. Australian kokemukset vahvistavat ennakoivan perheneuvonnan tärkeyttä ja perheneuvolatyyppisen toiminnan uudenlaista "markkinointia" ja saatavilla oloa.

Huoltoriitakierteiden katkaiseminen oikeudellisin keinoin: Toistuvien oikeuskäsittelyiden määrää tulisi voida rajoittaa, jotta lapsen tilanne pystytään rauhoittamaan. Tämä edellyttäisi lainsäädännön muutosta. Julkisen oikeusavun käyttö yleisissä tuomioistuimissa on sitä yleisempää, mitä pidemmälle juttu etenee. Suuri osa huoltoriitaoikeudenkäynneistä kustannetaan käytännössä valtion varoin. Asia on herättänyt viime aikoina keskustelua. Mm. käräjätuomarit ovat melko yleisesti sitä mieltä, etteivät samat asianosaiset voisi oikeusapuasiana julkisin varoin riidellä samoista asioista.

5. Jatkotoimenpiteistä
Tämä muistio sisältää nopealla aikataululla kootun yleiskuvauksen ongelmakentästä ja suuntia tarvittaville toimenpiteille. Ehdotamme, että ministeri kutsuisi koolle asiantuntijaryhmän keskustelemaan asiasta ja tarpeellisista toimista STM:n ja OM:n yhteistyönä. Asiantuntijat, joita tätä muistiota varten on konsultoitu ovat Markku Helin (OM), Martti Esko (Kirkkohallitus), Heikki Koiso-Kanttila (Lastensuojelun keskusliitto). Lisäksi on koottu aineistoa Väestöliiton asiantuntijoilta.

Myös lapsiasianneuvottelukunta voi ottaa tarpeen mukaan aiheen arvioitavakseen.