Lapsiasiavaltuutetun lausunto 15.6.2006

Lausunto eduskunnan perustuslakivaliokunnalle 
Yleistä
Lapset ovat aikuista voimattomampia ja tietämättömämpiä omista oikeuksistaan ja mahdollisuuksistaan avun saamiseen. Lapset voivat myös salata itseensä kotona kohdistuneen väkivallan. Lapsen voi olla vaikea ilmaista itseään heihin kohdistuneesta väkivallasta sekä tuntea ylipäätään omia oikeuksiaan. Erityisesti seksuaaliseen hyväksikäyttöön voi liittyä vahvoja häpeän ja syyllisyyden tunteita. Kodin ulkopuolella tapahtuva väkivalta tulee sen sijaan helpommin muiden tietoon.

YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen toteutumista seuraava Geneven komitea on sekä vuonna 2000 että syyskuussa 2005 antamissaan suosituksissa Suomen valtiolle esittänyt lisätoimia lapsiin perheen sisällä kohdistuvan väkivallan estämiseksi ja varhaiseksi puuttumiseksi. Lisäksi toimikunta on kiinnittänyt huomiota lapsia koskevan tilastotiedon ja muun tutkimuksen puutteeseen.

Tältä kannalta oikeusasiamiehen erilliskertomus on hyvin ajankohtainen ja tarpeellinen sekä sen sisältämät toimenpide-ehdotukset ovat kannatettavia. Niiden toteuttamista tulee kiirehtiä.

Lapseen kohdistuvan väkivallan tunnistamisessa, avun saamisessa ja omien oikeuksiensa turvaamisessa lapsi on usein "viranomaisten armoilla". Siksi on tärkeä varmistaa kokonaisuutena
  • että viranomaiset, erityisesti terveydenhuollossa, sosiaalitoimessa ja koulussa, osaavat tunnistaa lapsiin kohdistuneen väkivallan ja sen merkit,
  • että viranomaisten välinen tiedonkulku eli ilmoitusmenettely ja muu viranomaisyhteistyö on sujuvaa
  • että juridinen prosessi toimii (poliisi, syyttäjä, tuomioistuimet)
  • että väkivallan jatkumisen ehkäisyyn ja sen edellyttämiin hoito-, lastensuojelu- ym. toimiin ryhdytään.
Salassapitosäännösten ja ilmoitusvelvollisuuden täsmentäminen perusteltua
Oikeusasiamiehen kertomus keskittyy kokonaisuuden yhden osan eli eri viranomaisten välisten salassapitosäännösten toimivuuden ja ilmoitusvelvollisuuden arviointiin. Tavoitteena on se, että väkivaltatapaukset tulisivat viipymättä ilmi ja lapsen oikeudet toteutuisivat. Kertomuksen ehdotukset ovat perusteltuja ja kannatettavia. Ehdotusten suuntaista lainvalmistelua on jo vireillä sekä lastensuojelu- että oppilashuoltolainsäädännön uudistustyössä.
Pidän tärkeänä, että perustuslakivaliokunta kiirehtii sekä lastensuojelu- että oppilashuoltolainsäädännön uudistusten toteuttamista salassapitoa ja ilmoitusvelvollisuutta koskevien säännösten selkiyttämiseksi vielä tämän eduskuntakauden aikana.
Lastensuojelun kokonaisuudistusta valmistellut työryhmä antoi mietintönsä toukokuussa 2006. Työryhmä ehdottaa lastensuojeluilmoituksen osalta 1) ilmoitusvelvollisten piirin laajentamista (nuorisotoimi, kaikki sosiaali- ja terveys sekä koulutuspalveluiden tuottajat, vastaanotto- ja hätäkeskukset) 2) ilmoitusvelvollisuuden alan laajentamista. Tarkoituksena on alentaa nykyistä kynnystä ilmoituksen tekemiseen ja siitä alkavaan viranomaisyhteistyöhön. Oikeusasiamiehen ehdotuksen mukaisesti työryhmä myös esittää, että lastensuojeluilmoitus on tehtävä salassapitosäännösten estämättä.

Nykyinen lainsäädäntö on edellyttänyt ilmoituksen tekijältä sen arvioimista, milloin lapsi on "ilmeisen" lastensuojelun tarpeessa. Muiden kuin lastensuojelun ammattilaisten on ollut vaikea tietää ja arvioida, mikä on "ilmeinen" lastensuojelun tarve eli milloin ilmoituksen tekemisen kynnys täyttyy. Tämän arvioiminen on jatkossa ensisijaisesti lastensuojeluviranomaisten tehtävä. Lastensuojeluilmoitus tulee tehdä, kun tietoon tulee seikkoja, joiden perusteella lapsen lastensuojelun tarve on syytä selvittää. Esitetyt muutokset ovat perusteltuja ja tarpeellisia.

Oppilashuoltolainsäädännössä ongelmia on aiheuttanut lainsäädännön hajanaisuudesta aiheutuva epätietoisuus siitä, mikä kulloinkin on erilaisten lasten kanssa koulun piirissä työskentelevien ammattilaisten oikeus ja velvollisuus tietojen vaihtamiseen. Oppilashuoltolainsäädännön uudistuksessa on varmistettava sujuva tiedonkulku lapsen hyvinvoinnin kannalta keskeisen ammattilaisten välillä (koulu, terveydenhuolto, sosiaalitoimi, nuorisotyö). Työryhmä antanee mietintönsä lähiaikoina.

Viranomaisyhteistyön käytännön varmistaminen
Salassapitosäädösten täsmentämisen ohella on tarpeen varmistaa eri viranomaisten (terveydenhuolto, sosiaalitoimi, koulutoimi, poliisi) välisen yhteistyön käytännön toimivuus paikallis- ja aluetasolla. STAKESin vuonna 2003 antamat suositukset (Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön ja pahoipitelyn selvittäminen) antavat sinänsä selkeän ja toimivan mallin eri viranomaisten yhteistyöstä ja tehtäväjaosta. Suositusta ei kuitenkaan kaikkialla tunneta eikä sen käytäntöön soveltamista ole paikallisesti pohdittu. Käytännön tilanteissa esille on myös tullut tarve selkiyttää sosiaalitoimen käytäntöjä terveydenhuollosta ilmoitettujen väkivaltatapausten ilmoittamisesta poliisille.
Esitän, että perustuslakivaliokunta mietinnössään korostaa tarvetta luoda paikallisesti ja alueellisesti valmiita viranomaisten välisiä verkostoja ja malleja yhteistyöstä lapsiin kohdistuvan väkivallan toteamiseksi, selvittämiseksi ja hoitamiseksi Stakesin antaman suosituksen mukaisesti. Yhteistyön toimivuutta tulee seurata ja arvioida säännöllisesti.
Esimerkkinä mainittakoon Keski-Suomessa valmisteltu malli lapsen seksuaalisen hyväksikäytön selvittämisestä. Lisäksi Keski-Suomen sairaanhoitopiirissä on otettu käyttöön sähköinen lastensuojeluilmoituslomake, joka on madaltanut ilmoitusten tekemisen kynnystä terveydenhuollosta sosiaalitoimelle. Vastaavia hankkeita on vireillä myös muissa sairaanhoitopiireissä. Viranomaisten välisten valmiiden yhteistyömallien luominen soveltuu hyvin myös osaksi poliisin alueellista ja paikallista turvallisuussuunnittelua.
Paikallisen yhteistyön ja väkivaltaan puuttumisen varmistamiseksi tarvitaan valtakunnallisesti eri viranomaisilla olevan osaamisen kanavointia kunta-, sairaanhoitopiiri- ja muulle aluetasolle. Lapsiin kohdistuvan väkivallan tunnistamisen ja vähentämisen tulee sisältyä lasten kanssa työskentelevien viranomaisten ja ammattilaisten täydennyskoulutukseen. Jotta käytännön yhteistyö ja osaamisen kanavointi varmistuisivat tarvitaan jatkossa väkivallan vastaisessa työssä toimintaohjelmaa., jonka erityisenä painopisteenä on lapsiin kohdistuvan väkivallan vähentäminen.
Korostan, että pieniin lapsiin kohdistuvan väkivallan vähentämisessä ja riskien tunnistamisessa neuvolan voimavarojen ja osaamisen varmistaminen on tärkeää, koska alle 3-vuotiaista lapsista valtaosa hoidetaan kotona. Mainittakoon, että Suomen Lastenlääkäriyhdistys on julkaissut alkuvuodesta 2006 esitteen vauvojen ravistelun ehkäisemiseksi. Esitettä jaetaan vanhemmille neuvoloiden kautta.

Oikeusasiamies kiinnittää huomiota myös siihen, että perheväkivallan uhriksi joutuneille lapsille ei ole riittävästi kiireellisiä sijoituspaikkoja esimerkiksi turvakoteja tai vastaavia. Korostan, että viranomaisyhteistyössä ja lastensuojelun suunnittelussa kuntatasolla on varauduttava myös kiireellisiin tilanteisiin.

Oikeusasiamies kiinnittää huomiota lapsen seksuaalisen hyväksikäytön selvitysten viivästymisiin. Rahoitusvastuu lasten seksuaalisen hyväksikäytön selvityksistä tulee siirtää kunnilta valtiolle kunta- ja palvelurakennehankkeen yhteydessä jo sovitulla tavalla. Tämä on omiaan nopeuttamaan selvityksiä. Selvityksiä on perusteltua myös keskittää erityisiin yliopistosairaaloiden oikeuspsykiatrisiin yksiköihin osaamisen varmistamiseksi.

Lastensuojelutyön sekä lastenpsykiatrian voimavarat ja osaamisen vahvistaminen
Kiinnitän huomiota siihen, että lastensuojelussa huostaan otettujen ja avohuollon piirissä olevien lasten määrä on kasvanut vuosittain 1980-luvun lopulta saakka. Perheiden ja lasten ongelmat ovat vaikeutuneet ja monimutkaistuneet. Kuntien lastensuojelutyössä toimitaan kovien työpaineiden alla, henkilöstön vaihtuvuus on suurta ja myös ammattitaitoisten työntekijöiden saannissa on vaikeuksia. Alalla on vähän valtakunnallista ohjeistusta ja käytäntöjä.

Näitä puutteita selvitetään ja parannetaan STM:n lastensuojelun kehittämisohjelmassa sekä lastensuojelulain uudistuksessa.
Sen ohella että sääntelyä ja valtakunnallisia ohjeita tarkistetaan ja täsmennetään, on myös varmistettava lastensuojelutyön riittävät henkilöstövoimavarat. Perheisiin menevää työtä ja kotikäyntejä on lisättävä, jotta ongelmat havaitaan ajoissa ja myös lapsiin kohdistuva väkivalta havaitaan.
Oikeusasiamies korostaa lapsen oikeutta päästä laissa säädetyssä määräajassa psykiatriseen tutkimukseen ja hoitoon. Tavoite on oikea. Sen toteutumiseksi on varmistettava lastenpsykiatrien riittävä koulutus, koska alan erikoislääkäreistä on pulaa. Samoin tarvittaisiin lasten- ja nuorisopsykiatriaan erikoistuneita sairaanhoitajia. Palveluketjujen toimivuus perusterveydenhuollon, perhe- ja kasvatusneuvoloiden sekä erikoissairaanhoidon välillä on varmistettava.

Päihteiden väärinkäytön yhteys perheväkivaltaan
Kiinnitän huomiota siihen, että perheväkivaltatapauksista valta-osa on tutkimusten mukaan yhteydessä päihteiden ja erityisesti alkoholin liikakäyttöön. Alkoholin kulutusta vähentävä alkoholipolitiikka vähentää myös lähisuhde- ja lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa. Tehokkain keino vähentää alkoholinkulutusta ja siitä aiheutuvia haittoja on alkoholiverotuksen kiristäminen.
Lapsiin kohdistuvan väkivallan tilastoinnin ja tutkimuksen tarpeet
Oikeusasiamies ottaa esille myös lapsiin kohdistuvan väkivallan tilastoinnin ja tutkimuksen tarpeet. Ehdotukset ovat erittäin kannatettavia ja tarpeellisia. Tiedot lasten turvallisuuden tilasta ovat tätä nykyä hyvin puutteelliset.

Lapsiasiavaltuutetun tehtävänä on seurata lasten elinoloja ja hyvinvointia sekä raportoida siitä valtioneuvostolle. Työn alkuvaiheessa olen kartoittanut lasten elinoloja ja oikeuksien toteutumista koskevan tiedon ja tutkimuksen nykytilaa. Suomessa ei ole saatavilla tilastoja tai ajanmukaista tutkimusta lapsiin kohdistuvasta väkivallasta, väkivallan määrän kehityksestä tai lasten peloista ja turvattomuuden kokemuksista.

Lasten turvallisuuden tilan selvittämiseksi tarvitaan sekä kattavampia viranomaisrekistereitä ja -tilastoja että säännönmukaisesti kerättyä tietoja lasten omista kokemuksista.

Viranomaisrekisterien kehittämisessä on tarpeen löytää sopivat tavat tiedon keräämiseksi keskenään vertailukelpoisella tavalla sekä terveydenhuollon, lastensuojelun ja muun sosiaalitoimen että poliisin työssä ilmenevistä lapsiin kohdistuvan väkivallan tapauksista. Väkivaltarikosten tilastointia ei nykyisin tehdä uhrin iän mukaan eritellen. Lastensuojelusta ei ole saatavilla valtakunnallisia rekisteritietoja lasten kodin ulkopuolelle sijoittamisen syistä. Terveydenhuollossa ei koota valtakunnallisesti tietoja asiakkaista niin, että niistä voitaisiin koota arvioita lapsiin kohdistuvasta väkivallasta.

Sekä sosiaali- että terveysalan sähköisen asiakas- ja potilastietorekisterin kehittäminen jatkossa kuitenkin antaa hyvät mahdollisuudet tarvittavalle tietojen keräämiselle. Uusiin asiakastietojärjestelmiin on tärkeää luoda yhtenäiset linjaukset lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa koskeville tiedoille.

Kaikki lapsiin kohdistuva väkivalta ei tule viranomaisten tietoon. Myös lasten osalta tätä ns. kokonaisrikollisuutta tulee seurata säännöllisin väliajoin tehtävillä kyselyillä. Lasten ja nuorten omia väkivaltakokemuksia ja pelkoja tuleekin selvittää ns. uhritutkimuksella. Edellinen lasten kokemuksia kartoittava tutkimus on toteutettu vuonna 1988. Lapset ja nuoret eivät kuulu nykyisen ns. kansallisen uhritutkimuksen kohderyhmään. Kokonaisrikollisuuden seurantajärjestelmää tulee laajentaa vakiinnuttamalla esimerkiksi viiden vuoden välein toteutettava lapsi- ja nuorisouhritutkimus.

Sisäisen turvallisuuden ministeriryhmä on 18.5.2006 tehnyt päätöksen väkivallan tilastointi- ja osoitinjärjestelmän kehittämisestä virkamiestyöryhmän esityksen pohjalta. Esitys sisältää sekä viranomaisrekisterin että uhritutkimuksen kehittämisen myös lapsiin kohdistuvan väkivallan seurannan osalta.
Esitän, että perustuslakivaliokunta mietinnössään kiirehtii lasten turvallisuuden tilan selvittämisen kannalta keskeisiä viranomaisrekistereiden kehittämistoimia sekä kokonaisrikollisuutta kartoittavan uhritutkimuksen laajentamista lapsiin. Oikeuspoliittiselle tutkimuslaitokselle on tarpeen osoittaa uhritutkimuksen kehittämiseen ja säännölliseen toteutukseen tarvittava rahoitus.
Oikeusministeriön valmistelussa on loppusuoralla valtioneuvoston periaatepäätös kansalliseksi väkivallan vähentämisohjelmaksi. Tämä on jatkoa ja konkretisointia 23.9.2004 hyväksytylle Arjen turvaa - sisäisen turvallisuuden ohjelmalle. Periaatepäätösluonnos sisältää toimenpiteitä erityisesti lapsiin kohdistuvan väkivallan ennaltaehkäisemiseksi sekä suosittaa myös tilastoinnin parantamista.

Lasten ruumiillisen kurituksen vastainen asennekampanjointi sekä lasten turvataitokasvatus ovat tarpeen
Lasten ruumiillisen kurituksen vastaisten asenteiden vahvistaminen on tarpeen lapsiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemiseksi. Lapsen ruumiillinen kuritus on kielletty Suomessa jo vuonna 1984 lainsäädännössä. Siitä huolimatta kolmannes suomalaisista ilmoitti Lastensuojelun keskusliiton v. 2004 tekemässä asennetutkimuksessa suhtautuvansa sallivasti lapsen ruumiilliseen kuritukseen. Asenteissa oli selviä sukupuolieroja. Naisista runsas viidennes piti ruumiillista kuritusta ainakin poikkeustapauksessa hyväksyttävänä mutta miehistä sen hyväksyi lähes puolet. Samansuuntaiset asenteet näkyvät myös erilaisten nettipalstojen kasvatuskeskusteluista.

Lapsen oikeuksien toteutumista edistää myös lasten turvataitokasvatus päiväkodeissa ja kouluissa. Turvataitokasvatuksella vahvistetaan lasten omia taitoja puolustaa itseään ja pitää huolta rajoistaan kiusaamisen, väkivallan, ahdistelun ja houkuttelun tilanteissa. Tavoitteena on vahvistaa lasten omia voimavaroja ja selviytymiskeinoja. Lapsia ohjataan myös kertomaan huolistaan luotettavalle aikuiselle.

STAKES on julkaissut 2005 oppaan 5-11 -vuotiaiden lasten turvataitokasvatuksesta. Kehittämistyötä on tehty Kotkassa, Turussa, Helsingissä ja Jyväskylässä. Kehittämishankkeissa mukana olevat lapset ovat suhtautuneet turvataitokasvatukseen hyvin myönteisesti. Hyviä käytäntöjä olisi tarpeen laajentaa koko maahan.

Maria Kaisa Aula
Lapsiasiavaltuutettu