Lapsiasiavaltuutetun lausunto 20.4.2006

Eduskunnan lakivaliokunnalle

Oikeusasiamiehen erilliskertomuksesta eduskunnalle - lapsi, perheväkivalta ja viranomaisten vastuu 2006

Yleistä
Lapset ovat aikuista voimattomampia ja tietämättömämpiä omista oikeuksistaan ja mahdollisuuksistaan avun saamiseen. Lapset voivat myös salata itseensä kotona kohdistuneen väkivallan. Lapsen voi olla vaikea ilmaista itseään heihin kohdistuneesta väkivallasta sekä tuntea ylipäätään omia oikeuksiaan. Erityisesti seksuaaliseen hyväksikäyttöön voi liittyä vahvoja häpeän ja syyllisyyden tunteita. Kodin ulkopuolella tapahtuva väkivalta tulee sen sijaan helpommin muiden tietoon.

YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen toteutumista seuraava Geneven komitea on sekä vuonna 2000 että syyskuussa 2005 antamissaan suosituksissa Suomen valtiolle esittänyt lisätoimia lapsiin perheen sisällä kohdistuvan väkivallan estämiseksi ja varhaiseksi puuttumiseksi. Lisäksi toimikunta on kiinnittänyt huomiota lapsia koskevan tilastotiedon ja muun tutkimuksen puutteeseen.

Tältä kannalta oikeusasiamiehen erilliskertomus on hyvin ajankohtainen ja tarpeellinen sekä sen sisältämät toimenpide-ehdotukset ovat kannatettavia. Niiden toteuttamista tulee kiirehtiä.

Lapseen kohdistuvan väkivallan tunnistamisessa, avun saamisessa ja omien oikeuksiensa turvaamisessa lapsi on usein "viranomaisten armoilla". Siksi on tärkeä varmistaa,
  • että viranomaiset osaavat tunnistaa lapsiin kohdistuneen väkivallan ja sen merkit,
  • viranomaisten välinen ripeä tiedonkulku sekä viranomaisyhteistyön sujuvuus
  • sekä väkivallan jatkumisen ehkäisy ja sen edellyttämät hoito- ym. toimet.
Salassapitosäännösten ja ilmoitusvelvollisuuden täsmentäminen perusteltua
Oikeusasiamiehen kertomus keskittyy erityisesti eri viranomaisten välisten salassapitosäännösten toimivuuden ja ilmoitusvelvollisuuden arviointiin, jotta väkivaltatapaukset tulisivat viipymättä ilmi ja lapsen oikeudet toteutuisivat. Kertomuksen ehdotukset tältä osin ovat perusteltuja ja kannatettavia. Ehdotusten suuntaista lainvalmistelua on saamani tiedon mukaan jo vireillä sekä lastensuojelu- että oppilashuoltolainsäädännön uudistustyössä. Näiden uudistusten toteuttamista vielä tämän eduskuntakauden aikana on syytä kiirehtiä.

Esillä on ollut esimerkiksi tarve kirjoittaa lastensuojelulakiin, että lastensuojeluilmoitus on tehtävä salassapitosäännösten estämättä., ilmoitusvelvollisten joukon laajentaminen sekä täsmällisempi muotoilu "ilmeisestä" perhe ja yksilökohtaisen lastensuojelun tarpeesta. Muiden kuin lastensuojelun ammattilaisten voi esimerkiksi olla vaikea tietää ja arvioida, mikä on "ilmeinen" lastensuojelun tarve eli milloin ilmoituksen tekemisen kynnys täyttyy. Tämän arvioimisen tulisi olla ensisijaisesti lastensuojeluviranomaisten tehtävä ilmoituksen saatuaan. Nämä ovat kannatettavia täsmennyksiä lastensuojelulakiin.

Oppilashuoltolainsäädännön uudistuksessa on varmistettava sujuva tiedonkulku lapsen hyvinvoinnin kannalta keskeisen ammattilaisten välillä (koulu, terveydenhuolto, sosiaalitoimi, nuorisotyö).
Viranomaisyhteistyön käytännön varmistaminen
Salassapitosäädösten täsmentämisen ohella on tarpeen varmistaa eri viranomaisten (terveydenhuolto, sosiaalitoimi, koulutoimi, poliisi) välisen yhteistyön käytännön toimivuus paikallis- ja aluetasolla. STAKESin vuonna 2003 antamat suositukset (Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön ja pahoipitelyn selvittäminen) antavat sinänsä selkeän ja toimivan mallin eri viranomaisten yhteistyöstä ja tehtäväjaosta. Suositusta ei kuitenkaan kaikkialla tunneta eikä sen käytäntöön soveltamista ole paikallisesti pohdittu.

Paikallisesti ja alueellisesti tulee luoda valmiita viranomaisten välisiä verkostoja ja malleja yhteistyöstä. Esimerkkinä mainittakoon Keski-Suomessa valmisteltu malli lapsen seksuaalisen hyväksikäytön selvittämisestä. Keski-Suomen sairaanhoitopiirissä on myös otettu käyttöön sähköinen lastensuojeluilmoituslomake, joka on madaltanut ilmoitusten tekemisen kynnystä terveydenhuollosta sosiaalitoimelle.

Tätä varten tarvitaan myös valtakunnallisesti eri viranomaisilla olevan osaamisen kanavointia kunta-, sairaanhoitopiiri- ja muulle aluetasolle. Lapsiin kohdistuvan väkivallan vähentämisen tulee sisältyä lasten kanssa työskentelevien viranomaisten ja ammattilaisten täydennyskoulutukseen.

Korostan, että pieniin lapsiin kohdistuvan väkivallan vähentämisessä ja riskien tunnistamisessa neuvolan voimavarojen ja osaamisen varmistaminen on tärkeää, koska alle 3-vuotiaista lapsista valtaosa hoidetaan kotona. Mainittakoon, että Suomen Lastenlääkäriyhdistys on julkaissut alkuvuodesta 2006 esitteen vauvojen ravistelun ehkäisemiseksi. Esitettä on tarkoitus jakaa vanhemmille neuvoloiden kautta.

Jotta käytännön yhteistyö ja osaamisen kanavointi varmistuisivat tarvitaan jatkossa väkivallan vastaisessa työssä toimintaohjelmaa. jonka erityisenä painopisteenä on lapsiin kohdistuvan väkivallan vähentäminen. Väkivallan vähentämistyön yhteensovittaminen valtioneuvostotasolla tulee jatkossa olemaan oikeusministeriön rikoksentorjuntaneuvostolla (sisäisen turvallisuuden ministeriryhmän päätös 23.2.2006).

Oikeusasiamies kiinnittää huomiota myös siihen, että perheväkivallan uhriksi joutuneille lapsille ei ole riittävästi kiireellisiä sijoituspaikkoja esimerkiksi turvakoteja tai vastaavia. Korostan, että viranomaisyhteistyössä ja lastensuojelun suunnittelussa kuntatasolla on varauduttava myös kiireellisiin tilanteisiin. Kodin ulkopuolelle sijoittamisen vaihtoehtona on tarpeen varmistaa myös lähestymiskiellon käyttö ja sen toimivuus.

Oikeusasiamies kiinnittää huomiota lapsen seksuaalisen hyväksikäytön selvitysten viivästymisiin. Rahoitusvastuu lasten seksuaalisen hyväksikäytön selvityksistä tulee siirtää kunnilta valtiolle kunta- ja palvelurakennehankkeen yhteydessä jo sovitulla tavalla. Tämä on omiaan nopeuttamaan selvityksiä. Selvityksiä on perusteltua myös keskittää erityisiin yliopistosairaaloiden oikeuspsykiatrisiin yksiköihin osaamisen varmistamiseksi.

Lastensuojelutyön sekä lastenpsykiatrian voimavarat ja osaamisen vahvistaminen
Kiinnitän huomiota siihen, että lastensuojelussa huostaan otettujen ja avohuollon piirissä olevien lasten määrä on kasvanut vuosittain 1980-luvun lopulta saakka. Perheiden ja lasten ongelmat ovat vaikeutuneet ja monimutkaistuneet. Kuntien lastensuojelutyössä toimitaan kovien työpaineiden alla, henkilöstön vaihtuvuus on suurta ja myös ammattitaitoisten työntekijöiden saannissa on vaikeuksia. Alalla on vähän valtakunnallista ohjeistusta ja käytäntöjä.

Näitä puutteita selvitetään ja parannetaan STM:n lastensuojelun kehittämisohjelmassa sekä lastensuojelulain uudistuksessa. Sen ohella että sääntelyä ja valtakunnallisia ohjeita tarkistetaan ja täsmennetään, on myös varmistettava lastensuojelutyön riittävät henkilöstövoimavarat. Perheisiin menevää työtä ja kotikäyntejä on lisättävä, jotta ongelmat havaitaan ajoissa ja myös lapsiin kohdistuva väkivalta havaitaan.

Oikeusasiamies korostaa lapsen oikeutta päästä laissa säädetyssä määräajassa psykiatriseen tutkimukseen ja hoitoon. Tavoite on oikea. Sen toteutumiseksi on varmistettava lastenpsykiatrien riittävä koulutus, koska alan erikoislääkäreistä on pulaa. Samoin tarvittaisiin lasten- ja nuorisopsykiatriaan erikoistuneita sairaanhoitajia. Palveluketjujen toimivuus perusterveydenhuollon, perhe- ja kasvatusneuvoloiden sekä erikoissairaanhoidon välillä on varmistettava.
Päihteiden väärinkäytön yhteys perheväkivaltaan
Kiinnitän huomiota siihen, että perheväkivaltatapauksista valta-osa on tutkimusten mukaan yhteydessä päihteiden ja erityisesti alkoholin liikakäyttöön. Alkoholin kulutusta vähentävä alkoholipolitiikka vähentää myös lähisuhde- ja lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa. Tehokkain keino vähentää alkoholinkulutusta ja siitä aiheutuvia haittoja on alkoholiverotuksen kiristäminen.
Lapsiin kohdistuvan väkivallan tilastoinnin ja tutkimuksen tarpeet
Oikeusasiamies ottaa esille myös lapsiin kohdistuvan väkivallan tilastoinnin ja tutkimuksen tarpeet.Ehdotukset ovat erittäin kannatettavia ja tarpeellisia.

Lapsiasiavaltuutetun tehtävänä on seurata lasten elinoloja ja hyvinvointia sekä raportoida siitä valtioneuvostolle. Työn alkuvaiheessa olen kartoittanut lasten elinoloja ja oikeuksien toteutumista koskevan tiedon ja tutkimuksen nykytilaa. Suomessa ei ole saatavilla tilastoja tai ajanmukaista tutkimusta lapsiin kohdistuvasta väkivallasta, väkivallan määrän kehityksestä tai lasten peloista ja turvattomuuden kokemuksista.

Lasten turvallisuuden tilasta tarvittaisiin nykyistä luotettavampi kuva, kuten oikeusasiamies esittää. Lasten turvallisuuden tilan selvittämiseksi tarvitaan sekä viranomaistilastoja että tietoja lasten omista kokemuksista.

Viranomaistilastoinnin kehittämisessä on tarpeen löytää sopivat tavat tiedon keräämiseksi sekä terveydenhuollon, lastensuojelun että poliisin työssä ilmenevistä lapsiin kohdistuvan väkivallan tapauksista. Väkivaltarikosten tilastointia ei esimerkiksi nykyisin tehdä uhrin iän mukaan eritellen. Lastensuojelusta ei ole lainkaan saatavilla valtakunnallisia rekisteritietoja lasten kodin ulkopuolelle sijoittamisen syistä. Terveydenhuollossa ei koota tietoja esimerkiksi potilaaksi ottamisen perusteista niin, että niistä voitaisiin koota arvioita lapsiin kohdistuvasta väkivallasta.

Lasten omien kokemusten ja ns. uhritutkimuksen säännönmukaiseen tekemiseen paras taho olisi Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos, joka tarvitsee tähän riittävät voimavarat. Hyvän mallin antaa Lastensuojelun keskusliiton toteuttama lapsi- ja nuorisouhritutkimus (Sariola 1988). Lapsi- ja nuorisouhritutkimukseen olisi hyvä liittää myös lasten pelkoja koskeva osio. Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos on todennut lapsiasiavaltuutetun kyselyyn antamassaan vastauksessa valmiutensa tällaiseen työhön. Puutteena on tällä hetkellä tiedontuotannon rahoituksen projektiluonteisuus.

Pidän tärkeänä, että valiokunta mietinnössään kiirehtii lapsiin kohdistuvan väkivallan tilastoinnin ja uhritutkimuksen kehittämistyötä, toteuttamista ja riittävien pysyvien voimavarojen turvaamista.

Oikeusministeriön valmistelussa on loppusuoralla valtioneuvoston periaatepäätös kansalliseksi väkivallan vähentämisohjelmaksi. Tämä on jatkoa ja konkretisointia 23.9.2004 hyväksytylle "Arjen turvaa" sisäisen turvallisuuden ohjelmalle. Periaatepäätösluonnos sisältää toimenpiteitä erityisesti lapsiin kohdistuvan väkivallan ennaltaehkäisemiseksi sekä suosittaa myös tilastoinnin parantamista.

Lasten ruumiillisen kurituksen vastainen asennekampanjointi sekä lasten turvataitokasvatus ovat tarpeen
Lasten ruumiillisen kurituksen vastaisten asenteiden vahvistaminen on tarpeen lapsiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemiseksi. Lapsen ruumiillinen kuritus on kielletty Suomessa jo vuonna 1984 lainsäädännössä. Siitä huolimatta kolmannes suomalaisista ilmoitti Lastensuojelun keskusliiton v. 2004 tekemässä asennetutkimuksessa suhtautuvansa sallivasti lapsen ruumiilliseen kuritukseen. Asenteissa oli selviä sukupuolieroja. Naisista runsas viidennes piti ruumiillista kuritusta ainakin poikkeustapauksessa hyväksyttävänä mutta miehistä sen hyväksyi lähes puolet. Samansuuntaiset asenteet näkyvät myös erilaisten nettipalstojen kasvatuskeskusteluista.

Lapsen oikeuksien toteutumista edistää myös lasten turvataitokasvatus päiväkodeissa ja kouluissa. Turvataitokasvatuksella vahvistetaan lasten omia taitoja puolustaa itseään ja pitää huolta rajoistaan kiusaamisen, väkivallan, ahdistelun ja houkuttelun tilanteissa. Tavoitteena on vahvistaa lasten omia voimavaroja ja selviytymiskeinoja. Lapsia ohjataan myös kertomaan huolistaan luotettavalle aikuiselle.

STAKES on julkaissut 2005 oppaan 5-11 -vuotiaiden lasten turvataitokasvatuksesta. Kehittämistyötä on tehty Kotkassa, Turussa, Helsingissä ja Jyväskylässä. Kehittämishankkeissa mukana olevat lapset ovat suhtautuneet turvataitokasvatukseen hyvin myönteisesti. Hyviä käytäntöjä olisi tarpeen laajentaa koko maahan.

Jyväskylässä 20.4.2006

Maria Kaisa Aula
Lapsiasiavaltuutettu