Viite: Kirjeenne 25.6.2007 S; 048:00/2007

Sisäasiainministeriö on pyytänyt lausuntoa sisäisen turvallisuuden hankkeen asettamispäätösluonnoksesta. Lisäksi ministeriö on pyytänyt lapsiasiavaltuutetun toimiston edustajaa hankkeen Arjen turvallisuus - asiantuntijaryhmään.

Lapsiasiavaltuutetun toimisto pitää hyvänä ja tuloksellisuutta edistävänä, että sisäisen turvallisuuden edistämisen kannalta keskeiset tavoitteet ja toimenpiteet kootaan yhdeksi laajaksi hankkeeksi. YK:n lapsen oikeuksien toteutumisen kannalta lapsiin kohdistuva väkivalta on sopimuksen seurannassa todettu yhdeksi vakavimmista lapsen oikeuksien toteutumista Suomessa uhkaavaksi ongelmaksi. Tältä kannalta on myönteistä, että lapset on todettu luonnoksessa haavoittuvaksi ryhmäksi, jonka turvallisuudesta julkisella vallalla ja muulla yhteiskunnalle on erityinen vastuu.

Lapsinäkökulmaa on asettamispäätöksen luonnoksessa konkretisoitu erityisesti arjen turvallisuus -teeman alla.  Hankkeen ohjauksessa on tärkeä varmistaa, että lapsinäkökulma tulee otetuksi myös muissa ohjelmaa valmistelevissa alaryhmissä. Tärkeitä ovat erityisesti tältä kannalta hyvien etnisten suhteiden edistäminen sekä onnettomuuksien ja tapaturmien vähentämisen teemat. Etnisen taustansa takia maahanmuuttajalapset ovat riskiryhmä heihin kaveripiirissä vapaa-aikana tai koulussa kohdistuvalle väkivallalle. Lapsiin kohdistuva väkivalta lähisuhteissa saattaa usein puolestaan naamioitua onnettomuuksiksi ja tapaturmiksi. Kansainvälisesti verrattuna suomalaisille lapsille sattuu paljon kotitapaturmia. Tämän ilmiön syitä tulisi myös tutkia paremmin ottaen huomioon kotiväkivallan ja vanhempien alkoholinkäytön mahdollisuudet taustatekijöinä.

Arjen turvallisuus-teeman linjaukset tavoittelevat erityisesti lähisuhteissa ja työssä koetun väkivallan vähentämistä. Lasten osalta on syytä hankkeessa huomioida, että kodin (ja työn) ohella he voivat joutua väkivallan kohteiksi myös kaveripiirissä, vapaa-ajalla ja koulussa sekä hoitolaitoksissa. Vapaa-ajan väkivaltaan liittyen on luonnoksessa mainittukin internet uutena rikoksentekovälineenä.

Asettamispäätöksen määritelmä väkivallasta näyttää painottuvan fyysiseen väkivaltaan. Lasten suojelun kannalta on kuitenkin syytä huomioida hankkeessa YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen 19 artiklan laaja väkivallan määritelmä. Se kattaa fyysisen ohella myös henkisen väkivallan, vahingoittamisen, pahoinpitelyn, laiminlyönnin, välinpitämättömyyden ja muun huonon kohtelun tai hyväksikäytön (mukaan lukien seksuaalinen hyväksikäyttö). Kaikki väkivallan muodot lisäävät lasten arjen turvattomuutta.

Hankkeessa on mukana myös elinkeinoelämä. Näkökulmana on kilpailukyvyn turvaaminen. Esillä ei ole niinkään elinkeinoelämän vastuu kansalaisten turvallisuudesta. Tältä kannalta on syytä kuitenkin muistaa, että erityisesti pienten lasten turvattomuus on usein medialähtöistä. Suomessa on tutkittu pienten 5-6 -vuotiaiden lasten mielikuviin liittyviä pelkoja ja turvattomuutta vuosina 1993 ja 2003. Molempina ajankohtina yleisin pienten lasten pelon aihe liittyi tv-ohjelmiin (Lahikainen ym:t: Lasten turvattomuuden muutokset Suomessa ja Virossa, Teoksessa Alapuro ym:t Vertailevan tutkimuksen ulottuvuuksia 2005).

Median tuottama pienten lasten turvattomuus ei ole mitä ilmeisimmin riittävästi vanhempienkaan tiedossa. Tältä kannalta on keskeistä edistää paitsi vanhempien vastuuta myös median vastuuta lasten suojelun ja turvallisuuden näkökulmasta (ks. Lahikainen ym:t: Sähköinen media ja pienten lasten hyvinvointi, Lapsiasiavaltuutetun toimintakertomus vuodelta 2006. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2007:33).

Sisäministeriö on pyytänyt lapsiasiavaltuutetun toimiston edustajaa hankkeen Arjen turvallisuus - asiantuntijaryhmään. Lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aula on käytettävissä tämän työryhmän jäseneksi.

Maria Kaisa Aula  Lapsiasiavaltuutettu