TYÖN JA PERHEEN YHTEENSOVITTAMINEN
Lapsiasiavaltuutetun muistio työministeriölle 23.8.2006
Eräitä työlainsäädännön toimivuuteen liittyviä epäkohtia lapsen oikeuksien näkökulmasta
Olen toimintakertomuksessani vuodelta 2005 (Lapsiasiavaltuutetun toimintakertomus vuodelta 2005, Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2006:36) nostanut esiin selvitystarpeen liittyen siihen, miten työvoimapolitiikan linjauksissa voitaisiin ottaa paremmin huomioon yksinhuoltajavanhempien tarpeet sekä lasten huoltoa koskevan lainsäädännön sisältämät vanhemman velvoitteet.
Esitän muistiossa pääasiassa työttömyysturvalainsäädännön toimivuuteen liittyviä epäkohtia. Pääasiassa työn ja huoltajuuden yhteensovittamiseen liittyvät asiat ovat tulleet esille kansalaisyhteydenottojen perusteella lapsiasiavaltuutetulle syksyn 2005 sekä vuoden 2006 aikana.
Muistiossa olevat asiat jakautuvat kahteen pääryhmään eli työstä eroamiseen liittyviin ongelmatilanteisiin sekä työn ja perheen yhteensovittamiseen liittyviin tilanteisiin. Ehdotan työministeriölle, että se arvioisi esimerkiksi yhdessä työvoimatoimistojen kanssa työstä eroamiseen ja työstä kieltäytymiseen liittyvien ongelmien esiintymisen laajuutta ja mahdollisia muutostarpeita lainsäädäntöön tai muuhun ohjeistukseen.
1. Työstä eroamiseen liittyvät ongelmatilanteet
Lapsiasiavaltuutettu on saanut useita yhteydenottoja, joissa on pyydetty vaikuttamaan työvoimatoimistojen lausuntojen perusteella tehtyjen karenssipäätösten purkamiseksi. Yhteydenottajat ovat katsoneet toimineensa oikeutetusti irtisanoutuessaan työstään huollettavina olevien lastensa edun sitä vaatiessa. Kuvaan seuraavassa tulleiden yhteydenottojen sisältöä:
Työn ja perheen tilanteiden yhteensovittamiseen liittyvät kysymykset ovat olleet myös asiaryhmänä, jossa tarjottu tai olemassa oleva työ eivät yhteydenottajien arvioiden mukaan ole huomioineet perheen lasten tilannetta. Kysymys on ollut myös lasten iästä, eli yhteydenottajien arvioidessa omien lastensa valmiuksia esimerkiksi yli yön kotona yksin selviämiseen huoltajat eivät ole pitäneet koulun aloittamisikää tässä suhteessa esimerkiksi riittävänä.
Lasten huoltajuutta sääntelee laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta. Sen 1 §:n mukaan lapselle tulee turvata hyvä hoito ja kasvatus sekä lapsen ikään ja kehitystasoon nähden tarpeellinen valvonta ja huolenpito. Laissa ei ole otettu kantaa siihen, minkä ikäisiä lapsia ja minkä pituiseksi aikaa voi jättää yksin kotiin. Se tulee arvioida jokaisessa tilanteessa ottaen huomioon lasten ikä ja kehitystaso, ja ratkaista lapsen edun kannalta parhaalla tavalla.
Lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan lain 4 pykälässä määritellään huoltajan tehtäväksi turvata lapsen kehitys ja hyvinvointi niin kuin 1 pykälässä säädetään. Huoltajan velvollisuus on kuitenkin huolehtia että lapsella on tarpeellinen valvonta ja huolenpito. Näin ollen myös hänen täytyy tietysti ensisijaisesti arvioida kykeneekö lapsi selviytymään lyhyestä yksinolosta ja miten esimerkiksi turvataan avun saanti hätä- tai ongelmatilanteessa.
Rikoslaissa heitteillepano on määritelty toisen huolehdittavana olevan henkilön avuttomaan tilaan jättämisen, joka aiheuttaa vaaraa tämän hengelle tai terveydelle.
Lapsella on oikeus riittävään elatukseen. Elatuksesta vastaavat lapsen vanhemmat. Elatus käsittää lapsen kehitystason mukaisten aineellisten ja henkisten tarpeiden tyydyttämisen, lapsen tarvitseman hoidon ja koulutuksen sekä tästä aiheutuvat kustannukset. Lapsen oikeus saada elatusta vanhemmiltaan päättyy, kun hän täyttää kahdeksantoista vuotta.
3.2 Arviointia työn ja perheen yhteensovittamisesta lapsen edun kannalta
YK:n lapsen oikeuksien sopimuksessa edellytetään, että kaikissa valtion toimissa, jotka koskevat lasta, on aina ensimmäiseksi otettava huomioon lasten etu. Valtion pitää auttaa vanhempia niin, että he voivat tukea lapsen kehitystä (5 artikla). YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen toteutumista valvova Geneven komitea on 30.9.2005 antamissaan Suomea koskevissa suosituksissa kiinnittänyt huomiota siihen, että lapsen edun yleisen periaatteen ymmärtämistä, asianmukaista huomioimista ja soveltamista tulisi vahvistaa. Lapsen etu tulee ottaa huomioon kaikissa säädöksissä, samoin kuin oikeudellisissa ja hallinnollisissa päätöksissä ja hankkeissa, ohjelmissa ja palveluissa, joilla on välittömiä tai välillisiä vaikutuksia lapsiin (suositus 21).
Julkisella palvelujärjestelmällä on suuri työssäkäynnin mahdollistajan rooli. Päivähoidosta annetun lain mukaan päivähoitoa voivat saada lapset, jotka vielä eivät ole oppivelvollisuusikäisiä sekä milloin erityiset olosuhteet sitä vaativat eikä hoitoa ole muulla tavoin järjestetty, myös sitä vanhemmat lapset. Päivähoitoasetuksessa on määritelty, että hoitoaika kokopäivähoidossa saa yleensä jatkua yhtäjaksoisesti enintään kymmenen tuntia vuorokaudessa ja osapäivähoidossa viisi tuntia. Arvioin kuitenkin, että muut järjestelmät eivät pysty ratkaisemaan perusongelmia, jotka olen tuonut esiin lasten huoltajana toimimisen velvoitteiden ja työvoimapolitiikan nykyisten linjausten välillä.
Lapsen edun kannalta erittäin olennaisena selvityskohteena pitäisin sitä, että työministeriö selvittäisi, onko lapsen huoltajana toimimisen velvoitteet sellaisia, että se voidaan ottaa erityisenä perusteluna huomioon lapsen vanhemman siihen vedotessa. Työvoimaviranomainen voisi asianomaisen selvityksen perusteella arvioida, onko yksittäisessä tilanteessa myös koulunsa jo aloittaneesta lapsesta huolehtiminen päteväksi luokiteltava peruste, joka ei aiheuta karenssia huoltajalle.
Ehdotan, että työministeriö selvittäisi, kuinka laaja ongelma vanhemman velvoitteiden perusteella tapahtuva työstä eroaminen ja kieltäytyminen on, ja arvioisi tämän perusteella tarpeen lainsäädännön muuttamiseen. Esitän, että työministeriö toisi selvityksensä tietooni 31.3.2007 mennessä.
Jyväskylässä 23. päivänä elokuuta 2006
Lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aula
Lakimies Johanna Aalto
Eräitä työlainsäädännön toimivuuteen liittyviä epäkohtia lapsen oikeuksien näkökulmasta
Olen toimintakertomuksessani vuodelta 2005 (Lapsiasiavaltuutetun toimintakertomus vuodelta 2005, Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2006:36) nostanut esiin selvitystarpeen liittyen siihen, miten työvoimapolitiikan linjauksissa voitaisiin ottaa paremmin huomioon yksinhuoltajavanhempien tarpeet sekä lasten huoltoa koskevan lainsäädännön sisältämät vanhemman velvoitteet.
Esitän muistiossa pääasiassa työttömyysturvalainsäädännön toimivuuteen liittyviä epäkohtia. Pääasiassa työn ja huoltajuuden yhteensovittamiseen liittyvät asiat ovat tulleet esille kansalaisyhteydenottojen perusteella lapsiasiavaltuutetulle syksyn 2005 sekä vuoden 2006 aikana.
Muistiossa olevat asiat jakautuvat kahteen pääryhmään eli työstä eroamiseen liittyviin ongelmatilanteisiin sekä työn ja perheen yhteensovittamiseen liittyviin tilanteisiin. Ehdotan työministeriölle, että se arvioisi esimerkiksi yhdessä työvoimatoimistojen kanssa työstä eroamiseen ja työstä kieltäytymiseen liittyvien ongelmien esiintymisen laajuutta ja mahdollisia muutostarpeita lainsäädäntöön tai muuhun ohjeistukseen.
1. Työstä eroamiseen liittyvät ongelmatilanteet
Lapsiasiavaltuutettu on saanut useita yhteydenottoja, joissa on pyydetty vaikuttamaan työvoimatoimistojen lausuntojen perusteella tehtyjen karenssipäätösten purkamiseksi. Yhteydenottajat ovat katsoneet toimineensa oikeutetusti irtisanoutuessaan työstään huollettavina olevien lastensa edun sitä vaatiessa. Kuvaan seuraavassa tulleiden yhteydenottojen sisältöä:
Kansalaisyhteydenotto 1, joulukuu 2005 (Länsi-Suomen lääni)
Yhteydenottaja kertoi työskennelleensä x:n työpaikassa 24.11.2003 - 15.11.2005. Yhteydenottajan puoliso huolehti lapsista (irtisanoutumishetkellä 3 v, 7v ja 9 v) yhteydenottajan ollessa töissä. Keväällä 2004 tapahtuneen puolison menehtymisen jälkeen oli seurannut lastenhoito-ongelmia iltatöiden vuoksi, koska mahdollisuutta vaihtaa päivävuoroon ei ollut. Yhteydenottaja oli irtisanoutunut työstään 15.11.2005. Työvoimatoimisto oli antanut työvoimapoliittisen lausunnon Kunta-alan työttömyyskassalle, jonka mukaan työttömyysturvaa ei voitu maksaa 90 päivän ajalta. Lastenhoitovaikeuksia ei pidetty pätevänä syynä irtisanoutua omasta pyynnöstä. (Sovellettu lainkohta TTL 2 luku 9 § 1 momentti)
Kansalaisyhteydenotto 2, syyskuu 2005 (Oulun lääni)
Yhteydenottaja on 9- ja 13 - vuotiaiden tyttöjen äiti, joka oli irtisanoutunut työstään muuttaakseen lastensa luokse --- kuntaan. Lapsilla myös toinen huoltaja, joka tekee vuorotyötä ja tavallista pidempiä työpäiviä. Työvoimatoimiston mielestä äidillä ei ollut riittäviä syitä irtisanoutumiseen, joten työttömyysturvaa ei voitu maksaa 90 päivän ajalta. (Sovellettu lainkohta TTL 2 luku 9 § 1 momentti)
Sovelletun lainkohdan sisältö:
2 luku, 9 §
Työstä eroaminen ja erottaminenTyönhakijalla, joka ilman pätevää syytä on eronnut työstään tai joka on itse aiheuttanut työsuhteen päättymisen, ei ole oikeutta työttömyysetuuteen 90 päivän ajalta työsuhteen päättymisestä lukien. Jos työ olisi kestänyt enintään viisi päivää, oikeutta työttömyysetuuteen ei ole 30 päivän ajalta.
Kansalaisyhteydenotto 3, toukokuu 2006 (Etelä-Suomen lääni)2. Työstä kieltäytyminen sekä työn ja perheen yhteensovittaminen
Yhteydenottajalla kuusi lasta, joista nuorin on täyttämässä kolme vuotta. Yhteydenottaja ollut äitiys- ja hoitovapailla yhteensä kahdeksan vuotta, ja nyt hän haluaisi palkatonta vapaata lasten hoitoa varten. Työnantaja ei ollut myöntänyt vapaata. Lasten sairastelun vuoksi yhteydenottaja pitäisi työnantajallekin edullisempana sitä, että olisi palkatta lasten kanssa kotona, kuin että lapsen sairauden takia palkallisella vapaalla.
Työn ja perheen tilanteiden yhteensovittamiseen liittyvät kysymykset ovat olleet myös asiaryhmänä, jossa tarjottu tai olemassa oleva työ eivät yhteydenottajien arvioiden mukaan ole huomioineet perheen lasten tilannetta. Kysymys on ollut myös lasten iästä, eli yhteydenottajien arvioidessa omien lastensa valmiuksia esimerkiksi yli yön kotona yksin selviämiseen huoltajat eivät ole pitäneet koulun aloittamisikää tässä suhteessa esimerkiksi riittävänä.
Kansalaisyhteydenotto 4, heinäkuu 2006 (Länsi-Suomen lääni)
Yhteydenottaja kirjoittaa perheensä tilanteesta, perheeseen kuuluvat vanhemmat ja 9-vuotias lapsi. Aiheettomaksi työstä kieltäytymiseksi katsottiin yhteydenottajan vaimon kieltäytyminen sellaisesta vuorotyöstä, joka ei ollut julkisen liikenteen palvelualueella (käytettävissä ei autoa), ja jossa vuorotyö ja puolison matkatyö olisivat aiheuttaneet sen, että lapsi olisi joutunut olemaan öitä kotona yksin.
Sovelletun lainkohdan sisältö:
2 luku, 12 §
Työstä kieltäytyminen
Työnhakijalla ei ole oikeutta työttömyysetuuteen 60 päivän ajalta työstä kieltäytymisestä lukien, jos hän ilman pätevää syytä kieltäytyy vastaanottamasta työvoimaviranomaisen osoittamaa tai hänelle muuten yksilöidysti tarjottua työtä,
1) jota hänen työkykynsä huomioon ottaen voidaan pitää hänelle sopivana;
2) josta maksetaan työehtosopimuksen mukainen palkka tai, jollei työehtosopimusta ole, työpaikkakunnalla sellaisesta työstä maksettava tavanomainen ja kohtuullinen palkka; ja
3) joka on lakon, työsulun tai saarron piiriin kuulumatonta.Jos työ olisi kestänyt enintään viisi päivää, oikeutta työttömyysetuuteen ei ole 30 päivän ajalta. Jos työnhakija on omalla menettelyllään aiheuttanut sen, ettei työsuhdetta ole syntynyt, hänen katsotaan kieltäytyneen työstä.
Kansalaisyhteydenotto 5, syyskuu 2005 (Etelä-Suomen lääni)
Yhteydenottajalla on 3, 5, 7 ja 10v. lapset, ja hän esittää seuraavan kysymyksen: Voiko tämänikäiset lapset jättää keskenään kotiin kahdeksi tunniksi, joka jää valvomatta johtuen vanhempien päällekkäin menevistä työajoista? Mitä laki ja suositukset sanovat tästä? Perheellä ei olisi varaa hoitajaan.
Kansalaisyhteydenotto 6, kesäkuu 2006 (Etelä-Suomen lääni)3. Arviointia työn ja lasten huoltajana toimimisen yhteensovittamisesta 3.1 Lasten huoltajana toimiminen ja siitä aiheutuvat velvoitteet
Yhteydenottajalla kaksi lasta (10 v, 11 v), jotka joutuvat olemaa kotona yksin huoltajan yö- ja iltatöiden johdosta. Yksityisiin järjestelyihin ei ole varaa, eikä työ ole neuvoteltavissa tai muutettavissa toiseen aikaan. Yhteydenottaja hakenut neuvoa myös sosiaalitoimesta, josta ratkaisuksi ehdotettu mm. irtisanoutumista töistä ja työttömäksi jäämistä sekä lasten sijoittamista lastensuojelun tukitoimenpiteenä avohuoltoon.
Lasten huoltajuutta sääntelee laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta. Sen 1 §:n mukaan lapselle tulee turvata hyvä hoito ja kasvatus sekä lapsen ikään ja kehitystasoon nähden tarpeellinen valvonta ja huolenpito. Laissa ei ole otettu kantaa siihen, minkä ikäisiä lapsia ja minkä pituiseksi aikaa voi jättää yksin kotiin. Se tulee arvioida jokaisessa tilanteessa ottaen huomioon lasten ikä ja kehitystaso, ja ratkaista lapsen edun kannalta parhaalla tavalla.
Lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan lain 4 pykälässä määritellään huoltajan tehtäväksi turvata lapsen kehitys ja hyvinvointi niin kuin 1 pykälässä säädetään. Huoltajan velvollisuus on kuitenkin huolehtia että lapsella on tarpeellinen valvonta ja huolenpito. Näin ollen myös hänen täytyy tietysti ensisijaisesti arvioida kykeneekö lapsi selviytymään lyhyestä yksinolosta ja miten esimerkiksi turvataan avun saanti hätä- tai ongelmatilanteessa.
Rikoslaissa heitteillepano on määritelty toisen huolehdittavana olevan henkilön avuttomaan tilaan jättämisen, joka aiheuttaa vaaraa tämän hengelle tai terveydelle.
Lapsella on oikeus riittävään elatukseen. Elatuksesta vastaavat lapsen vanhemmat. Elatus käsittää lapsen kehitystason mukaisten aineellisten ja henkisten tarpeiden tyydyttämisen, lapsen tarvitseman hoidon ja koulutuksen sekä tästä aiheutuvat kustannukset. Lapsen oikeus saada elatusta vanhemmiltaan päättyy, kun hän täyttää kahdeksantoista vuotta.
3.2 Arviointia työn ja perheen yhteensovittamisesta lapsen edun kannalta
YK:n lapsen oikeuksien sopimuksessa edellytetään, että kaikissa valtion toimissa, jotka koskevat lasta, on aina ensimmäiseksi otettava huomioon lasten etu. Valtion pitää auttaa vanhempia niin, että he voivat tukea lapsen kehitystä (5 artikla). YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen toteutumista valvova Geneven komitea on 30.9.2005 antamissaan Suomea koskevissa suosituksissa kiinnittänyt huomiota siihen, että lapsen edun yleisen periaatteen ymmärtämistä, asianmukaista huomioimista ja soveltamista tulisi vahvistaa. Lapsen etu tulee ottaa huomioon kaikissa säädöksissä, samoin kuin oikeudellisissa ja hallinnollisissa päätöksissä ja hankkeissa, ohjelmissa ja palveluissa, joilla on välittömiä tai välillisiä vaikutuksia lapsiin (suositus 21).
Julkisella palvelujärjestelmällä on suuri työssäkäynnin mahdollistajan rooli. Päivähoidosta annetun lain mukaan päivähoitoa voivat saada lapset, jotka vielä eivät ole oppivelvollisuusikäisiä sekä milloin erityiset olosuhteet sitä vaativat eikä hoitoa ole muulla tavoin järjestetty, myös sitä vanhemmat lapset. Päivähoitoasetuksessa on määritelty, että hoitoaika kokopäivähoidossa saa yleensä jatkua yhtäjaksoisesti enintään kymmenen tuntia vuorokaudessa ja osapäivähoidossa viisi tuntia. Arvioin kuitenkin, että muut järjestelmät eivät pysty ratkaisemaan perusongelmia, jotka olen tuonut esiin lasten huoltajana toimimisen velvoitteiden ja työvoimapolitiikan nykyisten linjausten välillä.
Lapsen edun kannalta erittäin olennaisena selvityskohteena pitäisin sitä, että työministeriö selvittäisi, onko lapsen huoltajana toimimisen velvoitteet sellaisia, että se voidaan ottaa erityisenä perusteluna huomioon lapsen vanhemman siihen vedotessa. Työvoimaviranomainen voisi asianomaisen selvityksen perusteella arvioida, onko yksittäisessä tilanteessa myös koulunsa jo aloittaneesta lapsesta huolehtiminen päteväksi luokiteltava peruste, joka ei aiheuta karenssia huoltajalle.
Ehdotan, että työministeriö selvittäisi, kuinka laaja ongelma vanhemman velvoitteiden perusteella tapahtuva työstä eroaminen ja kieltäytyminen on, ja arvioisi tämän perusteella tarpeen lainsäädännön muuttamiseen. Esitän, että työministeriö toisi selvityksensä tietooni 31.3.2007 mennessä.
Jyväskylässä 23. päivänä elokuuta 2006
Lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aula
Lakimies Johanna Aalto
