Ulkomaalaislakien muuttaminen (alaikäiset turvapaikanhakijat)
Lapsiasiavaltuutetun lausunto 23.5.2006
Eduskunnan hallintovaliokunnalle
Viite
HE 31/2006 vp
Asia
Lausuntopyyntönne HE 31/2006 vp laeiksi ulkomaalaislain 105 a ja b §:n muuttamisesta ja ulkomaalaisrekisteristä annetun lain 8 §:n muuttamisesta
Esityksen keskeinen sisältö
Esityksessä ehdotetaan lisättäviksi ulkomaalaislakiin säännös Ulkomaalaisviraston, poliisin ja rajavartiolaitoksen oikeudesta saada pyynnöstään ilman huoltajaa olevaa alaikäistä turvapaikanhakijaa ja hänen perheenjäseniään koskevia tietoja vastaanottokeskukselta sekä säännös ilman huoltajaa olevan alaikäisen turvapaikanhakijan vanhemman tai muun hänen tosiasiallisesta huollostaan vastanneen henkilön jäljittämisestä.
Lausunto
Lakiesityksen arviointiin liittyvät YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen artiklat
Lapsiasiavaltuutettu arvioi lakiesitystä YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen ja siitä Suomen valtiolle annettujen suositusten valossa. Lakiesityksen arvioinnin kannalta huomionarvoisia YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen artikloja ovat pakolaislapsen perheen jäsenten jäljittämistä (22), perheen yhdistämistä (10) , lapsen yksityisyyttä ja kirjesalaisuutta (16), yhteydenpitoa perheeseen (9) sekä lapsen kuulemista (12) koskevat artiklat.
Sopimus korostaa perheen jäsenten jäljittämisen merkitystä perheen jälleenyhdistämisen näkökulmasta. Sopimus korostaa myös vanhemmistaan erossa asuvan lapsen oikeutta pitää yhteyttä vanhempiinsa sekä oikeutta kirjesalaisuuteen. Lapsella on myös oikeus tulla kuulluksi häntä koskevissa asioissa ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti.
Sopimuksen peruslähtökohtana on lisäksi lapsen edun huomioiminen kaikissa julkisen vallan toimenpiteissä sekä lapsen oikeus suojeluun vanhempiensa taustasta ja ominaisuuksista riippumatta.
Uusimmissa suosituksissaan Suomen valtiolle syyskuussa 2005 YK:n lapsen oikeuksien komitea on korostanut erityisesti artiklan 10 mukaisen myönteisen, humaanin ja kiireellisen perheen jälleenyhdistämisen merkitystä.
Alaikäistä turvapaikanhakijaa koskeva tiedonsaantioikeuden laajentaminen
Lapsiasiavaltuutettu katsoo, että alaikäistä turvapaikanhakijaa koskeva tiedonsaantioikeuden laajentaminen lakiesityksen 105 a §:ssä esitetyllä tavalla on lapsen oikeuksien kannalta ongelmallinen eikä sitä tulisi säätää esitetyssä muodossa.
Yleisellä tasolla olevan salassa pidettävien tietojen luovuttamisen ei voi arvioida olevan kaikissa tilanteissa lapsen edun mukaista. Turvapaikkaa hakevalla lapsella on myös oikeus yksityisyyteen sekä lapsen oikeuksien sopimuksen että perustuslain nojalla. Yksin maahan tuleen lapsen edun ja hänen toipumisensa kannalta on myös perusteltua vaalia luottamuksellista ilmapiiriä ja hoitosuhdetta vastaanottokeskuksessa hänestä huolehtiviin aikuisiin.
Katson, että ensisijaisesti salassa pidettävien tietojen luovuttaminen ja sen arviointi lapsen edun näkökulmasta tulee jatkossakin kuulua alaikäiselle turvapaikanhakijalle nimetylle edustajalle kotouttamislain 43 §:n mukaisesti. Edustajalla on parhaat mahdollisuudet arvioida mikä kussakin erityisessä tilanteessa on lapsen edun mukaista. Lapsen etu saattaa vaatia myös tietojen luovuttamisen kieltämistä yksittäisessä tapauksessa.
Lapselle, joka ikänsä ja kehitystasonsa puolesta kykenee muodostamaan omat näkemyksensä tulee myös antaa mahdollisuus ilmaista asiassa mielipiteensä. Turvapaikanhakijalla on sinänsä velvollisuus antaa omaa asiaansa koskevia tietoja. Tätä ei tulisi ohittaa säännölliseen salassa pidettävien tietojen saamiseen oikeuttavalla lainsäädännöllä.
Mikäli lain säätäminen katsotaan kuitenkin muilla kuin lapsen edun perusteilla välttämättömäksi, lapsiasiavaltuutettu ehdottaa, että salassa pidettävien tietojen luovuttaminen
1) rajataan koskemaan alaikäisen syntymäaikaa, perheenjäseniä ja näiden olinpaikkaa
2) rajataan koskemaan tilanteita, joissa lapsi on joutunut törkeän rikoksen kuten ihmiskaupan tai muun hyväksikäytön uhriksi. Näissä tilanteissa tulee varmistaa, etteivät tiedonkulun ongelmat viivytä tarpeellisia toimia uhrin suojelemiseksi. On mahdollista, että uhri ei näissä tapauksissa uskalla myötävaikuttaa rikoksen selvittämiseen esimerkiksi kostotoimia pelätessään. Vanhempien ja huoltajan jäljittämistä koskeva 105 b §
Lapsiasiavaltuutettu katsoo, että lakiesityksen 105 b §:n mukainen esitys Ulkomaalaisviraston tehtävästä jäljittää mahdollisuuksien mukaan ilman huoltajaa olevan alaikäisen turvapaikanhakijan vanhemmat tai huoltaja on perusteltu. Lapsella on oikeus siihen, että häntä tuetaan saamaan ja pitämään yhteyttä vanhempiinsa. Jäljittäminen on perusteltua erityisesti, jotta saataisiin perheenyhdistämisen kannalta tarpeellisia tietoja. Myös EU-säännökset asettavat vastuun vanhempien jäljittämisestä julkiselle vallalle.
Eräissä yksittäistapauksissa vanhempien jäljittämisessä voi olla turvallisuusriskejä lapsen kannalta. Esimerkkinä mainittakoon ns. kunniaväkivallan uhka tai tilanne, jossa vanhemmat ovat itse ns. kaupanneet oman lapsensa. Tästä syystä lapsen etu on tässäkin asiassa arvioitava yksittäisessä tilanteessa. Tältä kannalta on tarpeen kuulla ennen jäljittämisen aloittamista lapselle määrättyä edustajaa ja lasta, jos se ikä ja kehitystason huomioon ottaen on mahdollista.
Lopuksi
Lapsiasiavaltuutettu pitää tärkeänä, että hallintovaliokunta mietinnössään korostaisi tarvetta lisätä lastensuojelullista asiantuntemusta ilman huoltajaa maahan tulleiden alaikäisten turvapaikan hakijoiden asioiden käsittelyssä. Tämä varmistaisi osaamista lapsen edun määrittelyssä kussakin yksittäisessä tilanteessa.
Lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aula
Ylitarkastaja Johanna Aalto
Eduskunnan hallintovaliokunnalle
Viite
HE 31/2006 vp
Asia
Lausuntopyyntönne HE 31/2006 vp laeiksi ulkomaalaislain 105 a ja b §:n muuttamisesta ja ulkomaalaisrekisteristä annetun lain 8 §:n muuttamisesta
Esityksen keskeinen sisältö
Esityksessä ehdotetaan lisättäviksi ulkomaalaislakiin säännös Ulkomaalaisviraston, poliisin ja rajavartiolaitoksen oikeudesta saada pyynnöstään ilman huoltajaa olevaa alaikäistä turvapaikanhakijaa ja hänen perheenjäseniään koskevia tietoja vastaanottokeskukselta sekä säännös ilman huoltajaa olevan alaikäisen turvapaikanhakijan vanhemman tai muun hänen tosiasiallisesta huollostaan vastanneen henkilön jäljittämisestä.
Lausunto
Lakiesityksen arviointiin liittyvät YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen artiklat
Lapsiasiavaltuutettu arvioi lakiesitystä YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen ja siitä Suomen valtiolle annettujen suositusten valossa. Lakiesityksen arvioinnin kannalta huomionarvoisia YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen artikloja ovat pakolaislapsen perheen jäsenten jäljittämistä (22), perheen yhdistämistä (10) , lapsen yksityisyyttä ja kirjesalaisuutta (16), yhteydenpitoa perheeseen (9) sekä lapsen kuulemista (12) koskevat artiklat.
Sopimus korostaa perheen jäsenten jäljittämisen merkitystä perheen jälleenyhdistämisen näkökulmasta. Sopimus korostaa myös vanhemmistaan erossa asuvan lapsen oikeutta pitää yhteyttä vanhempiinsa sekä oikeutta kirjesalaisuuteen. Lapsella on myös oikeus tulla kuulluksi häntä koskevissa asioissa ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti.
Sopimuksen peruslähtökohtana on lisäksi lapsen edun huomioiminen kaikissa julkisen vallan toimenpiteissä sekä lapsen oikeus suojeluun vanhempiensa taustasta ja ominaisuuksista riippumatta.
Uusimmissa suosituksissaan Suomen valtiolle syyskuussa 2005 YK:n lapsen oikeuksien komitea on korostanut erityisesti artiklan 10 mukaisen myönteisen, humaanin ja kiireellisen perheen jälleenyhdistämisen merkitystä.
Alaikäistä turvapaikanhakijaa koskeva tiedonsaantioikeuden laajentaminen
Lapsiasiavaltuutettu katsoo, että alaikäistä turvapaikanhakijaa koskeva tiedonsaantioikeuden laajentaminen lakiesityksen 105 a §:ssä esitetyllä tavalla on lapsen oikeuksien kannalta ongelmallinen eikä sitä tulisi säätää esitetyssä muodossa.
Yleisellä tasolla olevan salassa pidettävien tietojen luovuttamisen ei voi arvioida olevan kaikissa tilanteissa lapsen edun mukaista. Turvapaikkaa hakevalla lapsella on myös oikeus yksityisyyteen sekä lapsen oikeuksien sopimuksen että perustuslain nojalla. Yksin maahan tuleen lapsen edun ja hänen toipumisensa kannalta on myös perusteltua vaalia luottamuksellista ilmapiiriä ja hoitosuhdetta vastaanottokeskuksessa hänestä huolehtiviin aikuisiin.
Katson, että ensisijaisesti salassa pidettävien tietojen luovuttaminen ja sen arviointi lapsen edun näkökulmasta tulee jatkossakin kuulua alaikäiselle turvapaikanhakijalle nimetylle edustajalle kotouttamislain 43 §:n mukaisesti. Edustajalla on parhaat mahdollisuudet arvioida mikä kussakin erityisessä tilanteessa on lapsen edun mukaista. Lapsen etu saattaa vaatia myös tietojen luovuttamisen kieltämistä yksittäisessä tapauksessa.
Lapselle, joka ikänsä ja kehitystasonsa puolesta kykenee muodostamaan omat näkemyksensä tulee myös antaa mahdollisuus ilmaista asiassa mielipiteensä. Turvapaikanhakijalla on sinänsä velvollisuus antaa omaa asiaansa koskevia tietoja. Tätä ei tulisi ohittaa säännölliseen salassa pidettävien tietojen saamiseen oikeuttavalla lainsäädännöllä.
Mikäli lain säätäminen katsotaan kuitenkin muilla kuin lapsen edun perusteilla välttämättömäksi, lapsiasiavaltuutettu ehdottaa, että salassa pidettävien tietojen luovuttaminen
1) rajataan koskemaan alaikäisen syntymäaikaa, perheenjäseniä ja näiden olinpaikkaa
2) rajataan koskemaan tilanteita, joissa lapsi on joutunut törkeän rikoksen kuten ihmiskaupan tai muun hyväksikäytön uhriksi. Näissä tilanteissa tulee varmistaa, etteivät tiedonkulun ongelmat viivytä tarpeellisia toimia uhrin suojelemiseksi. On mahdollista, että uhri ei näissä tapauksissa uskalla myötävaikuttaa rikoksen selvittämiseen esimerkiksi kostotoimia pelätessään. Vanhempien ja huoltajan jäljittämistä koskeva 105 b §
Lapsiasiavaltuutettu katsoo, että lakiesityksen 105 b §:n mukainen esitys Ulkomaalaisviraston tehtävästä jäljittää mahdollisuuksien mukaan ilman huoltajaa olevan alaikäisen turvapaikanhakijan vanhemmat tai huoltaja on perusteltu. Lapsella on oikeus siihen, että häntä tuetaan saamaan ja pitämään yhteyttä vanhempiinsa. Jäljittäminen on perusteltua erityisesti, jotta saataisiin perheenyhdistämisen kannalta tarpeellisia tietoja. Myös EU-säännökset asettavat vastuun vanhempien jäljittämisestä julkiselle vallalle.
Eräissä yksittäistapauksissa vanhempien jäljittämisessä voi olla turvallisuusriskejä lapsen kannalta. Esimerkkinä mainittakoon ns. kunniaväkivallan uhka tai tilanne, jossa vanhemmat ovat itse ns. kaupanneet oman lapsensa. Tästä syystä lapsen etu on tässäkin asiassa arvioitava yksittäisessä tilanteessa. Tältä kannalta on tarpeen kuulla ennen jäljittämisen aloittamista lapselle määrättyä edustajaa ja lasta, jos se ikä ja kehitystason huomioon ottaen on mahdollista.
Lopuksi
Lapsiasiavaltuutettu pitää tärkeänä, että hallintovaliokunta mietinnössään korostaisi tarvetta lisätä lastensuojelullista asiantuntemusta ilman huoltajaa maahan tulleiden alaikäisten turvapaikan hakijoiden asioiden käsittelyssä. Tämä varmistaisi osaamista lapsen edun määrittelyssä kussakin yksittäisessä tilanteessa.
Lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aula
Ylitarkastaja Johanna Aalto
