Pohjoismaisten lapsiasiavaltuutettujen yhteinen kannanotto
Pohjoismaiset lapsiasiavaltuutetut toteavat, että vapaudenriiston kohteeksi joutuneiden alle 18-vuotiaiden lasten olosuhteet pidätyksen, tutkintavankeuden ja vankeuden aikana ovat epätyydyttävät kaikissa Pohjoismaissa. Vapaudenriiston muodot ja lasten kohtelu vaihtelevat eri maissa, mutta YK:n lasten oikeuksien sopimuksen mukaisten oikeuksien toteutumisesta ei ole kaikilta osin huolehdittu.
Sopimuksen artikla 38 vaatii sopimusvaltioilta, että "
vapaudenriiston kohteeksi joutunutta lasta on kohdeltava inhimillisesti ja kunnioittaen synnynnäistä ihmisarvoa ottaen huomioon hänen ikäistensä tarpeet".
YK:n lapsen oikeuksien komitea toteaa, että vapaudenriiston on oltava viimeinen keino, johon valtio turvautuu. Vapaus voidaan riistää ennen oikeudenkäyntiä tai hoito- ja suojelutarpeen perusteella vain poikkeustapauksissa. Käytettävissä on oltava vaihtoehtoisia menetelmiä vapaudenriistojen minimoimiseksi.
Lapsen oikeuksien komitea toteaa lisäksi, että vapaudenriiston kohteeksi joutuneilla lapsilla on oikeus siihen, että heidän kaikista oikeuksistaan huolehditaan. Erityisesti on huolehdittava lapsen oikeudesta turvallisuuteen, terveyteen ja koulutukseen sekä huolehdittava lapsen mahdollisuuksista pitää yhteyttä omaisiin ja ystäviin.
Yhteiset vaatimukset Pohjoismaissa
Vapaudenriiston kohteeksi joutuneet lapset ovat erittäin haavoittuvaisia fyysisesti, psyykkisesti, sosiaalisesti ja oikeudellisesti. Pohjoismaiset lapsiasiavaltuutetut painottavat sen vuoksi YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen artiklan 3 tärkeyttä: "
Kaikissa julkisen tai yksityisen sosiaalihuollon, tuomioistuinten, hallintoviranomaisten tai lainsäädäntöelimien toimissa, jotka koskevat lapsia, on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu".
Pohjoismaiset lapsiasiavaltuutetut painottavat lisäksi, että
- Yksittäisen vapaudenriiston kohteeksi joutuneen lapsen etu on asetettava etusijalle kaikkien toimijoiden päätöksissä ja menettelyissä.
- Lasta ympäröivien viranomaisten on tehtävä tiivistä yhteistyötä pidätyksestä siihen asti, että lapsi on jälleen yhteiskunnan vapaa jäsen.
- Vapaudenriiston kohteeksi joutuneen lapsen on voitava jatkaa koulunkäyntiä.
- Kun lapselta riistetään vapaus - poliisin tekemän pidätyksen, tutkintavankeuden tai vankeuden perusteella -, käytettävissä on oltava selvät toimintamenetelmät lapsen oikeusturvasta huolehtimiseen.
- Sosiaalitoimen on toimittava aktiivisesti myös vapaudenriiston aikana.
Yhteisellä kannanotollaan pohjoismaiset lapsiasiavaltuutetut kehottavat kunkin maan viranomaisia varmistamaan, että vapaudenriiston kohteeksi joutuneet lapset altistuvat mahdollisimman vähäisessä määrin heidän kehitystään ja terveyttään vahingoittaville menettelytavoille.
Tukholma 25. toukokuuta 2011
Fredrik Malmberg, Ruotsi
Maria-Kaisa Aula, Suomi
Lisbeth Zornig Andersen, Tanska
Margrét María Sigurdardóttir, Islanti
Reidar Hjermann, Norja
