Ulkoasiainministeriölle 14.9.2009

VIITE      
Dnro HEL7818-16

ASIA        
Lapsiasiavaltuutetun lausunto UM:lle YK:n kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen Suomen 6. määräaikaisraporttiin

LAUSUNTO
Yleistä
Ulkoasiainministeriö on pyytänyt lapsiasiavaltuutetun lausuntoa YK:n kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen Suomen kuudetta määräaikaisraporttia varten. Lausunnossa tarkastellaan sopimusvelvoitteita siitä näkökulmasta, miten lasten oikeudet ovat niissä toteutuneet. Lapsilla tarkoitetaan kaikkia alle 18-vuotiaita.

Suomi on antanut viidennen määräaikaisraportin heinäkuussa 2003 ja YK:n ihmisoikeuskomitea on antanut sen perusteella loppupäätelmänsä 27.10.2004. Heinäkuun 2003 jälkeen, joulukuussa 2004, on säädetty laki lapsiasiavaltuutetusta (1221/2004). Lain mukaisesti sosiaali- ja terveysministeriön yhteydessä on toiminut 1.9.2005 alkaen lapsiasiavaltuutettu.

Lapsiasiavaltuutetun tehtävät on määritelty lain 2 §:ssä. Niitä ovat:
1. lapsen edun ja oikeuksien toteutumisen arviointi ja lasten ja nuorten elinolosuhteiden seuranta,

2. lainsäädännön ja yhteiskunnallisen päätöksenteon seurata sekä niiden vaikutusten arviointi suhteessa lasten hyvinvointiin,

3. yhteiskunnallisen päätöksenteon kehittäminen lasta koskevissa asioissa aloittein, neuvoin ja ohjein sekä lapsen edun toteutumisen edistäminen yhteiskunnassa,

4. yhteyksien pitäminen lapsiin ja nuoriin ja heiltä saamaansa tiedon välittäminen päätöksentekoon,

5. yhteistyömuotojen kehittäminen eri toimijoiden välille,

6. lapsia koskevan tiedon välittäminen lapsille, lasten parissa työskenteleville, viranomaisille sekä muulle väestölle sekä

7. YK:n lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen (SopS 59-60/1991) toteutumisen edistäminen eri tavoin.
Lapsiasiavaltuutettu on lain mukaisesti antanut toimialaltaan vuosittain toimintakertomuksen valtioneuvostolle vuosilta 2005 - 2008. Lapsiasiavaltuutetun työtä tukee lapsiasianeuvottelukunta. Vuosina 2005-2009 lapsiasiavaltuutettu on antanut lukuisia lausuntoja ja kannanottoja sekä tehnyt aloitteita lasten aseman parantamiseksi ja heidän oikeuksiensa paremmaksi huomioimiseksi sekä lainsäätäjille että muille lasten asioiden kanssa työskenteleville sekä selvittänyt lasten mielipiteitä mm. YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen seurantaa varten.

Suomi antaa joka neljäs vuosi määräaikaisraportin YK:n lapsen oikeuksien komitealle. Neljäs määräaikaisraportti annettiin viime vuonna ja lapsiasiavaltuutettu on sitä varten ulkoasiainministeriölle antamassaan lausunnossa (7.3.2008) laajemmin ja yksityiskohtaisemmin ottanut kantaa lasten asemaan Suomessa (  http://www.lapsiasia.fi/c/document_library/get_file?folderId=93870&name=DLFE-8040.pdf).

Seuraavaksi tarkastellaan YK:n kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan sopimuksen toteutumista lasten kannalla artiklakohtaisesti.

Tasa-arvon huomioiminen kasvatuksessa (artikla 3)

Lapsiasiavaltuutettu arvioi toiminnassaan lasten hyvinvointia yleisesti sekä tyttöjen että poikien osalta. Lapsen oikeuksien toteutumisessa on kuitenkin epäkohtia, jotka liittyvät lasten väliseen sukupuoliseen tasa-arvoon.

Lapsiasiavaltuutettu on työssään kiinnittänyt huomiota nuoruusikäisten (15-25-vuotiaiden) tyttöjen mielenterveysongelmiin, jotka ovat yleisempiä kuin poikien. Lapsiasiavaltuutetun aloitteesta ja KT Tuula Uusitalon toteuttamana valmistui vuonna 2007 selvitys nuorten itsemurhista Suomessa (Uusitalo, Tuula:  Nuorten itsemurhat Suomessa. Lapsiasiavaltuutetun toimiston selvityksiä 2:2007,  http://www.lapsiasia.fi/c/document_library/get_file?folderId=101063&name=DLFE-8152.pdf). Vaikka nuorten itsetuhoisuus on viime vuosikymmenten aikana kaiken kaikkiaan vähentynyt, ei vastaavaa suhteellista vähentymistä ole tapahtunut tyttöjen osalta. Erityisesti tyttöjen mielenterveysongelmien tunnistamiseen, ehkäisyyn ja hoitoon tulee  kehittää toimenpiteitä.

Lapsiasiavaltuutettu on lausunnoissaan ottanut kantaa myös siihen, että tasa-arvolain (laki miesten ja naisten välisestä tasa-arvosta, 609/1986) 6 b §:n mukainen tasa-arvosuunnittelu tulisi ulottaa koskemaan myös perusopetusta antavia oppilaitoksia.

Lisäksi yhtenä painopistealueena lapsiasiavaltuutetun kannanotoissa on ollut lasten huomioiminen mediassa ja kuluttajina. Suomalainen lapsi on huomattavan paljon median ja mainonnan ympäröimä. Niillä on suuri vaikutus lasten ja nuorten ihanteisiin ja heidän minäkuvaansa. Lapsiasiavaltuutettu on kiinnittänyt huomiota mainosten yliseksualisoitumiseen, median ja mainosten esille tuomaan naiskuvaan ja iltapäivälehtien myyntijulisteiden sopivuuteen lasten kannalta.

Lapsiasiavaltuutettu saa kansalaisilta runsaasti yhteydenottoja liittyen huoleen median vaikutuksesta lapseen. Yhtenä huolena ovat juuri median välittämät vääristyneet sukupuoliroolimallit. Lapsiasiavaltuutetun toimistossa tehtiin vuonna 2006 kysely vanhemmille ja lapsille (Tuononen, Päivi:  Lööpit osana lasten kasvuympäristöä. Lapsiasiavaltuutetun toimiston selvityksiä 2006:2,  http://www.lapsiasia.fi/c/document_library/get_file?folderId=101063&name=DLFE-8162.pdf). Myös tässä kyselyssä vanhemmat näkivät yhtenä ongelmana iltapäivälehtien välittämät roolimallit tytöille.

Nuorisorikollisten kohtelu (artikla 10)

Nyt tarkasteltavana oleva sopimus ja YK:n lapsen oikeuksien koskeva yleissopimus velvoittavat alaikäisten vankien pitämiseen erillään aikuisista vangeista. Suomeen vastaava laintasoinen säännös on saatu vuonna 2005 säädetyn vankeuslain myötä (767/2005, 4:8 §), mitä on pidettävä sinänsä positiivisena asiana.

Vuonna 2004 säädettiin laki nuorisorangaistuksesta (1196/2004). Se koskee alaikäisiä rikoksesta tuomittuja henkilöitä ja se sisältää rangaistuksen lisäksi alaikäisen sosiaaliseen kuntouttamiseen  liittyviä toimenpiteitä. Rikosseuraamusviraston tilastotiedoista ilmenee, että nuorisorangaistusta on käytetty hyvin vähän, mikä on selkeä epäkohta alaikäisten asianmukaisen kohtelun kannalta.

Yhdenvertaisuus tuomioistuinten edessä ja oikeus saada asiansa käsitellyksi ilman kohtuutonta viivästystä (artikla 14)

Lapsiasiavaltuutettu on kiinnittänyt huomiota siihen, että kansallisen lainsäädännön mukaan pääsääntöisesti vasta 15 vuotta täyttäneellä lapsella on oikeus tuoda asiansa esille suoraan tuomioistuimelle.  Tosin vuonna 2008 voimaan astuneessa lastensuojelulaissa (417/2007) on useimpien lasta koskevien päätösten kohdalla ikärajaksi asetettu 12 vuotta. Tähän liittyvä epäkohta on kuitenkin se, että lapsiasiavaltuutetun saamien tietojen mukaan oikeudenkäyntimenettelyjä ei ole riittävästi saatu lapsiystävällisempään muotoon. On kohtuutonta esimerkiksi 12-vuotiaalle lapselle, että hän on mukana hallinto-oikeuden istunnossa, jossa käsitellään häntä koskevaa huostaanottoasiaa. Sekä hallintotuomioistuinten että yleisten tuomioistuinten henkilökuntaa tulee kouluttaa lasten kohtaamiseen ja kohteluun. Lisäksi tulee enemmän käyttää mahdollisuutta lapsen kuulemiseen esim. videoyhteyden avulla tai muutoin oikeussalin ulkopuolella.

Lasten seksuaalisen hyväksikäytön rikosprosesseissa on myös ilmennyt epäkohtia. Esitutkintaan liittyvässä lapsen kuulustelussa tai oikeudenkäynnin aikana lapsen erityistä herkkyyttä ja muita ikään tai kehitystasoon liittyviä ominaispiirteitä ei ole riittävästi huomioitu. Tosin maan sisällä on asiassa alueellista epätasa-arvoisuutta. Lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä selvittäneen työryhmän muistio luovutettiin sosiaali- ja terveysministeriöön elokuussa 2009 ja siinä esitettiin useita parannusehdotuksia, jotka toivottavasti huomioidaan lainsäädännössä ja tosiasiallisessa toiminnassa (  Lasten seksuaalisen hyväksikäytön selvittäminen. STM:n selvityksiä 2009: 30,  http://www.stm.fi/c/document_library/get_file?folderId=39503&name=DLFE-9918.pdf).

Lapsen oikeuksien toteutumisen kannalta huolta on herättänyt myös lapsia koskevien oikeudenkäyntien kesto tuomioistuimissa. Tämä koskee sekä lastensuojeluasioiden käsittelyä hallintotuomioistuimissa että lapseen kohdistuneiden pahoinpitelyjen, seksuaalisen hyväksikäytön ja huoltoon liittyvien asioiden käsittelyä yleisissä tuomioistuimissa. Tähän on kiinnittänyt huomiota myös YK:n lapsen oikeuksien komitea lapsen oikeuksien yleissopimuksen Suomen kolmannen määräaikaisraportin pohjalta antamissaan loppupäätelmissä.

Erityisesti pitkäkestoiset huoltoriidat ovat suuri uhka lapsen hyvinvoinnille. Käräjäoikeuksissa tulisi vahvistaa perheoikeudellista osaamista ja ottaa käyttöön psykologista asiantuntemusta. Oikeusprosessin kehittäminen tuomioistuimessa ei kuitenkaan ole riittävää asian ratkaisemiseksi, vaan tarvitaan uusia keinoja ja lisäresursseja jo neuvontaan vanhempien erovaiheessa. Tämä koskee erityisesti kuntien sosiaalitoimen lastenvalvojatoimintaa ja perheneuvoloita. Lapsiasiavaltuutettu on esittänyt sosiaali- ja terveysministeriölle ja oikeusministeriölle, jotta nämä alkaisivat kehittää yhteistyötä vaikeiden ja pitkien huoltajuusriitojen ehkäisemiseksi (Muistio avio- tai avoeron hoitamisesta lapsen edun mukaisesti, Lapsiasiavaltuutetun toimiston muistio 26.8.2008,  http://www.lapsiasia.fi/nyt/aloitteet/aloite//-/view/1395415).

Sananvapaus ja sen rajoittaminen (artikla 19)

Viitaten jo artiklan 3 kohdalla esitettyyn, lapsiasiavaltuutettu on pyrkinyt myös vaikuttamaan lasten asemaan kuluttajina ja median käyttäjinä. Valtioneuvoston kuluttajapoliittisessa ohjelmassa vuosille 2008-2011 onkin asetettu yhdeksi tavoitteeksi lapsen oikeus erityiseen suojeluun.

Kuluttajansuojalakiin (38/1978) saatiin lapsiasiavaltuutetun kannattamana vuonna 2008 lisäys, jonka mukaan hyvän tavan vastaisena voidaan pitää myös sellaista alaikäisille suunnattua tai alaikäiset tavoittavaa markkinointia, jos siinä käytetään hyväksi alaikäisen kokemattomuutta tai herkkäuskoisuutta, jos se on omiaan vaikuttamaan haitallisesti alaikäisen tasapainoiseen kehitykseen tai jos siinä pyritään sivuuttamaan vanhempien mahdollisuus toimia täysipainoisesti lapsensa kasvattajina.

Lasten suojeleminen Internetin käyttäjinä vaatii yhä erityisiä toimenpiteitä. Ilman rajoituksia lapsi voi joutua kohtaamaan väkivaltaa ja pornografiaa sekä altistua seksuaalisen hyväksikäytön eri muodoille. Tarvitaan viranomaisten valvontaa ja puuttumista lapsille sopimattoman aineksen suodattamiseksi Internetistä. Lisäksi lapsia ja vanhempia sekä muita lasten kanssa toimivia aikuisia tulee jatkuvasti valistaa siitä, että lasten Internetin ja muun digitaalisen median käyttöä tulee valvoa.

Lapsiasiavaltuutettu on esittänyt kantanaan, että audiovisuaalisen viestinnän valvontaa tulee selkiyttää lastensuojelunäkökulmasta. Nykyisin pelejä, kuvaohjelmia ja tilausohjelmapalveluja valvoo Valtion elokuvatarkastamo ja televisioyhtiöitä Viestintävirasto. Lisäksi audiovisuaalisen alan toimijoilta tulee edellyttää yhteisiä eettisiä ohjeita sekä palautekanavia katsojille ja kuuntelijoille.

Perheen oikeus suojeluun ja lapsen oikeus tarpeelliseen suojeluun vanhempien avioliiton purkautuessa (artikla 23)

Suomessakin maailmanlaajuinen talouslama muodostaa uhan lasten hyvinvoinnille ja suojelemiselle. Monissa perheissä koetaan työttömyyttä tai sen pelkoa, mikä heijastuu koko perheen hyvinvointiin. Edellisen, 1990-alkuun sijoittuneen laman aikana säästettiin mm. ehkäisevistä sosiaali-, terveys- ja julkisista koulutuspalveluista, minkä on todettu lisänneen myös lasten pahoinvointia. Lapsiasiavaltuutettu on vedonnut kuntien päättäjiin, että lapsiin ja lapsiperheisiin kohdistuvien palveluiden laadusta huolehdittaisiin kattavasti eri puolilla maata.

Väestöliiton vastikään julkaiseman selvityksen (Forssén, Haataja, Hakovirta:  Yksinhuoltajuus Suomessa) mukaan yhden vanhemman perheet ovat erityisessä köyhyysriskissä: Yli kolmannes yksihuoltajista sijoittuu alimpaan tuloviidennekseen. Näistä vielä suuri osa on pienten lasten perheitä. Sosiaaliturvan uudistamisessa tulee siten huomioida yksinhuoltajaperheiden taloudellinen tukeminen.

Lapsiasiavaltuutetulle tulleiden yhteydenottojen ja lapsille suunnatun kyselyn (Tuononen, Päivi:  Asiaa aikuisille. Lapsiasiavaltuutetun toimiston selvityksiä 4:2008,  http://www.lapsiasia.fi/c/document_library/get_file?folderId=101063&name=DLFE-8154.pdf) mukaan perheissä koetaan yksinäisyyttä ja perheenjäsenten yhdessä viettämä aika koetaan liian vähäiseksi.

Tämän vuoksi lapsiasiavaltuutettu on vedonnut päättäjiin, että työlainsäädäntöä ja vanhempainvapaalainsäädäntöä sovitettaisiin yhteen siten, että työssäkäyvillä vanhemmilla olisi halutessaan mahdollisuus viettää enemmän aikaa lastensa kanssa (ks. esim. kannanotto varhaiskasvatuksen linjauksista,  http://www.lapsiasia.fi/nyt/aloitteet/aloite//-/view/1417676).

Lapsiasiavaltuutettu on tehnyt vuonna 2007 aloitteen vanhempien alkoholinkäytön ja siitä lapsille aiheutuvien haittojen vähentämiseksi (  http://www.lapsiasia.fi/nyt/aloitteet/aloite//-/view/1395492). A-klinikkasäätiön tutkimuksen (Peltoniemi, Teuvo:   Suomalaisten lasinen lapsuus 1994 ja 2004) mukaan noin joka kymmenes on kasvanut kodissa, jossa vanhempien päihteiden käyttö on haitannut lapsen elämää. Päihdepalveluissa on edelleen suuria puutteita lähinnä saatavuuden suhteen. Lisäksi perheiden kannalta ongelmia ovat aiheuttaneet sosiaali- ja terveydenhuollon raja-aidat ja lasten huomioiminen tarjottaessa päihde- ja mielenterveyspalveluita vanhemmille.

Perheiden suojelemisen kannalta lapsiasiavaltuutettu tuo vielä esille epäkohdan ulkomaalaislain toteuttamisessa. Yksin maahan saapuneiden lasten perheenyhdistämishakemukset kestävät kohtuuttoman kauan Maahanmuuttovirastossa. Kesäkuussa 2009 julkaistussa sisäasiainministeriön selvityksessä  Näkökulmia turvapaikkapolitiikkaan esitetäänkin lisäresurssien osoittamista Maahanmuuttovirastoon, mikä on välttämätöntä epäkohdan korjaamiseksi.

Lapsiasiavaltuutettu toteaa vielä positiivisena asiana, että vuoden 2009 heinäkuussa on astunut voimaan Valtioneuvoston asetus neuvolatoiminnasta, koulu- ja opiskeluterveydenhuollosta sekä lasten ja nuorten ehkäisevästä suun terveydenhuollosta (380/2009), jossa mm. määritellään lapselle järjestettävien tarkastuskäyntien määrä.

Lasten suojelemisesta vanhempien avioeron yhteydessä viitataan artiklan 14 kohdalla esitettyyn lausumaan.

Lasten syrjimätön suojelu (artikla 24)

Lasten suojelemisen ja tasa-arvoisen kohtelun kannalta suuri epäkohta on alueellinen eriarvoisuus hyvinvointipalveluiden järjestämisessä. Lapset ja perheet eivät saisi olla eriarvoisessa asemassa asuinkunnastaan riippuen. Vuoden 2008 alusta astui voimaan lastensuojelulaki (417/2007), mikä on tuonut paljon positiivista lasten hyvinvoinnin kannalta (esimerkiksi ennaltaehkäisyn painottaminen, jokaisen kunnan velvollisuus laatia lasten hyvinvointisuunnitelma ja vastentahtoisen huostaanoton saattaminen hallinto-oikeuden käsiteltäväksi). Lisäksi on myönteistä, että sijaishuollon rajoitustoimet on saatettu lakiin.

Huolimatta lastensuojelulaista useissa kunnissa tehdään lastensuojelutyötä riittämättömin voimavaroin. Kuntia tulisi siten sitovammin velvoittaa järjestämään lastensuojelua kunnassa esiintyvän tarpeen mukaisesti. Yksi mahdollisuus on, että lain tasoisesti määritellään yhden sosiaalityöntekijän vastuulla olevien asiakkaiden enimmäismäärä.

Oikeus ottaa osaa yleisten asioiden hoitoon (artikla 25)

Lapsiasiavaltuutettu kiinnittää huomiota perustuslain 6 §:ään jonka mukaan lapsille tulee olla mahdollisuus vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystasonsa mukaisesti. Sittemmin nuorisolakiin (72/2006) ja lastensuojelulakiin (417/2007) on sisällytetty lasten ja nuorten kuulemista edistäviä säännöksiä koskien sekä lapsen asemaa asiakkaana että lasten ja nuorten mielipiteiden yleistä huomioimista paikallisesti. Lisäksi lasten osallistuminen on huomioitu v. 2004 perusopetuksen opetussuunnitelman valtakunnallisissa perusteissa.

Valtioneuvoston lasten, nuorten ja perheiden politiikkaohjelmalla on useita merkittäviä lasten ja nuorten osallistumista koskevia tavoitteita, joiden toteutumista lapsiasiavaltuutettu pitää tärkeänä. Nämä perustuvat myös valtioneuvoston lapsi- ja nuorisopoliittisen ohjelmaan (2007).

Kiteytetysti ongelma on se, että hyvästä lainsäädännöstä huolimatta lasten oikeus osallistua, vaikuttaa ja tulla kuulluksi (vrt. YK:n lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen artikla 12) ei toteudu käytännössä. Syynä ovat aikuisten asenteet ja toimintatavat niin palveluissa kuin päättäjinäkin. Aikuisten taitoja olla vuorovaikutuksessa eri ikäisten lasten kanssa tulee parantaa. Etenkin pienten lasten osalta mahdollisuudet ovat puutteelliset. Kunnat tarvitsevat tukea lasten ja nuorten osallistumisjärjestelmien suunnittelussa ja toteutuksessa. Kansallisesti puuttuu taho, jonka vastuulla olisi selkeästi kuntia ja eri palveluita tukevan lasten ja nuorten osallistumisen kehittämistoiminnan organisointi.

Lapsiasiavaltuutettu on omassa toiminnassaan lapsen oikeuksien sopimuksen mukaisesti tiedottanut lapsille heidän oikeuksistaan, mm. oikeudesta osallistua päätöksentekoon. Lapset ovat osallistuneet lapsille suunnattujen lapsiasiavaltuutetun  Lasten sivujen kehittämiseen. Sivujen maskotti  Sisu-kissa on kiertänyt kouluissa eri puolilla Suomea ja samalla on jaettu tietoa lasten oikeuksista. Vuonna 2009 toimiston työntekijä on itse kiertänyt alakouluilla tiedottaen lapsen oikeuksista oppilaille ja opettajille.

Myös päättäjille on jaettu tietoa lasten oikeudesta osallistua ja velvollisuudesta kuulla heidän mielipiteitään. Vuonna 2008 pidettyjen kuntavaalien aikaan lapsiasiavaltuutettu kannusti ehdokkaita Lasten ja nuorten valtuutetuiksi yhteistyössä Suomen nuorisoyhteistyö- Allianssi ry:n ja muiden kumppaneiden kanssa.

Lapsiasiavaltuutettu on kiinnittänyt erityistä huomiota vähemmistöihin kuuluvien lasten eli saamelaisten ja romanilasten osallistumisen mahdollisuuksien lisäämiseen. Tässä asiassa on tehty yhteistyötä saamelaiskäräjien ja romaniasiain neuvottelukunnan kanssa.

Lapsiasiavaltuutettu pitää puutteena sitä, että perusopetuslaissa ei ole ehdotonta velvollisuutta muodostaa oppilaskuntaa perusopetusta antaviin oppilaitoksiin.  Lisäksi lapsen osallistumisen liittyvää kasvatusta tulee saada osaksi jo päivähoidon piirissä tapahtuvaa kasvatustyötä. Päivähoitolaista (36/1973) puuttuu lasten ja vanhempien osallistumista koskeva velvoite.

Syrjintä ja vähemmistöt (artiklat 26 ja 27)

Lapsiasiavaltuutetun työhön on alusta asti kuulunut kulttuuri- ja kielivähemmistöön kuuluvien lasten huomioiminen. Tietoa lapsen oikeuksista on jaettu suomen lisäksi ruotsin, pohjois-, inarin- ja koltansaamen kielillä, romanikielellä sekä englanniksi (YK:n lapsen oikeuksien sopimusta koskevat esitteet,  http://www.lapsiasia.fi/julkaisut/lapsen_oikeuksien_esitteet). Lapsiasiavaltuutetun verkkopalvelu on suomeksi, ruotsiksi, pohjoissaameksi ja englanniksi (  www.lapsiasia.fi).

Suomen, Ruotsin ja Norjan lapsiasiavaltuutetut ovat yhteisesti toteuttaneet hankkeen saamelaisten lasten oikeuksien toteutumiseksi. Vuonna 2008 valmistuneessa raportissa (  Rätten till delaktighet och inflytande för samiska barn och ungdomar, http://www.lapsiasia.fi/c/document_library/get_file?folderId=101063&name=DLFE-8157.pdf) selvitettiin saamelaisten lasten näkemyksiä oikeuksiensa toteutumisesta ja esitettiin toimenpiteitä, kuinka saamelaiset lapset ja perheet voisivat itse vaikuttaa elinolojensa kehittämiseen.

Lapsiasiavaltuutetun toimistossa toteutettiin vielä oma selvitys (Rasmus, Minna.  Saamelaisuus on kuin lahja. Sa  amelaislasten hyvinvointi ja heidän oikeuksiensa toteutuminen Suomen saamelaisalueella. Lapsiasiavaltuutetun toimiston selvityksiä 2008:1, http://www.lapsiasia.fi/c/document_library/get_file?folderId=101063&name=DLFE-8153.pdf) Suomen saamelaisalueiden lapsen oikeuksista. Tässäkin kyselyssä tuli esille lasten kokema yksinäisyys ja vanhempien päihteiden käyttö. Lisäksi on puutteita oikeudessa saada opetusta saamen kielellä ja tutustumisessa omaan kulttuuriin ja sen historiaan.

Saamelaislapsista valtaosa asuu nykyisin jo saamelaisalueen ulkopuolella. Koululainsäädäntö ei kuitenkaan takaa yhtäläistä oikeutta saamen kielen opintoihin koko maassa. Tämä on lasten yhdenvertaisen kohtelun ja vähemmistökulttuurin tukemisen kannalta keskeinen ongelma.  Perusopetuslaki tulee tältä osin muuttaa.

Syyskuussa 2009 valmistunut selvitys romanilasten oikeuksista (Junkala, Pekka ja Tawah, Sanna.  Enemmän samanlaisia kuin erilaisia. Romanilasten ja -nuorten hyvinvointi ja heidän oikeuksiensa toteutuminen Suomessa. Lapsiasiavaltuutetun toimiston julkaisuja 2:2009, http://www.lapsiasia.fi/c/document_library/get_file?folderId=101063&name=DLFE-9934.pdf) osoitti, että romanilapset joutuvat kohtaamaan koulukiusaamista valtaväestön lapsia enemmän. Romanilapset kohtaavat valtaväestön ennakkoluuloja ja vääriä yleistyksiä sekä mm. sen seurauksena enemmän koulukiusaamista kuin muut lapset. Myös romanilasten osalta mahdollisuus kielen opiskeluun toteutuu hyvin epätasaisesti.

Lapsiasiavaltuutettu on tehnyt muutoinkin yhteistyötä romanilasten aseman parantamiseksi, lähinnä sosiaali- ja terveysministeriön romaniasiain  neuvottelukunnan ja alueellisten romaniasioiden neuvottelukuntien kanssa.

Perusopetuksen opetussuunnitelman valtakunnallisiin perusteisiin sisältyvä tavoite, että koulussa tulee antaa tietoa kansallisista vähemmistöistä (saamelaiset alkuperäiskansana, romanit) ei selvitysten perusteella toteudu. Sekä saamelais- että romanilapset kokevat että koulu ohittaa heidän kulttuurinsa äänettömästi: valtaväestöön kuuluvat lapset ja lapset saamelaisalueen ulkopuolella tietävät tuskin mitään kansallisista vähemmistöistä. Tähän tulee kiinnittää huomiota opetussuunnitelmien käytännön toteutuksessa.

Lapsiasiavaltuutetun toimistossa on valmisteilla selvitys vammaisten, pitkäaikaissairaiden ja sairaalahoidossa olevien lasten oikeuksien toteutumisesta Suomessa. Selvitys valmistuu vuoden 2010 alussa.

Jyväskylässä 14.9.2009,

Maria Kaisa Aula
Lapsiasiavaltuutettu
Jaana Tervo
Va. lakimies