LAPS/62/2022, 26.9.2022

Lapsiasia­valtuutetun lausunto sisä­ministeriölle hallituksen esitys­luonnoksesta laiksi ulkomaalais­lain muuttamisesta (matkustus­asiakirja­edellytyksestä poikkeaminen)

Viite: VN/13867/2021

Lapsiasia­valtuutetun tehtävänä on arvioida ja edistää lapsen oikeuksien toteutumista. Työn perustana on YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus (SopS 59 ja 60/1991), joka on lailla voimaan saatettu ihmisoikeus­sopimus. Sopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita. Lapsiasia­valtuutettu arvioi esitys­luonnosta yleis­sopimuksen näkökulmasta.

Lapsiasia­valtuutetun lausunto pdf-muodossa (ei saavutettava) (pdf) 

Esitys­luonnoksen keskeinen sisältö

Esityksessä ehdotetaan muun ohella, että lakiin lisättäisiin mahdollisuus poiketa matkustus­asiakirja­velvoitteesta tilanteissa, jotka koskevat kansain­välistä suojelua saavan perheen­jäsenelle myönnettävää oleskelu­lupaa ja kansainvälis­oikeudellisen velvoitteen noudattamista. Sääntely jätettäisiin sillä tavoin joustavaksi, että se mahdollistaisi perus- ja ihmisoikeus­myönteisen lain­tulkinnan ja esimerkiksi oikeus­käytännön mahdollisen tulevan kehityksen huomioimisen.

Poikkeamista matkustus­asiakirja­vaatimuksesta voitaisiin harkita erityisesti tilanteessa, jossa perheen­kokoaja on Suomesta kansain­välistä suojelua saanut henkilö, perhe on perustettu ennen perheen­kokoajan Suomeen tuloa ja hakijalla on sama kansalaisuus kuin perheen­kokoajalla. Tällöinkin hakijan tulisi esittää selvitystä siitä, miksi hän ei pysty toimit­tamaan pyydettyjä asia­kirjoja. Hakijaa ei voida vaatia asioimaan kansalaisuus­valtion viran­omaisessa, jos se esimerkiksi vaarantaisi hänen itsensä tai perheen­kokoajan turvallisuuden.

Jos hakija on pakolais­aseman tai tois­sijaisen suojelu­aseman saaneen perheen­kokoajan ns. uusi perheen­jäsen, eli perhe on perustettu perheen­kokoajan Suomeen saapumisen jälkeen, ei matkustus­asiakirja­vaatimuksesta lähtö­kohtaisesti poikettaisi. Kansalaisuus­valtion viran­omaisilla ei näissä tilanteissa yleensä ole tietoa hakijan yhteydestä perheen­kokoajaan. Poik­keaminen olisi kuitenkin yksittäis­tapauksissa mahdollista, jos hakija pystyisi osoittamaan, että matkustus­asiakirjan hankkiminen olisi turvallisuus­syistä mahdotonta.

Yhteenveto lapsiasia­valtuutetun kannan­otoista

• Ehdotetut muutokset ovat kannatettavia ja linjassa lapsen oikeuksien kanssa.

• Lapsen edun osalta esityksen perustelu­osioon on syytä tehdä muutama tarkennus.

Lapsiasia­valtuutetun kannanotot

Lapsiasia­valtuutettu pitää perhe-elämän suojan kannalta terve­tulleena ehdotuksena, että oleskelu­luvan myöntämisen yhteydessä mahdollistettaisiin poikkeaminen ulkomaalais­lain 35 §:n matkustus­asiakirja­vaatimuksesta ulkomaalais­lain 114 §:ssä tarkoitetuille henkilöille, jos oleskelu­luvan epääminen matkustus­asiakirjan puuttumisen johdosta olisi yksittäis­tapauksessa kohtuutonta.

Lapsiasia­valtuutettu katsoo, että ehdotettu poikkeamis­säännös il­mentää YK:n lapsen oikeuksien yleis­sopimuksessa vahvistettua lapsen edun ensi­sijaisuutta ja sen edellyttämää tapaus­kohtaista arviointia kunkin tilanteen yksittäiset seikat huomioiden. On terve­tullutta, että esityksessä nimen­omaisesti painotetaan tapaus­kohtaista kohtuullisuus­harkintaa ulkomaalais­lain 114 §:n kohdalla (s. 19).

Lapsiasia­valtuutettu pitää myönteisenä, että esitys­luonnoksessa on erikseen mainittu lapsen etu kansain­väliset velvoitteet -otsikon alla. Kyseisessä kohdassa sinänsä paikkansa­pitävästi todetaan, ettei yleis­sopimus nimen­omaisesti luettele lapsen etuun kuuluvia tekijöitä (s. 10). Lapsiasia­valtuutettu katsoo kuitenkin aiheelliseksi muistuttaa, että yleis­sopimuksen toteutu­mista valvova YK:n lapsen oikeuksien komitea on luetellut tekijöitä, jotka tulee huomioida arvioitaessa lapsen etua. Näitä ovat muun muassa lapsen näkemykset, perheen säilyttäminen ja suhteiden yllä­pitäminen sekä haavoittuva tilanne.[1]

On totta, että yleis­sopimus on määritellyt lapsen edun erityisen painavaksi tai jopa ratkaise­vaksi tietyissä tilanteissa kuten esimerkiksi adoptiossa (21 art.), jossa ”kaikessa ensisijainen huomio kiinnitetään lapsen etuun”. Lapsiasia­valtuutettu pitää esitys­luonnoksesta löytyvää (s. 10) ja lapsen edun ratkaisevaan asemaan liittyvää muotoilua risti­riitaisena ja sisällöllisesti hieman virheellisenä:

”Sopimuksen mukaan tiettyjen toimien kohdalla lapsen etu on ratkaiseva. Tällainen toimi on muun ohessa sopimuksen 9 artiklassa tarkoitettu lapsen erottaminen van­hemmistaan näiden tahdon vastaisesti. Muissa lapsiin vaikuttavissa toimissa lapsen etu on ensisijainen, mutta ei ainoa harkinta­peruste.”

Yleissopimuksen lapseksi­ottamista koskeva 21 artikla on sellainen, jonka yhteydessä lapsen etu on määräävä harkinta­peruste[2], vaikka esitys­luonnoksen edellä esitetystä muotoilusta voisi tulkita muuta. Sen sijaan 9 artiklan kohdalla lapsen etu ei lapsiasia­valtuutetun näke­myksen mukaan ole ”ratkaiseva”, vaikka sillä onkin enemmän painoarvoa verrattuna yleiseen lapsen edun ensi­sijaisuutta edellyttävään 3 artiklaan.[3] Myös komitea on nimen­omaisesti ko­rostanut lapsen edun arviointia tilanteissa, joissa lapsi saatetaan erottaa vanhemmistaan.[4] Lapsen edun arvioinnin edellyttäminen tai sen korostunut painoarvo eivät kuitenkaan tar­koita sitä, että lapsen etu on ratkaisevassa asemassa.[5] Lapsen edulla on joka tapauksessa kai­kissa tilanteissa ja oikeuksien välistä punnintaa tehtäessä korkeampi painoarvo.[6]

Jyväskylässä 26.9.2022

Elina Pekkarinen, lapsiasiavaltuutettu

Sonja Vahtera, lakimies