LAPS/63/2022, 26.9.2022

Lapsiasiavaltuutetun kirjallinen lausunto YK:n lapsen oikeuksien komitealle

Johdanto

Lapsiasiavaltuutettu on antanut arvionsa lapsen oikeuksien toteutumisesta YK:n lapsen oikeuksien komitealle heinäkuussa 2022 ja esittänyt raportissaan lukuisia suosituksia. Lapsiasiavaltuutettu korostaa näiden suositusten täytäntöönpanon tärkeyttä.

Tässä lausunnossa painotetaan lapsen edun ja oikeuksien toteutumisen varmistamista sekä lasten hyvinvoinnin, haavoittuvimmassa asemassa olevien lasten aseman sekä rikoksia tehneiden lasten aseman turvaamista.

Lapsiasiavaltuutetun lausunto

1. Lapsen edun ja oikeuksien toteutumisen varmistaminen

Suomessa kansallinen lainsäädäntö vastaa pääsääntöisesti hyvin YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksessa (LOS) vahvistettuja lapsen ihmisoikeuksia.  Hyvä taso on saavutettu erityisesti perinteisessä lapsia koskevassa lainsäädännössä, mutta kaikilta osin lapsen oikeuksien huomioonottaminen ei vielä ole kattavaa.

Suomen tulisi sisällyttää lapsen edun ensisijaisuutta koskeva perusoikeussäännös perustuslakiin.

Lapsen edun ensisijaisuus perusoikeutena olisi merkittävä askel kohti lapsiystävällisempää lainsäädäntöä ja oikeudenkäyttöä. Muut LOS:n yleisperiaatteet, artiklat 2,6 ja 12, on vahvistettu Suomen perustuslain (731/1999) perusoikeussäännöksissä.

Lapsiasiavaltuutettu katsoo, että perusoikeussäännös lapsen edusta ensisijaisena harkintaperusteena vahvistaisi lapsen edun ja oikeuksien täytäntöönpanoa laajasti koko yhteiskunnassa – myös silloin, kun alemman tason lainsäädäntö ei siihen nimenomaisesti velvoita.

Se ohjaisi entistä velvoittavammin lainvalmistelijoita ja muita lapsiin kohdistuvia päätöksiä tekeviä huolehtimaan lapsiin kohdistuvien vaikutusten arvioinnista. Tällä hetkellä vaikutuksia arvioidaan vaihtelevasti. Lisäksi säännös ohjaisi valtiota, hyvinvointialueita ja kuntia laatimaan talousarvioesitykset lasten oikeudet huomioon ottaen (lapsibudjetointi).

Lapsen oikeudet on sisällytettävä kaikkien keskeisten ammattiryhmien peruskoulutukseen. Lapsen oikeuksista viestimistä on jatkettava ja tehostettava kaikilla yhteiskunnan tasoilla.

Lapsen oikeuksien tunnettavuus ja lasten kanssa työskentelevien ammattilaisten osaaminen lasten oikeuksista on lisääntynyt, mutta osaamista ja ymmärrystä on vahvistettava systemaattisesti. Lasten osallisuutta on edelleen vahvistettava laajasti kaikessa yhteiskunnallisessa päätöksenteossa ja toiminnassa.

Lapsiasiavaltuutetun resurssit ovat edelleen tehtäviin ja instituutioon kohdistuviin odotuksiin nähden vähäiset ja selkeästi matalammalla tasolla kuin muissa Pohjoismaissa.

Lapsiasiavaltuutetun tehtävänä on edistää, seurata ja arvioida lapsen edun ja oikeuksien toteutumista. Yhteiskunnan tietoisuus YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen velvoittavuudesta on lisääntynyt. Lapsiasiavaltuutetulle tämä merkitsee lisääntynyttä työmäärää, sillä lapsen oikeuksien osaamiselle on kasvava kysyntä.  Laajat yhteiskunnalliset reformit, kuten sosiaali- ja terveydenhuollon uudistaminen ja hyvinvointialueiden perustaminen, sosiaaliturvauudistus sekä kansallisen lapsistrategian toimeenpano, pandemia-aika ja Ukrainan hyökkäysota ovat lisänneet entisestään lapsiasiavaltuutetun toimiston tehtäviä ja toimistoon kohdistuvia odotuksia niin lyhyellä kuin pitkälläkin tähtäimellä.

2. Lasten hyvinvoinnin turvaaminen

Lasten hyvinvoinnin turvaamisessa pääpainon tulee olla ennalta ehkäisevissä toimissa ja palveluissa.

Ensisijaisesti tulee edistää ja varmistaa lasten elinolojen ja elinympäristön turvallisuutta ja terveellisyyttä. Parhaillaan meneillään olevissa reformeissa, kuten hyvinvointialueiden perustamisessa ja sosiaaliturvan uudistamisessa, on lapsen edun ja oikeuksien turvaamisen oltava keskeinen ohjaava periaate.

Mielenterveys- ja päihdepalvelujen saatavuus on varmistettava sekä perustasolla että erikoissairaanhoidossa. Oppilashuollon matalan kynnyksen palvelujen saatavuus on varmistettava kaikissa oppilaitoksissa. 

Lasten ja nuorten mielenterveyspalvelut ovat olleet ylikuormittuneita jo pitkään sekä perustasolla että erikoissairaanhoidossa.  Alaikäisten päihdepalveluja ei ole riittävästi saatavilla ja ne ovat vaikeasti saavutettavia.

Lastensuojelun tulee keskittyä ydintehtäväänsä, joka tulee varmistaa myös lainsäädännöllä.

Lasten ja perheiden muiden palvelujen avulla on varmistettava, että erityisesti kodin ulkopuolella toteutettava lastensuojelun sijaishuolto on tosiasiallisesti viimesijainen tuki lapselle, eikä siihen jouduta turvautumaan siksi, että lasten ja perheiden elämään vähemmän puuttuvat palvelut eivät ole saatavilla oikea-aikaisesti ja oikeansisältöisinä. Lastensuojelulain kokonaisuudistuksen eteneminen on varmistettava tästä lähtökohdasta.

Koulutuksen määrärahat tulee nostaa muiden Pohjoismaiden tasolle.

Lapsiasiavaltuutettu esittää vakavan huolensa koulutukseen kohdistettujen määrärahojen pienentymisestä 2010-luvulla. Suomessa on toteutettu useita koulutuspoliittisia reformeja, joista osa on perustunut puutteelliseen tietopohjaan ja jäänyt vaille arviointia ja seurantaa. On äärimmäisen tärkeää, että koulutuksen tutkimukseen, toteutukseen ja arviointiin kohdennetaan riittävät määrärahat, sillä koulutuksen merkitys lasten ja nuorten kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kannalta on suuri.

3. Haavoittuvassa asemassa olevat lapset

Syrjinnän vastaista työtä on tehostettava lasten elämän kaikilla osa-alueilla. Syrjintää osoittavien tutkimusten tulokset on otettava huomioon kansallisen lapsistrategian toimeenpanossa sekä sosiaaliturvauudistuksen ja muiden ajankohtaisten uudistusten valmistelussa.

Lapsiasiavaltuutettu kiinnittää erityistä huomioita haavoittuvassa asemassa oleviin lapsiin, joiden aseman taustalla on hyvin erilaisia elämäntilanteita. Esimerkiksi vammaiset lapset, maahanmuuttajataustaiset lapset, turvapaikkaa hakevat lapset, saamelais- ja romanitaustaiset lapset, sukupuolivähemmistöihin kuuluvat (SOGIE) -lapset ja lastensuojelun asiakkaina olevat lapset kohtaavat muita enemmän syrjintää ja hyvinvoinnin ongelmia. Tutkijat ja asiantuntijat ovat osoittaneet, että esimerkiksi vammaisten lasten oikeus inklusiiviseen opetukseen ei toteudu heidän etunsa mukaisella tavalla ja perheiden saama tuki on puutteellista.  Maahanmuuttajataustaisten lasten köyhyys, vaatimaton koulumenestys ja lastensuojelun tarve ovat muita lapsia yleisempiä. Turvapaikanhakijalasten säilöönottoa ja pakkopalautuksia tapahtuu ilman, että lapsen etua on riittävästi arvioitu.

Lapsiasiavaltuutettu pitää valitettavana, että sukupuolen vahvistamista koskevan lainsäädännön (ns. translaki) uudistaminen on viivästynyt, eikä ehdotettava sääntely näillä näkymin salli alaikäisille sukupuolen oikeudellista vahvistamista. Hallituksen esityksen valmistuminen kuluvalla hallituskaudella on epävarmaa.

Lasten terveyteen ja hyvinvointiin erityisen haitallisesti vaikuttavat käytännöt on kiellettävä lainsäädännön tasolla. Lasten fyysiseen koskemattomuuteen puuttuvien, peruuttamattomien kirurgisten ja lääketieteellisten toimenpiteiden edellytyksistä on säädettävä lailla.

Intersukupuolisten lasten tarpeettomien kirurgisten ja lääketieteellisten toimenpiteiden kieltäminen lainsäädännön tasolla ei ole edennyt. Tyttöjen sukuelinten silpomisen kriminalisointia koskevan lainsäädännön valmistelu on viivästynyt eikä sen valmistuminen kuluvalla hallituskaudella ole varmaa. Edelleenkin poikien ei-lääketieteellistä ympärileikkauksen edellytyksiä koskevan lainsäädännön aikaansaaminen on epävarmaa, vaikka korkein oikeus on ratkaisukäytännössään todennut sosiaali- ja terveysministeriön ohjeistuksen aiheesta riittämättömäksi.

4. Nuoret rikoksentekijät

Rikoksia tekevien nuorten auttamiseen tulee panostaa kehittämällä heille suunnattuja pitkäkestoisia palveluja ja tukimuotoja, joiden avulla on mahdollista irtautua rikollisista yhteisöistä ja toimintatavoista. Vankeusajan on tuettava kuntoutusta, koulutusta ja kiinnittymistä yhteiskuntaan.

Alaikäisiä tutkintavankeja ja vankeja sijoitetaan edelleen aikuisten vankiloihin, eikä heidän erillään pitoa aikuisista vangeista voida kaikissa tilanteissa taata. Rikosseuraamusviraston tekemän alaikäisten vankien sijoittamista ja kohtelua koskevan selvitystyön perusteella on ryhdyttävä mahdollisimman pian konkreettisiin toimenpiteisiin. Tähän on varattava riittävät resurssit.

Erityisen huolestuttavaa on se, että alaikäisten koulunkäynnistä ei kyetä huolehtimaan riittävästi tutkintavankeuden ja vankeuden aikana. Näiden nuorten oikeus opetukseen ja 18 ikävuoteen ulottuva oppivelvollisuuden suorittaminen eivät toteudu lainsäädännön edellyttämällä tavalla.