LAPS/73/2022

Lapsiasia­valtuutetun lausunto eduskunnan oikeus­asiamiehelle asiassa lasten­suojelun ohjeistaminen ja yhteistyö vaikeissa huolto­riidoissa

Viite: EOAK/4063/2022

Lapsiasia­valtuutetun tehtävänä on arvioida ja edistää lapsen oikeuksien toteutumista. Työn perustana on YK:n lapsen oikeuksien yleis­sopimus (SopS 59 ja 60/1991, LOS), joka on lailla voimaan saatettu ihmisoikeus­sopimus. Sopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita.

Lapsiasia­valtuutetun lausunto pdf-muodossa (pdf)

Eduskunnan oikeus­asiamiehen ratkaisu asiassa (pdf)

Lausunto­pyyntö

Eduskunnan oikeus­asiamies on kutsunut asian­tuntijoita keskustelemaan lasten­suojelun ohjeistuksesta ja yhteis­työstä vaikeissa huolto­riidoissa.

Lapsiasia­valtuutetun kannan­otot

Lapsiasia­valtuutettu on kerännyt tähän lausuntoon huomioitaan ero­tilanteisiin liittyvistä seikoista kansalaisyhteydenottojen perusteella. Lausunnossa ei ole keskitytty vain vaikeisiin ja/tai lastensuojelun yhteistyötä vaativiin huolto­riitoihin, vaan näkökulma on laajempi. Tähän päädyttiin, koska havaintojemme mukaan huoltajien ja perheen varhainen tuki on tärkeää, kun pyritään estämään ja vähentämään paitsi eroon johtavia tilanteita myös vaikeita huolto­riitoja. Varhainen tuki voi helpottaa ristiriita­tilanteiden ratkaisemista. Haastavien tilanteiden synty­mekanismien tunnistaminen on siten olennaisen tärkeää lasten suojelemiseksi perheiden ongelma­tilanteissa.

Lapsiasia­valtuutettu vastaan­ottaa vuosittain 500–700 kansalaisilta tulevaa yhteyden­ottoa. Lasten huoltoa ja tapaamis­oikeutta koskevat sekä asumiseen ja elatukseen liittyvät kysymykset muodostavat vuosittain noin kolmanneksen kaikista yhteyden­otoista. Huoltoon ja tapaamis­oikeuteen liittyvät kysymykset ovat olleet kolmen suurimman yksittäisen asia­ryhmän joukossa useimpina vuosina. Vuosittain yhteyden­ottoja on ollut keskimäärin 80–100.[1] Vastaavasti lasten­suojeluun liittyvät yhteyden­otot muodostavat toisen suurimmista asia­ryhmistä. Kolmas suuri asiaryhmä liittyy kouluun.

Lapsiasia­valtuutettuun ottavat yhteyttä vanhemmat itse, isovanhemmat, sukulaiset, muut läheiset ja ammattilaiset. Lapset tai nuoret ovat hyvin harvoin yhteydessä lapsiasia­valtuutettuun.

Lapsen huoltoon ja tapaamis­oikeuteen liittyvissä yhteyden­otoissa käsitellään pääosin seuraavia teemoja. Esitys­järjestys ei kuvaa yhteyden­ottojen määrää tai muutenkaan luokittele teemaa tarkemmin.

Tapaamisia ja asumista koskevat yhteyden­otot

Yhteyden­otoista käy ilmi, että tapaamiset eivät käytännössä aina toteudu vahvistetun tapaamis­sopimuksen mukaisesti. Tällöin huoltajat kysyvät lapsiasia­valtuutetulta neuvoja tai pyytävät apua lapsiasia­valtuutetulta. Huoltajilla on näissä tilanteissa usein kokemus, että mikään taho ei voi auttaa tapaamisten toteutumisessa.

Yhteyden­otoissa nousee esiin, että ongelmia esiintyy muun muassa yhteyden­pidossa toiseen vanhempaan tapaamis­viikonlopun aikana tai toisaalta etä­vanhempaan lähi­vanhemman luota. Yhteyden­pito voi olla vaikeaa tai mahdotonta myös muihin läheisiin, sukulaisiin ja kavereihin. Lisäksi haasteiksi nousevat kahden kodin erilaiset käytännöt ja säännöt esimerkiksi ruutu­aikaan tai harrastamiseen liittyen. Epäselväksi jää, kuinka hyvin lapsi tulee kuulluksi näissä ristiriita­tilanteissa.

Lapsiasia­valtuutettu saa yhteyden­ottoja tapaamista tai asumista koskevien päätösten täytäntöön­panoista, jotka on huoltajan mukaan toteutettu vastoin lapsen tahtoa tai lasta kuulematta. Yhteyden­ottajat kertovat, kuinka ennakoimattomat täytäntöön­panot voivat olla lapselle pelottava kokemus.

Lapsiasia­valtuutettu saa verrattain usein yhteyden­ottoja isovanhemmilta, joiden suhteet lapsen­lapseen ovat katkenneet vanhempien eron jälkeen. He eivät tiedä, mikä tilanteessa voisi auttaa.

Huoltajien yhteistyön toimimattomuus

Lapsiasia­valtuutetulle tulleet yhteyden­otot ovat koskeneet tilanteita, joissa huoltaja päättää yksin lapseen liittyvistä asioista, kuten esimerkiksi muutosta. Huoltaja saattaa estää toisen huoltajan muuton tai toisaalta huoltaja saattaa muuttaa toisen huoltajan tietämättä. Yhteyden­otoista ilmenee, että muutot vaikeuttavat monissa tilanteissa lasten tapaamista. Erityisesti tapaamiset vaikeutuvat silloin, kun lapsi siirtyy toiselle paikka­kunnalle, joskus hyvinkin pitkien väli­matkojen päähän. Vaikka lapsen huollosta ja tapaamis­oikeudesta annetun lain 5 §:n mukaan huoltajilla on yhteistoiminta­velvoite tässäkin tilanteessa, jää monissa tilanteissa huoltajan oman päätöksen varaan, kertooko hän toiselle huoltajalle aiotusta muutostaan. Digi- ja viestintä­virasto ei kuule toista huoltajaa lapsen asuinpaikan muuttuessa muutoin kuin erityisestä syystä. Ensimmäisen muuton yhteydessä ei-mukana muuttavalle vanhemmalle varataan tilaisuus tulla kuulluksi.

Muuttoon liittyy usein kysymys lapsen koulu­paikasta, mutta kouluun ilmoittautumiseen liittyviä riita­tilanteita voi syntyä muutoinkin. Lähi­vanhempi voi ilmoittaa lapsen kouluun kysymättä siihen toisen huoltajan näkemystä tai suostumusta. Yhteyden­ottojen perusteella kaikissa kouluissa ei välttämättä varmisteta, että kouluun ilmoittautumiseen on molempien huoltajien suostumus.

Ero­auttamisen palvelut lapsille ja nuorille

Perheet kertovat, että lapsilla ja nuorilla on tarjolla hyvin niukasti apua vanhempiensa eroon liittyen. Kaikissa kunnissa ei ole esimerkiksi eroryhmiä tai muita palveluja eron kokeneille lapsille. Koulun oppilas­huollon palvelut olisivat lapselle helposti saavutettavia, mutta koulun oppilas­huollon tehtävänä on ensi­sijaisesti edistää opiskelun ja koulun­käynnin tukeen ja ohjaukseen, minkä tähden se ei välttämättä ole oikea paikka käsitellä vanhempien eroa, vaikka eron vaikutukset lapseen voivat näkyä erilaisina koulun­käynnin vaikeuksina. Oppilas­huollossa erityisesti koulu­kuraattoreilla ja koulu­psykologeilla tulisi kuitenkin olla valmius ohjata lapsi oikean palvelun piiriin. Ruuhkautuneet palvelut ja toisaalta osassa kunnista puutteelliset resurssit voivat viivästyttää lapsen tarvitseman avun saantia.

Erotilanteen pitkittyessä ja vanhempien välien ollessa huonot tilanteen läpikäyminen ammattilaisen kanssa on joskus lapsen kokeman mukaan risti­riitaista, koska mikään ei muutu. Tarvitaankin oikean­laista koko perheelle suunnattua tukea ja apua eroon liittyvien ongelmien ratkaisemiksi myös lapsen näkemyksen huomioon­ottavalla tavalla. Lapsen näkö­kulmasta oikean­laista palvelua pitkittyneisiin ero­tilanteisiin ei välttämättä löydy.

Ero­auttamisen palvelut aikuisille

Ero­auttamisen palveluja ei ole saatavilla aikuisille kaikissa kunnissa. Yhteyden­ottajat ovat tuoneet myös esiin, ettei niistä tiedoteta riittävästi.

Huoltajat kertovat, että he eivät saa keskinäisiin eri­mielisyyksiin liittyvissä asioissa tukea tai apua mistään palveluista, koska tilanne nähdään huoltajuus­kiistana, johon ei haluta puuttua. Toisaalta haasteena voi olla sekin, että huoltajat eivät ole halukkaita tai kykeneviä keskusteluun ja avun vastaan­ottamiseen.

Lasten­valvojan palvelut

Lapsiasia­valtuutettu on vastaan­ottanut lukuisia yhteyden­ottoja lastenvalvoja­palvelujen pitkistä jonoista.

Huoltajien pelkona on, että heidän välinsä hankaloituvat, jos he eivät pääse kohtuullisessa ajassa keskustelemaan erosta ammattilaisen kanssa ja tekemään virallista sopimusta lapsen huoltajuudesta, asumisesta ja tapaamisista. Pitkät odotus­ajat voivat pahentaa tilannetta, mikäli huoltajien välit ovat huonot.

Lisäksi yhteyden­ottajat kantavat huolta siitä, ettei lasten­valvoja ole kuullut lasta sopimuksia tehtäessä.

Haavoittuvassa asemassa olevien lasten huomioiminen palveluissa ja oikeus­prosesseissa

Yhteyden­ottojen perusteella vamman kanssa elävän tai erityistä tukea tarvitsevan lapsen tilannetta ja tuen tarvetta ei aina ole huomioitu riittävästi asumisesta ja tapaamisista annetuissa päätöksissä ja oikeus­prosessin aikana. Erityistä tukea tarvitsevaa lasta ei ole välttämättä kuultu lainkaan.

Pitkittyneet huoltajuus- tai tapaamis­kiistat rasittavat lasta, eikä palveluja löydy

Lapsiasia­valtuutettu saa huoltajilta avun­pyyntöjä tai toiveita neuvonnasta tilanteissa, joissa huoltajuus­kiistat ovat venyneet jopa vuosien mittaisiksi. Yhteyden­ottajat kertovat huoltajien välisistä riidoista ja keskinäisestä kiusan­teosta sekä näiden vaikutuksista lapsen arkeen. He kysyvät, mistä tilanteeseen saisi apua. Yhteyden­ottajat korostavat myös, ettei aina kyse ole huoltajuus­kiistasta vaan myös tapaamisten toimimattomuus voi vahvistetusta sopimuksesta huolimatta venyä vuosien kestoiseksi. Samalla lapsen ja vanhemman suhde katkeaa kenties kokonaan. Tästä ilmiöstä yhteyden­ottajat käyttävät yleisesti ”vieraannuttamisen” käsitettä. Joskus tilanteet voivat päättyvät siihen, että toinen vanhempi luovuttaa eikä jaksa enää ”taistella”. Pitkittyneitä huolto­riitoja ja tapaamis­oikeuden ongelmia sekä sopivien palvelujen puutetta käsitellään myös isovanhempien yhteyden­otoissa.

On tavallista, että yhteyden­ottajat ovat jo olleet yhteydessä esimerkiksi lasten­suojeluun tai perhe­neuvolaan, mutta eivät ole saaneet sieltä toivomaansa apua.

Epäkohdat viran­omaisten osaamisessa ja toiminnassa

Yhteyden­ottajat nostavat esiin epäkohtia viran­omaisten toiminnassa. Yhteyden­ottajat kokevat, että oikean­laisia palveluja ei ole saatavilla oikeaan aikaan. Vanhempien mukaan pitkistä ja hitaista prosesseista aiheutuu negatiivisia vaikutuksia lapsen ja vanhemman välisiin suhteisiin, korostuneesti etenkin suhteessa etä­vanhempaan. Toiset yhteyden­ottajat kokevat, että viran­omaisilla on valmiiksi ennakko­asenne äidin ensi­sijaisesta roolista lähi­vanhempana ja huoltajana.

Yhteyden­ottajat ovat huolissaan siitä, että viran­omaiset eivät kuule lapsia, ja toisaalta, että he eivät osaa kuulla lapsia. Viran­omaiset eivät tunnista edellisessä kappaleessa kuvattua vieraannuttamista tai jos tunnistavatkin, eivät puutu siihen. Yhteyden­ottajat ovat esittäneet näkemyksenään, ettei sovittelu ole toimiva menettely vaikeissa huolto­riidoissa.

Viran­omaisten keskinäinen yhteis­työ sekä yhteistyö tuomio­istuinten kanssa koetaan puutteelliseksi. Esille ovat nousseet myös haasteet lastensuojelu­viranomaisten toiminnassa. Tilanteesta riippuen ongelmaksi on koettu lasten­suojelun puuttuminen ja toisaalta puuttumattomuus huoltajuus­kiistoihin ja tapaamis­sopimusten toimimattomuuteen.

Johto­päätökset

Kuten edeltä ilmenee, lapsiasia­valtuutettuun yhteydessä olevat kansalaiset kokevat, että ero­tilanteisiin on saatavilla huonosti oikean­laista ja oikea-aikaista apua ja tukea. He tunnistavat monessa kohdin, etteivät yksin pysty ratkaisemaan eteen tulevia haasteita ja olemaan riittävästi lapsensa tukena, mutta eivät kuitenkaan löydä oikean­laista palvelua tai saa sitä riittävän ajoissa. Myös palvelujen ruuhkautuminen ja jonot aiheuttavat ongelmia. Ongelmien pitkittyessä ne mutkistuvat, ja näissä tilanteissa vaikuttavien palvelujen saannin koetaan olevan entistä haastavampaa. Useimmat yhteyden­ottajat tunnistavat lasten heikon aseman ero­tilanteissa, mutta eivät jaksa tai osaa olla riittävästi lapsensa tukena. Valitettavasti pitkittyneitä huoltoriita­tilanteita tai tapaamis­oikeuden toimimattomuutta koskevista yhteyden­otoista käy usein ilmi, että lapsen suojelu ja lapsen etu jää täysin huomiotta.

Keskeistä olisi vahvistaa ennalta ehkäisevää työtä ero­tilanteissa niin vanhempien kuin lasten kohdalla sekä lisätä pari­suhteiden ja lapsi­perheiden tukea. Vaikeissa huolto­riidoissa ja tapaamis­kiistoissa tulee vahvistaa viran­omaisten yhteis­työtä, viran­omaisten kykyä tunnistaa näitä tilanteita ja toimia perheiden auttamiseksi. Tähän ehdotettu lasten­suojelun ohjeistus voisi olla yhtenä vastauksena. On tärkeää, että tulevilla hyvinvointi­alueilla tai niiden viidellä yhteistyö­alueella huolehditaan riittävästä koulutuksesta ja konsultaatiosta vaikeisiin huolto- ja tapaamis­asioihin liittyen. On myös syytä muistaa, että lapsen lasten­suojelun tarve on tarvittaessa arvioitava ja hänelle on tarvittaessa järjestettävä lasten­suojelun tukea perheen ero­tilanteesta riippumatta.

 

 

Jyväskylässä 4.10.2022

Elina Pekkarinen, lapsiasia­valtuutettu

Katja Mettinen, ylitarkastaja

Merike Helander, lakimies

 

 

[1] Tilastot ja tiiviit yhteenvedot kansalaisyhteydenotoista on luettavissa lapsiasiavaltuutetun vuosittaisista kertomuksista valtioneuvostolle. Verkossa https://lapsiasia.fi/vuosikertomukset