LAPS/39/2026, 14.4.2026

Lapsiasia­valtuutetun lausunto edus­kunnan hallinto­valiokunnalle hallituksen esityksestä laeiksi henkilö­tietojen käsittelystä poliisi­toimessa annetun lain, henkilö­tietojen käsittelystä maahanmuutto­hallinnossa annetun lain, ulkomaalais­lain 131 §:n sekä poliisi­lain 2 luvun 1 §:n muuttamisesta

Viite: Hallinto­valiokunta perjantai 17.04.2026 klo 11.15 / HE 121/2025 vp / Lausunto­pyyntö

Lapsiasiavaltuutetun tehtävänä on arvioida ja edistää lapsen oikeuksien toteutumista. Työn perustana on YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus (SopS 59 ja 60/1991, LOS), joka on lailla voimaan saatettu ihmisoikeus­sopimus. Sopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita. Lapsiasia­valtuutettu arvioi hallituksen esitystä yleissopimuksen näkökulmasta.

Lapsiasia­valtuutetun kannan­otot

Lapsiasiavaltuutettu kannattaa ehdotettuja muutoksia, mutta korostaa samalla, että lasten kohdalla on noudatettava erityistä huolellisuutta puututtaessa lapsen yksityisyyteen, vaikka arvioitaisiinkin, että biometristen tietojen käsittely on lapsen edun toteutumisen kannalta tarpeen. Lapsen edun tulee olla ensisijainen harkinta­peruste kaikessa lasta koskevassa toiminnassa ja päätöksenteossa (LOS 3.1 artikla).

Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että passi­rekisterin ja henkilökortti­rekisterin biometrisiä tietoja sekä ulkomaalais­lain nojalla kerättyjä biometrisiä tietoja voitaisiin käyttää muuhun kuin niiden alkuperäiseen käsittely­tarkoitukseen. Tietoja voitaisiin ehdotuksen mukaan käsitellä muun muassa merkittävän vaaran torjumiseksi sekä eräiden vakavien rikosten estämiseksi, paljastamiseksi ja selvittämiseksi. Yksittäisiä tietoja saisi käsitellä myös henkilöllisyyden selvittämiseksi viranomaisten toimivaltuuksia koskevan sääntelyn puitteissa.

Biometriset tiedot kuuluvat EU:n yleisessä tietosuoja-asetuksessa ja rikos­asioiden tietosuoja­laissa (1056/2018) tarkoitettuihin erityisiin henkilötieto­ryhmiin. Tällaiset tiedot ovat erityisen arkaluonteisia tietoja perus­oikeuksien ja -vapauksien kannalta. Ehdotukset koskevat lähes kaikkia Suomen kansalaisia ja Suomessa ulkomaalais­lain (301/2004) nojalla rekisteröityjen ulkomaalaisten biometristen tietojen käyttämistä vertailu­aineistoina ehdotettujen säännösten mukaisesti.

Esityksessä ehdotetulla biometristen tietojen käsittelyllä puututaan lasten yksityisyyden suojaan, mutta kuten esityksessäkin todetaan (s. 44), sekä alaikäisten epäiltyjen että uhrien mahdollisimman luotettavan tunnistamisen voidaan katsoa olevan myös lapsen etu.

YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen mukaan jokaisella lapsella on oikeus yksityisyyteen (16 artikla). Jos lapsi on epäiltynä rikoksesta, hänen yksityisyyttään on kunnioitettava täydellisesti asian käsittelyn kaikissa vaiheissa (40 artikla 2.b. kohta vii). Oikeus yksityisyyteen koskee kaikkia lapsia yhdenvertaisesti (2 artikla) riippumatta heidän tai heidän vanhempiensa ja huoltajiensa henkilökohtaisista ominaisuuksista, asemasta, toiminnasta, mielipiteistä, vakaumuksesta tai mistään muusta erotteluun pyrkivästä seikasta. Lapsen oikeuksien yleissopimus korostaa lapsen suojelua kaikelta sellaiselta toiminnalta, mikä uhkaa hänen hyvinvointiaan ja terveyttään. Samaan aikaan lapsella on oikeus myös vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehittyvien valmiuksiensa mukaisesti.

YK:n lapsen oikeuksien komitean yleiskommentissa nro 25 [1] todetaan, että yksityisyys on lasten toimijuuden, arvon ja turvallisuuden sekä oikeuksien harjoittamisen kannalta välttämätöntä. Lasten yksityisyyteen kohdistuvia uhkia voi aiheutua muun muassa julkisten tahojen, yritysten ja muiden organisaatioiden tiedonkeruusta ja -käsittelystä sekä myös rikollisesta toiminnasta, kuten identiteetti­varkauksista (kohta 67). Yleiskommentissa todetaan, että lasten tietoja ”keräävistä digitaalisista käytännöistä, kuten automatisoidusta tietojenkäsittelystä, profiloinnista, käyttäytymisen perusteella tapahtuvasta kohdennuksesta, pakollisesta henkilöllisyyden todennuksesta, tietojen suodatuksesta ja joukkovalvonnasta, on tulossa yleisiä. Tällaiset käytännöt voivat johtaa siihen, että lasten oikeuteen yksityisyyteen puututaan mielivaltaisesti tai laittomasti, ja niillä voi olla lasten kannalta haitallisia seurauksia, jotka voivat vaikuttaa heidän elämäänsä vielä myöhemminkin. Lasten yksityisyyteen puuttuminen on sallittua vain, jos se ei ole mielivaltaista tai laitonta. Siksi kaiken tällaisen puuttumisen on oltava lailla säädettyä, sen tarkoituksen on oltava lainmukainen, sen on noudatettava tietojen minimoinnin periaatetta, sen on oltava oikeasuhtaista ja suunniteltu lapsen edun mukaiseksi, eikä se saa olla ristiriidassa sopimuksen määräysten, tarkoituksen tai päämäärien kanssa” (kohta 68 ja 69).

Biometristen tietojen keräämiseen ja käyttämiseen on otettu kantaa myös lapsen oikeuksien komitean ja siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksia käsittelevän komitean yhteisessä yleiskommenteissa nro 22 lasten ihmisoikeuksia koskevista yleis­periaatteista kansainvälisen siirtolaisuuden yhteydessä. [2] Yleiskommentin kohdassa 17 todetaan, että ”lasten henkilötietoja, erityisesti biometrisiä tietoja, tulisi käyttää ainoastaan lastensuojelu­tarkoituksiin, jolloin noudatetaan tiukasti asianmukaisia tietojen keruuta, käyttöä, säilytystä ja tiedonsaantia koskevia sääntöjä. Komiteat kehottavat noudattamaan suojelutakeita koskevia huolellisuus­velvoitteita tietojärjestelmien kehittämisessä ja täytäntöön­panossa sekä tietojen jakamisessa viranomaisten ja/tai maiden välillä. Sopimus­valtioiden tulisi ottaa käyttöön ’palomuuri’ ja kieltää sellaisten henkilötietojen jakaminen ja käyttö maahanmuutto­asioiden toimeenpanossa, jotka on kerätty muita tarkoituksia varten, kuten suojelua, oikeusturva­keinoja, kansalaisten rekisteröimistä ja palveluihin pääsyä varten. Tämä on tarpeen tietosuoja­periaatteiden noudattamiseksi ja lapsen oikeuksien suojelemiseksi siten kuin määrätään yleissopimuksessa lapsen oikeuksista.”

Hallituksen esitykseen sisältyy kohta 4.2.5.2 Vaikutukset lapsiin, jossa esityksen sisältämien ehdotusten vaikutuksia on huomattavasti tarkennettu esityksen valmistelu­vaiheen lausunto­kierroksen jälkeen. Kohdassa on kuvattu erityisesti ehdotusten myönteisiä vaikutuksia.

Lapsivaikutusten arviointi -kohdan mukaan passi ja henkilökortti voidaan myöntää lapselle, mutta alle 12-vuotiailta ei oteta asiakirjaa varten sormenjälkiä vaan ainoastaan kasvokuvia. Neuvoston asetuksen (EY) N:o 1030/2002 kolmansien maiden kansalaisten oleskeluluvan yhtenäisestä kaavasta (4 b artikla) mukaan oleskelulupa­kortin tallennus­välineelle tallennettavien sormenjälkien rekisteröinti on pakollista kuuden vuoden iästä alkaen. Ulkomaalais­laissa ei ole säädetty erikseen alaikäisten biometristen tietojen keräämisestä, mutta käytännössä pieniltä lapsilta ei sormenjälkiä kerätä. Poliisi rekisteröi lasten sormenjälki­tietoja vain tapaus­kohtaisesti. Myöskään pienten lasten kasvokuvia ei rekisteröidä systemaattisesti. Rekisterissä on kuitenkin myös alaikäisten ulkomaalaisten biometrisiä tietoja.

Vaikutusten arvioinnissa tunnistetaan, että automaattinen kasvokuva­vertailu ja sormenjälkien vertailu ovat kuitenkin aina suuntaa antavia ja lopullisen päätöksen henkilön tunnistamisesta tekee aina luonnollinen henkilö, joka myös päättää jatko­toimenpiteistä. Alaikäiseen kohdistuvat tutkinta­toimenpiteet myös annetaan mahdollisuuksien mukaan tähän tehtävään erityisesti perehtyneille tutkijoille.

Esityksen mukaan lasten biometristen tietojen käyttö tehostaisi esimerkiksi mahdollisuuksia puuttua verkko­maailmassa tapahtuvaan lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Jos lapsi olisi epäiltynä rikoksesta tai rikollisesta teosta, tietojen käyttö voisi nopeuttaa epäillyn tunnistamista ja saamista nopeammin lastensuojelun piiriin. Rikoksen nopeaa selvittelyä voidaan pitää lapsen edun mukaisena. Tämä koskee tilanteita, joissa lapsi on epäiltynä, uhrina tai muuna osallisena. Yhtä lailla lapsen edun mukaista on, että mahdollinen syyttömyys ratkeaisi nopeammin eikä esitutkinta­menettelystä aiheutuisi lapselle tarpeetonta haittaa.

Edellä mainitut perustelut ovat myönteisiä ja kannatettavia. Hallituksen esityksen mukaan nuorten osalta vain pieni osa rikos­epäilyistä johtaisi epäillyn tai uhrin biometriseen tunnistamiseen. Kuten edellä todettiin, esityksen lapsivaikutusten arviointia on sen valmisteluvaiheen lausuntokierroksen perusteella täydennetty ja siitä saa nyt varsin hyvän kuvan arvioiduista myönteisistä vaikutuksista. Joitain esityksen kielteisiä vaikutuksia on kuvattu esityksen muissa kohdissa (esimerkiksi passien ja henkilökorttien väärentämis­rikosten mahdollinen lisääntyminen), mutta erityisiä lapsiin kohdistuvia kielteisiä vaikutuksia ei kuvata. Joka tapauksessa lasten kohdalla on noudatettava erityistä huolellisuutta puututtaessa lapsen yksityisyyteen, silloinkin kun arvioidaan, että biometristen tietojen käsittely esityksessä ehdotetulla tavalla olisi lapsen edun toteutumisen kannalta tarpeen.

Lapsiasiavaltuutettu kiinnittää lopuksi huomiota ehdotettuun henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annetun lain 15 e §:ään. Sen 1 momentin 1 kohdassa luetellaan rikoslaissa säädetyt rikokset, esimerkiksi RL 20:19 (lasta seksuaalisesti esittävän kuvan levittäminen) ja 20:21 (lasta seksuaalisesti esittävän kuvan hallussapito), joiden selvittelyssä biometrisiä tietoja voidaan hyödyntää laissa säädettyjen edellytysten täyttyessä. Lapsiasia­valtuutettu katsoo, että kohtaan tulee lisätä RL 20:21 a (törkeä lasta seksuaalisesti esittävän kuvan hallussapito). Ko. rikoksesta määrätty ankarin rangaistus on neljä vuotta vankeutta, joten se, toisin kuin levittämisrikoksen törkeä tekomuoto (RL 20:20), ei tule huomioiduksi ehdotetun 15 e § 1 momentin 2 kohdassa, jossa edellytetään, että teosta säädettävä ankarin rangaistus on vähintään kuusi vuotta vankeutta. Olisi epä­johdonmukaista sallia biometristen tietojen käsittely perusmuotoisen teon estämiseen, paljastamiseen ja selvittämiseen, mutta ei törkeän teon kohdalla.

 

Helsingissä 16.4.2026

Elina Pekkarinen, lapsiasiavaltuutettu

Merike Helander, juristi

 

[1] Yleiskommentti nro 25 (2021) digitaaliseen ympäristöön liittyvistä lapsen oikeuksista. CRC/C/GC/25.

[2] Yleiskommentti nro 22 (2017) lasten ihmisoikeuksia koskevista yleis­periaatteista kansainvälisen siirtolaisuuden yhteydessä. CRC/C/GC/22.