LAPS/68/2025, 2.6.2025

Lapsiasia­valtuutetun lausunto edus­kunnan hallinto­valiokunnalle hallituksen esityksestä edus­kunnalle laiksi kansalaisuus­lain muuttamisesta HE 19/2025 vp

Viite: Hallinto­valiokunta tiistai 3.6.2025 klo 12.15 / HE 19/2025 vp / Asiantuntija­pyyntö

Lapsiasia­valtuutetun tehtävänä on arvioida ja edistää lapsen oikeuksien toteutumista. Työn perustana on YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus (SopS 59 ja 60/1991), joka on lailla voimaan saatettu ihmisoikeus­sopimus. Yleissopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita. Lapsiasia­valtuutettu arvioi hallituksen esitystä yleissopimuksen näkökulmasta.

Hallituksen esityksen keskeinen sisältö

Esityksen tavoitteena on uudistaa kansalaisuus­lakia pääministeri Petteri Orpon hallituksen hallitus­ohjelman mukaisesti tiukentamalla kansalaistamisen edellytyksiä. Ehdotuksilla on tarkoitus vahvistaa sitä lähtökohtaa, että kansalaisuuden saaminen edellyttää osoitusta onnistuneesta kotoutumisesta yhteiskuntaan. Lisäksi tarkoituksena on korostaa entisestään turvallisuuteen liittyvien riskien huomioimista ja yhteiskunnan sääntöjen noudattamista.

Esityksessä ehdotetaan muutoksia henkilöllisyyttä, nuhteettomuutta ja toimeentuloa koskeviin kansalaistamisen edellytyksiin. Hakijan velvollisuutta selvittää omaa henkilöllisyyttään lisättäisiin. Nuhteettomuus­edellytystä muutettaisiin siten, että rikokseen syyllistymisestä johtuvat seuraukset olisivat entistä tuntuvammat. Toimeentulon osalta edellytettäisiin jatkossa turvattua toimeentuloa. Lisäksi korostettaisiin kansallisen turvallisuuden arvioinnin merkitystä kansalaisuuden saamisen kannalta.

Yhteen­veto lapsiasia­valtuutetun kannan­otoista

• Kansalaisuus­lakia olisi syytä tarkastella lapsen oikeuksien näkökulmasta laajemmin kuin mitä hallitusohjelma­kirjaukset edellyttävät. Muutokset olisi luonnollista ja resurssi­tehokkainta tehdä lain kokonais­uudistuksen yhteydessä.
• On myönteistä, että lapsen määritelmään on kiinnitetty huomiota ja tarvittavat muutokset tehty, jotta kansalaisuus­laki on linjassa muun sääntelyn kanssa.
• Kansalaisuus­laissa asetettuun lapsen kuulemista koskevaan ikärajaan tulee kiinnittää huomiota. YK:n lapsen oikeuksien komitea on toistuvasti kehottanut Suomea poistamaan lain­säädännöstä lapsen kuulemiseen liittyvät ikärajat.

Lapsiasia­valtuutetun kannan­otot

Yleisesti hallituksen esityksestä

Nyt käsillä olevassa hallituksen esityksessä esitetään muutettavaksi kansalaisuus­lain sääntelyä koskien henkilöllisyyttä, nuhteettomuutta ja toimeentuloa koskevia kansalaistamisen edellytyksiä. Lapsiasia­valtuutettu on pitänyt valitettavana, että kansalaisuus­lakia uudistetaan pienissä osissa ripustautuen pelkästään hallitus­ohjelman kirjauksiin, vaikka sitä olisi syytä arvioida lasten oikeuksien kannalta laajemminkin. Lapsiasia­valtuutettu onkin tammikuussa 2025 antamassaan lausunnossa [1] kiinnittänyt huomiota myös muihin sellaisiin kansalaisuus­lain kohtiin, jotka edellyttäisivät uudelleen­arviointia lapsen oikeuksien näkökulmasta ja jotka lapsiasia­valtuutetun näkemyksen mukaan olisi tärkeää sekä resurssi­tehokasta suorittaa samalla, kun kansalaisuus­lain muita säännöksiä tarkastellaan.

Lapsiasia­valtuutettu on muun ohella edellyttänyt, että kansalaisuus­lakiin tehtäisiin lapsen määritelmää koskevat muutokset, jotta kansalaisuus­lain sääntely olisi linjassa muun voimassa olevan lainsäädännön kanssa. Näin ollen onkin erittäin myönteistä, että lakiehdotukseen on tehty lausunto­kierroksen jälkeen muutokset koskien lapsen määritelmää (s. 30, 47). Ehdotetut muutokset yhden­mukaistavat lapsen määritelmän vastaamaan muuta kansallista lainsäädäntöä.

Lapsiasia­valtuutettu pitää niin ikään myönteisenä, että 25 §:ssä huomioidaan kansalaisuus­hakemuksen vireillä­olon aikana täysi-ikäistyneet siten, että heidän osaltaan ei edellytettäisi toimeentulon osoittamista ehdotetun 17 a §:n 1 momentin mukaisesti.

Lapsen henkilöllisyyden selvittäminen

Lapsiasia­valtuutettu pitää ehdotettua 6 §:ää ja kumottavaksi ehdotettua 14 §:n 2 momenttia heikennyksenä lapsen oikeuksien kannalta.

Nyt voimassa olevassa 14 §:n 2 momentissa on mahdollistettu asumis­ajan alkamisessa alaikäisenä oleskeltu aika tai osa siitä huomioitavaksi, jos henkilöllisyys on ollut selvittämättä huoltajasta johtuvasta syystä taikka muusta hakijasta riippumattomasta syystä.

Lapsiasia­valtuutettu huomauttaakin, ettei alaikäisellä välttämättä ole minkäänlaisia vaikutus­mahdollisuuksia siihen, miten hänen henkilöllisyytensä tulee selvitetyksi.

Hallituksen esityksessä ei perustella sitä, miksi siinä on ohitettu kysymys lapsen tosi­asiallisista vaikutus­mahdollisuuksista henkilöllisyytensä selvittämiseksi.

Lapsen oikeus tulla kuulluksi

Lapsiasia­valtuutettu pitää sinänsä myönteisenä, että hallituksen esityksessä huomioidaan lapsen kuulemisen merkitys ja siihen liittyviä seikkoja (s. 98–99). Lapsiasia­valtuutettu kuitenkin huomauttaa, että kansalaisuus­lain 5 § asettaa kuulemiselle ikärajan ja pitää valitettavana, ettei ikärajaan ole puututtu tammikuussa 2025 annetusta lausunto­palautteesta huolimatta. Esityksessä on kuitenkin tuotu esiin YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen 12 artiklaa sekä yleiskommenttia nro 12 alleviivaten, että ”sopimus­valtioiden pitäisi olettaa, että lapsi kykenee ilmaisemaan näkemyksiään, sekä tunnustaa, että hänellä on oikeus ilmaista niitä, ilman että lapsen tarvitsee ensin osoittaa kykenevänsä siihen”. [2]

On toki myönteistä, että tarve kansalaisuus­lain lapsen kuulemista koskeville muutoksille on esityksessä tunnistettu (s. 100–101), mutta huomioiden, ettei kyseessä ole Suomen lainsäädäntö­kehikkoon soveltumaton ratkaisu, esim. perustuslaki ei aseta ikärajaa lasten kuulemiselle (731/1999) ja potilas­laki lähtee siitä, että ratkaisevaa on ikä ja kehitystaso (785/1992), lapsiasia­valtuutettu pitää erikoisena, ettei nyt käsillä olevalla hallituksen esityksellä voida puuttua kansalaisuus­lain ikäraja­sääntelyyn lapsen kuulemisiin liittyen.

YK:n lapsen oikeuksien komitea on huomauttanut toistuvasti lainsäädäntöön sisältyvistä kuulemista rajoittavista ikärajoista Suomea koskevissa loppu­päätelmissään.[3]

Lapsiasia­valtuutettu toistaa tammikuussa 2025 esittämänsä näkemykset siitä, että esityksen perustelut suhteessa kansalaisuus­lain 5 §:ään ja YK:n lapsen oikeuksien yleis­sopimukseen ovat hieman ristiriitaisina. Kun hallituksen esityksessä on tunnistettu edellytys lapsen kuulemiselle ilman ikärajoja, on erikoista, että siinä viitataan kyseiseen lainkohtaan mainitsematta sen sisältämiä ikärajoja: ”lapsen oikeuksien toteutumisen kannalta on olennaista, että lasta on kansalaisuus­lain 5 §:n mukaisesti kuultava häntä koskevasta hakemuksesta ja ilmoituksesta” (s. 99).

Koska esityksessä joka tapauksessa korostetaan lapsen kuulemiseen liittyviä seikkoja, olisi YK:n lapsen oikeuksien yleis­sopimuksen edellyttämä ikärajan poisto lapsen kuulemiselta luonnollinen muutos kansalaisuus­lakiin. Lapsen ikärajattomaan kuulemiseen liittyvä velvoite on niin selkeä, ettei se vaatisi juurikaan perustelujen muokkaamista etenkin, kun ikärajan poistoa puoltavat perustelut jo käytännössä sisältyvät esitykseen.

Lapsiasia­valtuutettu kiinnittää vielä huomiota Yhden­vertaisuutta koskevat perustuslain säännökset -otsikon alla olevaan toteamukseen: ”Lasten kuulemista koskeviin kansalaisuus­lain 5 §:n säännöksiin ei tässä esityksessä ehdoteta muutoksia, joten heidän mahdollisuutensa vaikuttaa kansalaisuuden saamiseen säilyisi ennallaan.” (s. 89). Toteamuksessa ei huomioida sitä, että nykyisellään kansalaisuus­lain 5 § asettaa lapset tosi­asiallisesti keskenään eriarvoiseen asemaan, kun kuulemiselle on asetettu ikäraja.

Lainsäädäntöön kirjattujen lapsen oikeuksien säilyminen ennallaan ei ole riittävää, kun kyseessä oleva säännös ei ole YK:n lapsen oikeuksien yleis­sopimuksen ja perustus­lain kanssa linjassa. Tulee muistaa, että lasten kohtelu tasa-arvoisesti yksilöinä sisältää sen, että ”lapsia tulee kohdella sekä aikuis­väestöön nähden tasa-arvoisina, periaatteessa yhtäläiset perus­oikeudet omaavina ihmisinä että keskenään yhden­vertaisesti”. [4]

Muut kansalaisuus­lain edellyttämät muutos­tarpeet eduskunnan hallinto­valiokunnan arvioitavaksi

Edellä esitetyn lisäksi lapsiasia­valtuutettu pitää epäselvänä, miksi Suomen kansalaiselle syntyvä lapsi ei saa Suomen kansalaisuutta aina suoraan lain nojalla, vaan asia riippuu useista tekijöistä kuten siitä, onko äiti vai isä Suomen kansalainen, ovatko vanhemmat avioliitossa ja syntyykö lapsi Suomessa. [5]

Lapsiasia­valtuutettu toteaa vielä lopuksi, että myös adoptio­lapsia koskeva kansalaisuus­lain 10 § vaatisi uudistusta, sillä yli 12-vuotiaat lapset rajataan pykälän soveltamis­alan ulko­puolelle.

Helsingissä 2.6.2025

Elina Pekkarinen, lapsiasia­valtuutettu

Sonja Vahtera, juristi