LAPS/141/2024, 25.11.2024

Lapsiasia­valtuutetun lausunto eduskunnan hallinto­valiokunnalle hallituksen esityksestä kotoutumisen edistämisestä annetun lain muuttamisesta (HE 192/2024 vp)

Viite: Hallinto­valiokunta tiistai 26.11.2024 klo 12.15 / HE 192/2024 vp

Lapsiasia­valtuutetun tehtävänä on arvioida ja edistää lapsen oikeuksien toteutumista. Työn perustana on YK:n lapsen oikeuksien yleis­sopimus (SopS 59 ja 60/1991, LOS), joka on lailla voimaan saatettu ihmisoikeus­sopimus. Sopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita. Lapsiasia­valtuutettu arvioi hallituksen esitystä yleis­sopimuksen näkö­kulmasta.

Lapsiasiavaltuutetun lausunto pdf-muodossa (pdf)

Yhteen­veto lapsiasia­valtuutetun kannan­otoista

• Lapsiasia­valtuutettu suhtautuu hyvin varauksellisesti sellaisiin muutoksiin, joilla suoraan tai välillisesti heikennetään jo valmiiksi epä­edullisessa asemassa olevien henkilöiden ja erityisesti lasten palveluja.

• Lapsiasia­valtuutettu pitää huolestuttavana, että säästö­päätöksiä tehdään ilman, että ministeriöillä on tarkkaa tietoa siitä, mihin toimintoihin kunnat käyttävät kotoutumis­lakiin perustuvia ala­ikäisten laskennallisia korvauksia.

Lapsiasia­valtuutetun kannan­otot

Lapsiasia­valtuutettu keskittyy lausunnossaan arvioimaan hallituksen esityksen lapsi­vaikutusten arviointia yleisellä tasolla. Lausuttavana oleva hallituksen esitys annettiin edus­kunnalle vasta torstaina 21.11.2024, joten hyvin lyhyen lausunto­ajan puitteissa ei yksityis­kohtaisemman arvioinnin tekeminen lapsiasia­valtuutetun toimistolla ole mahdollista.

Lapsiasia­valtuutettu muistuttaa YK:n lapsen oikeuksien komitean Suomelle vuonna 2023 antamista loppu­päätelmistä, joissa komitea on muun ohella suositellut, että Suomi ”välttää sosiaaliturva­etuuksien leikkauksia, jotka vaikuttavat köyhyyden ja syrjäytymisen vaarassa oleviin lapsiin” sekä ”tehostaa edelleen politiikkaansa, jolla pyritään varmistamaan riittävä elintaso kaikille lapsille, muun muassa parantamalla vammaisten lasten, turvapaikanhakija­lasten ja laittomasti maassa oleskelevien lasten taloudellista tilannetta ja lisäämällä heille maksettavia sosiaaliturva­etuuksia”.[1]

Komitea on edelleen vaatinut Suomea ”varmistamaan turvapaikanha­kija-, pakolais- ja maahanmuuttaja­lasten oikeuksien kunnioittamisen kaikilta osin säätämällä lain­säädäntöä, jolla varmistetaan, että kaikilla turva­paikkaa hakevilla ja tilapäistä suojelua nauttivilla lapsilla, myös ilman huoltajaa maahan saapuneilla lapsilla, on mahdollisuus saada nopeasti kohtuu­hintaisia ja hyvä­laatuisia psyko­sosiaalisia ja kotouttavia tuki­palveluja sekä terveys-, sosiaali- ja koulutus­palveluja, mukaan lukien päivähoito­palvelut.”[2]

Lapsiasia­valtuutettu toteaa, että varhaisessa vaiheessa saaduilla kohdennetuilla ja suunnitelmallisilla palveluilla voi olla merkittävä vaikutus siihen, millaisia palveluja henkilöt tarvitsevat jatkossa.

Hallituksen esityksen mukaan ehdotetuilla muutoksilla alennettaisiin merkittävästi kuntien ja hyvinvointi­alueiden saamia laskennallisia korvauksia erityisesti alle seitsemän­vuotiaista kuntaan muuttaneista lain 2 §:n 3 ja 4 momentissa tarkoitetuista lapsista. Kotoutumis­suunnitelman laatimis­velvoitteesta luovuttaisiin, mikä ”voi heikentää erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien lasten tarpeiden havaitsemista ja vanhemmuuden tuen saatavuutta heidän perheilleen” (hallituksen esitys, s. 24).

Hallituksen esityksessä on lapsi­vaikutusten arviointia koskeva erillinen kappale, jossa on laajalti tunnistettu erilaisia palveluja, joihin esitetyt muutokset saattavat vaikuttaa. Muutosten seurauksena muun muassa juuri maahan tulleiden lasten varhais­kasvatuksen piiriin pääseminen tai näiden lasten erityis­tarpeiden huomioiminen varhais­kasvatuksessa ja koulussa voi heikentyä.

Kuten hallituksen esityksessäkin todetaan, kunnista ei ole saatavilla tarkkaa tietoa kotoutumis­lakiin perustuvien laskennallisten korvausten kohdentamisesta lasten kotoutumista tukeviin palveluihin, joten arvioinnit perustuvat pitkälti olettamille. Tämän vuoksi vaikutus­arviointiin on vaikea ottaa kantaa tarkemmin. On kuitenkin huomattava, että vaikutus­arvioinnissa näyttävät painottuvan negatiiviset lapsiin kohdistuvat vaikutukset.

Lapsiasia­valtuutettu pitää huolestuttavana, että säästö­päätöksiä tehdään ilman, että ministeriöillä on tarkkaa tietoa siitä, mihin toimintoihin kunnat käyttävät kotoutumis­lakiin perustuvia ala­ikäisten laskennallisia korvauksia. Tällöin päätöksen­teossa ei tosi­asiallistesti ole voitu ottaa huomioon lapsen oikeuksien toteutumisesta siten kuin YK:n lapsen oikeuksien yleis­sopimuksen 3.1 artikla edellyttää. Esitykseen ei myöskään sisälly kuvausta, josta kävisi ilmi, onko vaihto­ehtoisia ratkaisuja ehdotetulle sääntelylle edes harkittu valmistelussa.

YK:n lapsen oikeuksien komitean mukaan talous­kriisien aikana lapsiin vaikuttavia, taantumuksellisia toimia voidaan harkita ainoastaan silloin, kun kaikki muut vaihto­ehdot on arvioitu ja on varmistettu, että vaikutukset kohdistuvat viimeisenä lapsiin ja erityisesti haavoittuvassa asemassa oleviin lapsiin.[3]

Lapsiasia­valtuutettu muistuttaa, että lapsen edun ensi­sijaisuuden huomioon­ottaminen siten, kuin se Suomessa lain­tasoisena voimassa olevassa lapsen oikeuksien yleis­sopimuksessa on määritelty, edellyttää, että lapsen/lapsi­ryhmän/kaikkien lasten tilannetta tarkastellaan kokonais­valtaisesti. YK:n lapsen oikeuksien yleis­sopimuksen 3.1 artiklan mukaan kaikissa julkisen tai yksityisen sosiaali­huollon, tuomio­istuinten, hallinto­viranomaisten tai lainsäädäntö­elimien toimissa, jotka koskevat lapsia, on ensi­sijaisena harkinta­perusteena otettava huomioon lapsen etu.

Lapsen etu on käsite, joka voidaan määritellä yksittäisen lapsen, lapsi­ryhmän tai kaikkien lasten kohdalla. YK:n lapsen oikeuksien komitean mukaan sopimus­valtiot ovat velvollisia sisällyttämään lapsen edun ensi­sijaisuutta koskevan peri­aatteen kaikkiin lain­säädännöllisiin, hallinnollisiin ja oikeudellisiin menettelyihinsä ja päätöksen­tekoon, jotka vaikuttavat suoraan tai välillisesti lapsiin.[4]

YK:n lapsen oikeuksien komitean yleis­kommentissa nro 14 lapsen edun ensi­sijaisuudesta todetaan, että ”[a]ina kun tehdään tiettyyn lapseen, tiettyyn lapsi­ryhmään tai yleisesti lapsiin vaikuttavia päätöksiä, päätöksen­teossa on arvioitava päätöksen mahdollisia (myönteisiä tai kielteisiä) vaikutuksia kyseiseen lapseen tai kyseisiin lapsiin. Lapsen edun arviointi ja määrittäminen edellyttävät menettely­takeita. Lisäksi päätöksen perusteluista tulee käydä ilmi, että kyseinen oikeus on otettu nimen­omaisesti huomioon. Sopimus­valtioiden on näin ollen selostettava, kuinka oikeutta on kunnioitettu päätöksessä, eli kerrottava, mitä on pidetty lapsen etuna ja millä perustein sekä kuinka lapsen etua on punnittu suhteessa muihin seikkoihin riippumatta siitä, onko kyse laajoista politiikka­kysymyksistä vai yksittäis­tapauksista.”[5]

Lapsiasia­valtuutettu suhtautuu hyvin varauksellisesti sellaisiin muutoksiin, joilla suoraan tai välillisesti heikennetään jo valmiiksi epä­edullisessa asemassa olevien henkilöiden ja erityisesti lasten palveluja.

Huomioiden YK:n lapsen oikeuksien komitean Suomelle antamat suositukset sekä esityksessäkin mainittu hallitusohjelma­kirjaus koskien maahanmuuttaja­taustaisten lasten varhais­kasvatuksen osallistumis­asteen nostamista[6], lapsiasia­valtuutettu edellyttää, että mikäli esitys hyväksytään, laskennallisen korvauksen leikkaamisen vaikutuksia lasten kannalta olennaisiin palveluihin arvioidaan tulevina vuosina.

Jyväskylässä 25.11.2024

Merike Helander, juristi

Sonja Vahtera, juristi