LAPS/59/2026, 7.5.2026

Lapsiasia­valtuutetun lausunto edus­kunnan hallinto­valiokunnalle hallituksen esityksestä edus­kunnalle EU:n muuttoliike- ja turvapaikka­sopimuksen muodostavien säädösten täytäntöön­panemiseksi HE 52/2026 vp

Viite: Hallinto­valiokunta perjantai 8.5.2026 klo 11.15 / HE 52/2026 vp / Asiantuntija­pyyntö

Lapsiasiavaltuutetun tehtävänä on arvioida ja edistää lapsen oikeuksien toteutumista. Työn perustana on YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus (SopS 59 ja 60/1991, LOS), joka on lailla voimaan saatettu ihmisoikeus­sopimus. Sopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita. Lapsiasia­valtuutettu arvioi hallituksen esitystä yleissopimuksen näkökulmasta.

Hallituksen esityksen keskeinen sisältö

Esityksessä ehdotetaan muutettaviksi ulkomaalais­lakia, kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta sekä ihmiskaupan uhrin tunnistamisesta ja auttamisesta annettua lakia, henkilötietojen käsittelystä maahanmuutto­hallinnossa annettua lakia, henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annettua lakia, henkilötietojen käsittelystä Rajavartio­laitoksessa annettua lakia, kotoutumisen edistämisestä annettua lakia, terveydenhuolto­lakia, kolmansien maiden kansalaisten maahantulon ja oleskelun edellytyksistä korkeaa osaamistasoa vaativaa työtä varten annettua lakia, kolmansien maiden kansalaisten maahantulon ja oleskelun edellytyksistä tutkimuksen, opiskelun, työharjoittelun ja vapaaehtois­toiminnan perusteella annettua lakia, rikosrekisteri­lakia, Maahanmuutto­virastosta annettua lakia, turvatoimista Maahanmuutto­virastossa annettua lakia, yksityisistä turvallisuus­palveluista annettua lakia, lastensuojelu­lakia, lasten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittämisestä annettua lakia, hallinto-oikeus­lakia, korkeimmasta hallinto-oikeudesta annettua lakia, henkilötietojen käsittelystä Tullissa annettua lakia, työvoima­palveluiden järjestämisestä annettua lakia sekä yleistuki­lakia.

Esityksen tarkoituksena on tehdä EU:n uudessa muuttoliike- ja turvapaikka­sopimuksessa edellytetyt muutokset kansalliseen lainsäädäntöön. Koska suuri osa säädöksistä on suoraan sovellettavia asetuksia, päällekkäinen kansallinen lainsäädäntö kumottaisiin. Kansallista liikkumavaraa sisältävien säännösten osalta säädettäisiin uutta kansallista lainsäädäntöä ja muutettaisiin voimassa olevaa. Liikkumavaraa sisältyy erityisesti toimivaltaisiin viranomaisiin, kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen tutkintaan, oikeusapuun, muutoksenhakuun sekä vastaanotto­palveluihin. Suurin osa ehdotetuista säädös­muutoksista kohdistuisi ulkomaalais­lakiin ja kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta sekä ihmiskaupan uhrin tunnistamisesta ja auttamisesta annettuun lakiin.

Yhteen­veto lapsiasia­valtuutetun kannan­otoista

• Kansallinen sääntely tulisi täsmentää vastaamaan YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen ja EU-sääntelyn edellytyksiä lapsen edusta.
• Lapsen oikeuksien näkökulmasta esityksen (ja paktin) keskeisimmät ongelmat liittyvät säilöön­ottoon.
• Rajamenettelyn enimmäiskesto on lapselle huomattavan pitkä aika rajamenettelyn rajoittaessa liikkumisvapautta lähes säilöön­ottoon verrattavasti.
• Paktista johtuen viranomaisiin (esim. yhdenvertaisuus­valtuutettu ja hallinto-oikeudet) kohdistetaan uusia vaatimuksia, joten on välttämätöntä, että resursoinnit vastaavat uusista vaatimuksista johtuviin tehtävän­muutoksiin.
• Lapsen oikeus koulutukseen on huomioitu kiitettävästi.
• Lapsiystävällisen tiedon antamisvelvoite tulee ulottaa koskemaan kaikkia lapsia.
• Vastaanottorahan perusosan pienentämisellä on jo todettu olevan kielteisiä vaikutuksia lapsiin.
• Monet edustaja­järjestelmään ehdotetuista muutoksista ovat myönteisiä, mutta lapsiasia­valtuutettu huomauttaa, että järjestelmän rakenne (esim. palkkionmaksu ja valvonta) saattaa heikentää edustajan todellista riippumattomuutta.
• Riippumattomuus on turvattava myös Maahanmuutto­viraston antamassa oikeudellisessa neuvonnassa.
• Lapsen oikeudet tulee turvata riippumatta maahanmuutto­statuksesta.

Lapsiasia­valtuutetun kannan­otot

Eduskunnan hallinto­valiokunta on pyytänyt lapsiasia­valtuutetulta lausuntoa EU:n muuttoliike- ja turvapaikka­sopimuksen (pakti) muodostavien säädösten täytäntöönpanosta teemalla lapset ja lasten edustaja­järjestelmä. Lapsiasia­valtuutettu on tarkastellut hallituksen esitystä YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen näkökulmasta ja esittää seuraavat huomionsa aihealueina erityisesti: lapsen edun ensisijaisuus, säilöönotto, rajamenettely, resursointi, vastaanottopalvelut, edustajajärjestelmä ja lapsen maahanmuutto­statuksesta riippumaton oikeuksien turvaaminen.

Yleisesti ottaen lapsiasia­valtuutettu on suhtautunut paktiin varovaisen myönteisesti, sillä siinä lapsen etua korostetaan tavalla, joka on Suomen ulkomaalaisiin liittyvässä sääntelyssä lähes loistanut poissa­olollaan. Nyt esitetyt muutokset ulkomaalais­lakiin kuitenkin antavat vaikutelman, että mahdollisuutta vahvistaa lapsimyönteistä sääntelyä ei hyödynnetä täysimääräisesti. Euroopan lapsiasia­valtuutetut tekivät joulukuussa 2024 paktin implementoinnista kannanoton, jossa painotettiin lapsen edun huomioimista ja sen kansainvälis­oikeudellista perustaa. [1]

Lapsen edun ensi­sijaisuus

Lapsiasiavaltuutettu pitää lähtökohtaisesti myönteisenä, että paktissa lapsen etu ja sen ensisijaisuus on laajalti huomioitu. Esityksessä esimerkiksi todetaan, että ehdotetussa sääntelyssä on huomioitava muun ohella YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksesta ja EU:n perusoikeus­kirjasta johtuvat velvoitteet (s. 421). Näiden velvoitteiden huomioiminen on ehdottoman myönteistä, mutta samalla on todettava, etteivät hallituksen esityksessä esitetyt näkemykset (s. 421) ulkomaalaislain (301/2004) 6 §:n ja kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta sekä ihmiskaupan uhrin tunnistamisesta ja auttamisesta annetun lain (vastaanottolaki, 746/2011) 5 §:n vastaavuudesta YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen kanssa ole paikkansa pitäviä. Em. lainkohdat edellyttävät erityisen huomion kiinnittämistä lapsen etuun lasta koskevissa päätöksissä, ja vastaanottolain 5 §:ssä on viittaus lastensuojelu­laissa säädettyyn lapsen edun arviointiin.

Lapsiasiavaltuutettu on useissa yhteyksissä edellyttänyt, että ulkomaalaislain 6 § ja vastaanottolain 5 § muotoillaan uudelleen siten, että ne ovat sanamuodoltaan linjassa YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen kanssa. Tätä on edellyttänyt myös YK:n lapsen oikeuksien komitea. [2] Huomioiden paktista painokkaasti välittyvä viesti lapsen edusta, olisi jälleen kerran ollut mitä erinomaisin paikka täsmentää ulkomaalaislain 6 §:n muotoilu vastaamaan YK:n lapsen oikeuksien yleissopimusta ja EU:n primaari­oikeuteen kuuluvaa perusoikeuskirjaa.

Lapsiasiavaltuutettu pyytää hallinto­valiokuntaa täsmentämään ulkomaalaislain 6 § ja vastaanottolain 5 § siten, että ne ovat linjassa niin paktin muotoilujen kuin EU:n perusoikeus­kirjan sekä YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksenkin kanssa. Perusteluksi riittänee se, että pykälät yhdenmukaistetaan vastaamaan kansainvälisiä velvoitteita, kuten paktissa valittuja muotoiluja.

Säilöön­otto

Jatkaen arviota hallituksen esityksen yhdenmukaisuudesta YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen kanssa lapsiasia­valtuutettu katsoo, että paktin ja esityksen keskeisin lapsen oikeuksien kannalta ongelmallinen piirre on säilöön­oton mahdollistaminen. Lisäksi merkittäviä haasteita liittyy vastaanotto­direktiivin kansalliseen täytäntöön­panoon.

YK:n lapsen oikeuksien komitea on johdonmukaisesti katsonut, että lapsia ei tule ottaa säilöön heidän tai heidän vanhempiensa maahanmuutto­statukseen liittyvistä syistä. [3] Lapsiasia­valtuutettu muistuttaa tätä kantaa tukevan, että joukko YK:ssa lapsen oikeuksien ja maahanmuuton parissa työskenteleviä asiantuntijoita on toukokuussa 2024 ottanut kantaa EU:n muuttoliike- ja turvapaikka­sopimuksen implementointiin ja edellyttänyt, että EU:n jäsenvaltiot kieltävät lasten säilöönoton, koska lasten säilöönotto on lapsen oikeuksien rikkomus. [4] Alaikäisten säilöönotto kuitenkin mahdollistetaan vastaanotto­direktiivin 13 artiklassa ja sitä löyhemmin perustein ulkomaalais­lain 122 §:ssä.

Hallituksen esityksessä lapsivaikutusten arvioinnissa viitataan YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen 37 artiklaan (vapauden­riiston kieltäminen) ilman tarkempaa kontekstualisointia käsillä olevan esityksen sisältöön. Lapsiasia­valtuutettu tulkitsee, että kyseisellä viittauksella pyritään perustelemaan lasten säilöönoton mahdollistamista. Lapsiasia­valtuutettu huomauttaa, että YK:n lapsen oikeuksien komitean tulkinnan mukaan kyseistä kohtaa ei tule soveltaa säilöön­ottoon maahanmuuton yhteydessä, minkä vuoksi siihen viittaaminen esityksessä on harhaanjohtavaa. [5]

Vuoden 2023 loppupäätelmissään Suomelle YK:n lapsen oikeuksien komitea vaati Suomea lopettamaan turvapaikan­hakija- ja maahanmuuttaja­lasten säilöönoton. [6] Onkin sinänsä myönteistä, että esimerkiksi menettely­asetuksessa ja vastaanotto­direktiivissä painotetaan lapsen edun huomioimista, kun paktissa lasten säilöönotto edelleen mahdollistetaan. Lapsen edun huolellinen punninta säilöönotto­kysymyksissä on ollut avainasemassa myös YK:n lapsen oikeuksien komitean ja Euroopan ihmisoikeus­tuomioistuimen aiemmassa ratkaisukäytännössä, jossa on katsottu, että lapsen säilöönotto maahanmuuton perusteella on hyvin harvoin oikeutettua ja oleellista on muiden vaihtoehtojen aito punninta. [7]

Kuten lapsen edun ensisijaisuus edellyttää, ennen säilöönottoa viranomaisten on tehtävä yksilöllinen arviointi lapsen tilanteesta ja selvitettävä kaikki säilöönottoa lievemmät vaihtoehdot, kuten esimerkiksi sijoittaminen avoimeen vastaanotto­keskukseen tai perhehoitoon. Jos näitä edellytyksiä, siis vaihtoehtoisten toimintamallien arviointia, ei täytetä, säilöönotto ei pelkästään riko kansainvälisiä ihmisoikeus­velvoitteita vaan on myös ristiriidassa EU:n vastaanotto­direktiivin kanssa. Lapsiasia­valtuutettu pitääkin suorastaan eriskummallisena, ettei nyt käsillä olevassa hallituksen esityksessä ehdoteta muutoksia ulkomaalais­lain 122 §:ään, vaikka Nykytila ja sen arviointi -osiossa viitataankin ulkomaalais­lain 122 §:ään ja lasten säilöönoton edellytyksiin. Vastaanotto­direktiivi tulee saattaa kansallisesti voimaan ja siinä ”säädetään vastaanotto­vaatimusten vähimmäis­tasosta, jonka tarkoituksena on varmistaa kansainvälistä suojelua hakevien riittävä elintaso ja tasavertaiset elin­olosuhteet kaikissa jäsenvaltioissa” (s. 53-54). Vastaanotto­direktiivin 13 artiklassa todetaan säilöönoton olevan mahdollista:

”Poikkeusolosuhteissa, viimeisenä keinona ja sen jälkeen, kun on todettu, että muita, lievempiä vaihtoehtoisia toimenpiteitä ei voida soveltaa tehokkaasti, ja kun on arvioitu säilöönoton olevan alaikäisten edun mukaista 26 artiklan mukaisesti, alaikäisiä voidaan ottaa säilöön,
a) kun on kyse huoltajan kanssa olevista alaikäisistä ja alaikäisen vanhempi tai pääasiallinen huoltaja otetaan säilöön; tai
b) kun on kyse ilman huoltajaa olevista alaikäisistä ja säilöönotolla turvataan alaikäisen hyvinvointi.”

Yllä mainitut ehdot eivät vastaa ulkomaalaislain tämänhetkistä sääntelyä, jossa säilöönoton edellytyksenä EI ole se, että se on nimenomaisesti arvioitu lapsen edun mukaiseksi. Lienee todennäköistä, että tällainen harmonisoimatta­jättäminen johtaa jonkinlaisiin toimenpiteisiin EU:n taholta. Lapsiasia­valtuutettu pyytää hallinto­valiokuntaa kiinnittämään asiaan huomiota.

Raja­menettely

Paktin sääntely lähtee siitä, että hakijan tulee olla hakemuksensa käsittelyn ajan jäsenvaltion viranomaisten käytettävissä siinä valtiossa, joka vastaa hakemuksen tutkimisesta. Paktiin sisältyykin rajoituksia liikkumis­vapauteen kulloinkin sovellettavan vaiheen mukaisesti, merkittävimmin ehkä rajamenettelyn osalta. Lapsiasia­valtuutettu katsoo ensinnäkin, että liikkumis­vapauden rajoitukset rajoittavat niin vahvasti lapsen liikkumis­vapautta, että ne lähentelevät säilöönoton olosuhteita koulunkäynnin mahdollistavasta poikkeamisesta huolimatta.

Lapsiasiavaltuutettu toteaa, että rajamenettelyn pääsääntöinen maksimikesto (12 vk + 12 vk) on etenkin lapsen kannalta hyvin pitkä aika. Vaikka lapsen oikeuksia pyritään turvaamaan muun ohella seuranta­mekanismin kautta, valituskelpoisten päätösten myötä ja lapsen koulunkäynnin mahdollistamalla, lapsiasia­valtuutettu suhtautuu kriittisesti rajamenettelyn soveltamiseen alaikäisiin. 

On ehdottoman myönteistä, että ilman huoltajaa saapuneiden alaikäisten osalta rajamenettelyyn ottamisen sääntelyä tiukennetaan. Lapsiasia­valtuutetun näkemys kuitenkin on, ettei lapsia ylipäätään tulisi saattaa rajamenettelyn piiriin. Nyt esitettävillä muutoksilla alaikäinen ilman huoltajaa saapunut voidaan ottaa rajamenettelyn piiriin ainoastaan, mikäli hänen katsotaan olevan vaaraksi jäsenvaltion kansalliselle turvallisuudelle tai yleiselle järjestykselle. Laiton maahantulo ei itsessään muodosta uhkaa kansalliselle turvallisuudelle tai yleiselle järjestykselle. [8]

Lapsiasiavaltuutettu painottaa, että sääntelyn mahdollistaessa lasten säilöönoton ja sitä lähentelevät liikkumisvapauden rajoitukset, laillisuusvalvonnan rooli on erityisen korostunut.

Paktista johtuvien uusien tehtävien resursointi

Kuten todettua, rajamenettely on järjestely, johon liittyy merkittäviä riskejä lapsen oikeuksien toteutumiselle. Lapsiasia­valtuutettu pitääkin erittäin myönteisenä, että paktin nojalla tulee perustaa seurantamekanismi seuraamaan EU:n sääntelyn ja kansainvälisen oikeuden toteutumista seulonta- ja rajamenettelyissä. Hallituksen esityksessä ehdotetaan ulkomaalais­lakiin lisättäväksi uusi 16 j §, joka perustuu seulonta-asetuksen 10 artiklaan ja menettely­asetuksen 43 artiklan 4 kohtaan. Seulonta-asetuksen 10 artiklan mukaan riippumattoman seuranta­mekanismin tehtävänä on seurata, ”noudatetaanko seulonnan aikana unionin ja kansainvälistä oikeutta, mukaan lukien perusoikeus­kirja, erityisesti turvapaikka­menettelyyn pääsyn, palauttamis­kiellon periaatteen, lapsen edun ja säilöönottoa koskevien asiaankuuluvien sääntöjen, myös kansallisen lainsäädännön asiaankuuluvien säilöönottoa koskevien sääntöjen, osalta”. Menettely­asetuksen 43 artiklassa viitataan seulonta-asetukseen ja kyseiseen perusoikeuksien seurantamekanismiin ulottaen seurantamekanismi koskemaan myös rajamenettelyä.

Lapsiasiavaltuutettu ilmaisee hallinto­valiokunnalle vakavan huolensa siitä, onko laajaan perusoikeuksien valvontatehtävään esitetyt resurssit, eli yksi henkilötyövuosi yhdenvertaisuus­valtuutetulle, riittävät turvaamaan muun ohella lapsen edun toteutumisen valvontaa seulonta- ja rajamenettelyissä. Perusoikeuksien toteutumista turvaamaan luotu tehtävä edellyttää pysyväis­luonteista rahoitusta, eikä tehtävän rahoitusta voida kuitata EU:n rahoitus­hauilla (s. 176), jotka yleisesti ottaen jo itsessään ovat hyvin aikaa vieviä ja kuormittavia.

Toinen lapsiasia­valtuutettua huolestuttava resurssikysymys koskee hallinto­tuomioistuimille lisättäviä käsittelyaikoja. Vaikka asioiden joutuisaa käsittelyä voidaan pitää sinänsä perusteltuna tavoitteena, voi kiireellisten asioiden priorisointi aiheuttaa viivästyksiä muissa asiaryhmissä, kuten lastensuojelu­asioissa, jotka muodostavat merkittävän osan hallinto­tuomioistuinten työstä. On inhimillisesti kestämätöntä, mikäli tuomioistuinten resursseja ei vahvisteta siten, että kaikkien asiaryhmien käsittelyajat säilyvät vähintään nykyisellä tasolla paktin myötä tulevista uusista velvoitteista huolimatta. Oikeudenkäyntien kesto, myös erityisesti lasten osalta, on kysymys, johon kansainväliset sopimusvalvonta­elimet ovat Suomen osalta toistuvasti kiinnittäneet huomiota. [9]

Vastaanotto­palvelut, velvollisuuksien ymmärtäminen ja seuraukset velvollisuuksien laimin­lyönnistä

Paktiin sisältyy lukuisia velvoitteita hakijalle, joiden noudattamatta jättämisellä vuorostaan on seurauksia. Lapsiasia­valtuutettu esittää seuraavaksi huomioitaan joistain velvoitteista lasten kannalta.

On myönteistä, että lapsen sivistyksellisten oikeuksien toteutumista painotetaan paktissa ja hallituksen esityksessä laajalti (esim. s. 214, 333, 431). Lapsen oikeus koulunkäyntiin rajamenettelyn aikana on turvattu ulkomaalais­lain 104 § b:ssä, johon ei ehdoteta muutoksia koulunkäynnin osalta. Vastaanottolain 16 §:ää koskevissa perusteluissa niin ikään painotetaan sitä, että lasten (erityisesti ilman huoltajaa olevien lasten) siirtoja vastaanotto­keskuksesta toiseen tulisi välttää muun muassa koulunkäynnin jatkuvuuden turvaamiseksi. Lapsiasia­valtuutettu pitää lisäksi erittäin myönteisenä, että vastaanotto­lakiin ehdotettavaa 13 a §:n tunnistautumis­velvoitetta ei uloteta alaikäisiin (s. 160, 212, 323, 413, 424), jotta heidän koulunkäyntinsä jatkuvuus pystytään turvaamaan. Tältä osin on kuitenkin huomattava, että seuraukset, jotka vanhemman tunnistautumatta jättämisestä seuraavat, koskevat myös lapsia.

Koska vastaanottoon kuuluvien velvollisuuksien noudattamatta jättämisestä voi koitua henkilölle, myös lapselle, seuraamuksia, tulisi aina varmistaa, että henkilö on saanut tietoa hänelle kuuluvista oikeuksista ja velvollisuuksista (s. 330). Lapsiasia­valtuutettu pitääkin erinomaisena, että esimerkiksi menettely­asetuksen johdanto-osassa ja 8 artiklassa on painotettu lapsiystävällisen tiedon erityistä merkityksellisyyttä.

Vastaanottolain 15 §:ään esitetyt muutokset perustuvat puolestaan vastaanotto­direktiiviin, jossa lapsi­ystävällistä tietoa ei painoteta samalla tavalla. Direktiivin 5 artikla edellyttää kyllä, että tiedot annetaan ymmärrettävässä muodossa ja tarvittaessa esimerkiksi visuaalisia keinoja hyödyntäen. Alaikäisten osalta velvollisuus ikätasoisen ja heille mukautetun tiedon antamiseen koskee kuitenkin vain ilman huoltajaa olevia alaikäisiä. Lapsiasia­valtuutettu pitää tätä valitettavana erityisesti mahdollisten velvollisuuksien noudattamatta jättämisen seuraamusten näkökulmasta ja toteaa, ettei mikään olisi estänyt Suomea säätämästä lapsi­ystävällisestä tiedosta kaikkien alaikäisten osalta. YK:n lapsen oikeuksien komitea on lapsen tiedonsaannin osalta todennut, että ”lasten on voitava saada tietoa ikänsä ja valmiuksiensa kannalta sopivassa muodossa kaikista heitä koskevista asioista, esimerkiksi oikeuksistaan, kaikista heihin vaikuttavista menettelyistä, kansallisesta lainsäädännöstä, kansallisista määräyksistä ja menettelytavoista”. [10] Lapsiasia­valtuutettu painottaa, että kaikkien lasten on oltava tietoisia tekemiensä valintojen mahdollisista seurauksista ja pyytää kohteliaimmin, että hallinto­valiokunta muuttaa vastaanotto­lain 15 §:n muotoilun ikätasoisen tiedon saamisesta YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen hengessä koskemaan kaikkia lapsia.

Seuraukset velvollisuuksien noudattamatta jättämisestä voivat johtaa muun ohella vastaanotto­rahan alentamiseen. Esityksessä ehdotetaan vastaanotto­direktiivin 23 artiklan kansallisen liikkumavaran käyttöönottamiseksi säädettävän vastaanotto­lakiin 45 §, jonka perusteella kansainvälistä suojelua hakevan tai tilapäistä suojelua saavan vastaanotto­rahan perusosaa voitaisiin alentaa 20 prosenttia, jos hän ilman perusteltua syytä jättäisi noudattamatta asetettuja velvollisuuksia tai rajoituksia. Lisäksi esimerkiksi häiriö­käyttäytyminen vastaanotto­keskuksessa voisi johtaa vastaanotto­rahan perusosan alentamiseen. Vastaanotto­rahan alentamisen lisäksi vastaanotto­laissa ehdotetaan säädettävän vastaanotto­palvelujen peruuttamisesta muun muassa uudessa 47 §:ssä. Sekä vastaanotto­rahan alentamisessa että vastaanotto­palvelujen peruuttamiseen liittyvässä harkinnassa on huomioitava lapsen etu (s. 212, 356 ja 359). Tämä on myönteistä, mutta lapsiasia­valtuutettu katsoo, että vastaanotto­rahaa ja vastaanotto­palveluita ei tule missään tilanteessa sanktiona alentaa tai lakkauttaa lapsiperheiltä. Lapset eivät voi vaikuttaa huoltajiensa toimintaan eivätkä he koskaan ole vastuussa huoltajiensa toiminnasta tai passiivisuudesta. Vastaanotto­direktiivin 26 artikla kuitenkin edellyttää lapsen edun ensisijaisuuden tunnustamista vastaanotto­direktiivin säännösten osalta.

Lapsiasiavaltuutettu pitää myönteisenä, että ennen vastaanotto­lain 6 luvun mukaisia toimia hakijoiden kanssa käydään keskustelua (s. 354, 355). Lasten laiminlyödessä lakiin kirjattuja velvoitteita todetaan, että hänen kanssaan käytäisiin ”ensin kasvatuksellista keskustelua hänelle kuuluvista oikeuksista ja velvollisuuksista ja velvollisuuksien noudattamatta jättämisen seurauksista” lapsen etu huomioiden (s. 212). Lapsiasia­valtuutettu katsoo, että etenkin lapsen oikeusturvan ja yhtenäisten soveltamis­käytäntöjen kannalta keskustelu­velvoitteesta ennen rajoitustoimia olisi syytä säätää lain tasolla ja pyytää kohteliaimmin hallinto­valiokuntaa lisäämään hallituksen esityksestä ilmi käyvän velvoitteen myös lain tasolle (vrt. perusopetus­lain, 628/1998, 35 a §: ”voidaan ensisijaisena toimenpiteenä määrätä osallistumaan yhteensä enintään kaksi tuntia kestävään kasvatus­keskusteluun”).

Lapsiasiavaltuutettu toteaa vielä vastaanotto­direktiivin 26 artiklan edellyttävän, että ”jäsen­valtioiden on taattava alaikäisen fyysisen, henkisen, hengellisen, moraalisen ja sosiaalisen kehityksen kannalta riittävä elintaso”. Lisäksi YK:n lapsen oikeuksien komitea on suositellut, että Suomi ”tehostaa edelleen politiikkaansa, jolla pyritään varmistamaan riittävä elintaso kaikille lapsille, muun muassa parantamalla vammaisten lasten, turvapaikanhakija­lasten ja laittomasti maassa oleskelevien lasten taloudellista tilannetta”. [11] Näiltä osin lapsiasia­valtuutettu viittaakin Maahanmuutto­viraston perus­vastaanottorahan alentamisen vaikutuksista vuosi alennuksen jälkeen -raporttiin, jossa lasten ja lapsiperheiden osalta todetaan yhteenvetona ”lapset ja lapsiperheet kohtaavat monenlaisia taloudellisia haasteita, mikä vaatii lisää resursseja ja tukea heidän hyvinvointinsa turvaamiseksi”. [12] Lapsiasia­valtuutettu on jo paktin luonnosvaiheessa esittänyt huolensa siitä, että väliaikaisella lailla (466/2024) säädetty vastaanotto­rahan perusosan määrä ehdotetaan säädettäväksi osaksi pysyvää lainsäädäntöä. Lapsiasia­valtuutettu pitää ehdotusta (s. 162) hyvin huolestuttavana sen valossa, että väliaikaisella lailla säädetyn vastaanotto­rahan ja käyttörahan pienentämisen kielteisistä vaikutuksista lapsen oikeuksien toteutumiselle on jo saatavilla esimerkiksi yllä mainittua Maahanmuutto­viraston selvitystä. Lapsiasia­valtuutettu painottaa lasten erityis­tarpeiden huomioimista (s. 338) ja viittaa lisäksi hallinto­valiokunnalle lokakuussa 2025 antamaansa lausuntoon koskien vastaanotto­lain muuttamisesta annetun lain voimaantulo­säännöksen muuttamista. [13]

Koskien hallituksen esityksen sanamuotoja toteaa lapsiasia­valtuutettu tässä yhteydessä lastensuojelu­ilmoituksen tekemis­velvollisuudesta seuraavaa. Vastaanotto­keskus on voimassa olevan lastensuojelu­lain (417/2007) nojalla velvollinen tekemään lastensuojelu­ilmoituksen havaitessaan lapsen olosuhteiden sitä vaativan. Lastensuojelu­ilmoituksen tekeminen ei ole vastaanotto­keskukselle siis harkinnan­varainen asia, kuten esityksen muotoiluista voi saada kuvan (s. 212 ja 424 ”jos vastaanotto­keskuksessa herää huoli lapsen hyvinvoinnista tai sijainnista, voi vastaanotto­keskus tehdä tarvittaessa lastensuojelu­ilmoituksen”).

Ilman huoltajaa olevien lasten edustaja­järjestelmä ja riippumattomuus

Käsillä oleva hallituksen esitys sisältää useita muutos­ehdotuksia koskien ilman huoltajaa olevan alaikäisen edustaja­järjestelmää. Vastaanotto­lain 39-44 §:ssä oleviin säännöksiin ehdotetaan muutoksia ja lisäksi lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 39 a § edustaja­toiminnan hallinnoinnista. Kotoutumisen edistämisestä annettuun lakiin (681/2023) ehdotettavat muutokset edustaja­järjestelmästä vastaavat pääosin vastaanotto­lakiin esitettyjä muutoksia.

Monet ehdotetuista muutoksista edustaja­järjestelmään ovat tervetulleita. Lapsiasia­valtuutettu pitää esimerkiksi myönteisenä, että edustajan riippumattomuutta painotetaan. Tilapäisen edustajan osalta esityksessä todetaan, että ”vastaanotto­keskuksen johtajan tulisi ennen määräämistä varmistaa, että tilapäisen edustajan etu ei ole ristiriidassa lapsen edun kanssa” (s. 346). Lisäksi riippumattomuutta painotetaan esimerkiksi suhteessa lapsen iän monitieteiseen arviointiin siten, että ”ilman huoltajaa olevan lapsen edustajana vastaanotto­lain 39 §:n 4 momentin mukainen tilapäinen edustaja ei voisi saman­aikaisesti, tai tilapäisenä toimimisen jälkeen, osallistua lausunnon laatimiseen” (s. 249). On tietysti hyvä, että riippumattomuuteen suhteessa lapseen kiinnitetään huomiota, mutta lapsiasia­valtuutettu huomauttaa, että vaikka tilapäisen edustajan riippumattomuuden osalta asiantila ei sinänsä muutu nykyisestä puhevallan käytöstä (vastaanotto­keskuksen johtaja on aiemmin toiminut tehtävässä ennen edustajan nimeämistä), liittyy edustaja­järjestelmään kokonaisuutena sellaisia rakenteellisia sidoksia, jotka voivat heikentää edustajan tosiasiallista riippumattomuutta. Lapsiasia­valtuutettu esittää hallinto­valiokunnan arvioitavaksi riippumattomuuden kannalta edustajan palkkion­maksuun liittyvät kysymykset, ts. sen, että Maahanmuutto­virasto maksaa vastaanotto­lain nojalla määrätyn edustajan palkkion ja vastaa muun muassa vastaanotto­lain mukaisesta edustajatoiminnan valvonnasta. [14]

Lapsiasiavaltuutettu pitää erittäin tervetulleena velvoittavan EU-sääntelyn myötä ehdotettua lisäystä lasten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittämisestä annettuun lakiin (504/2002). Uusi lasten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittämisestä annettuun lakiin esitettävä 5 c § mahdollistaa sen, että sekä Maahanmuutto­virastolla että elinvoima­keskuksella on mahdollisuus pyytää ilman huoltajaa olevan lapsen edustajasta nähtäväksi rikosrekisteri­ote, jotta edustajan kelpoisuus tehtäväänsä näiltä osin voidaan tarvittaessa tarkastaa myös edustajaksi määräämisen jälkeen. Lapsiasia­valtuutettu katsoo, että muutos vahvistaa lapsen oikeuksien toteutumista ja tuo lisää suojaa ilman huoltajaa oleville lapsille.

Lisäksi lapsiasia­valtuutettu katsoo, että ehdotetun myötä on myös syytä arvioida ja harkita vastaavan­laista sääntelyä toiminnan aikaisesta velvoitteesta otteen esittämiseen myös lasten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittämisestä annettuun lakiin ja lasten kanssa toimivien vapaaehtoisten rikostaustan selvittämisestä annettuun lakiin (148/2014) koskemaan muita lasten kanssa työskenteleviä ammattilaisia ja henkilöitä.

Riippumattomuuden osalta on myös todettava, että Maahanmuutto­viraston kaksoisrooli oikeudellisen neuvonnan antajana ja päätöksentekijä­tahona on jokseenkin hankala. Lapsiasia­valtuutettu toteaa, että vaikka neuvontaa antavan osaston itsenäisyyttä ja riippumattomuutta on korostettu (s. 155), on edelleen kyseenalaista, miten hakijalla on mahdollisuus yksilöllisen tilanteen ja olosuhteet huomioivaan oikeudelliseen neuvontaan. Kun kyse on korostuneen hakija­lähtöisestä menettelystä, tulee muistaa, että kaikilla huoltajilla ei välttämättä ole osaamista tai riittäviä voimavaroja avustaa lasta prosessissa lapsen oikeudet turvaavalla tavalla.

Muut kuin turvapaikanhakija­lapset

Lapsiasiavaltuutettu katsoo kiistattomaksi, että paktin myötä turvapaikanhakija­lasten asema voi tietyiltä osin parantua. Esityksen lapsivaikutusten arviointia koskevassa osiossa todetaan muun ohella, että henkilökohtaisen kuulemisvelvoitteen irrottaminen ikäsidonnaisuudesta edistänee lapsen oikeuksien toteutumista ja että monitieteisen iän­arvioinnin käyttöönoton arvioidaan vastaavasti tukevan lasten oikeuksien ja edun toteutumista (s. 211).

Lapsiasiavaltuutettu pitää kuitenkin välttämättömänä korostaa, että kyseiset parannukset kohdistuvat yksinomaan turvapaikanhakija­lapsiin. Näin ollen esitetyt arviot lapsen oikeuksien yleisestä vahvistumisesta ovat ylimitoitettuja. Erityisen huomion­arvoista on, ettei mikään olisi estänyt Suomea toteuttamasta ulkomaalais­lakiin laajempia ja lapsen oikeuksia nykyistä vahvemmin turvaavia uudistuksia.

Lapsiasiavaltuutettu, jälleen kerran, painokkaasti muistuttaa YK:n lapsen oikeuksien komitean kiinnittäneen huomiota lasten näkemysten huomioimiseen ja todenneen ikärajoista seuraavaa:
”Komitea suosittelee, että sopimusvaltio
a) takaa, että kaikki lapset voivat ilmaista mielipiteensä ja tulla kuulluksi kaikessa heitä koskevassa päätöksenteossa, tuomioistuimissa ja hallinto­menettelyissä edellyttämättä vanhemman tai huoltajan suostumusta, kiinnittäen erityistä huomiota päätöksentekoon, joka koskee maahanmuuttoa ja turvapaikkaa, huoltajuutta, asumista ja yhteydenpitoa, suojelu­toimenpiteiden toteuttamista sijaishuollossa, sosiaalipalveluja ja perhe­väkivaltaa;
b) hyväksyy tarvittavat lainsäädäntö­muutokset, joilla varmistetaan, että lasten näkemyksiä kuullaan ja ne otetaan huomioon edellä mainitussa päätöksenteossa riippumatta heidän iästään.” [15]

Lapsiasiavaltuutettu pyytää kohteliaimmin hallinto­valiokuntaa saattamaan ehdotetun sääntelyn tältäkin osin paremmin linjaan YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen kanssa. Perusteluiksi riittänee viittaaminen em. suosituksiin ja lainsäädännön yhdenmukaistaminen.

Lapsiasiavaltuutettu alleviivaa, että vaikka kansainvälisen oikeuden ja EU-oikeuden sisältämät velvoitteet sinänsä sallivatkin sen, että pakolais­aseman saaneilla on eri oikeuksia muihin kansainvälistä suojelua saaneisiin henkilöihin nähden, YK:n lapsen oikeuksien komitea on painottanut lapsen oikeuksien turvaamista suojelu­asemasta riippumatta. Monitieteinen ikä­arviointi ulkomaalais­lakiin ehdotettujen 6 a ja 6 b §:n mukaisesti tulisikin niin ikään ulottaa koskemaan kaikkia lapsia. Suomi YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen sopimusvaltiona on velvollinen noudattamaan yleissopimuksissa vahvistettuja velvollisuuksiaan kunnioittaa ja suojella lasten oikeuksia kansainvälisen siirtolaisuuden yhteydessä ja turvata ne riippumatta lasten tai heidän vanhempiensa tai laillisten huoltajiensa siirtolais­asemasta. [16]

 

Helsingissä 7.5.2026

Elina Pekkarinen, lapsiasiavaltuutettu

Sonja Vahtera, juristi

 

[1] European Network of Ombudspersons for Children (2024). Ad-hoc Position Statement on the protection of children on the move1 at EU borders in light of the adoption of the EU Pact on Migration and Asylum, Adopted by the ENOC extraordinary General Assembly, 13 December 2024.

[2] YK:n lapsen oikeuksien komitean Suomen 5. ja 6. määräaikaisraporttia koskevat loppupäätelmät (CRC/C/FIN/CO/5-6), kohta 17.

[3] Siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksia käsittelevän komitean ja YK:n lapsen oikeuksien komitean yhteinen yleiskommentti lasten ihmisoikeuksiin kansainvälisen siirtolaisuuden yhteydessä liittyvistä valtioiden velvollisuuksista lähtö-, kauttakulku-, kohde- ja paluumaissa (CMW/C/GC/4 – CRC/C/GC/23), kohta 5.

[4] Press release: Child immigration detention must be prohibited following adoption of EU migration and asylum pact, UN experts say, 2.5.2024. Ks. myös European Network of Ombudspersons for Children: Position Statement on “Ending detention of children for immigration purposes”, Adopted by the 23rd ENOC General Assembly, 27 September 2019, Belfast.

[5] CMW/C/GC/4 – CRC/C/GC/23, kohta 10.

[6] CRC/C/FIN/CO/5-6, kohta 39 (e). Suomen lisäksi komitea on antanut lasten säilöön¬oton lopettamista koskevia suosituksia viime vuosina esimerkiksi Bulgarialle, Liettualle, Ranskalle, Ruotsille ja Virolle. Ks. CRC/C/BGR/CO/6–7, kohdat 40–41; CRC/C/LTU/CO/5–6, kohdat 43–44; CRC/C/FRA/CO/6–7, kohdat 44–45; CRC/C/SWE/CO/6–7, kohta 43; CRC/C/EST/CO/5–7, kohdat 39–40.

[7] Ks. Mubilanzila Mayeka and Kaniki Mitunga v. Belgium (Application No. 13178/03), kohta 83 ja CRC/C/89/D/55/2018, kohta 13.14.

[8] CMW/C/GC/4 – CRC/C/GC/23, kohta 7. 

[9] CRC/C/FIN/CO/5-6, kohta 40.

[10] YK:n lapsen oikeuksien komitean yleiskommentti nro 12 (2009) lapsen oikeudesta tulla kuulluksi (CRC/C/GC/12), kohta 82.

[11] CRC/C/FIN/CO/5-6, kohta 35 (b). 

[12] Maahanmuuttovirasto: Raportti perusvastaanottorahan alentamisen vaikutuksista vuosi alennuksen jälkeen, kyselyn vastaamisaika 27.8.–20.9.2025.

[13] Lapsiasiavaltuutetun lausunto eduskunnan hallinto­valiokunnalle hallituksen esityksestä eduskunnalle laiksi kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta sekä ihmiskaupan uhrin tunnistamisesta ja auttamisesta annetun lain väliaikaisesta muuttamisesta annetun lain voimaantulo­säännöksen muuttamisesta, LAPS/142/2025, 15.10.2025.

[14] Ks. Lundqvist, K., Toivonen, V., Saari, J., ym. (2018). Edustajat lapsen edun takaajina. Ilman huoltajaa turvapaikan­hakijoina saapuneiden alaikäisten edustaja­järjestelmä. Työ- ja elinkeino­ministeriön julkaisuja 26/2018.
European Union Agency for Fundamental Rights FRA (2022). Guardianship systems for unaccompanied children in the European union: developments since 2014 report. Publications Office of the European Union, 2022.

[15] CRC/C/FIN/CO/5-6, kohta 19.

[16] Siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksia käsittelevän komitean ja YK:n lapsen oikeuksien komitean yhteinen yleiskommentti nro 22 (2017) lasten ihmisoikeuksia koskevista yleis­periaatteista kansainvälisen siirtolaisuuden yhteydessä (CMW/C/GC/3 – CRC/C/GC/22), kohta 11.