LAPS/59/2020, 15.3.2022

Lapsiasia­valtuutetun lausunto edus­kunnan laki­valiokunnalle hallituksen esityksestä seksuaali­rikoksia koskevaksi lain­säädännöksi

Viite: Laki­valiokunta tiistai 15.3.2022 klo 10.00 / HE 13/2022 vp / Lausunt­opyyntö

Lapsiasia­valtuutetun tehtävänä on arvioida ja edistää lapsen oikeuksien toteutumista. Työn perustana on YK:n lapsen oikeuksien yleis­sopimus (SopS 59 ja 60/1991), joka on lailla voimaan saatettu ihmisoikeus­sopimus. Sopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita. Lapsiasia­val­tuutettu arvioi hallituksen esitystä sekä kansalais­aloitetta ja laki­aloitteita yleis­sopimuksen näkö­kulmasta.

Lapsiasia­valtuutetun lausunto pdf-muodossa (ei saavutettava) (pdf)

Hallituksen esityksen keskeinen sisältö

Esityksessä ehdotetaan muutettaviksi muun muassa rikos­lain seksuaali­rikoksia koskevat säännökset. Kuuttatoista vuotta nuorempiin lapsiin kohdistuvia seksuaali­rikoksia koskevat säännökset erotettaisiin pääosin aikuisia koskevista säännöksistä.

Lasten koskemattomuuden ja häiriöttömän kehityksen suojaa vahvistettaisiin säätämällä uusina rikoksina lapsen­raiskaus ja seksuaalinen kajoaminen lapseen. Myös kuusitoista mutta ei kahdeksan­toista vuotta täyttäneitä lapsia suojattaisiin edelleen aikuisiin nähden laajemmin erityis­säännöksillä.

Lasta seksuaalisesti esittäviä kuvia koskevat rangaistus­säännökset siirrettäisiin rikoslain seksuaali­rikoksia koskevaan lukuun ja niihin tehtäisiin sääntelyä ankaroittavia muutoksia.

Seksuaali­rikosten rangaistus­asteikot ankaroituisivat, tuntuvimmin lapsiin kohdistuvien rikosten osalta. Esityksen tavoitteena on vahvistaa seksuaalisen itsemääräämis­oikeuden ja henkilö­kohtaisen koskemattomuuden suojaa.

Yhteenveto lapsiasia­valtuutetun kannan­otoista

• Ehdotetut muutokset ovat kannatettavia.

• Iän ohella on tärkeää huomioida lapsen kehitys­taso.

• Lapsi­vaikutusten arvioinnin olisi suotavaa pohjautua esim. tutkimus­tuloksiin.

Lapsiasia­valtuutetun kannanotot

Hallituksen esitys eduskunnalle seksuaali­rikoksia koskevaksi lain­säädännöksi

Lapsiasia­valtuutettu pitää esitettyjä muutoksia kannatettavina. YK:n lapsen oikeuksien yleis­sopimuksen 34 ja 36 artiklat turvaavat lapsen oikeutta suojeluun kaikenlaiselta seksuaaliseen itsemääräämis­oikeuteen kajoavalta toiminnalta. Lapsen suojelu kaikenlaisilta seksuaali­rikoksiksi katsottavilta teoilta on välttämätöntä lapsen hyvin­voinnin ja terveen kehityksen turvaamiseksi. Lapsiin kohdistuvien seksuaali­rikosten säännösten uudelleen­muotoilu, uudet rikos­nimikkeet ja sääntelyn eriyttäminen aikuisiin kohdistuvista rikoksista tuo sääntelyyn kaivattua selkeyttä.

On perusteltua, että uudistuksessa huomioidaan lapsen kehitys­taso iän ohella siten, että ne voidaan huomioida erikseen toisistaan riippumatta (ikä tai lapsen kehitys­taso). Saman­ikäisten lasten kehitys­taso vaihtelee huomattavasti, ja on tärkeää, että kehitys­tason huomiointi iästä irrallisena seikkana on mahdollista tietyissä tilanteissa. Lapsiasia­valtuutettu muistuttaa, että tekijän ja uhrin (olennaisen) ikäeron arvioinnissa on tärkeää huomioida sekä uhrin kalenteri-ikä että laskennallinen ikäero.

Lapsiasia­valtuutettu pitää perusteltuna, että hallituksen esityksessä on alleviivattu sitä, ettei lapsen vapaa­ehtoisuuden ilmaisulla tai aloitteellisuudella lähtö­kohtaisesti ole merkitystä arvioitaessa seksuaalisen itsemääräämis­oikeuden loukkausta (esim. s. 123).

On tärkeää, että samalla kun vahvistetaan lapsen oikeutta seksuaaliseen koskemattomuuteen, ei vahingossa tulla kriminalisoineeksi nuorten keskinäistä ja vapaa­ehtoisuuteen perustuvaa seksuaalista kanssakäymistä ja että tämä on nykytilan tavoin huomioitu hallituksen esityksessä (s. 44) ja uudessa 17 §:n rajoitus­säännöksessä. Koska vertais­suhteissakin tapahtuu väkivaltaa, myös seksuaalista sellaista, on myönteistä, että esityksessä on painotettu rajoitus­säännöksen soveltumista vai niihin tilanteisiin, joissa seksuaalista itsemääräämis­oikeutta ei ole loukattu (s. 130).

Nuorten keskinäisissä suhteissa tapaus­kohtaisen harkinnan ja lapsen kehitys­tason huomioimisen kannalta on lisäksi tärkeää, että myös tekijän kehitys­taso on joissain poikkeuksellisissa tapauksissa mahdollista huomioida joko luopumalla toimen­piteistä tai rikoksen vakavuutta harkitessa (s. 129–130). YK:n lapsen oikeuksien komitea on painottanut, että rikokseen puuttuminen tulee suhteuttaa olosuhteiden ja rikoksen vakavuuden lisäksi henkilö­kohtaiseen tilanteeseen kuten lapsen ikään tai alentuneeseen syyntakeisuuteen.[1] Rikoksen tehneen lapsen osalta on tärkeää YK:n lapsen oikeuksien yleis­sopimuksen 40 artiklan mukaisesti edistää lapsen yhteis­kunnallista sopeutumista ja rakentavan roolin omaksumista.

Lapsi­vaikutusten arviointi

Lapsiasia­valtuutettu nostaa vielä esille sen, että nyt käsillä olevan hallituksen esityksen lapsivaikutusten arviointi jää hieman tyngäksi.

Lapsen edun (YK:n lapsen oikeuksien yleis­sopimuksen 3.1 art.) toteutuminen edellyttää lapsen oikeuksiin kohdistuvien vaikutusten arviointia ja sen ennakointia, miten ehdotettu lainsäädäntö vaikuttaa lapsiin ja heidän oikeuksistaan nauttimiseen.[2] Vaikutus­arvioinnin olisi suotavaa perustua muun muassa tutkimuksiin ja sekä kansain­välisistä että kansallisista kokemuksista saatuun palautteeseen.[3]

Esityksessä on kyllä sinänsä esitelty esimerkiksi oikeus­käytäntöä, jonka pohjalta esityksellä voidaan arvioida olevan myönteisiä vaikutuksia lapsiin (esim. R 17/641, s. 43), mutta näitä ei ole tuotu esiin lapsivaikutusten arvioinnissa. Lapsivaikutusten arviointi ei siis vaikuta erityisen syvälliseltä, vaikka lähtökohtaisesti voidaankin olettaa, että esityksellä on myönteisiä vaikutuksia lapsiin. Kiireellä tehdyn tuntua lapsivaikutusten arviointiin tuo se, että sen ensimmäisen kappaleen toisesta virkkeestä puuttuu piste.

Ilmeisesti esityksen tavoitteena on kuitenkin myös rikosten ennalta­ehkäisy (s. 50), mutta lasten osalta ei ole tuotu erikseen esiin, miten muutosten arvioidaan ennalta­ehkäisevän lapsiin kohdistuvia seksuaali­rikoksia.

Käsittelyyn yhdistettyjen asioiden huomioiminen hallituksen esityksessä

Hallituksen esityksen käsittelyyn on yhdistetty kansalais­aloite raiskauksen määritelmästä suostumus­perustaiseksi (KAA 2/2019 vp), lakialoite rikoslain 17 luvun muuttamisesta (LA 24/2020 vp) sekä lakialoite laiksi rikoslain 20 luvun 7 §:n muuttamisesta (LA 96/2020 vp).

Kansalais­aloitteen keskeisenä ehdotuksena on, että raiskauksen keskeiseksi tunnus­merkiksi muutetaan suostumuksen puute ja tavoitteena on seksuaalisen itsemääräämis­oikeuden suojaaminen entistä paremmin. Hallituksen esitys vastaa tähän ehdotukseen.

Lapsiasia­valtuutettu pitää tärkeänä, että hallituksen esityksessä on otettu lähtö­kohdaksi se, että kuuttatoista vuotta nuorempi lapsi ei ole riittävän kypsä antamaan pätevää suostumusta sukupuoli­yhteyteen tai muuhunkaan seksuaaliseen tekoon aikuisen kanssa (s. 43), ja siksi lapsiin kohdistuvista seksuaali­rikoksista esitetään säädettäväksi erilliset säännökset.

On myös hyvä, että esityksessä on huomioitu nuorten keskinäiset tilanteet siten, että niissä suojataan lapsen seksuaalista itsemääräämis­oikeutta, jolloin lähtö­kohtana on suostumus­perustaisuus.

Lakialoite rikoslain 17 luvun muuttamisesta koskee lapsen seksuaalista hyväksi­käyttöä koskevan materiaalin hallussa­pitoa ja levittämistä koskevien säännösten aja­nmukaistamista vastaamaan nykypäivän todellisuutta. Hallituksen esityksen mukaan (s. 59) sukupuoli­siveellisyyttä loukkaavia alle 18-vuotiasta lasta esittäviä kuvia koskevat rangaistus­säännökset siirrettäisiin rikoslain 17 luvusta 20 lukuun.

Säännösten nimikkeet muutettaisiin niiden tarkoitusta ja suojelu­kohdetta paremmin vastaaviksi (RL 20 luku 19-22 §): lasta seksuaalisesti esittävän kuvan levittäminen, törkeä lasta seksuaalisesti esittävän kuvan levittäminen, lasta seksuaalisesti esittävän kuvan hallussa­pito ja lasta seksuaalisesti esittävän esityksen seuraaminen. Lasta seksuaalisesti esittävän kuvan levittämistä koskeva säännös laajennettaisiin nimen­omaisesti kattamaan myös yksittäisten kuvien tai tallenteiden levityksen. Aineiston hallussa­pidoksi katsottaisiin myös sopimalla hankitun pääsyn lisäksi muu pääsyn hankkiminen lasta seksuaalisesti esittävään materiaalin, kun tällainen pääsyn hankkiminen on tekijän tarkoituksena. Hallussa­pitoon voisi siten jatkossa syyllistyä myös hankkimalla tarkoituksellisesti pääsyn esimerkiksi internetissä vapaasti saatavilla olevaan aineistoon.

Lapsiasia­valtuutettu katsoo, että esitetyt säännökset vastaavat laki­aloitteessa esitettyihin tavoitteisiin.

Laki­aloitteessa 20 luvun 7 §:n muuttamisesta ehdotetaan, että törkeän lapsen seksuaalisen hyväksikäytön minimi­rangaistus korotetaan yhdestä vuodesta kahteen vuoteen vankeutta. Tarkoituksena on varmistaa tuomittavien vankeus­rangaistusten ehdottomuus. Hallituksen esityksessä RL 20:7 on korvattu säännöksellä lapsen­raiskauksesta (RL 20:12), jossa minimi­rangaistus on kaksi vuotta vankeutta. Laki­aloite tulee siten huomioon­otetuksi hallituksen esityksessä.

Jyväskylässä 15.3.2022

Elina Pekkarinen, lapsiasia­valtuutettu

Merike Helander, lakimies

Sonja Vahtera, lakimies