Hyppää sisältöön

Lapsiasiavaltuutetun lausunto eduskunnan lakivaliokunnalle hallituksen esityksestä eduskunnalle laiksi avioliittolain muuttamisesta ja siihen liittyviksi laeiksi HE 172/2021 vp

 

Viite: Lakivaliokunta tiistai 16.11.2021 klo 10.00 / HE 172/2021 vp, LA 39/2019 vp / Asiantuntijapyyntö

Lapsiasiavaltuutetun tehtävänä on arvioida ja edistää lapsen oikeuksien toteutumista. Työn perustana on YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus (SopS 59 ja 60/1991), joka on lailla voimaan saatettu ihmisoikeussopimus. Sopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita. Lapsiasiavaltuutettu arvioi hallituksen esitystä yleissopimuksen näkökulmasta.

Lausunto: Lapsiasiavaltuutetun lausunto eduskunnan lakivaliokunnalle hallituksen esityksestä eduskunnalle laiksi avioliittolain muuttamisesta ja siihen liittyviksi laeiksi HE 172/2021 vp (pdf)

 

Hallituksen esityksen keskeinen sisältö

Avioliittolakiin ehdotetaan lisättäviksi säännökset, jotka mahdollistavat pakottamalla solmi­tun avioliiton purkamisen kumoamalla. Kumotun avioliiton oikeusvaikutukset vastaisivat avioeron oikeusvaikutuksia kuitenkin sillä erotuksella, että kumotun avioliiton seurauksena puolison siviilisääty palautuu siihen, mikä se oli ennen kumotun avioliiton solmimista.

Pakot­tamalla solmitun avioliiton purkamista koskeva ehdotus liittyy pääministeri Sanna Marinin hallitusohjelmassa olevaan kirjaukseen pakkoavioliittojen mitätöinnistä osana turvallisen oi­keusvaltion kehittämistä ja rikosuhrien aseman parantamista.

Avioliittolakia ehdotetaan li­säksi muutettavaksi siten, että ulkomailla alaikäisenä solmittu avioliitto tunnustetaan vain erityisestä syystä, jos ainakin toisella aviopuolisoista oli avioliiton solmimishetkellä asuin­paikka Suomessa.

 

Yhteenveto lapsiasiavaltuutetun kannanotoista

  • Lapsen edun kannalta on myönteistä, että kumotun avioliiton aikana syntyneet lapset säilyttävät aviolapsen statuksen.
  • Sääntelyssä lähtökohtana tulee olla alaikäisten solmimien avioliittojen tunnusta­matta jättäminen.
  • On hyvä, että yksittäisiin tapauksiin liittyvät näkökohdat ja mahdolliset kohtuuttomat vaikutukset lapsen asemaan voitaisiin jatkossa huomioida 115 a §:ssä ja sen peruste­luissa ehdotetulla tavalla.
  • Alle 16-vuotiaana solmittuja avioliittoja ei tulisi tunnustaa lainkaan.

 

Lapsiasiavaltuutetun kannanotot

Lapsiasiavaltuutettu pitää kannatettavina esityksen tavoitteita, joiden tarkoituksena on esimerkiksi torjua pakottamalla ja alaikäisenä solmittuja avioliittoja sekä parantaa tällaisen avioliiton solmineiden henkilöiden asemaa.

 

YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus

Hallituksen esityksessä on kiitettävästi huomioitu YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksesta (jälj. LOS) johtuvat velvoitteet (s. 11). Lapsiasiavaltuutettu muistuttaa, että esityksessä mai­nittujen artiklojen lisäksi tulisi huomioida myös muun muassa 24, 34, 35 ja 36 artiklat.[1]

LOS 24 artikla takaa lapselle oikeuden nauttia parhaasta mahdollisesta terveydentilasta ja edel­lyttää, että sopimusvaltiot ryhtyvät kaikkiin tehokkaisiin ja tarkoituksenmukaisiin toimiin poistaakseen lasten terveydelle vahingollisia perinteisiä tapoja.

LOS 34 artiklan mukaan so­pimusvaltiot sitoutuvat suojelemaan lasta kaikilta seksuaalisen riiston ja hyväksikäytön muodoilta.

LOS 35 artikla edellyttää sopimusvaltioiden ryhtyvän kaikkiin tarkoituksenmu­kaisiin kansallisiin sekä kahden- ja monenvälisiin toimenpiteisiin estääkseen lasten ryöstä­misen, myynnin ja kauppaamisen missään tarkoituksessa ja muodossa.

LOS 36 artikla takaa, että lasta suojellaan kaikilta hänen hyvinvointiaan jollain tapaa uhkaavilta hyväksikäytön muodoilta.

YK:n lapsen oikeuksien komitea (jälj. LOS-komitea) on todennut, että pakkoavioliitot ovat haitallinen käytäntö, jonka poistamiseen tulisi pyrkiä.[2]

LOS-komitea on korostanut varhais­ten avioliittojen moniulotteisia vaikutuksia nuorten terveyteen.[3]  Sopimusvaltioiden tulisi ryhtyä kaikkiin tarpeellisiin oikeudellisiin, hallinnollisiin ja muihin toimiin nuorten terveyttä ja kehitystä koskevan oikeuden toteuttamiseksi ja valvomiseksi yleissopimuksessa tunnuste­tulla tavalla, esimerkiksi suojella nuoria haitallisilta perinteisiltä käytännöiltä, kuten varhai­silta avioliitoilta.[4]

 

Pakkoavioliiton kumoaminen

Hallituksen esityksessä (ks. esim. s. 20) on käyty läpi sitä, miten eri purkamistavat vaikutta­vat osapuolten oikeusasemaan. Lapsen aseman ja edun kannalta lapsiasiavaltuutettu pitää hallituksen esityksessä ehdotettua sääntelyä avioliiton kumoamisesta kannatettavana. Mikäli lakialoitteessa (LA 39/2019 vp) ehdotetulla tavalla pakkoavioliiton purkamiseen sovellettai­siin mitätöintiä, joka lakkauttaisi avioliiton vaikutukset taannehtivasti, olisi tällä lapsen ase­maan mahdollisesti useita kielteisiä vaikutuksia.

Lapsiasiavaltuutetun näkemyksen mukaan ehdotettu kumoamismahdollisuus esitetyistä vaihtoehdoista parhaalla tavalla edistää sään­telyllä tavoiteltavia vaikutuksia, turvaten samalla lapsen aseman ja edun toteutumisen.

On myönteistä, että lapsen edun huomioimista on painotettu esityksessä useassa kohtaa (esim. s. 13, 20). LOS-komitea on todennut, että tilanteissa, joissa lapsen edun ja muiden hen­kilöiden oikeuksien välillä vallitsee ristiriita, tulee pyrkiä tapauskohtaisen harkinnan kautta siihen lopputulokseen, että kaikkien osapuolten edut ja oikeudet tasapainotetaan huolelli­sesti. Mikäli eri osapuolten oikeuksien ja etujen yhteensovittaminen ei ole mahdollista, tulee muistaa, että lapsen oikeus saada etunsa otetuksi ensisijaisesti huomioon tarkoittaa, että lap­sen edulla on korkeampi prioriteetti ja lasta parhaiten palvelevalle näkökulmalle on annet­tava enemmän painoarvoa.[5]

Esityksessä todetaan, että avioliiton kumoaminen siten, että sen oikeusvaikutukset ovat yh­täläiset avioeron oikeusvaikutusten kanssa, on avioliitossa syntyneen lapsen edun mukaista (s. 13).

Vaikka näin varmasti on monissa tilanteissa, lapsiasiavaltuutettu muistuttaa esitys­luonnok­seen antamansa lausunnon tavoin, että lapsen edun arviointi näissä tilanteissa voi olla kui­tenkin hyvin haasteellista. Kyse on usein tilanteesta, jota voidaan verrata erittäin haas­tavaan avioerotilanteeseen, jossa lapsen huoltoon ja tapaamisoikeuteen liittyvät kysy­mykset voivat olla hyvinkin riitaisia. Pakkoavioliitossa syntyneiden lasten huoltoon ja tapaa­misoi­keuksiin voi liittyä myös piirteitä, joita ei muissa erotilanteissa ilmene.

Näiden asioiden kä­sittely ja ratkaisu vaativat erityistä osaamista ja niiden tulee olla käsittelyn keskiössä aina, kun pakkoavioliitossa on syntynyt lapsia. On myös huomattava, että vastaavat haastavat, lap­sen oikeuksiin liittyvät kysymykset nousevat myös niissä tilanteissa, kun pakkoavioliitto päättyy avioeroon avioliiton kumoamisen sijaan.

 

Ulkomailla alaikäisenä solmitun avioliiton tunnustaminen

Esityksellä tiukennetaan suhtautumista ulkomailla alaikäisenä solmittuihin avioliittoihin sil­loin, kun ainakin toisella osapuolella on ollut vihkimishetkellä asuinpaikan perusteella liit­tymä Suomeen.

Lasten yhdenvertaisuuden näkökulmasta voisi olla perusteltua, että 115 a §:ää ei rajattaisi tilanteisiin, joissa on liittymä Suomeen. Tässä yhteydessä lapsiasiaval­tuu­tettu korostaa esityksessä esiin tuotua oikeustilaa Norjassa, jossa ulotettiin alaikäisenä sol­mitun avioliiton tunnustamatta jättäminen myös tapauksiin, joissa kummallakaan puolisolla ei ollut liittymää Norjaan vihkimishetkellä (s. 24).

Samoin kuin arviomuistioon antamassaan lausunnossa (2.3.2020) sekä hallituksen esitys­luonnokseen antamassaan lausunnossa (3.12.2020)[6], lapsiasiavaltuutettu katsoo edelleen, että lähtökohtana tulee olla alaikäisten solmimien avioliittojen tunnustamatta jättäminen.

Kuten esityksessä (s. 18) todetaan, esitetyillä muutoksilla on merkittävä vaikutus henkilöi­den yksityiselämään, myös puolisoiden lapsiin. Lapsiasiavaltuutettu pitääkin myönteisenä, että esityksessä on huomioitu (ks. esim. s. 21) tapauskohtaisen harkinnan[7]  tärkeys lapsen etua määritettäessä. On hyvä, että yksittäisiin tapauksiin liittyvät näkökohdat ja mahdolliset kohtuuttomat vaikutukset lapsen asemaan voitaisiin jatkossa huomioida 115 a §:ssä ja sen perusteluissa ehdotetulla tavalla.

Lapsiasiavaltuutettu pitää ehdotettua sääntelyratkaisua LOS:n mukaisena, sillä sen perusteluissa (s. 29) korostetaan lapsen etua, alaikäisen puolison mahdollisuutta ilmaista näkemyksensä sekä arvioinnin tapauskohtaista harkintaa.

LOS-komitean mukaan kun huomioidaan lapsen kehittyvien valmiuksien ja itsenäisyyden kunnioittaminen hänen elämäänsä koskevia päätöksiä tehtäessä, poikkeuksellisissa tilan­teissa voidaan sallia kypsän, toimintakykyisen alle 18-vuotiaan lapsen avioliitto. Lisäksi edel­lytetään, että lapsi on vähintään 16-vuotias ja että tällaiset päätökset tekee tuomari perustel­tujen ja poikkeuksellisten, lainsäädännössä määriteltyjen syiden ja kypsyydestä saatujen to­disteiden perusteella ottamatta huomioon kulttuuria tai perinteitä.[8]

LOS-komitea on useassa yhteydessä[9]  korostanut 16 vuoden ehdotonta ikärajaa avioliiton suhteen, ja tämän tulisi il­metä myös nyt käsillä olevasta esityksestä, jossa tietyin edellytyksin mahdollistetaan alaikäi­sen ulkomailla solmiman avioliiton tunnustaminen Suomessa. Alle 16-vuotiaana sol­mittuja avioliittoja ei tulisi tunnustaa lainkaan.

 

Osaamisen lisääminen lain toimeenpanon tukena

Lapsiasiavaltuutettu on aiemmissa lausunnoissaan asiaan liittyen pitänyt tärkeänä, että yh­teys ihmiskauppaa koskevaan sääntelyyn ja ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmään tun­nistetaan.

Onkin myönteistä, että yhteyttä ihmiskauppaan painotetaan esityksessä (s. 20) ja että siinä tunnustetaan tarve sille, että esimerkiksi viranomaisten osaamista ihmiskauppaan liittyvissä asioissa ja sen tunnistamisessa lisätään (s. 21).

Lapsiasiavaltuutettu toivoo, että lain toimeenpanovaiheessa huomioidaan myös koulutustarpeet liittyen pakkoavioliittojen erilai­siin ilmenemismuotoihin (s. 26-27) ja niiden tunnistamiseen.[10]

 

Pakkoavioliiton erilliskriminalisointi

Esityksessä todetaan, että pakkoavioliiton rangaistavuutta koskevan sääntelyn täsmentämis­tarvetta arvioidaan erikseen (s. 13).

Lapsiasiavaltuutettu näkee, että erilliskriminalisoinnin tarpeen selvittäminen on perusteltua. Erilliskriminalisoinnin osalta on huomioitava, että kan­salaisjärjestöt ovat huomauttaneet varhaisavioliittojen kriminalisoinnin mahdollisista vai­ku­tuksista siihen, miten uhrit uskaltavat astua esiin pelätessään esimerkiksi perheenjäsen­tensä joutumista rikosoikeudelliseen vastuuseen.[11]

 

Sukupuolineutraalius

Sivuhuomiona sukupuolen moni­naisuuden huomioimisesta läpileikkaavasti hallituksen esi­tyksessä: on myönteistä, että esi­tyksen todetaan olevan sukupuolineutraali ja että siinä pai­notetaan kenellä tahansa olevan sukupuolesta tai sukupuolivähemmistöön kuulumisesta (tai seksuaalisesta suuntautumi­sesta) riippumatta oikeus vedota avioliiton kumoamista koske­vaan sääntelyyn (s. 17). Esi­tyksen sivulta 5 saa kuitenkin suppeamman käsityksen sukupuo­len moninaisuuden huomi­oimisesta, sillä siinä todetaan, että ”[P]akkoavioliitto voi kohdistua tyttöihin ja poikiin, miehiin ja naisiin”.

 

 

Jyväskylässä 10.11.2021

 

Elina Pekkarinen, lapsiasiavaltuutettu

Sonja Vahtera, lakimies

 

[1] Esimerkiksi YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston raportissa YK:n ihmisoikeusneuvos­tolle koskien lapsiavioliittojen, varhaisten avioliittojen ja pakkoavioliittojen ehkäisyä ja elimi­noimista (A/HRC/26/22) todetaan YK:n lapsen oikeuksien komitean painottaneen myös näitä artikloja liittyen pakkoavioliittoihin. A/HRC/26/22, kohta 10.

[2] YK:n naisten syrjinnän poistamista käsittelevän komitean ja lapsen oikeuksien komitean yhteinen yleissuositus/yleiskommentti nro 18 (2014) haitallisista käytännöistä (CEDAW/C/GC/31 – CRC/C/GC/18), kohta 7.

[3] Ks. YK:n lapsen oikeuksien komitean yleiskommentti nro 4 (2003) nuorten terveydestä ja kehityksestä lapsen oikeuksien yleissopimuksen yhteydessä (CRC/GC/2003/4).

[4] CRC/GC/2003/4, kohta 39.

[5] YK:n lapsen oikeuksien komitean yleiskommentti nro 14 (2013) lapsen oikeudesta saada etunsa otetuksi ensisijaisesti huomioon (CRC/C/GC/14), kohta 39.

[7] LOS-komitea on alleviivannut tapauskohtaista harkintaa seuraavasti: ”Lapsen etu on siis joustava ja mukautuva käsite. Se pitäisi sopeuttaa ja määritellä tapauskohtaisesti kyseessä ole­van lapsen tai kyseessä olevien lasten erityistilanteen mukaisesti, jolloin otetaan huomioon hei­dän henkilökohtainen tilanteensa, olosuhteet ja tarpeet. Yksittäisissä päätöksissä lapsen etu on arvioitava ja määriteltävä kyseisen lapsen erityistilanteessa.” CRC/C/GC/14, kohta 32.

[8] CEDAW/C/GC/31 – CRC/C/GC/18, kohta 20.

[9] Ks. esim. LOS-komitean Ukrainalle antamat loppupäätelmät (CRC/C/UKR/CO/3-4), kohta 26.

[10] Myös LOS-komitea on antanut esimerkkejä siitä, milloin pakon katsotaan olevan läsnä. Ks. CEDAW/C/GC/31 – CRC/C/GC/18, kohta 23.

[11] A/HRC/26/22, kohta 46.