LAPS/92/2021,10.11.2021

Lapsiasia­valtuutetun lausunto eduskunnan laki­valiokunnalle hallituksen esityksestä eduskunnalle laiksi avioliitto­lain muuttamisesta ja siihen liittyviksi laeiksi HE 172/2021 vp

Viite: Laki­valiokunta tiistai 16.11.2021 klo 10.00 / HE 172/2021 vp, LA 39/2019 vp / Asiantuntija­pyyntö

Lapsiasia­valtuutetun tehtävänä on arvioida ja edistää lapsen oikeuksien toteutumista. Työn perustana on YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus (SopS 59 ja 60/1991), joka on lailla voimaan saatettu ihmisoikeus­sopimus. Sopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita. Lapsiasia­valtuutettu arvioi hallituksen esitystä yleis­sopimuksen näkökulmasta.

Lapsiasia­valtuutetun lausunto pdf-muodossa (ei saavutettava) (pdf)

Hallituksen esityksen keskeinen sisältö

Avioliitto­lakiin ehdotetaan lisättäviksi säännökset, jotka mahdollistavat pakottamalla solmitun avioliiton purkamisen kumoamalla. Kumotun avioliiton oikeus­vaikutukset vastaisivat avioeron oikeus­vaikutuksia kuitenkin sillä erotuksella, että kumotun avioliiton seurauksena puolison siviili­sääty palautuu siihen, mikä se oli ennen kumotun avioliiton solmimista.

Pakottamalla solmitun avioliiton purkamista koskeva ehdotus liittyy pääministeri Sanna Marinin hallitus­ohjelmassa olevaan kirjaukseen pakko­avioliittojen mitätöinnistä osana turvallisen oikeus­valtion kehittämistä ja rikos­uhrien aseman parantamista.

Avioliitto­lakia ehdotetaan lisäksi muutettavaksi siten, että ulkomailla alaikäisenä solmittu avioliitto tunnustetaan vain erityisestä syystä, jos ainakin toisella avio­puolisoista oli avioliiton solmimis­hetkellä asuin­paikka Suomessa.

Yhteen­veto lapsiasia­valtuutetun kannan­otoista

• Lapsen edun kannalta on myönteistä, että kumotun avio­liiton aikana syntyneet lapset säilyttävät avio­lapsen statuksen.

• Sääntelyssä lähtö­kohtana tulee olla ala­ikäisten solmimien avio­liittojen tunnustamatta jättäminen.

• On hyvä, että yksittäisiin tapauksiin liittyvät näkökohdat ja mahdolliset kohtuuttomat vaikutukset lapsen asemaan voitaisiin jatkossa huomioida 115 a §:ssä ja sen perusteluissa ehdotetulla tavalla.

• Alle 16-vuotiaana solmittuja avio­liittoja ei tulisi tunnustaa lainkaan.

Lapsiasia­valtuutetun kannan­otot

Lapsiasia­valtuutettu pitää kannatettavina esityksen tavoitteita, joiden tarkoituksena on esimerkiksi torjua pakottamalla ja alaikäisenä solmittuja avio­liittoja sekä parantaa tällaisen avioliiton solmineiden henkilöiden asemaa.

YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus

Hallituksen esityksessä on kiitettävästi huomioitu YK:n lapsen oikeuksien yleis­sopimuksesta (jälj. LOS) johtuvat velvoitteet (s. 11). Lapsiasia­valtuutettu muistuttaa, että esityksessä mainittujen artiklojen lisäksi tulisi huomioida myös muun muassa 24, 34, 35 ja 36 artiklat.[1]

LOS 24 artikla takaa lapselle oikeuden nauttia parhaasta mahdollisesta terveyden­tilasta ja edellyttää, että sopimus­valtiot ryhtyvät kaikkiin tehokkaisiin ja tarkoituksen­mukaisiin toimiin poistaakseen lasten terveydelle vahingollisia perinteisiä tapoja.

LOS 34 artiklan mukaan sopimus­valtiot sitoutuvat suojelemaan lasta kaikilta seksuaalisen riiston ja hyväksi­käytön muodoilta.

LOS 35 artikla edellyttää sopimus­valtioiden ryhtyvän kaikkiin tarkoituksen­mukaisiin kansallisiin sekä kahden- ja monen­välisiin toimen­piteisiin estääkseen lasten ryöstämisen, myynnin ja kauppaamisen missään tarkoituksessa ja muodossa.

LOS 36 artikla takaa, että lasta suojellaan kaikilta hänen hyvin­vointiaan jollain tapaa uhkaavilta hyväksi­käytön muodoilta.

YK:n lapsen oikeuksien komitea (jälj. LOS-komitea) on todennut, että pakko­avioliitot ovat haitallinen käytäntö, jonka poistamiseen tulisi pyrkiä.[2]

LOS-komitea on korostanut varhaisten avio­liittojen moniulotteisia vaikutuksia nuorten terveyteen.[3] Sopimus­valtioiden tulisi ryhtyä kaikkiin tarpeellisiin oikeudellisiin, hallinnollisiin ja muihin toimiin nuorten terveyttä ja kehitystä koskevan oikeuden toteuttamiseksi ja valvomiseksi yleis­sopimuksessa tunnustetulla tavalla, esimerkiksi suojella nuoria haitallisilta perinteisiltä käytännöiltä, kuten varhaisilta avio­liitoilta.[4]

Pakko­avioliiton kumoaminen

Hallituksen esityksessä (ks. esim. s. 20) on käyty läpi sitä, miten eri purkamis­tavat vaikuttavat osapuolten oikeus­asemaan. Lapsen aseman ja edun kannalta lapsiasia­valtuutettu pitää hallituksen esityksessä ehdotettua sääntelyä avioliiton kumoamisesta kannatettavana. Mikäli laki­aloitteessa (LA 39/2019 vp) ehdotetulla tavalla pakko­avioliiton purkamiseen sovellettaisiin mitätöintiä, joka lakkauttaisi avioliiton vaikutukset taannehtivasti, olisi tällä lapsen asemaan mahdollisesti useita kielteisiä vaikutuksia.

Lapsiasia­valtuutetun näkemyksen mukaan ehdotettu kumoamis­mahdollisuus esitetyistä vaihto­ehdoista parhaalla tavalla edistää sääntelyllä tavoiteltavia vaikutuksia, turvaten samalla lapsen aseman ja edun toteutumisen.

On myönteistä, että lapsen edun huomioimista on painotettu esityksessä useassa kohtaa (esim. s. 13, 20). LOS-komitea on todennut, että tilanteissa, joissa lapsen edun ja muiden henkilöiden oikeuksien välillä vallitsee risti­riita, tulee pyrkiä tapaus­kohtaisen harkinnan kautta siihen loppu­tulokseen, että kaikkien osapuolten edut ja oikeudet tasa­painotetaan huolellisesti. Mikäli eri osapuolten oikeuksien ja etujen yhteen­sovittaminen ei ole mahdollista, tulee muistaa, että lapsen oikeus saada etunsa otetuksi ensi­sijaisesti huomioon tarkoittaa, että lapsen edulla on korkeampi prioriteetti ja lasta parhaiten palvelevalle näkö­kulmalle on annettava enemmän painoarvoa.[5]

Esityksessä todetaan, että avioliiton kumoaminen siten, että sen oikeus­vaikutukset ovat yhtäläiset avioeron oikeus­vaikutusten kanssa, on avioliitossa syntyneen lapsen edun mukaista (s. 13).

Vaikka näin varmasti on monissa tilanteissa, lapsiasia­valtuutettu muistuttaa esitys­luonnokseen antamansa lausunnon tavoin, että lapsen edun arviointi näissä tilanteissa voi olla kuitenkin hyvin haasteellista. Kyse on usein tilanteesta, jota voidaan verrata erittäin haastavaan avioero­tilanteeseen, jossa lapsen huoltoon ja tapaamis­oikeuteen liittyvät kysymykset voivat olla hyvinkin riitaisia. Pakko­avioliitossa syntyneiden lasten huoltoon ja tapaamis­oikeuksiin voi liittyä myös piirteitä, joita ei muissa ero­tilanteissa ilmene.

Näiden asioiden käsittely ja ratkaisu vaativat erityistä osaamista ja niiden tulee olla käsittelyn keskiössä aina, kun pakko­avioliitossa on syntynyt lapsia. On myös huomattava, että vastaavat haastavat, lapsen oikeuksiin liittyvät kysymykset nousevat myös niissä tilanteissa, kun pakko­avioliitto päättyy avioeroon avioliiton kumoamisen sijaan.

Ulkomailla ala­ikäisenä solmitun avioliiton tunnustaminen

Esityksellä tiukennetaan suhtautumista ulkomailla ala­ikäisenä solmittuihin avio­liittoihin silloin, kun ainakin toisella osapuolella on ollut vihkimis­hetkellä asuin­paikan perusteella liittymä Suomeen.

Lasten yhden­vertaisuuden näkökulmasta voisi olla perusteltua, että 115 a §:ää ei rajattaisi tilanteisiin, joissa on liittymä Suomeen. Tässä yhteydessä lapsiasia­valtuutettu korostaa esityksessä esiin tuotua oikeus­tilaa Norjassa, jossa ulotettiin ala­ikäisenä solmitun avioliiton tunnustamatta jättäminen myös tapauksiin, joissa kummallakaan puolisolla ei ollut liittymää Norjaan vihkimis­hetkellä (s. 24).

Samoin kuin arvio­muistioon antamassaan lausunnossa (2.3.2020) sekä hallituksen esitys­luonnokseen antamassaan lausunnossa (3.12.2020)[6] lapsiasia­valtuutettu katsoo edelleen, että lähtö­kohtana tulee olla ala­ikäisten solmimien avio­liittojen tunnustamatta jättäminen.

Kuten esityksessä (s. 18) todetaan, esitetyillä muutoksilla on merkittävä vaikutus henkilöiden yksityis­elämään, myös puolisoiden lapsiin. Lapsiasia­valtuutettu pitääkin myönteisenä, että esityksessä on huomioitu (ks. esim. s. 21) tapaus­kohtaisen harkinnan[7] tärkeys lapsen etua määritettäessä. On hyvä, että yksittäisiin tapauksiin liittyvät näkökohdat ja mahdolliset kohtuuttomat vaikutukset lapsen asemaan voitaisiin jatkossa huomioida 115 a §:ssä ja sen perusteluissa ehdotetulla tavalla.

Lapsiasia­valtuutettu pitää ehdotettua sääntely­ratkaisua LOS:n mukaisena, sillä sen perusteluissa (s. 29) korostetaan lapsen etua, alaikäisen puolison mahdollisuutta ilmaista näkemyksensä sekä arvioinnin tapaus­kohtaista harkintaa.

LOS-komitean mukaan kun huomioidaan lapsen kehittyvien valmiuksien ja itsenäisyyden kunnioittaminen hänen elämäänsä koskevia päätöksiä tehtäessä, poikkeuksellisissa tilanteissa voidaan sallia kypsän, toiminta­kykyisen alle 18-vuotiaan lapsen avioliitto. Lisäksi edellytetään, että lapsi on vähintään 16-vuotias ja että tällaiset päätökset tekee tuomari perusteltujen ja poikkeuksellisten, lain­säädännössä määriteltyjen syiden ja kypsyydestä saatujen todisteiden perusteella ottamatta huomioon kulttuuria tai perinteitä.[8]

LOS-komitea on useassa yhteydessä[9] korostanut 16 vuoden ehdotonta ikärajaa avioliiton suhteen, ja tämän tulisi ilmetä myös nyt käsillä olevasta esityksestä, jossa tietyin edellytyksin mahdollistetaan alaikäisen ulkomailla solmiman avioliiton tunnustaminen Suomessa. Alle 16-vuotiaana solmittuja avioliittoja ei tulisi tunnustaa lainkaan.

Osaamisen lisääminen lain toimeen­panon tukena

Lapsiasia­valtuutettu on aiemmissa lausunnoissaan asiaan liittyen pitänyt tärkeänä, että yhteys ihmiskauppaa koskevaan sääntelyyn ja ihmiskaupan uhrien auttamis­järjestelmään tunnistetaan.

Onkin myönteistä, että yhteyttä ihmis­kauppaan painotetaan esityksessä (s. 20) ja että siinä tunnustetaan tarve sille, että esimerkiksi viran­omaisten osaamista ihmis­kauppaan liittyvissä asioissa ja sen tunnistamisessa lisätään (s. 21).

Lapsiasia­valtuutettu toivoo, että lain toimeenpano­vaiheessa huomioidaan myös koulutus­tarpeet liittyen pakko­avioliittojen erilaisiin ilmenemis­muotoihin (s. 26-27) ja niiden tunnistamiseen.[10]

Pakko­avioliiton erillis­kriminalisointi

Esityksessä todetaan, että pakko­avioliiton rangaistavuutta koskevan sääntelyn täsmentämis­tarvetta arvioidaan erikseen (s. 13).

Lapsiasia­valtuutettu näkee, että erillisk­riminalisoinnin tarpeen selvittäminen on perusteltua. Erillis­kriminalisoinnin osalta on huomioitava, että kansalais­järjestöt ovat huomauttaneet varhais­avioliittojen kriminalisoinnin mahdollisista vaikutuksista siihen, miten uhrit uskaltavat astua esiin pelätessään esimerkiksi perheen­jäsentensä joutumista rikos­oikeudelliseen vastuuseen.[11]

Sukupuoli­neutraalius

Sivuhuomiona sukupuolen moninaisuuden huomioimisesta läpi­leikkaavasti hallituksen esityksessä: on myönteistä, että esityksen todetaan olevan sukupuoli­neutraali ja että siinä painotetaan kenellä tahansa olevan suku­puolesta tai sukupuoli­vähemmistöön kuulumisesta (tai seksuaalisesta suuntautumisesta) riippumatta oikeus vedota avioliiton kumoamista koskevaan sääntelyyn (s. 17). Esityksen sivulta 5 saa kuitenkin suppeamman käsityksen sukupuolen moninaisuuden huomioimisesta, sillä siinä todetaan, että ”[P]akko­avioliitto voi kohdistua tyttöihin ja poikiin, miehiin ja naisiin”.

Jyväskylässä 10.11.2021

Elina Pekkarinen, lapsiasia­valtuutettu

Sonja Vahtera, lakimies