LAPS/70/2025, 6.6.2025

Lapsiasia­valtuutetun lausunto edus­kunnan laki­valiokunnalle hallituksen esityksestä edus­kunnalle laeiksi vankeus­lain, tutkintavankeus­lain ja puolustustila­lain 9 §:n muuttamisesta HE 53/2025 vp

Viite: Laki­valiokunta tiistai 10.6.2025 klo 10.00 / HE 53/2025 vp / Lausunto­pyyntö

Lapsiasia­valtuutetun tehtävänä on arvioida ja edistää lapsen oikeuksien toteutumista. Työn perustana on YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus (SopS 59 ja 60/1991), joka on lailla voimaan saatettu ihmisoikeus­sopimus. Yleissopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita. Lapsiasia­valtuutettu arvioi hallituksen esitystä yleis­sopimuksen näkökulmasta.

Hallituksen esityksen keskeinen sisältö

Esityksessä ehdotetaan muutettaviksi vankeus­lakia, tutkintavankeus­lakia ja puolustustila­lakia. Avolaitokseen sijoittamisen edellytyksiä ehdotetaan täsmennettäväksi siten, että sijoitus­päätöstä tehtäessä kiinnitettäisiin nykyistä enemmän huomiota vangin rikollisuuden laatuun ja vangin vaarallisuuteen. Muutos­ehdotusten tavoitteena on varmistaa se, ettei avolaitokseen sijoitettaisi vankeja, joiden arvioidaan jatkavan rikollista toimintaa taikka vaarantavan avolaitoksen turvallisuutta.

Esitys selventäisi nykyistä sijoittelu­käytäntöä. Varmuus­osastolle sijoittamisen edellytyksiä muutettaisiin vastaamaan nykyistä paremmin varmuus­osaston luonnetta turvaamis­toimenpiteenä. Varmuusosasto­sijoittelun tavoitteena olisi nimenomaan tulevan rikollisuuden tai vankila­turvallisuutta vakavasti vaarantavan toiminnan estäminen. Muutos­ehdotuksilla pyritään siihen, että varmuusosasto­sijoituksilla voitaisiin puuttua erityisesti järjestäytyneen rikollisuuden toimintaan vankilassa. Lisäksi tutkinta­vangin sijoittaminen varmuus­osastolle mahdollistettaisiin.

Esityksen tavoitteena on myös ehkäistä päihteiden käyttöä ja salakuljetusta vankilassa. Esityksen mukaan puhelun kuuntelemista koskeva päätös voitaisiin jatkossa tehdä määräajaksi.

Lisäksi säädettäisiin siitä, että varmuus­osastolle sijoitetun vangin keskustelu lapsen tapaamisessa voitaisiin kuunnella ja tallentaa.

Yhteen­veto lapsiasia­valtuutetun kannan­otoista

• Lapsen edun etusija on tunnistettu kiitettävästi.
• Avolaitos­kelpoisten lasten asemaa tulisi avata esityksessä. Nyt jää epäselväksi, onko asiaa harkittu sääntely­vaihtoehtona sen lisäksi, että lasten sijoituksia lastensuojelu­laitoksiin arvioidaan.
• On tärkeää, että myös tutkinta­vankien sijoittamista lastensuojelu­laitoksiin selvitettäisiin.
• Jatko­hankkeeseen siirretty lapsi­vaikutusten arviointi ja alaikäisen ulkopuoliseen laitokseen sijoittamista koskevan sääntelyn tarkistaminen tulee suorittaa pikimmiten.

Lapsiasia­valtuutetun kannan­otot

Lapsiasia­valtuutettu pitää erittäin myönteisenä, että lapsen edun arvioimista kaikissa viran­omaisen päätöksissä sekä sen korkeampaa etusijaa suhteessa muihin seikkoihin on painotettu useassa kohtaa esitys­luonnosta (s. 15, 24, 30, 48, 59).

Helmikuussa 2025 oikeus­ministeriölle antamassaan lausunnossa lapsiasia­valtuutettu piti myönteisenä, että sääntelyyn ehdotettiin tarkennuksia lakitekstin tasolle alaikäisten vankien sijoittamisesta lastensuojelu­laitokseen. Samalla lapsiasia­valtuutettu edellytti, että jatko­valmistelussa tarkennetaan hallituksen esitystä niiltä osin, mitkä lastensuojelu­lain säännökset ovat oleellisia arvioitaessa ja toteutettaessa lapsen sijoittamista vankilan sijasta lastensuojelu­laitokseen. [1]

Luonnos­vaiheen jälkeen esityksestä on poistettu em. tarkennukset ja siirretty erikseen jatko­valmistelussa käsiteltäväksi ulkopuolisen laitos­sijoittelun edellytyksiä, alaikäisen vangin lastensuojelu­laitos­sijoitusta ja vangin velvollisuuksia ulkopuolisen laitos­sijoituksen aikana koskevat muutos­ehdotukset (s. 5, 40).

On ehdottomasti myönteistä, että jatko­hankkeessa tullaan tekemään lapsi­vaikutusten arviointi sekä arvioidaan lastensuojelu­laitos­sijoituksia tarkemmin. Huomioiden kuitenkin, että tilasto­tietoa alaikäisten vankien sijoituksista lastensuojelu­laitoksiin tai näiden sijoitusten onnistumisista ei ole, lapsiasia­valtuutettu pitää valitettavana, että hallituksen esityksessä ei ole mainintaa siitä, miten alaikäisen vangin sijoittamista avovankilaan on tarkoitus käsitellä jatko­hankkeessa.

Nyt käsillä olevassa hallituksen esityksessä on esimerkiksi tuotu esiin, kuinka avolaitoksessa jo olevien vankien kannalta on merkitystä sillä, keitä avolaitokseen sijoitetaan (s. 27). Sama pätee jo lastensuojelu­laitoksessa oleviin lapsiin, joiden hyvinvointi ja turvallisuus on huomioitava vankien sijoitus­päätöksiä harkitessa. Lastensuojelu­lain uudistuksen yhteydessä kuullut lapset ovat esimerkiksi todenneet, että ”rikoksia tekeviä lapsia ei tulisi sijoittaa samaan asuin­yksikköön”. [2] Lisäksi on oletettavaa, että lasten­suojelussa esiintyvät haasteet löytää lapsen tarpeita vastaava sijoitus­paikka [1] koskevat myös rikokseen syyllistyneen lapsen sijoittamista lastensuojelu­laitokseen.

Lapsiasia­valtuutettu huomauttaakin, että avolaitos­sijoituksen mahdollisuus olisi avolaitos­kelpoiselle lapselle, jonka sijoittaminen lastensuojelu­laitokseen ei ole mahdollista, merkittävää esimerkiksi koulun­käynnin turvaamisen kannalta. Lapsiasia­valtuutettu muistuttaa painokkaasti eduskunnan oikeus­asiamiehen katsoneen, että ”ongelmat ja puutteet vankiloissa olevien ala­ikäisten opetuksen ja koulutuksen järjestämisessä vaikuttivat huolestuttavan yleisiltä ja vakavilta.” [4]

Hallituksen esityksessä tuodaan esiin, että avolaitos­sijoitusta ei ole jatkossakaan perusteltua evätä kategorisesti yhdeltäkään vankiryhmältä (s. 9, 19, 20, 27, 46). Lapsiasia­valtuutettu pitää tätä perusteltuna ratkaisuna, mutta pitää samalla valitettavana, ettei esityksessä tuoda esiin esimerkiksi sitä, ettei ala­ikäisiä käytännössä sijoiteta avolaitoksiin.

Lapsiasia­valtuutettu pyytää laki­valiokuntaa edellyttämään, että alaikäisten sijoittamista avolaitoksiin tarkastellaan jatkossa, jotta avolaitos­sijoituksia ei tosi­asiallisesti poissuljeta yhdeltäkään vankiryhmältä.

Kiistämättä sitä, että joissain tapauksissa pakkokeino­lain mukaiset rajoitukset ovat välttämättömiä myös alaikäisten osalta, lapsiasia­valtuutettu toteaa lisäksi, että jatko­valmistelussa tulisi selvittää myös tutkinta­vankeudessa olevan lapsen sijoittamista ulkopuoliseen laitokseen. Esimerkiksi Tanskassa sekä valtaosa alaikäisistä tutkinta­vangeista [5] että myös vakaviin rikoksiin syyllistyneistä [6] sijoitetaan lastensuojelu­laitoksiin. Lapsiasia­valtuutettu ei kiistä sitä, että joissain tapauksissa pakkokeino­lain mukaiset rajoitukset ovat välttämättömiä myös alaikäisten osalta, mutta muistuttaa, että tutkinta­vankeus voi joissain tapauksissa kestää hyvin pitkään ja olla rajoituksiltaan jopa varsinaista vankeus­rangaistusta ankarampi: esimerkiksi koulunkäynti voi keskeytyä ja yhteydenpito läheisiin olla rajoitettua. YK:n lapsen oikeuksien komitea on alleviivannut, että ”tutkinta­vankeutta tulisi käyttää ainoastaan kaikkein vakavimmissa tapauksissa ja silloinkin vasta sen jälkeen, kun on huolellisesti harkittu valvottua vapautta.” [7]

Jyväskylässä 6.6.2025

Elina Pekkarinen, lapsiasiavaltuutettu

Sonja Vahtera, juristi