LAPS/5/2023, 1.2.2023

Lapsiasia­valtuutetun lausunto eduskunnan laki­valiokunnalle valtio­neuvoston kirjelmästä edus­kunnalle koskien komission ehdotusta neuvoston asetukseksi toimi­vallasta, sovellet­tavasta laista, päätösten tunnusta­misesta ja virallisten asia­kirjojen hyväksy­misestä vanhemmuus­asioissa sekä eurooppa­laisen vanhemmuus­todistuksen käyttöön­otosta

Viite: Laki­valiokunta 2.2.2023 klo 10.00 / U 105/2022 vp / Lausunto­pyyntö

Lapsiasia­valtuutetun tehtävänä on arvioida ja edistää lapsen oikeuksien toteutumista. Työn perustana on YK:n lapsen oikeuksien yleis­sopimus (SopS 59 ja 60/1991, LOS), joka on lailla voimaan saatettu ihmisoikeus­sopimus. Sopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita. Lapsiasia­valtuutettu arvioi valtio­neuvoston kirjelmää yleis­sopimuksen näkökulmasta.

Lapsiasia­valtuutetun lausunto pdf-muodossa (pdf)

Kirjelmän keskeinen sisältö

Ehdotuksen mukaan asetuksella (vanhemmuus­asetus) luodaan toimi­valtaa ja sovellettavaa lakia koskeva yhteinen sääntely vanhemmuutta koskevissa rajat­ylittävissä tilanteissa. Vanhemmuus­asetuksella annetaan myös tuomio­istuinten päätösten tunnustamista ja virallisten asia­kirjojen tunnustamista tai tapauksen mukaan hyväksymistä koskeva yhteinen sääntely sekä luodaan eurooppa­lainen vanhemmuus­todistus. Ehdotuksen pää­asiallisena tavoitteena on, että yhdessä EU-valtiossa vahvistettu vanhemmuus olisi tunnustettava muissa EU-valtioissa ilman erityistä menettelyä.

Yhteen­veto lapsiasia­valtuutetun kannan­otoista

• Lasten yhden­vertaisuuden varmistaminen myös rajat ylittävissä tilanteissa on tärkeää. Asetus­ehdotus sekä valtio­neuvoston kirjelmässä esitetyt näkemykset ovat kannatettavia.

• Asetuksen ulottuvuuksien ja vaikutusten tarkentaminen syntymättömien osalta on myös tärkeää.

Lapsiasia­valtuutetun kannan­otot

Lapsiasia­valtuutettu pitää myönteisenä, että yhdessä EU-valtiossa vahvistettu vanhemmuus olisi jatkossa tunnustettava muissa EU-valtioissa ilman erityistä menettelyä. Tällä on merkitystä muun muassa lasten yhden­vertaisuuteen, lapsen oikeuteen perhe-elämään sekä oikeuteen ylläpitää suhteita kumpaankin vanhempaansa. Oikeus perhe-elämään ja sen suojeluun vahvistetaan useissa YK:n lapsen oikeuksien yleis­sopimuksen artikloissa (esim. 9, 10, 16, 18).

YK:n lapsen oikeuksien yleis­sopimuksen 2 artikla takaa kaikki yleis­sopimuksessa tunnustetut oikeudet kaikille lapsille ilman minkään­laista syrjintää. Samainen artikla lisäksi edellyttää sopimus­valtioilta aktiivisia toimia sen varmistamiseksi, että lasta suojellaan hänen vanhempiensa tai laillisten huoltajiensa asemaan perustuvalta syrjinnältä. Syrjimättömyys­velvollisuus edellyttää valtioilta aktiivista pyrkimystä tunnistaa yksittäiset lapset ja lapsi­ryhmät, joiden oikeuksien tunnustaminen ja toteuttaminen saattavat vaatia erityisiä toimen­piteitä.[1]

Edellä esitetyn valossa lapsiasia­valtuutettu pitää erittäin terve­tulleena, että EU:ssa on ryhdytty toimiin vanhemmuuteen liittyvien kansain­välisen yksityis­oikeuden sääntöjen yhden­mukaistamiseksi tavalla, joka edistää lasten ja perheiden yhden­vertaisuuden toteutumista.

Mitä tulee syntymättömän lapsen asemaan, lapsiasia­valtuutettu pitää perusteltuna, että kysymystä pyritään jatko­neuvotteluissa selvittämään.

Asetus­ehdotuksessa todetaan sen kattavan myös tilanteet, joissa vanhemmuus vahvistetaan syntymättömään lapseen. YK:n lapsen oikeuksien yleis­sopimuksen 1 artiklan määritelmä lapsesta nojaa ylä­ikärajaan: ”lapsella tarkoitetaan jokaista alle 18-vuotiasta henkilöä”. Vaikka yleis­sopimuksen johdanto-osassa viitataan myös aikaan ennen syntymää, käy sopimuksen valmistelu­asiakirjoista selväksi, ettei johdantoon valitulla muotoilulla ole tarkoituksena ulottaa yleis­sopimusta koskemaan myös syntymättömiä.[2]

Kysymys syntymättömän lapsen asemasta on jätetty jäsen­valtioiden itsensä ratkaistavaksi. Kansain­välisessä oikeudessa syntymätöntä ei ole samastettu lapseen.

Jyväskylässä 1.2.2023

Elina Pekkarinen, lapsiasia­valtuutettu

Sonja Vahtera, lakimies