Hyppää sisältöön

Lapsiasiavaltuutetun lausunto eduskunnan liikenne- ja viestintävaliokunnalle hallituksen esityksestä eduskunnalle laiksi ajokorttilain muuttamisesta

Viite: Liikenne- ja viestintävaliokunta tiistai 31.05.2022 klo 12.00 / HE 70/2022 vp / Asiantuntijapyyntö

 

Lapsiasiavaltuutetun tehtävänä on arvioida ja edistää lapsen oikeuksien toteutumista.  Työn perustana on YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus (SopS 59 ja 60/1991, LOS), joka on lailla voimaan saatettu ihmisoikeussopimus.  Sopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita. Lapsiasia­valtuutettu arvioi hallituksen esitystä yleissopimuksen näkökulmasta.

Lausunto: Lapsiasiavaltuutetun lausunto eduskunnan liikenne- ja viestintävaliokunnalle hallituksen esityksestä eduskunnalle laiksi ajokorttilain muuttamisesta (pdf)

 

Hallituksen esityksen keskeiset ehdotukset

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi ajokorttilakia, ja sen tarkoituksena on edistää nuor­ten kuljettajien liikenneturvallisuutta. Esityksessä luovuttaisiin liikenne- ja viestintäviraston poikkeuslupamenettelystä, jossa 17-vuotiaalle voidaan koko­naisharkinnan perusteella myöntää poikkeuslupa henkilöauton kuljettamiseen oikeuttavan ajokortin suorittamista varten. Lisäksi luovuttaisiin ammatillisessa kuljettaja­koulutuksessa opiskelevien poikkeuksesta henkilöauton ja henkilöauton vetämän ajoneu­voyhdistelmän kuljettamiseen oikeuttavan ajokortin saamiseksi 17-vuotiaana.

Jatkossa 17-vuotias voisi huoltajan suostumuksella saada B-luokan rajoitetun ajo-oikeuden, joka ei olisi voimassa kello 00-05. B-luokan rajoitettu ajo-oikeus oikeuttaisi kuljettamaan vain yhtä matkustajaa. Rajoitukset olisivat voimassa siihen asti, kun kuljettaja täyttää 18 vuotta. Seuraamuksena rajoituksen vastaisesti ajamisesta kuljettaja voitaisiin tuomita sak­koon ja määrätä ajokieltoon. Kuljettajan tulisi käyttää autoon kiinnitettävää alaikäisen kul­jettajan tunnusta ja seuraamukseksi velvoitteen rikkomisesta tulisi liikennevirhemaksu. 

 

Yhteenveto lapsiasiavaltuutetun kannanotoista

  • Lapsiasiavaltuutettu ei kannata poikkeuslupamenettelystä luopumista. Menettelyn kehittäminen voi olla kuitenkin tarpeen.
  • B-luokan rajoitetun ajo-oikeuden käyttöönotto ehdotetulla tavalla voi tosiasiallisesti heikentää nuorten liikenneturvallisuutta, kun nuorten kokemattomien kuljettajien määrä kasvaa. 
  • Jos ehdotetut muutokset tehdään, on niiden toimeenpanon seuranta käynnistettävä välittömästi. Myös lasten ja nuorten mielipiteiden selvittäminen ja huomioonottami­nen on välttämätöntä.

 

Lapsiasiavaltuutetun kannanotot

Hallituksen esityksen tarkoituksena ja tavoitteena on edistää nuorten kuljettajien liikenne­turvallisuutta. Pääosin ehdotukset koskevat 17-vuotiaita, jotka ovat määritelmällisesti lap­sia. Heitä siis suojaavat YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksessa vahvistetut oikeudet.

LOS 6 artiklan mukaan lapsella on oikeus elämään ja henkiinjäämisen sekä kehittymisen edellytyk­siin mahdollisimman täysimääräisesti. Lapsella on myös oikeus parhaaseen mah­dolliseen terveydentilaan (24 artikla), jonka takaaminen edellyttää muun muassa sitä, että lapset ja heidän vanhempansa saavat tietoa onnettomuuksien ehkäisystä ja tukea siihen, että he osaa­vat tiedon perusteella myös toimia oikein (24 artikla 2. e -kohta). LOS 5 artiklan ja kansallisen lainsäädännön mukaan (erit. laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta 361/1983) vastuu lapsen kasvusta, kehityksestä ja hyvinvoinnista on ensisijaisesti vanhem­milla (tai muilla huoltajilla). Valtion tehtävänä on huolehtia siitä, että vanhemmilla on edel­lytykset huolehtia tästä tehtävästään ja tukea erilaisin, myös lainsäädännöllisin keinoin las­ten turvallisuutta ja hyvinvointia.

Kaikessa lasta koskevassa päätöksenteossa ja muissa toimissa on ensisijaisena harkintape­rusteena oltava lapsen etu (LOS 3.1). Lapsilla on myös oikeus kertoa mielipiteensä itseään koskevissa asioissa ja saada ne huomioonotetuiksi ikänsä ja kehitystasonsa edellyttämällä ta­valla (LOS 12).  Lapsen kuuleminen on oleellinen osa lapsen edun määrittelyä.[1]

Sujuvalla liikkumisella tuetaan lasten ja nuorten aktiivista osallistumista. Se osaltaan lisää muun muassa mahdollisuuksia koulunkäyntiin nuorelle mieluisassa paikassa (LOS 28 ja 29) sekä osallistu­misen itseään kiinnostaviin harrastuksiin ja muuhun vapaa-ajan toimintaan (LOS 31). Erityisesti tämä korostuu kaupunkien ulkopuolella asuvien lasten kohdalla, joissa välimatkat voivat olla pit­kiä. Ensisijaisesti lasten omaehtoista liikkumista tulisi tukea lisäämällä julkista lii­kennettä ja huolehtimalla siitä, että lasten koulut ja harrastukset ovat heidän lähiympäris­tössään. Omalla autolla kulkeminen voi jossain tilanteissa kuitenkin olla ainoa keino päästä paikasta toiseen. Tässä on kyse myös lasten yhdenvertaisuuden varmistamisesta (LOS 2).

Lapsen edun määrittely ja toteutuminen edellyttää, että päätöksien ja muiden toimien yh­tey­dessä tehdään lapsiin kohdistuvien vaikutusten arviointi eli arvioidaan, miten ne vaikut­tavat lapsen oikeuksien toteutumiseen ja miten parhaiten voitaisiin varmistaa lapsen oi­keuksien mahdollisimman täysimääräinen toteutuminen.[2]

Ajokorttilain muutosehdotuksia arvioita­essa on tehtävä punnintaa erityisesti nuorten turvallisuuden ja terveyden varmista­misen ja nuorten omaehtoisen ja itsenäisen liikkumisen mahdollistamisen välillä. Vaikutus­arvioinnin ja valittavien sääntelyvaihtoehtojen tulee perustua tutkittuun tietoon. Näin ei vali­tettavasti ole tässä yhteydessä ainakaan täysin tapahtunut. Hallituksen esityksessä tode­taan muun muassa, että tut­kimustietoa on ollut vain rajallisesti käytettävissä ja ajokorttilain seurantatut­kimus liikenne­turvallisuudesta ei myöskään ole ollut käytettävissä (s. 10). 

Liikenneturvan toimitusjohtaja Pasi Anteroinen on todennut, että alaikäisten päästäminen auton rattiin on karhunpalvelus nuorille: poikkeusluvalla 17-vuotiaana ajokortin saaneiden kuljettajien aiheuttamissa kuolonkolareissa kuoli viime vuonna kymmenen ihmistä. Kun nuoria kuljettajia verrataan koko väestöön, riski kuolla liikenneonnettomuudessa on kaksinkertainen. Kaikista henkilöautossa kuolleista viidennes ja loukkaantuneista yli neljäsosa oli 15–24-vuotiaita. Traficomin selvityksen mukaan 17-vuotiaat syyllistyivät lähes kaksi kertaa useammin ajokieltoon johtaviin liikennerikkomuksiin kuin 18-vuotiaat[3].

Suomi on nuorten liikenneturvallisuuskehityksessä kymmenen huonoimman Euroopan maan joukossa. Liikenneturvallisuuden eurooppalainen asiantuntijaorganisaatio European Transport Safety Council (ETSC)[4] suositteleekin, ettei ajokortti-ikää lasketa. Anteroinen toteaa viisaasti, ettei lasten aivojen kehitystä voi nopeuttaa.[5]

Lapsiasiavaltuutettu arvioi seuraavassa hallituksen esitystä näistä lähtökohdista ja keskit­tyen rajoitetun ajo-oikeuden myöntämiseen 17-vuotiaille. Muihin hallituksen esityksen eh­dotuksiin, joilla pyritään liikenneturvallisuuden parantamiseen, ei lapsiasiavaltuutetulla ole huomauttamista.

 

Poikkeuslupamenettelystä luopuminen

Lapsiasiavaltuutettu ei kannata 17-vuotiaiden B-luokan ajokortin poikkeuslupamenette­lystä luopumista. Lapsiasiavaltuutetun näkemyksen mukaan on epäselvää, parantaisiko poikkeus­menettelyn tilalle tuleva esityksen mukainen ehdotus nuorten liikenneturvalli­suutta. Tähän vaikuttaa se, että B-luokan rajoitetun ajo-oikeuden myöntäminen ilman tar­veharkintaa lisäisi todennäköisesti nuorten kuljettajien määrää liikenteessä. Vaikka muutos siirtäisi osan nuo­rista käyttämään henkilöautoa turvattomampien mopojen, mopoautojen ja kevytmoottori­pyörien sijaan, kuljettajien määrän kasvu yksistään voi lisätä liikennekuole­mia ja -vammau­tumisia.

Vuonna 2018 tehdyt muutokset, joilla poikkeuslupakriteereitä kevennettiin, ovat lisänneet poikkeuslupahakemusten määrää. Se on johtanut lupakäsittelyn ruuhkautumiseen. Hallituk­sen esityksessä todetaan, että hakemusten määrä on kolmikertainen verrattuna siihen, mitä arvioitiin, kun muutosta valmisteltiin (s. 74). On selvää, että luvan saamisen viivästyminen, kun ylipäätään lupaa haetaan käytännössä vain vuodeksi, on kohtuutonta nuoren näkökul­masta. Lapsiasiavaltuutettu kuitenkin katsoo, että on kyseenalaista pelkästään lupakäsitte­lyn resursointiongelmien vuoksi tehdä lainsäädäntöön muutoksia, jotka voivat lisätä enti­sestään lasten ja nuorten loukkaantumisia ja kuolemia liikenteessä. Ennemminkin olisi har­kittava toi­menpiteitä, joilla lupakäsittelyä voitaisiin sujuvoittaa ja nopeuttaa.

Nuorten liikenneturvallisuutta voitaisiin myös parantaa tiukentamalla poikkeusluvan myön­tämisen edellytyksiä. Ne voitaisiin rajoittaa esimerkiksi vain opiskeluun, työntekoon ja sään­nölliseen harrastamiseen liittyviin syihin, jotka nykyiselläänkin mainitaan mahdollisina syitä ajokorttilain 97 §:n mukaan. Myös erityisen painavat perheeseen liittyvät syyt olisi mahdollisesti tarve säilyttää. On selvää, että tällaiset erityiset edellytykset kuormittavat sekä ajoluvan hakijaa että lupahake­musten käsittelyä, mutta toisaalta ne ovat myös juuri niitä perusteltuja syitä, miksi täysi-ikäisen ajo-oikeudesta tulisi ylipäätään poiketa. 

Jos vaikutusten arvioinnissa todetaan, että näillä keinoin ei saavuteta tavoitetta nuorten liikenneturvallisuuden parantamiseksi (huomioiden myös mm. lupakäsittelyyn tarvittavat kohtuulliset resurssit), on mahdollista lisäksi säätää esimer­kiksi hallituksen esityksessäkin ehdotetuista ajo-oikeuden rajoituksista yöaikaan ja matkus­tajien määrän rajoittamisesta. Tosin näiden valvontaan liittyy myös haasteita, kuten jäljem­pänä seuraavassa kohdassa toteamme.

 

B-luokan rajoitetun ajo-oikeuden myöntäminen

Esityksessä ehdotetaan, että 17-vuotiaille myönnettävää ajo-oikeutta rajoitettaisiin siten, että ajo-oikeus ei olisi voimassa öisin klo 00-05 ja kyydissä voisi olla vain yksi henkilö kuljetta­jan lisäksi.  Hallituksen esityksen mukaan rajoitukset vähentäisivät sekä 17-vuotiaiden on­nettomuusriskiä että samassa onnettomuudessa loukkaantuneiden määrää, vaikka rajoituk­sia ei noudatettaisikaan täydellisesti (s. 31).

Lapsiasiavaltuutettu katsoo, että ajo-oikeuden rajoittaminen yöaikaan on perusteltu ehdotus. Myös matkustajamäärän rajoittaminen on lähtökohtaisesti perusteltua. Hallituksen esityk­sessä on katsottu, että tarkoituksena ei ole mahdollistaa 17-vuotiaan toimimista toisen kul­jettajana (s. 22). Siinä todetaan myös, että kielteisenä vaikutuksena olisi, että useampi nuori ei voisi kulkea 17-vuotiaan kyydissä kouluun (s. 33). Ehdotus koskisi myös saman perheen lapsia. On ymmärrettävää, että sen valvominen, ovatko lapset saman perheen jäseniä, voi olla ongelmallista, mutta rajoitus voi vaikeuttaa paljonkin syrjäseudulla asuvien perheiden arkea. Yksi kerrallaan sisarusten kyyditseminen kouluun ei todennäköisesti myöskään ole tosiasi­allisesti mahdollista ajallisesti eikä myöskään järkevää esimerkiksi ilmastosyistä.

Jos poikkeuslupamenettelystä luovutaan, on nuorten liikenneturvallisuutta parannettava muilla keinoin. Esityksen ehdotus rajoituksista voi olla yksi keino, mutta siihen liittyy myös ongelmia. Jo esille nostettu nuorten, kokemattomien kuljettajien määrän kasvu poikkeuslupamenettelystä luopumisen seurauksena on yksi mahdollinen lii­kenneonnettomuuksia lisäävä tekijä.

Toinen selkeä ongelma on ehdotettujen rajoitusten noudattamisen valvonta. Poliisin resurs­sit liikenteen valvonnassa ovat vähentyneet viime vuosina.[6] Painopistealueet poliisin liikenne­valvonnassa ovat nopeusvalvonta, törkeät liikenneturvallisuuden vaarantamiset, rattijuopu­mukset, turvalaitevalvonta ja raskaan liikenteen valvonta.[7] Painopisteiden mukainen val­vonta kohdistuu luonnollisesti myös nuoriin kuljettajiin, mutta jos nuorten kuljettajien määrä esityksen mukaisen ehdotuksen myötä kasvaa, nuorten kuljettajien rajoitetun ajo-oikeu­den noudattamisen valvontaan on myös kohdistettava riittävät resurssit. Jos kiinnijäämisen riski on hyvin pieni, motivaatio rajoituksen noudattamiselle voi olla varsin heikko, eikä muutoksella tulla saavuttamaan sille asetettuja tavoitteita.

 

Rajoitetun ajo-oikeuden myöntäminen huoltajan suostumuksella

Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että rajoitettua ajo-oikeutta haettaisiin yhden huoltajan suostumuksella. Tätä perusteellaan sillä, että kyse ei ole sellaisesta lapsen huollosta ja ta­paamis­oikeudesta annetussa laissa (361/1983, 5 §) tarkoitetusta asiasta, johon tarvittaisiin mo­lempien huoltajien suostumus. 

Lapsiasiavaltuutettu katsoo, että kyse on asiasta, jolla voi olla merkittävä vaikutus lapsen tulevaisuuden kannalta, joten molempien huoltajien suostu­mus olisi tarpeen. 

Kuten hallituksen esityksestä käy ilmi, kyseessä olevan sääntelyn tarkoi­tuksena on parantaa nuorten liikenneturvallisuutta ja ehkäistä nuorten liikenneonnetto­muuksia. Lap­sen oikeus elämään ja mahdollisimman hyvään terveydentilaan ovat keskeisiä lap­sen ihmisoi­keuksia. Siten niihin liittyvät päätökset ovat myös merkittäviä lapsen tulevaisuu­teen vaikut­tavia kysymyksiä. 

Vähintäänkin ajokorttilaissa tulisi ottaa kantaa siihen, miten toimitaan, jos toinen huoltaja vastustaa ajo-oikeuden myöntämistä. Nyt esityksen mukaan oletetaan, että suostumuksen antava huoltaja on keskustellut asiasta toisen huoltajan ja lap­sen kanssa. Tätä ei erikseen ilmeisesti ole tarkoitus varmistaa. Luvan myöntämistä vastus­tava huoltaja voi joka tapauksessa itse ilmoittaa lupaviranomaiselle vastustuksensa, ja tä­män huomioonotta­miseen tulee myös varautua.

 

 Nuorten kuuleminen

Hallituksen esityksen mukaan nuoria on pyritty tiedottamaan eri tavoin sosiaalisessa medi­assa ja lainsäädäntöhanketta on esitelty myös Nuorten parlamentille. Toisaalta esityksessä todetaan, että valmistelun tukena on ollut rajallisesti tutkimustietoa ja ehdotukset perustu­vat pitkälti virkamiesarvioihin (s. 10). Esityksestä ei käy ilmi, että valmistelussa olisi miten­kään hyödynnetty nuorten mielipiteitä.

Lapsiasiavaltuutettu pitää tärkeänä, että asiassa kuultaisiin nuoria, erityisesti n. 15-17-vuo­ti­aita, joita muutos koskee lähitulevaisuudessa tai nyt. Nuorten liikkumistarpeet ovat luon­nol­lisesti hyvin erilaisia ja moninaisia, kuten hallituksen esityksessäkin todetaan (s. 74), mutta toisaalta on kyse yhden vuoden voimassa olevasta luvasta.

Nuorten mielipiteet kei­noista, joilla liikenneturvallisuutta parannetaan, mutta myös mielipiteet henkilöautoliiken­teen vai­kutuksista ilmastomuutokseen, julkisen liikenteen lisäämisestä tai vaikkapa siitä, tulisiko kouluverkko säilyttää sen laajuisena, että nuorilla olisi mahdollisuus liikkua kodin ja koulun väliä muilla keinoin, ovat tärkeä osa vaikutusten arviointia, jonka pohjalta esityk­sessä ehdo­tettuja muutoksia tulisi harkita.

 

Jyväskylässä 30.5.2022

Elina Pekkarinen, lapsiasiavaltuutettu

Merike Helander, lakimies

 

[1] YK:n lapsen oikeuksien komitean yleiskommentti nro 14 lapsen edun ensisijaisuudesta, kohdat 43-45, verkossa https://lapsiasia.fi/yleiskommentit.

[2] Yleiskommentti nro 14, kohta 99.

[3] Tämä todetaan myös hallituksen esityksessä, s. 5.

[4]  European Transport Safety Council. Reducing road deaths among young people (PIN Flash 41). https://etsc.eu/reducing-road-deaths-among-young-people-pin-flash-41/

[5] Anteroinen, Pasi (2020). Alaikäisten päästäminen auton rattiin on karhunpalvelus nuorille. Vieraskynä 10.12.2021. Helsingin Sanomat. https://www.hs.fi/mielipide/art-2000008452237.html

[6] Tuloksellisuustarkastuskertomus. Poliisin liikennevalvonta. Valtiontalouden tarkastusviraston tarkastuskertomukset 5/2019, s. 4 (Tarkastusviraston kannanotot); Timo Kietäväinen, Lasse Oulasvirta ja Roope Uusitalo. Selvitys poliisin määrärahojen käytöstä ja määrärahojen riittävyyteen liittyvistä tekijöistä. Sisäministeriön julkaisuja 2022:24 (http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-324-593-8), s. 97.