Lapsiasiavaltuutetun lausunto liikenne- ja viestintäministeriölle luonnoksesta liikenneturvallisuusstrategiaksi

 

Viite: VN/13615/2019

 

Lapsiasiavaltuutetun tehtävänä on arvioida ja edistää lapsen oikeuksien toteutumista. Työn perustana on YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus (SopS 59 ja 60/1991), joka on lailla voimaan saatettu ihmisoikeussopimus. Sopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita. Lapsiasiavaltuutettu arvioi luonnosta yleissopimuksen näkökulmasta.

Lausunto on jätetty lausuntopalvelu.fi:ssä 4.8.2021

Lausunto: Lapsiasiavaltuutetun lausunto liikenne- ja viestintäministeriölle luonnoksesta liikenneturvallisuusstrategiaksi (pdf)

 

Liikenneturvallisuusstrategialuonnoksen keskeinen sisältö

Liikenneturvallisuusstrategian visiona on, että kenenkään ei tarvitse liikennemuodosta riippumatta kuolla tai loukkaantua vakavasti liikenteessä vuoteen 2050 mennessä. Strategiset linjaukset ohjaavat vision saavuttamista.

Strategiset linjaukset ovat:

1. Liikenneturvallisuus on koko yhteiskunnan yhteinen asia.
2. Päätöksenteon on perustuttava tietoon.
3. Eri toimijoiden liikenneosaamista on lisättävä.
4. Asenteiden on muututtava liikenteessä.
5. Liikennejärjestelmän ja sen kaikkien osien on oltava turvallisia.
6. Teknologinen kehitys tuo turvallisuutta.
7. Lainsäädännön on edistettävä turvallista liikkumista.

 

Yhteenveto lapsiasiavaltuutetun kannanotoista

• Liikenneturvallisuusstrategian luonnoksessa on paljon tervetulleita toimenpide-ehdotuksia. Seuranta- ja päivityssuunnitelma luo edellytykset toimenpiteiden tehokkaaseen toteuttamiseen ja siten nollavision saavuttamiseen.
• Liikenneturvallisuusstrategiaan olisi tarpeen lisätä konkreettisia toimenpide-ehdotuksia, jotka liittyvät suoraan esimerkiksi nuorten kuljettajien onnettomuuksien ehkäisyyn ja lasten hukkumisen ehkäisyyn. 
• Liikennestrategian valmistelussa sekä muussa liikennettä koskevassa suunnittelussa ja päätöksenteossa on kuultava lasten ja nuorten mielipiteitä ja otettava huomioon lapsen edun ensisijaisuuden periaate. Liikennestrategian valmisteluun tulisi sisällyttää kattava lapsivaikutusten arviointi. 
• Lapsen oikeus leikkiin vaarantuu erityisesti monissa kaupunkiympäristöissä.  Asuntojen, kaupallisten keskusten ja liikennejärjestelyjen suunnittelu ja tiheys yhdistettynä meluun, saasteeseen ja muihin vaaroihin voivat luoda pikkulapsille vaarallisen ympäristön. 
• Lapsiystävällisten kaupunki- ja maaseutuympäristöjen aikaansaamisessa ovat tärkeässä osassa sellaiset tieliikennetoimenpiteet, joilla varmistetaan lasten oikeus leikkiä ja liikkua turvallisesti paikallisyhteisöissään. Näitä ovat muun muassa nopeusrajoitukset, suojatiet koulujen lähellä, liikennevalot ja muut nopeuksia hillitsevät toimenpiteet. Toimenpiteet tulisi kirjata myös liikenneturvallisuusstrategiaan. 

 

Lapsiasiavaltuutetun kannanotot

 

Yleisesti luonnoksesta liikenneturvallisuusstrategiaksi

Liikenneturvallisuusstrategian ”nollavisio” eli se, ettei kenenkään tarvitse liikennemuodosta riippu­matta kuolla tai loukkaantua vakavasti liikenteessä vuoteen 2050 mennessä, on kannattava tavoite. Lasten ja nuorten turvallisuuden näkökulmasta tavoite on erittäin tärkeä: strategialuonnoksesta käy ilmi, että tieliikennekuolemat ovat lasten ja nuorten yleisin kuolinsyy ja lisäksi alle 15-vuotiailla hukkumiset ovat toiseksi yleisin tapaturmainen kuolinsyy (s. 47).

Strategialuonnoksen toimenpiteissä (nro:t 24-30, s. 53 sekä nro:t 36-37, s. 54-55) on kiitettä­västi huomioitu liikennekasvatuksen merkitys lasten ja nuorten turvallisuudelle liikenteessä. Liikennekasvatuksen merkitys korostuu erityisesti nykytilanteessa, kun covid-19-pandemia on asettanut haasteita myös sen toteuttamiselle ja toisaalta lisän­nyt painetta kulkea koulumatkat kävellen tai pyöräillen.[1]

Nollavision saavuttamisen kannalta on myös tärkeää, että strategian seuranta- ja päivityssuunnitelma on selkeä (s. 68-69). On myön­teistä, että strategiassa pyritään kattavasti huomioimaan erilaiset ja muuttuvat haasteet lii­kenteessä sekä erilaiset liikkumismuodot, muun muassa pyöräilyn ohelle tullut muu mikroliikkuminen (s. 56 ja 75). Lisäksi, koska pyöräilijöiden kuolemat ovat strategialuonnoksessa todetusti (s. 9) kasvaneet edellisvuosiin verrattuna, on tervetullutta, että strategisin toimenpitein pyritään puuttumaan las­ten turvalliseen kuljettamiseen ja turvavarusteiden käyttöön pyöräillessä (nro 46, s. 57).

On valitettavaa, että nuoret kuljettajat ovat ikääntyneiden tavoin yliedustettuina tieliiken­teen onnettomuustilastoissa (s. 11). Strategialuonnoksessa tuodaan myös esiin WHO:n vuonna 2018 julkaisema tieliikenneturvallisuutta koskeva maailmanlaajuinen tilan­neraportti, jossa korostetaan, että ”liikenneonnettomuudet ovat 5–29-vuotiaiden yleisin kuo­linsyy ja tarvitaan radikaaleja toimenpiteitä, jotta toimiviksi todistetut toimenpiteet otetaan käyttöön tavoitteiden saavuttamiseksi” (s. 39).

Strategialuonnoksesta ei löydy viit­tausta parhaillaan valmisteilla olevaan ajokorttilain muutoshankkeeseen, jonka tavoitteena on erityisesti nuorten liikenne­turvallisuuden edistäminen.[2] Muutoshankkeen arviomuistiossa strategia sen sijaan on mainittu. Arviomuistiossa on useita ehdotuksia nuorten liikenneturvallisuutta parantaviksi lakimuutoksiksi, joten strategiassakin olisi hyvä mainita jo selkeästi nämä valmistelutoimenpiteet.

Ylipäätään erilaisten, strategiassa lueteltujen toimenpideohjelmien, päätösten ja suunnitelmien (4. kohta) ja niissä lueteltujen toimenpiteiden pirstaloituneisuus tekee kokonaisuudesta ja vastuutahoista hieman vaikeasti hahmotettavan. Jo voimassa olevien ja päätettyjen suunnitelmien (tms.) mukaisten toimenpiteiden toteaminen niiden strategian toimenpiteiden yhteydessä, joihin ne liittyvät tai joilla osittain jo toteutetaan strategiaa, voisi selkeyttää kokonaiskuvaa.

Lapsiasiavaltuutettu kiinnittää huomiota lasten uimataidon merkitykseen lasten hukkumisonnettomuuksien ehkäisyssä. Lapsiasiavaltuutettu on seurannut huolestuneena covid-19-pandemian vaikutuksia lasten uima­opetuksen saatavuuteen ja siinä esiintyvien puutteiden myötä oletettavasti uimataitoihin.[3] Lasten puutteellinen uimataito on yksi keskeinen syy lasten hukkumiskuolemiin. Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliiton mukaan joka neljäs 12-vuotias suomalaislapsi on uimataidoton.[4]

On hyvä, että strategiassa viitataan selkeästi Koti- ja vapaa-ajan tapaturmien ehkäisyn tavoiteohjelmaan vuosille 2021–2030 (s. 34-35), jolla py­ritään eri toimenpitein vaikuttamaan muun muassa lasten ja nuorten hukkumiskuolemiin. Tavoiteohjelman (s. 138) mukaan ”[u]imataito on tärkeä turvallisuutta läpi elämän edistävä keino, joka antaa paremmat edellytykset selvitä hengissä veden varaan jouduttaessa”.

Olisi perusteltua, että myös liikenneturvallisuusstrategian vesiliikenteen parantamiseen tähtäävissä toimenpiteissä huomioitaisiin nimenomaisesti lasten ja nuorten hukkumisonnettomuuksien ehkäiseminen. Hukkumiset ovat alle 15-vuotiailla toiseksi yleisin tapaturmainen kuolinsyy (s. 47), ja heikko uimataito, kelluntapukineiden käyttämättä jättäminen ja lasten valvomatta jättäminen, jotka strategialuonnoksessakin todetaan (s. 17), kasvattavat hukkumisriskiä vesiliiken­teessä.

 

YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus: lapsen edun ensisijaisuus, oikeus tulla kuul­luksi, oikeus parhaaseen mahdolliseen terveyteen sekä oikeus vapaa-aikaan

YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen (jäljempänä LOS) 3.1 artikla edellyttää lapsen edun huomioimista ensisijaisena kaikissa lapsia koskevissa toimissa, ja 3.2 artikla sitouttaa sopimusvaltiot takaamaan lapselle hänen hyvinvoinnilleen välttämättömän suojelun ja huolenpidon. Lapsen edun ensisijaisuuden periaate edellyttää kaikissa lasta koskevissa toimissa aktiivisia toimenpiteitä lasten oikeuksien suojelemiseksi ja heidän henkiinjäämisensä, kas­vunsa ja hyvinvointinsa edistämiseksi. YK:n lapsen oikeuksien komitea (jäljempänä komi­tea) on erikseen korostanut liikenteeseen liittyvien toimien olevan sellaisia, jotka vaikutta­vat lapsiin epäsuorasti ja joita koskevassa suunnittelussa ja päätöksenteossa on huomioitava lapsen edun periaate. [5]

Lapsen edun ensisijaisuuden varmistaminen edellyttää kattavaa lapsivaikutusten arviointia, joka olisi tärkeää sisällyttää myös liikennestrategian valmisteluun.[6]

Lapsen oikeus terveyteen turvataan LOS 24 artiklassa. Artiklan mukaan sopimusvaltiot tunnus­tavat, että lapsella on oikeus nauttia parhaasta mahdollisesta terveydentilasta sekä sairauk­sien hoitamiseen ja kuntoutukseen tarkoitetuista palveluista. Oikeus parhaaseen mahdolli­seen terveyteen edellyttää sopimusvaltioilta muun ohella asianmukaisia toimia sen varmis­tamiseksi, että vanhemmat ja lapset saavat tietoa ja opetusta ja että heitä tuetaan käyttämään saamiaan perustietoja muun muassa onnettomuuksien ehkäisystä (LOS 24.2, kohta e).

Lisäksi sopimusvaltioiden tulee kehittää ehkäisevää terveydenhuoltoa, vanhempainohjausta sekä perhekasvatusta ja -palveluja (LOS 24.2, kohta f). Komitean mukaan ehkäisevässä ja terveyttä edistävässä terveydenhuollossa tulisi puuttua tärkeimpiin terveyshaasteisiin, jotka kosketta­vat yhteisön lapsia ja koko maan väestöä. Näihin haasteisiin kuuluvat muun muassa onnetto­muudet, väkivalta, päihteiden väärinkäyttö sekä psykososiaaliset ja mielenterveydelliset on­gelmat.[7]

Komitea on todennut seuraavasti: ”Lasten loukkaantumisista aiheutuvan rasitteen vähentäminen edellyttää strategioita ja toi­menpiteitä hukkumisten, palovammojen ja muiden onnettomuuksien vähentämiseksi. Tällais­ten strategioiden ja toimenpiteiden tulisi sisältää seuraavia keinoja: lainsäädäntö ja sen täy­täntöönpano, tuotteiden ja ympäristön muuttaminen, tukea tarjoavat kotikäynnit ja turvaomi­naisuuksien edistäminen, koulutus, taitojen kehittäminen ja käyttäytymisen muuttaminen, yh­teisöperustaiset hankkeet sekä ensihoito, akuutti hoito ja kuntoutus. Tieliikenneonnettomuuk­sien vähentämispyrkimyksiin tulisi kuulua lakien säätäminen turvavöiden ja muiden turvalait­teiden käytöstä, sen varmistaminen, että lapsilla on pääsy turvalliseen kuljetukseen, ja lasten ottaminen asianmukaisesti huomioon teiden ja liikenteenvalvonnan suunnittelussa. Tässä asi­assa asianmukaisen teollisuudenalan ja tiedotusvälineiden tuki on välttämätöntä.”[8]

LOS 12 artikla takaa lapsille oikeuden ilmaista mielipiteensä itseään koskevissa asioissa ja oikeuden saada mielipiteensä huomioonotetuksi ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti. Lapsiasiavaltuutettu huomauttaa, että lapsille ja nuorille tulisi taata oikeus tulla kuulluiksi ja ilmaista näkemyksensä myös liikennestrategian valmistelussa sekä konkreettisemmin liikennesuunnittelun ja sen turvallisuuden parantamisen yhteydessä.

Liikennestrategian hankeasiakirjoista käy ilmi, että nuorten edustajia on kuultu edellä mainitun ajokorttilain muutosehdotuksista, mutta laajemmin ei lapsia ja nuoria ilmeisesti ole otettu mukaan valmisteluun, vaikka liikennestrategian mukaiset toimenpiteet tulevat monin tavoin vaikuttamaan lasten ja nuorten arkeen sekä suoraan että välillisesti. Lapset ja nuoret ovat aktiivisia toimijoita liikenteessä jo hyvin pienestä alkaen, alkuun aikuisten seurassa ja myöhemmin itsenäisesti.

Turvallinen liikkuminen liikenteessä eri tavoin on tärkeä edellytys muun muassa lapsen koulunkäynnille ja vapaa-ajan toiminnalle. Lapsella on LOS 31 artiklan 1 kohdan mukaan oikeus lepoon ja vapaa-aikaan, hänen ikänsä mukaiseen leikkimiseen ja virkistystoimintaan sekä vapaaseen osallistumiseen kulttuurielä­mään ja taiteisiin. Saman artiklan 2 kohta edellyttää, että sopimusvaltiot kunnioittavat ja edistävät lapsen oikeutta osallistua kaikkeen kulttuuri- ja taide-elämään ja kannustavat sopi­vien ja yhtäläisten mahdollisuuksien tarjoamista kulttuuri-, taide-, virkistys- ja vapaa-ajan­toimintoihin.

Komitea on huomauttanut, etteivät sopimusvaltiot ole suuremmin kiinnittäneet huomiota LOS 31 artiklan määräyksiin ja pitänyt valitettavana, että lapsen oikeus leikkiin vaa­rantuu erityisesti monissa kaupunkiympäristöissä, joissa asuntojen, kaupallisten keskusten ja liikennejärjestelyjen suunnittelu ja tiheys yhdistettynä meluun, saasteeseen ja muihin vaaroihin luovat pikkulapsille vaarallisen ympäristön. Kaupunkien, vapaa-ajan ja leikkimahdollisuuksien suunnittelussa tulisi ottaa huomioon lasten oikeus ilmaista näkemyksensä hyödyntäen asian­mukaisia kuulemisia.[9]

Komitea on lisäksi ottanut kantaa siihen, minkälaisilla puitteilla varmistetaan lapsen LOS 31 artiklan mukaisten oikeuksien toteutuminen. Valtioiden tulisi turvata lapsen vapaa-aikaan liittyvien oikeuksien toteuttamista esimerkiksi huolehtimalla lasten pääsystä ympäristöön, jossa on vain siinä määrin liikennettä ja muita fyysisiä vaaroja, jotta lapset voivat liikkua vapaasti ja turvallisesti lähinaapurustossaan.[10]  

Lapsen oikeus leikkiin ja vapaa-aikaan tulee ymmärtää turvallisena liikkumisena kodin ja leikki- ja harrastuspaikkojen välillä sekä vapaana ja turvallisena oleskeluna ja liikkumisena omassa elinpiirissään. Myös itsenäinen liikkuminen, ilman aikuisten valvontaa, tulee mahdollistaa lapsen kehitystaso huomioon ottaen.[11]

Jotta lapset voivat nauttia heille 31 ar­tiklassa turvatuista oikeuksista, tulisi kuntasuunnittelussa laajemminkin punnita lapsiin koh­distuvia vaikutuksia, ja etusija tulisi antaa lapsen hyvinvointia edistävien ympäristöjen luo­miselle.[12] Lapsiystävällisten kaupunki- ja maaseutuympäristöjen aikaansaamisessa ovat tär­keässä osassa sellaiset tieliikennetoimenpiteet, joilla varmistetaan lasten oikeus leikkiä tur­vallisesti paikallisyhteisöissään: nopeusrajoitukset, suojatiet koulujen lähellä, liikennevalot ja muut nopeuksia hillitsevät toimenpiteet.[13] Tällaisia nimenomaisia toimenpiteitä lii­kennestrategialuonnoksesta ei tällä hetkellä löydy.

 

Jyväskylässä 4.8.2021

 

Elina Pekkarinen, lapsiasiavaltuutettu

Annaleena Aira, viestintäasiantuntija

Sonja Vahtera, lakimies

Merike Helander, lakimies