Hyppää sisältöön

Lapsiasiavaltuutetun lausunto liikenne- ja viestintäministeriölle liikenneturvallisuusstrategiaa koskevasta valtioneuvoston periaatepäätöksestä

Viite: VN/13615/2019

 

Lapsiasiavaltuutetun tehtävänä on arvioida ja edistää lapsen oikeuksien toteutumista. Työn perustana on YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus (SopS 59 ja 60/1991), joka on lailla voi­maan saatettu ihmisoikeussopimus. Sopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita. Lapsiasia­val­tuutettu arvioi periaatepäätöstä ja sen liitteitä yleissopimuksen näkökulmasta.

Lausunto on annettu lausuntopalvelu.fi:ssä 31.1.2022.

Lausunto: Lapsiasiavaltuutetun lausunto liikenne-ja viestintäministeriölle liikenneturvallisuusstrategiaa koskevasta valtioneuvoston periaatepäätöksestä (pdf)

 

Liikenneturvallisuusstrategian keskeinen sisältö

Lausunnon kohteena ovat itse periaatepäätöksen lisäksi sen liitteenä olevat liikenneturval­lisuusstrategia, katsaus liikenneturvallisuuden nykytilasta sekä liikenneturvallisuusstrate­gian toimenpideohjelma.

Liikenneturvallisuusstrategiassa todetaan, että tieliikennekuolemat ovat lasten ja nuorten yleisin tapaturmainen kuolinsyy ja alle 15-vuotiailla hukkumiset ovat toiseksi yleisin tapaturmainen kuolinsyy.

Strategian taustalla on niin sanottu nollavisio, jonka mukaisesti kaikkien liikennemuotojen tulisi olla vuoteen 2050 mennessä niin turvallisia, ettei kenenkään tarvitsisi kuolla tai louk­kaantua vakavasti liikenteessä. Strategian keskiössä on kokonaisvaltainen lähestymistapa lii­kenneturvallisuuteen, ja sen toimenpideohjelma sisältää toimenpiteitä kaikkien liikennemuo­tojen turvallisuuden parantamiseksi. 

 

Yhteenveto lapsiasiavaltuutetun kannanotoista

  • Liikenneturvallisuusstrategiassa on paljon tervetulleita toimenpide-ehdotuksia, ja sen seuranta luo edellytykset toimenpiteiden tehokkaaseen toteuttamiseen.
  • Liikennestrategian valmistelussa sekä muussa liikennettä koskevassa suunnitte­lussa ja päätöksenteossa on kuultava lasten ja nuorten mielipiteitä ja huomioitava lapsen edun ensisijaisuuden periaate.

 

Lapsiasiavaltuutetun kannanotot

Liikenneturvallisuusstrategian ”nollavisio” eli se, ettei kenenkään tarvitse liikennemuodosta riippumatta kuolla tai loukkaantua vakavasti liikenteessä vuoteen 2050 mennessä, on kan­natettava tavoite.

Vuonna 2022 lapsiasiavaltuutetun toiminnan painopiste on turvallisuus. Ta­voitteena on herätellä yhteiskunnallista keskustelua ja toimenpiteitä turvallisuuden lisää­miseksi, sillä lasten tapaturmaiset loukkaantumiset ja kuolemat olisivat ehkäistävissä. Tähän myös liikenneturvallisuusstrategia kiitettävästi pyrkii.

 

YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus

YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen (jäljempänä LOS) 3.1 artikla edellyttää lapsen edun huomioimista ensisijaisena kaikissa lapsia koskevissa toimissa. Lapsen edun ensisijaisuuden periaate edellyttää kaikissa lasta koskevissa toimissa aktiivisia toimenpiteitä lasten oikeuk­sien suojelemiseksi ja heidän henkiinjäämisensä, kas­vunsa ja hyvinvointinsa edistämiseksi.

YK:n lapsen oikeuksien komitea (jäljempänä LOS-komi­tea) on erikseen korostanut liikentee­seen liittyvien toimien olevan sellaisia, jotka vaikutta­vat lapsiin epäsuorasti ja joita koske­vassa suunnittelussa ja päätöksenteossa on huomioitava lapsen edun periaate.[1] Lapsen edun ensisijaisuuden varmistaminen edellyttää lapsivaikutusten arviointia.[2]

Lapsen oikeus terveyteen turvataan LOS 24 artiklassa. Artiklan mukaan sopimusvaltiot tun­nus­tavat, että lapsella on oikeus nauttia parhaasta mahdollisesta terveydentilasta. Oikeus parhaaseen mahdolli­seen terveyteen edellyttää sopimusvaltioilta muun ohella asianmukaisia toimia sen varmis­tamiseksi, että vanhemmat ja lapset saavat tietoa ja opetusta ja että heitä tuetaan käyttämään saamiaan perustietoja muun muassa onnettomuuksien ehkäisystä. LOS-komitea on edellyttänyt tieliikenneonnettomuuk­sien vähentä­mis­pyrkimyksiltä lapsille pää­syä turvalliseen kuljetukseen ja lasten ottamista asianmukaisesti huomioon teiden ja liiken­teenvalvonnan suunnittelussa.[3]

LOS 12 artikla takaa lapsille oikeuden ilmaista mielipiteensä itseään koskevissa asioissa ja oikeuden saada mielipiteensä huomioonotetuksi ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti. Lapsi­asiavaltuutettu huomauttaa, että lapsille ja nuorille tulisi taata oikeus tulla kuulluksi ja il­maista näkemyksensä myös liikennestrategian valmistelussa sekä konkreettisemmin liiken­nesuunnittelun ja sen turvallisuuden parantamisen yhteydessä.

Liikennestrategian han­keasiakirjoista käy ilmi, että nuorten edustajia on kuultu ajokorttilain muutosehdotuksista, mutta laajemmin lapsia ja nuoria ei ilmeisesti ole otettu mukaan valmisteluun, vaikka liiken­nestrategian mukaiset toimenpiteet tulevat monin tavoin vaikuttamaan lasten ja nuorten ar­keen sekä suoraan että välillisesti. Lapset ja nuoret ovat aktiivisia toimijoita liikenteessä jo hyvin pienestä alkaen, alkuun aikuisten seurassa ja myöhemmin itsenäisesti.

Turvallinen liikkuminen liikenteessä eri tavoin on tärkeä edellytys muun muassa lapsen kou­lunkäynnille ja vapaa-ajan toiminnalle. LOS-komitean mukaan valtioiden tulisi turvata lapsen vapaa-aikaan liittyvien oikeuksien toteuttamista esimerkiksi huolehtimalla lasten pääsystä ympäristöön, jossa on vain siinä määrin liikennettä ja muita fyysisiä vaaroja, että lapset voivat liikkua va­paasti ja turvallisesti lähinaapurustossaan.[4]

Lapsen oikeus leikkiin ja vapaa-aikaan tulee ym­märtää turvallisena liikkumisena kodin ja leikki- ja harrastuspaikkoien välillä sekä vapaana ja turvallisena oleskeluna ja liikkumisena omassa elinpiirissään. Myös itsenäinen liikkumi­nen, ilman aikuisten valvontaa, tulee mahdollistaa lapsen kehitystaso huomioon ot­taen.[5]

Lap­siystävällisten kaupunki- ja maaseutuympäristöjen aikaansaamisessa ovat tär­ke­ässä osassa sellaiset tieliikennetoimenpiteet, joilla varmistetaan lasten oikeus leikkiä tur­val­lisesti paikal­lisyhteisöissään: nopeusrajoitukset, suojatiet koulujen lähellä, liikennevalot ja muut nopeuk­sia hillitsevät toimenpiteet.[6]

 

Liikenneturvallisuusstrategiasta lapsen oikeuksien valossa

Lapsiasiavaltuutettu pitää myönteisenä, että strategian toteutu­misen seuraamista varten pe­rustetaan seurantaryhmä ja että vuosittain on tarkoitus järjes­tää kat­saustilaisuus strategian toimeenpanon etenemisestä.

Strategian toimenpiteissä on kii­tettä­västi huomioitu liikenne­kasvatuksen merkitys lasten ja nuorten turvallisuudelle liiken­teessä. Liikennekasvatuksen merkitys korostuu erityisesti nykytilanteessa, kun covid-19-pandemia on asettanut haasteita myös sen toteuttamiselle ja toisaalta lisännyt painetta kul­kea koulu­matkat kävellen tai pyö­räillen.[7]

Lisäksi on hyvä, että vastuutahoja on terävöitetty ja toimen­piteisiin on lisätty vaiku­tusarviointeja. Liikenneturvallisuusstrategiasta tai sen liitän­näisasiakirjoista ei kuitenkaan käy ilmi, että erillistä lapsivaikutusten arviointia olisi suori­tettu.

Lapsiasiavaltuutettu huomauttaa, että esimerkiksi vielä kesällä luonnokseen sisältynyt toi­menpide ”Vahvistetaan liikennekasvatuksen osaamista ja roolia nuorisotyössä sekä nuorten harrastustoiminnassa. Varmistetaan, että nuorten parissa toimiville ammattilaisille on tarjolla riittävästi koulutusta, materiaaleja ja tukea liikennekasvatuksen toteuttamiseen.” puuttuu ny­kyversiosta.

Toimenpideohjelmassa todetaan, että riskikäyttäytymistä tieliikenteessä tapah­tuu eniten nuorissa ikäryhmissä, ja katsauksessa liikenneturvallisuuden nykytilasta tuodaan esiin se, että maailmanlaajuisesti liikenneonnettomuudet ovat 5–29-vuotiaiden yleisin kuo­linsyy. Myös periaatepäätösluonnoksesta käy ilmi, että nuoret kuljettajat ovat yliedustettuina tieliikenteen onnettomuustilastoissa. Jääkin epäselväksi, miksi edellä mainittu toimenpide on arvioitu turhaksi.

Kun toimenpiteitä toteutetaan, on tärkeää huomioida lasten näkemykset ja koke­mukset. Nyt liikenneturvallisuusstrategiassa ei ole erityisen kattavasti huomioitu niitä seik­koja, jotka ai­heuttavat lapsille turvattomuuden tunnetta.

Toimenpide 35 ja erityisesti siinä mainittu ”tur­vallisten ja sujuvien reittien suunnittelu” on tärkeä lasten turvallisuuskokemus­ten kannalta. Lapsiasiavaltuutetun tapaamisissa lasten kanssa on noussut esiin muun mu­assa se, että valaise­mattomat reitit kouluun aiheuttavat pelkoa, aina koulukuljetuksissa ei käy­tetä turvavyötä eivätkä kaikki kuljettajat muistuta tästä, ja lisäksi turvattomuuden tunnetta voi aiheuttaa myös kiusaaminen koulubussissa. Myös Lapsibarometristä 2020 kävi ilmi, että lasten keskuudessa suurin pelon aiheuttaja oli pimeä.[8]

Tammikuussa 2022 Nuoret neuvonantajat -tapaamisessa esikouluikäinen neuvonantaja kertoi lapsiasiavaltuutetulle ja lapsiasiavaltuutetun toimiston erikoistutkijalle läheltä piti -tilanteesta seuraavalla tavalla:

 

Terho: Mua pelottaa kaikki parkkipaikat missä liikkuu autoja, koska kerran mä meinasin jäähä auton alle. Se räpläs puhelinta se kuski, joka meinas ajaa mun päälle.

Riku: Ja se oli vielä pitsakuski.

Elina: Ai kauheeta. Huomasko se kuski tän tilanteen?

Terho: Yhtäkkiä se painoi lukkojarrut pohjaan. Sitten yks mummeli sieltä toisesta mersu-au­tosta osotti sitä tyyppiä ja näytti nyrkkiä.

Elina: Oho. Kysykö sulta kukaan että mitä sulle kuuluu?

Terho: Ei.

 

On ilmeistä, että Terho säikähti tilanteessa kovasti ja oli kertonut tapahtumasta myös ystä­välleen Rikulle. Silmiinpistävää on, ettei kukaan paikalla olleista aikuisista ollut kysynyt lap­selta, onko hän kunnossa.

Lapsiasiavaltuutettu pitääkin tärkeänä, että lasten kanssa keskus­tellaan säännöllisesti liikenteestä ja siellä koetuista asioista ja että kaikki aikuiset rohkaistu­vat puuttumaan vaaratilanteisiin ajoissa ja ohjaamaan lapsia liikenteessä. Yhteinen välittämi­nen vahvistaa lasten turvallisuudentunnetta ja samalla liikennetaitojen osaamista. 

 

 

Jyväskylässä 31.1.2022

 

Elina Pekkarinen, lapsiasiavaltuutettu

Sonja Vahtera, lakimies

 

[1] YK:n lapsen oikeuksien komitean yleiskommentti nro 7(2006) lapsen oikeuksien täytäntöönpanosta varhaislapsuudessa CRC/C/GC/7, kohta 13 ja yleiskommentti nro 14 (2013) lapsen oikeudesta saada etunsa huomioon otetuksi CRC/C/GC/14, kohta 19.

[2] Ks. esim. CRC/C/GC/14.

[3] YK:n lapsen oikeuksien komitean yleiskommentti nro 15 (2013) lapsen oikeudesta nauttia parhaasta mahdollisesta terveydentilasta CRC/C/GC/15, kohta 63.

[4] YK:n lapsen oikeuksien komitean yleiskommentti nro 17 (2013) lapsen oikeudesta lepoon, vapaa-aikaan, leikkiin, virkistystoimintaan, kulttuurielämään ja taiteisiin CRC/C/GC/17, kohta 32.

[5] CRC/C/GC/17, kohta 34.

[6] CRC/C/GC/17, kohta 58 f.

[7] Euroopan liikenneturvallisuusneuvoston raportin mukaan liikennekasvatusta lykättiin ja peruutettiin covid-19-pandemian vuoksi monessa Euroopan maassa ja toisaalta kävellen tai pyöräillen kouluun siirtyminen on lisääntynyt. Raportti saatavilla: https://etsc.eu/wp-content/uploads/LEARN-Flash-1-The-Impact-of-COVID-19.pdf.

[8] Ks. Lapsibarometri 2020: ”Unta, ruokaa, leikkejä, rakkautta ja karamelliä, juomaa” - Hyvä elämä 6-vuotiaiden kokemana. Toim. Terhi Tuukkanen Lapsiasiavaltuutetun toimiston julkaisuja 2020:5, s. 55. Saatavilla: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-259-875-2.