Lapsiasia­valtuutetun lausunto liikenne- ja viestintä­ministeriölle liikenneturvallisuus­strategiaa koskevasta valtio­neuvoston periaate­päätöksestä

Viite: VN/13615/2019

Lapsiasia­valtuutetun tehtävänä on arvioida ja edistää lapsen oikeuksien toteutumista. Työn perustana on YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus (SopS 59 ja 60/1991), joka on lailla voimaan saatettu ihmisoikeus­sopimus. Sopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita. Lapsiasia­valtuutettu arvioi periaate­päätöstä ja sen liitteitä yleis­sopimuksen näkökulmasta.

Lausunto on annettu lausuntopalvelu.fi:ssä 31.1.2022.

Lausunto: Lapsiasiavaltuutetun lausunto pdf-muodossa (ei saavutettava) (pdf)

Liikenneturvallisuus­strategian keskeinen sisältö

Lausunnon kohteena ovat itse periaate­päätöksen lisäksi sen liitteenä olevat liikenneturvallisuus­strategia, katsaus liikenne­turvallisuuden nyky­tilasta sekä liikenneturvallisuus­strategian toimenpide­ohjelma.

Liikenneturvallisuus­strategiassa todetaan, että tieliikenne­kuolemat ovat lasten ja nuorten yleisin tapa­turmainen kuolin­syy ja alle 15-vuotiailla hukkumiset ovat toiseksi yleisin tapa­turmainen kuolin­syy.

Strategian taustalla on niin sanottu nolla­visio, jonka mukaisesti kaikkien liikenne­muotojen tulisi olla vuoteen 2050 mennessä niin turvallisia, ettei kenenkään tarvitsisi kuolla tai loukkaantua vakavasti liikenteessä. Strategian keskiössä on kokonais­valtainen lähestymis­tapa liikenne­turvallisuuteen, ja sen toimenpide­ohjelma sisältää toimen­piteitä kaikkien liikenne­muotojen turvallisuuden parantamiseksi. 

Yhteenveto lapsiasia­valtuutetun kannan­otoista

• Liikenneturvallisuus­strategiassa on paljon tervetulleita toimenpide-ehdotuksia, ja sen seuranta luo edellytykset toimenpiteiden tehokkaaseen toteuttamiseen.

• Liikenne­strategian valmistelussa sekä muussa liikennettä koskevassa suunnittelussa ja päätöksen­teossa on kuultava lasten ja nuorten mieli­piteitä ja huomioitava lapsen edun ensi­sijaisuuden periaate.

 

Lapsiasia­valtuutetun kannan­otot

Liikenneturvallisuus­strategian ”nollavisio” eli se, ettei kenenkään tarvitse liikenne­muodosta riippumatta kuolla tai loukkaantua vakavasti liikenteessä vuoteen 2050 mennessä, on kannatettava tavoite.

Vuonna 2022 lapsiasia­valtuutetun toiminnan painopiste on turvallisuus. Tavoitteena on herätellä yhteis­kunnallista keskustelua ja toimen­piteitä turvallisuuden lisäämiseksi, sillä lasten tapa­turmaiset loukkaantumiset ja kuolemat olisivat ehkäistävissä. Tähän myös liikenneturvallisuus­strategia kiitettävästi pyrkii.

YK:n lapsen oikeuksien yleis­sopimus

YK:n lapsen oikeuksien yleis­sopimuksen (jäljempänä LOS) 3.1 artikla edellyttää lapsen edun huomioimista ensisijaisena kaikissa lapsia koskevissa toimissa. Lapsen edun ensi­sijaisuuden periaate edellyttää kaikissa lasta koskevissa toimissa aktiivisia toimen­piteitä lasten oikeuksien suojelemiseksi ja heidän henkiin­jäämisensä, kasvunsa ja hyvinvointinsa edistämiseksi.

YK:n lapsen oikeuksien komitea (jäljempänä LOS-komitea) on erikseen korostanut liikenteeseen liittyvien toimien olevan sellaisia, jotka vaikuttavat lapsiin epäsuorasti ja joita koskevassa suunnittelussa ja päätökse­nteossa on huomioitava lapsen edun periaate.[1] Lapsen edun ensi­sijaisuuden varmistaminen edellyttää lapsivaikutusten arviointia.[2]

Lapsen oikeus terveyteen turvataan LOS 24 artiklassa. Artiklan mukaan sopimus­valtiot tunnustavat, että lapsella on oikeus nauttia parhaasta mahdollisesta terveyden­tilasta. Oikeus parhaaseen mahdolliseen terveyteen edellyttää sopimus­valtioilta muun ohella asian­mukaisia toimia sen varmistamiseksi, että vanhemmat ja lapset saavat tietoa ja opetusta ja että heitä tuetaan käyttämään saamiaan perus­tietoja muun muassa onnettomuuksien ehkäisystä. LOS-komitea on edellyttänyt tieliikenne­onnettomuuksien vähentämis­pyrkimyksiltä lapsille pääsyä turvalliseen kuljetukseen ja lasten ottamista asian­mukaisesti huomioon teiden ja liikenteen­valvonnan suunnittelussa.[3]

LOS 12 artikla takaa lapsille oikeuden ilmaista mielipiteensä itseään koskevissa asioissa ja oikeuden saada mielipiteensä huomioonotetuksi ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti. Lapsiasia­valtuutettu huomauttaa, että lapsille ja nuorille tulisi taata oikeus tulla kuulluksi ja ilmaista näkemyksensä myös liikenne­strategian valmistelussa sekä konkreettisemmin liikenne­suunnittelun ja sen turvallisuuden parantamisen yhteydessä.

Liikenne­strategian hanke­asiakirjoista käy ilmi, että nuorten edustajia on kuultu ajokortti­lain muutos­ehdotuksista, mutta laajemmin lapsia ja nuoria ei ilmeisesti ole otettu mukaan valmisteluun, vaikka liikenne­strategian mukaiset toimenpiteet tulevat monin tavoin vaikuttamaan lasten ja nuorten arkeen sekä suoraan että välillisesti. Lapset ja nuoret ovat aktiivisia toimijoita liikenteessä jo hyvin pienestä alkaen, alkuun aikuisten seurassa ja myöhemmin itsenäisesti.

Turvallinen liikkuminen liikenteessä eri tavoin on tärkeä edellytys muun muassa lapsen koulun­käynnille ja vapaa-ajan toiminnalle. LOS-komitean mukaan valtioiden tulisi turvata lapsen vapaa-aikaan liittyvien oikeuksien toteuttamista esimerkiksi huolehtimalla lasten pääsystä ympäristöön, jossa on vain siinä määrin liikennettä ja muita fyysisiä vaaroja, että lapset voivat liikkua vapaasti ja turvallisesti lähi­naapurustossaan.[4]

Lapsen oikeus leikkiin ja vapaa-aikaan tulee ymmärtää turvallisena liikkumisena kodin ja leikki- ja harrastus­paikkoien välillä sekä vapaana ja turvallisena oleskeluna ja liikkumisena omassa elin­piirissään. Myös itsenäinen liikkuminen, ilman aikuisten valvontaa, tulee mahdollistaa lapsen kehitys­taso huomioon ottaen.[5]

Lapsi­ystävällisten kaupunki- ja maaseutu­ympäristöjen aikaan­saamisessa ovat tärkeässä osassa sellaiset tieliikenne­toimenpiteet, joilla varmistetaan lasten oikeus leikkiä turvallisesti paikallis­yhteisöissään: nopeus­rajoitukset, suojatiet koulujen lähellä, liikenne­valot ja muut nopeuksia hillitsevät toimen­piteet.[6]

Liikenneturvallisuus­strategiasta lapsen oikeuksien valossa

Lapsiasia­valtuutettu pitää myönteisenä, että strategian toteutumisen seuraamista varten perustetaan seuranta­ryhmä ja että vuosittain on tarkoitus järjestää katsaus­tilaisuus strategian toimeen­panon etenemisestä.

Strategian toimen­piteissä on kiitettävästi huomioitu liikenne­kasvatuksen merkitys lasten ja nuorten turvallisuudelle liikenteessä. Liikenne­kasvatuksen merkitys korostuu erityisesti nykytilanteessa, kun covid-19-pandemia on asettanut haasteita myös sen toteuttamiselle ja toisaalta lisännyt painetta kulkea koulu­matkat kävellen tai pyöräillen.[7]

Lisäksi on hyvä, että vastuu­tahoja on terävöitetty ja toimen­piteisiin on lisätty vaikutus­arviointeja. Liikenneturvallisuus­strategiasta tai sen liitännäis­asiakirjoista ei kuitenkaan käy ilmi, että erillistä lapsi­vaikutusten arviointia olisi suoritettu.

Lapsiasia­valtuutettu huomauttaa, että esimerkiksi vielä kesällä luonnokseen sisältynyt toimenpide ”Vahvistetaan liikenne­kasvatuksen osaamista ja roolia nuoriso­työssä sekä nuorten harrastus­toiminnassa. Varmistetaan, että nuorten parissa toimiville ammattilaisille on tarjolla riittävästi koulutusta, materiaaleja ja tukea liikenne­kasvatuksen toteuttamiseen.” puuttuu nyky­versiosta.

Toimenpide­ohjelmassa todetaan, että riski­käyttäytymistä tie­liikenteessä tapahtuu eniten nuorissa ikäryhmissä, ja katsauksessa liikenne­turvallisuuden nyky­tilasta tuodaan esiin se, että maailman­laajuisesti liikenne­onnettomuudet ovat 5–29-vuotiaiden yleisin kuolin­syy. Myös periaate­päätös­luonnoksesta käy ilmi, että nuoret kuljettajat ovat yli­edustettuina tie­liikenteen onnettomuus­tilastoissa. Jääkin epäselväksi, miksi edellä mainittu toimen­pide on arvioitu turhaksi.

Kun toimen­piteitä toteutetaan, on tärkeää huomioida lasten näkemykset ja kokemukset. Nyt liikenneturvallisuus­strategiassa ei ole erityisen kattavasti huomioitu niitä seikkoja, jotka aiheuttavat lapsille turvattomuuden tunnetta.

Toimenpide 35 ja erityisesti siinä mainittu ”turvallisten ja sujuvien reittien suunnittelu” on tärkeä lasten turvallisuus­kokemusten kannalta. Lapsiasia­valtuutetun tapaamisissa lasten kanssa on noussut esiin muun muassa se, että valaisemattomat reitit kouluun aiheuttavat pelkoa, aina koulu­kuljetuksissa ei käytetä turvavyötä eivätkä kaikki kuljettajat muistuta tästä, ja lisäksi turvattomuuden tunnetta voi aiheuttaa myös kiusaaminen koulu­bussissa. Myös Lapsi­barometristä 2020 kävi ilmi, että lasten keskuudessa suurin pelon aiheuttaja oli pimeä.[8]

Tammikuussa 2022 Nuoret neuvonantajat -tapaamisessa esikoulu­ikäinen neuvon­antaja kertoi lapsiasia­valtuutetulle ja lapsiasia­valtuutetun toimiston erikois­tutkijalle läheltä piti -tilanteesta seuraavalla tavalla:

Terho: Mua pelottaa kaikki parkki­paikat missä liikkuu autoja, koska kerran mä meinasin jäähä auton alle. Se räpläs puhelinta se kuski, joka meinas ajaa mun päälle.

Riku: Ja se oli vielä pitsakuski.

Elina: Ai kauheeta. Huomasko se kuski tän tilanteen?

Terho: Yhtäkkiä se painoi lukkojarrut pohjaan. Sitten yks mummeli sieltä toisesta mersu-autosta osotti sitä tyyppiä ja näytti nyrkkiä.

Elina: Oho. Kysykö sulta kukaan että mitä sulle kuuluu?

Terho: Ei.

On ilmeistä, että Terho säikähti tilanteessa kovasti ja oli kertonut tapahtumasta myös ystävälleen Rikulle. Silmiin­pistävää on, ettei kukaan paikalla olleista aikuisista ollut kysynyt lapselta, onko hän kunnossa.

Lapsiasia­valtuutettu pitääkin tärkeänä, että lasten kanssa keskustellaan säännöllisesti liikenteestä ja siellä koetuista asioista ja että kaikki aikuiset rohkaistuvat puuttumaan vaara­tilanteisiin ajoissa ja ohjaamaan lapsia liikenteessä. Yhteinen välittäminen vahvistaa lasten turvallisuuden­tunnetta ja samalla liikenne­taitojen osaamista. 

Jyväskylässä 31.1.2022

Elina Pekkarinen, lapsiasiavaltuutettu

Sonja Vahtera, lakimies