LAPS/17/2024, 22.4.2024

Lapsiasia­valtuutetun lausunto oikeus­ministeriölle työryhmä­mietinnöstä avio­liittoon pakottamisen rangaistavuuden selkeyttämiseksi

Viite: VN/26964/2022

Lapsiasia­valtuutetun tehtävänä on arvioida ja edistää lapsen oikeuksien toteutumista. Työn perustana on YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus (SopS 59 ja 60/1991, LOS), joka on lailla voimaan saatettu ihmisoikeus­sopimus. Sopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita. Lapsiasia­valtuutettu arvioi työryhmä­mietintöä yleis­sopimuksen näkö­kulmasta.

Työryhmä­mietinnön keskeinen sisältö

Mietintö on laadittu hallituksen esityksen muotoon. Esityksessä ehdotetaan, että ihmis­kauppaa koskevaan rikos­lain 25 luvun 3 §:ään lisättäisiin teon tarkoitukseksi pakko­avioliittoon saattaminen. Esityksen perusteluissa täsmennettäisiin sitä, mitä pakko­avioliitolla tarkoitetaan. Esityksen mukaisesti pakko­avioliittoon saattamista koskeva sääntely kattaisi juridisesti pätevän avioliiton ohella sellaiseen rinnastettavan liiton.

Yhteen­veto lapsiasia­valtuutetun kannan­otoista

• Lapsiasia­valtuutettu pitää työryhmä­mietintöä hyvin laadittuna ja selkeänä.

• Lähtö­kohtaisesti ehdotettu sääntely on lapsen oikeuksien mukaista ja edistää siten lapsen edun toteutumista.

• Lapsiasia­valtuutettu pitää pakko­avioliiton määritelmää koskevia perusteluita sinänsä selkeinä mutta katsoo, että määritelmän lain tasoinen sääntely voisi siitä huolimatta olla tarpeen.

Lapsiasia­valtuutetun kannan­otot

Lapsiasia­valtuutettu pitää työryhmä­mietintöä hyvin laadittuna ja selkeänä. Lapsiasia­valtuutettu kannattaa ehdotusta, jonka mukaan pakko­avioliittoon saattaminen kriminalisoidaan ihmis­kauppaa koskevassa rikos­lain 25 luvun 3 §:ssä. Ihmis­kaupaksi katsottava teko, joka kohdistuu alle 18-vuotiaaseen, ei edellytä, että siinä olisi käytetty keinoja, jotka luetellaan ko. 3 § 1 momentin 1-4 kohdissa. Tämä koskisi jatkossa myös pakko­avioliittoja. Tunnus­merkistö täyttyy lasten kohdalla helpommin kuin aikuisten kohdalla.

Lähtö­kohtaisesti voidaan todeta, että ehdotettu sääntely on lapsen oikeuksien mukaista ja edistää siten lapsen edun toteutumista. YK:n lapsen oikeuksien komitea on yleis­kommentissaan nro 18[1] määritellyt lapsi- ja pakko­avioliitot lapsiin kohdistuviksi haitallisiksi käytännöiksi (kohta B.20-24). YK:n lapsen oikeuksien yleis­sopimus velvoittaa sopimus­valtiot ryhtymään kaikkiin tehokkaisiin ja tarkoituksen­mukaisiin toimiin poistaakseen lasten terveydelle vahingollisia perinteisiä tapoja (24 artiklan 3 kohta). Lasta on myös suojeltava kaiken­laiselta väki­vallalta ja muulta kaltoin­kohtelulta (19 artikla). Lapsen oikeuksien komitea antoi Suomelle loppu­päätelmät yleis­sopimuksen ja sen valinnaisen pöytä­kirjan lapsen myynnistä, lapsi­prostituutiosta ja lapsi­pornografiasta (SopS 40-41/2012) täytäntöön­panosta kesällä 2023.[2] Erityisesti jälkimmäisissä loppu­päätelmissä on käsitelty myös ihmis­kauppaa lapsen oikeuksien näkö­kulmasta. Lapsiasia­valtuutettu pitää tärkeänä, että jatko­valmistelussa otetaan huomioon komitean loppu­päätelmät soveltuvin ja tarpeellisin osin.

Lapsiasia­valtuutettu kiinnittää huomiota siihen, että työryhmä­mietinnössä on päädytty ratkaisuun, jonka mukaan pakko­avioliiton käsitettä ei määriteltäisi lain tasolla. Näin huolimatta siitä, että työryhmä­mietinnössä todetaan, että nykyisellään käsitteen sisältö on jossain määrin tulkinnan­varainen (s. 51). Pakko­avioliiton määrittely jäisi hallituksen esityksen perusteluiden varaan. Säännös­kohtaisten perusteluiden mukaan (s. 80) sääntely kattaisi juridisesti pätevän avio­liiton lisäksi myös siihen rinnastettavan liiton, jolla tarkoitetaan liittoa, joka on solmittu tiettyä ryhmää koskevien sääntöjen mukaisesti. Perusteluissa tarkennetaan myös muun muassa, että sääntöjen tulisi olla yleisesti tunnetut ja ryhmän vakiintunut siten, että sen toimintaa voidaan pitää pysyvänä.

Työryhmä­mietinnössä (s. 53-54) ratkaisua jättää käsitteen määrittely perusteluiden varaan perustellaan sillä, että on päädytty ”saman­laiseen ratkaisuun kuin ihmiskauppa­säännöksen mukaisen pakko­työn osalta, eli on katsottu, että laillisuus­periaate mahdollistaa sen, että tunnus­merkistössä käytetyn pakko­avioliitto-käsitteen sisältö selvitetään lähemmin hallituksen esityksen perusteluissa”. Mietinnössä todetaan (s. 54), että ”juridisesti pätevään avio­liittoon rinnastettavan liiton osalta rinnastettavuutta koskevat kriteerit on mahdollista määritellä säännös­kohtaisissa perusteluissa siinä määrin täsmällisesti ja tarkka­rajaisesti, että juridisesti pätevään avio­liittoon rinnastettavan liiton käsitteen sisältö on helposti rajattavissa ja selvitettävissä.” 

Lapsiasia­valtuutettu pitää pakko­avioliiton määritelmää koskevia perusteluita sinänsä selkeinä, mutta katsoo, että määritelmän lain tasoinen sääntely voisi siitä huolimatta olla tarpeen. Lapsiasia­valtuutettu ehdottaa siten edelleen harkittavaksi, että lain tasollakin (RL 25:3) todettaisiin vähintäänkin, että ihmis­kaupaksi katsottaisiin ”pakko­avioliitto tai muu siihen rinnastettava liitto” tai käyttäen muuta vastaavaa ilmaisua. Säännös­kohtaisissa perusteluissa tarkennettaisiin työryhmä­mietinnössä ehdotetuin tavoin, mitä muulla pakko­avioliittoon rinnastettavalla liitolla tarkoitetaan. Vaihto­ehtoisesti lienee mahdollista harkita vielä uudelleen erillis­säännöstä pakko­avioliiton kriminalisoimiseksi, vaikka työryhmä­mietinnössä vaihto­ehtoa on jo arvioitu melko tarkastikin ja siitä luovuttu (s. 61-63). Työryhmä­mietinnöstä käy ilmi (s. 67-73), että esimerkiksi Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa on valittu tällainen sääntely­ratkaisu.

Jyväskylässä 22.4.2024

Elina Pekkarinen, lapsiasia­valtuutettu

Merike Helander, juristi