LAPS/42/2025, 6.6.2025

Lapsiasia­valtuutetun lausunto oikeus­ministeriölle julkisuus­lain salassapito­perusteiden uudistus­tarpeista

Viite: VN/27452/2020-OM-548

Lapsiasia­valtuutetun tehtävänä on arvioida ja edistää lapsen oikeuksien toteutumista. Työn perustana on YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus (SopS 59 ja 60/1991, LOS), joka on lailla voimaan saatettu ihmisoikeus­sopimus. Sopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita.

Lausunto on annettu lausuntopalvelu.fi:ssä.

Lausunto­pyynnön keskeinen sisältö

Lausunto­pyynnön tarkoituksena on kerätä näkemyksiä julkisuuslain 24 §:n salassapito­perusteiden soveltamiseen liittyvistä keskeisistä haasteista ja lainsäädännön kehittämis­tarpeista.

Yhteen­veto lapsiasia­valtuutetun kannan­otoista

• Lapsiasia­valtuutettu pitää kannatettavana, että julkisuuslain uudistuksessa arvioidaan ja kehitetään myös salassapito­perusteita koskevaa sääntelyä.
• Lapsiasia­valtuutettu pitää välttämättömänä, että jatko­valmistelussa tehtäisiin huolellinen ja kattava, tutkittuun tietoon perustuva lapsi­vaikutusten arviointi lapsen edun toteutumisen varmistamiseksi julkisuuslain täytäntöön­panossa.
• Lapsiasia­valtuutetun katsoo, että varhais­kasvatuksen ja oppilaitosten tietojen julkisuutta ja salassapito­perusteita tulee tarkastella uudelleen. Tarkastelussa tulee ottaa huomioon sekä välittömät että välilliset seuraukset lapsille.
• Lapsiasiavaltuutettu katsoo, että salassapito­perusteiden tarkastelun yhteydessä olisi tarpeen arvioida rikos­asioissa alaikäisen vastaajan nimen julkisuutta erityisesti lapsen edun näkökulmasta, ottaen huomioon molempien vaihtoehtojen – julkinen tieto ja salassa pidettävä tieto – välittömät ja välilliset vaikutukset.

Lapsiasia­valtuutetun kannan­otot

Lapsiasia­valtuutettu pitää kannatettavana, että julkisuuslain uudistuksessa arvioidaan ja kehitetään myös salassapito­perusteita koskevaa sääntelyä. Lapsiasia­valtuutettu keskittyy lausunnossaan pääasiassa vain lausunto­pyynnön kysymykseen ”Mitkä ovat mielestänne nykyisten julkisuuslain 24 §:n salassapito­perusteiden kehittämis­tarpeet?”

Aluksi kiinnitämme kuitenkin huomiota lapsen edun huomioon­ottamiseen julkisuuslain soveltamisessa. YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen 3.1 artikla edellyttää, että kaikissa julkisen tai yksityisen sosiaali­huollon, tuomio­istuinten, hallinto­viranomaisten tai lainsäädäntö­elimien toimissa, jotka koskevat lapsia, on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu. Lapsen edun tulee siis olla ensisijainen harkinta­peruste aina, kun tehdään lapsia koskevia päätöksiä tai muita toimia. Yleissopimuksen 16 artikla mukaan lapsen yksityisyyteen, perheeseen, kotiin tai kirjeen­vaihtoon ei saa puuttua mieli­valtaisesti tai laittomasti eikä hänen kunniaansa tai mainettansa saa laittomasti halventaa ja lapsella on oikeus lain suojaan tällaiselta puuttumiselta ja halventamiselta. Yleissopimus vahvistaa lapsen aseman omien oikeuksiensa haltijana ja samaan aikaan takaa lapsen oikeuden erityiseen suojeluun. Perustuslain 6.3 § takaa lapsille tasa-arvoisen kohtelun ja oikeuden vaikuttaa itseään koskeviin asioihin. Julkisuuslain sääntelyä ja soveltamista on siten tarkasteltava erityisesti myös lasten näkökulmasta, lapsen etu huomioon ottaen.

YK:n lapsen oikeuksien komitea on yleiskommentissaan nro 14 [1] määritellyt (kohta 4–5), että lapsen etu muodostuu kaikista yleissopimuksen mukaisista oikeuksista. Lapsen edun käsitteen täysimääräinen soveltaminen edellyttää kaikkia toimijoita koskevan oikeus­perustaisen lähestymis­tavan kehittämistä, jotta voidaan taata lapsen kokonais­valtainen ruumiillinen, henkinen, moraalinen ja hengellinen eheys ja edistää hänen ihmisarvoaan.

Tänä päivänä suurin osa henkilö­tiedoista on digitalisaation edistymisen myötä sähköisessä muodossa, joten tietojen kerääminen eri lähteistä ja niiden yhdisteleminen sekä erilaisten päätelmien tekeminen on entistä helpompaa ja nopeampaa. Myös tekoälyn käytön yleistyminen tulee todennäköisesti lisäämään tällaista toimintaa. Samaan aikaan riskit lasten ja perheiden yksityisyyden ja jopa turvallisuuden heikentymiselle kasvavat.

Voimassa olevassa julkisuuslain 11 §:ssä, joka koskee asian­osaisen oikeutta tiedonsaantiin, säädetään, että ko. oikeutta asiakirjaan voidaan rajoittaa, jos tiedon antaminen olisi vastoin erittäin tärkeää yleistä etua taikka lapsen etua tai muuta erittäin tärkeätä yksityistä etua. Julkisuuslaissa ei viitata lapsen etuun muissa kohdin. Työryhmän muistiossa julkisuuslain ajan­tasaistamisesta (Oikeus­ministeriön julkaisuja 2023:32) ei tähän ehdoteta muutosta (ehdotettu 10 §). Muistiossa on myös viitattu lasten erityiseen asemaan esimerkiksi kohdassa (s. 55), jossa on kyse tietojen pyytämisestä viranomaisen julkisia henkilötietoja sisältävästä asiakirjasta (ehdotettu 15 §).

Lapsiasia­valtuutettu pitää mainittua sääntelyä lapsen edusta (10 §) ja säännös­kohtaisten perustelujen (15 §) arvioita lapsen henkilö­tietojen käsittelyyn liittyvistä mahdollisista erityisistä riskeistä tärkeänä, mutta ehdottaa lisäksi, että jatko­valmistelussa harkittaisiin yleisempää, nimenomaista säännöstä lapsen edun huomioon­ottamisesta. Lapsen etua tulisi harkita aina, kun kyse on sellaisen asiakirjan tai tiedon julkaisemisesta, mikä suoraan tai välillisesti liittyy lapseen. Näin ollen esimerkiksi lapsen vanhempien ja huoltajien tietojen julkaisemisen yhteydessä tulisi arvioida, miten se vaikuttaa lapseen ja hänen oikeuksiinsa. Muussa lainsäädännössä olevat salassapito­säännökset suojaavat lapsen oikeutta yksityisyyteen monessa tilanteessa, mutta julkisuuslain yleisellä säännöksellä lapsen edun huomioon­ottamisesta todennäköisesti voitaisiin varmistaa lapsen oikeuksien toteutuminen myös mahdollisissa sääntelyn aukkopaikoissa.

Lapsen edun huomioon­ottaminen on välttämätöntä jo lainvalmistelu­vaiheessa. Lapsiasia­valtuutettu pitääkin välttämättömänä, että jatko­valmistelussa tehtäisiin huolellinen ja kattava, tutkittuun tietoon perustuva lapsi­vaikutusten arviointi lapsen edun toteutumisen varmistamiseksi julkisuuslain täytäntöön­panossa.

Lapsiasia­valtuutettu nostaa seuraavaksi kaksi työssämme havaittua salassapito­perusteiden kehittämis­kohdetta. Tarkempaan analyysiin kehittämis­tarpeista ei tässä kohdin ole mahdollisuutta.

Asia­kirjojen julkisuus varhais­kasvatuksen ja oppi­laitosten toiminnassa

Varhais­kasvatuksessa ja oppilaitosten toiminnassa käsitellään paljon lähtö­kohtaisesti julkisia lapsia koskevia henkilötietoja. Nykyisen julkisuuslain 24 § 1 momentin 30-kohdan mukaan salassa pidettäviä ovat oppilas­huoltoa ja oppilaan opetuksesta vapauttamista koskevat asiakirjat, oppilaan ja kokelaan koesuoritukset sekä sellaiset oppilaitoksen antamat todistukset ja muut asiakirjat, jotka sisältävät oppilaan henkilö­kohtaisten ominaisuuksien sanallista arviointia koskevia tietoja, samoin kuin asiakirjat, joista ilmenee ylioppilastutkinto­lautakunnan määräämien arvostelijoiden arvostelu­tehtäviä koskeva koulu­kohtainen työnjako, kunnes on kulunut vuosi kyseisestä tutkinto­kerrasta. Lainvalmistelu­asiakirjojen mukaan numeraaliset oppilaitoksen antamat todistukset olisivat julkisia (HE 30/1998 vp, s. 100). Myös esimerkiksi tieto siitä, että lapsi on oppilaana oppilaitoksessa, on julkinen.

Lapsiasia­valtuutetun tietoon on tullut, että esimerkiksi erilaisten väkivalta­tilanteiden jälkeen oppilaitoksiin on kohdistettu tietopyyntöjä, joiden avulla on ilmeisesti pyritty selvittämään epäiltyjen tekijöiden ja/tai uhrien taustoja. Esimerkiksi Pirkkalassa tapahtuneen puukotuksen jälkeen mediassa julkaistiin yksityis­kohtaisia tietoja epäillyn tekijän koulu­menestyksestä.

Nykyinen lainsäädäntö mahdollistaa tietopyynnöt ja tietojen julkaisemisen mediassa, vaikka etenkin väkivallan­tekijän persoonallisuuden ja historian yksityis­kohtaisen kuvailun tiedetään tutkimusten mukaan lisäävän väkivallan­teon jäljittelyn vaaraa. Lapsen tietoja voidaan pyytää yksittäisestä lapsesta tai laajoina massa­pyyntöinä. Tietoja voidaan käyttää journalistisiin tarkoituksiin, mutta tietopyynnön tekijän ei tarvitse välttämättä perustella pyyntöään. Tietoja yhdistämällä mahdollisesti myös muualta kerättyihin tietoihin tai tekemällä niistä päätelmiä esimerkiksi tekoälyn avulla voidaan vaarantaa lapsen/lasten etua, mutta myös yleistä etua, merkittävälläkin tavalla. Lapsen varhaiskasvatus- ja koulupaikka tai muut opetustoimesta saatavat julkiset tiedot voivat paljastaa suoraan tai välillisesti tietoja, joita voidaan käyttää vastoin lapsen tai perheen etua ja jotka pahimmillaan voivat vaarantaa lapsen tai hänen perheensä turvallisuuden.

Lapsiasia­valtuutettu katsoo, että varhais­kasvatuksen ja oppilaitosten tietojen julkisuutta ja salassapito­perusteita tulisi siten tarkastella uudelleen. Tarkastelussa tulee ottaa huomioon sekä välittömät että välilliset seuraukset lapsille. Julkisuuslain salassapito­säännöksiä tulee arvioida suhteessa muuhun lainsäädäntöön, jossa säädetään lasten ja heidän perheidensä tietojen julkisuudesta.

Ala­ikäisen vastaajan henkilöllisyyden julkisuus rikos­asian käsittelyssä

Toisena kehittämis­kohteena nostamme esiin alaikäisen vastaajan henkilöllisyyden julkisuuden rikosasian käsittelyssä, josta säädetään laissa oikeuden­käynnin julkisuudesta yleisissä tuomio­istuimissa (370/2007, 2 luku).

Lapsiasia­valtuutettu katsoo, että salassapito­perusteiden tarkastelun yhteydessä olisi tarpeen arvioida alaikäisen vastaajan nimen julkisuutta erityisesti lapsen edun näkökulmasta, ottaen huomioon molempien vaihtoehtojen – julkinen tieto ja salassa pidettävä tieto – välittömät ja välilliset vaikutukset.

Lapsiasia­valtuutettu on tehnyt asiassa aloitteen vuonna 2020 [2] ja perustellut tarvetta tarkastella nykyistä sääntelyä sillä, että YK:n lapsen oikeuksien komitea on yleis­kommentissaan nro 24 (2019) lapsen oikeuksista rikosoikeus­järjestelmässä vaatinut yksityisyyden täydellistä kunnioittamista (kohdat 66–71). Komitea esittää muun muassa, että ”[s]opimus­valtioiden tulisi kunnioittaa sääntöä, jonka mukaan lapsia koskevan rikosoikeus­järjestelmän käsittelyt on järjestettävä suljetuin ovin. Poikkeusten tulisi olla hyvin rajallisia ja selkeästi laissa määriteltyjä. Jos tuomio ja/tai rangaistus ilmoitetaan julkisesti tuomioistuimen istunnossa, lapsen henkilöllisyyttä ei saisi paljastaa. Oikeus yksityisyyteen tarkoittaa myös sitä, että tuomioistuimen asiakirjat ja lasten tiedot olisi pidettävä ehdottoman luottamuksellisina ja salassa kolmansilta osapuolilta lukuun ottamatta niitä, jotka suoraan osallistuvat tapauksen tutkintaan, tuomitsemiseen ja ratkaisemiseen”. Komitea katsoo, että ”julkistaminen aiheuttaa jatkuvaa leimautumista, jolla on toden­näköisesti kielteinen vaikutus koulutukseen ja työelämään pääsyyn, asunnon­saantiin tai turvallisuuteen. Tämä estää lasta sopeutumasta yhteis­kuntaan ja omaksumasta siinä rakentavaa roolia.”

Mahdollinen muutos nykyiseen sääntelyyn tulee tehdä huolelliseen vaikutus­arviointiin perustuen.  

Jyväskylässä 6.6.2025

Elina Pekkarinen, lapsiasiavaltuutettu

Merike Helander, juristi