Hyppää sisältöön

Lapsiasiavaltuutetun lausunto oikeusministeriölle lähestymiskiellon tehostamista käsittelevästä työryhmämietinnöstä 

 

Lapsiasiavaltuutetun tehtävänä on arvioida ja edistää lapsen oikeuksien toteutumista. Työn perustana on YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus (SopS 59 ja 60/1991), joka on lailla voimaan saatettu ihmisoikeussopimus. Sopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita. Lapsiasiavaltuutettu arvioi mietintöä yleissopimuksen näkökulmasta.

Lausunto on annettu lausuntopalvelu.fi:ssä 2.11.2021.

Lausunto: Lapsiasiavaltuutetun lausunto lähestymiskiellon tehostamista käsittelevästä työryhmämietinnöstä (pdf)

 

Mietinnön keskeinen sisältö

Mietinnössä ehdotetaan muutettaviksi lähestymiskiellosta annettua lakia, rikoslakia ja tuomioistuinmaksulakia. Tavoitteena on parantaa lähestymiskiellon tehokkuutta, vähentää lähestymiskiellon rikkomista ja lisätä erityisesti lähisuhteissa tapahtuvan väkivallan uhrin turvallisuutta.

Lähestymiskieltolakia muutettaisiin siten, että pidättämiseen oikeutettu virkamies voisi määrätä väliaikaisen lähestymiskiellon viran puolesta, jos kiellolla suojattavan henkilön suojan tarpeen ilmeisyys edellyttäisi kiellon välitöntä antamista. Tuomioistuinmaksulakia muutettaisiin siten, että lähestymiskiellon hakijalta ei perittäisi maksua silloinkaan, kun hakemus hylätään tai asia jää sillensä. Lähestymiskiellon tehokkuuden parantamiseksi ehdotetaan, että lähestymiskiellon rikkomista koskeva asia olisi käsiteltävä kiireellisenä.

 

Yhteenveto lapsiasiavaltuutetun kannanotoista

  • Esitetyt tavoitteet ovat kannatettavia. Erityisen myönteistä alaikäisten kannalta on, että lähestymiskieltohakemusta esitetään poikkeuksetta maksuttomaksi.
  • Lapsella tulee olla tosiasiallinen mahdollisuus tulla kuulluksi, ja tämän tulee ilmetä selkeästi laista, jotta lain soveltamiskäytäntö on yh­denmukaista.
  • Lapsen edun sisältö tulee määrittää ta­pauskohtaisesti siten, että lapsen henkilökoh­tainen tilanne, olosuhteet ja tarpeet huo­mioidaan. Huomiota tulee kiinnittää muun muassa lapsen kehitykseen ja turvallisuu­teen.
  • Valtiolla on YK:n lapsen oikeuksien sopimuksesta johtuen velvollisuus ryhtyä toimen­piteisiin suojellakseen lasta kaikenlaiselta väkivallalta. Ehdotetut muutokset lähesty­miskieltolain 11 §:ään ilmentävät tätä velvollisuutta.

 

Lapsiasiavaltuutetun kannanotot

Lapsiasiavaltuutettu pitää mietinnössä esitettyjä tavoitteita kannatettavina. Lapsiasiavaltuu­tettu pitää erityisen myönteisenä, että tuomioistuinmaksulain 2 §:ää esitetään muutettavaksi siten, että lähestymiskieltohakemus olisi maksuton riippumatta siitä, meneekö hakemus läpi. Etenkin lapsille ja nuorille lähestymiskieltohakemuksen mahdollinen maksullisuus (250 e) riippuen päätöksen lopputuloksesta voi muodostua kynnyskysymykseksi. On kestämätöntä, jos lähes­tymiskieltoa jätetään hakematta mahdollisten kustannusten pelossa. Lisäksi on lä­hestymis­kiellon tehokkuuden kannalta äärimmäisen tärkeää, että lähestymiskiellon rikko­mista kos­keva asia tulisi lähestymiskieltolain mukaan käsitellä kiireellisenä (17 a §).

On myönteistä, että mietinnössä on tuotu esiin YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen (jälj. LOS) mukaisia velvoitteita (s. 36). Mietinnöstä ei kuitenkaan täysin ilmene, miten LOS:n mu­kaiset velvoitteet on pyritty huomioimaan lähestymiskiellon tehostamiseen liittyvissä ehdo­tetuissa lakimuutoksissa.

 

Lapsen oikeus tulla kuulluksi

Mietinnössä esitetyn oikeuskäytännön valossa (KKO 2019:50) on todettavissa, että lapsen oi­keus tulla kuulluksi (LOS 12 art) ei täysin toteudu, vaikka lapsen kuulemista on painotettu myös hallituksen esityksessä eduskunnalle laiksi lähestymiskiellosta annetun lain muuttami­sesta ja laiksi rikoslain 21 luvun 17 §:n kumoamisesta.[1]

Mietinnössä ei kuitenkaan oteta kan­taa sii­hen, miten lapsen oikeus ilmaista näkemyksensä kaikissa lasta koskevissa asioissa py­ritään paremmin turvaamaan lähestymiskieltoasioissa. YK:n lapsen oikeuksien komitea (jälj. LOS-komitea) on korostanut, että sopimusvaltioilla on ehdoton velvollisuus toteuttaa asian­mukai­sia toimenpiteitä pannakseen lapsen oikeuden tulla kuulluksi täysimääräisesti täytän­töön kaikkien lasten osalta.[2]

Tässä yhteydessä lapsiasiavaltuutettu haluaa myös korostaa, ettei lapsen oikeus tulla kuul­luksi velvoita lasta ja että lapsella on oikeus olla käyttämättä tätä oikeuttaan.[3]

Kun lapsia kuullaan ikäviä tapauksia käsiteltäessä, on huomioitava, ettei lasta haastatella useammin kuin on tarpeen.[4]  Sopimusvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet varmis­taakseen, että lasta suojellaan täysin hänen käyttäessään oikeuttaan tulla kuulluksi.[5]

Olennaista on, että lapsella on tosiasiallinen mahdollisuus tulla kuulluksi lapselle sopivissa olosuhteissa[6] ja että tämä ilmenee selkeästi laista, jotta lain soveltamiskäytäntö on yhden­mukaista.

 

Lapsen oikeus pitää yhteyttä vanhempaansa

LOS 9 artiklan 3 kohdan mukaan sopimusvaltioiden on kunnioitettava vanhemmastaan tai vanhemmistaan erossa asuvan lapsen oikeutta ylläpitää henkilökohtaisia suhteita ja suoria yhteyksiä kumpaankin vanhempaansa säännöllisesti, paitsi jos se on lapsen edun vastaista.

Lapsen edun sisältö tulee määrittää tapauskohtaisesti siten, että lapsen henkilökohtainen ti­lanne, olosuhteet ja tarpeet huomioidaan.[7]  Huomiota tulee kiinnittää muun muassa lapsen kehitykseen[8]  ja turvallisuuteen.[9]

Lapsen edun arvioinnissa huomioitavat seikat voivat olla ristiriidassa, kun arvioidaan tiettyä tapausta ja sen olosuhteita: esimerkiksi perheen säilyttä­minen voi olla ristiriidassa sen kanssa, että lasta on tarve suojella riskiltä joutua vanhempien väkivallan tai hyväksikäytön uhriksi.[10]

Eri tekijöitä punnittaessa on muistettava, että lapsen edun arvioinnin ja määrittämisen tarkoituksena on taata sekä kaikkien LOS:ssa ja sen valin­naisissa pöytäkirjoissa tunnustettujen oikeuksien täysimääräinen ja tehokas nautinta että lapsen kokonaisvaltainen kehitys.[11]

 

Lapsen oikeus suojeluun väkivallalta

LOS 19 artikla velvoittaa sopimusvaltiot ryhtymään kaikkiin asianmukaisiin lainsäädännöl­lisiin, hallinnollisiin, sosiaalisiin ja koulutuksellisiin toimiin suojellakseen lasta kaikenlaiselta ruumiilliselta ja henkiseltä väkivallalta, vahingoittamiselta ja pahoinpitelyltä, laiminlyönniltä tai välinpitämättömältä tai huonolta kohtelulta tai hyväksikäytöltä, mukaan lukien seksuaa­linen hyväksikäyttö, silloin kun hän on vanhempansa, muun laillisen huoltajansa tai kenen tahansa muun hoidossa.

Mietinnössä esitettyjen muutosten, joiden tarkoituksena on parantaa lähestymiskiellon te­hok­kuutta ja lisätä uhrin turvallisuutta, voidaan katsoa olevan LOS 19 artiklan mukaisia.

Esi­mer­kiksi ehdotetuilla muutoksilla lähestymiskieltolain 11 §:ään on tarkoitus mahdollistaa se, että pidättämiseen oikeutettu virkamies voisi määrätä väliaikaisen lähestymiskiellon viran puo­lesta, jos kiellolla suojattavan henkilön suojan tarpeen ilmeisyys edellyttäisi kiellon väli­töntä antamista. Ehdotettu muutos selkeyttäisi viranomaisen mahdollisuuksia toimia henki­löiden suojelemiseksi väkivallalta. Etenkin nuoremmille lapsille oman suojan tarpeen arvi­ointi ja il­maisu voi olla hankalaa, joten ehdotettu muutos on tervetullut. 

Jatkovalmistelussa voisi olla syytä pohtia sitä, tulisiko perusteluissa tarkentaa lain sovelta­mismahdollisuuksia liittyen erilaisiin väkivallan uhkiin. Tehokkaan soveltamisen kannalta voisi olla perusteltua korostaa sitä, että lähestymiskieltoa voidaan käyttää myös tilanteissa, joissa on esimerkiksi uhka siitä, että lapsi on joutu­massa haitallisten käytäntöjen, kuten sil­pomisen, kohteeksi.

Sekä LOS-komitea että YK:n naisten syrjinnän poistamista käsittelevä ko­mitea suosittele­vat, että so­pimusvaltiot hyväksy­vät tai muuttavat lainsäädäntöä puuttuak­seen tehokkaasti haitallisiin käytäntöihin, muun muassa varmistamalla, että lainsäädäntö si­sältää pa­kolliset lähestymiskiellot tai suojelumää­räykset niiden henkilöiden suojele­miseksi, jotka ovat vaarassa joutua haitallisten käytäntöjen kohteiksi.[12]

Lisäksi LOS-komitea piti ter­vetulleina Englannissa ja Walesissa tehtyjä lainsää­däntömuutoksia, joiden seurauk­sena laissa nimen­omaisesti mainitaan silpominen sekä sen uhka perusteena lähestymiskiel­lolle.[13]

 

Lähestymiskiellon sisältö

Lähestymiskieltolaki (3 §) kieltää nykyisellään suojattavan henkilön tapaamisen tai häneen yhteyden ottamisen sekä suojattavan henkilön seuraamisen ja tarkkailemisen. Laajennettuna lähestymiskielto voidaan määrätä koskemaan myös oleskelua suojattavan hen­kilön vakitui­sen asunnon tai loma-asunnon, työpaikan tai erikseen määritellyn muun niihin rinnastetta­van oleskelupaikan läheisyydessä.

Tehokkuuden osalta olisi jatkovalmistelussa syytä tarkas­tella myös mahdollisuutta nk. liikkuvaan lähestymiskieltoon. YK:n lapsen oikeuk­sien komitea on nimittäin pitänyt myönteisenä Itävallan lain mahdollistamaa nk. liikkuvaa lähestymis­kiel­toa, jolla taataan kattava suoja suojattavan henkilön oleskelupaikasta huoli­matta.[14]

Suomes­sakin lain esitöissä on todettu, että osuessaan samaan, esimerkiksi julkiseen tilaan ei henkilö, jota vastaan kieltoa on pyydetty, saisi kohdistaa itsensä uhatuksi tuntevaan henkilöön min­käänlaisia yhteydenottoja. Samassa kohdassa tosin todetaan, että olisi myös kohtuutonta kieltää henkilöä oleskelemassa tietyissä julkisia tai vapaa-ajan palveluja tarjoa­vissa pai­koissa.[15]

 

Digitaalinen ympäristö ja lähestymiskielto

Lasten viettäessä enenevässä määrin aikaa digitaalisessa ympäristössä myös heihin kohdis­tuvien väärinkäytösten uhka kasvaa. Verkkovälitteisen häirinnän kasvu on huolestuttavaa, ja sitä vastaan taistelemiseksi tulisi ryhtyä tehokkaisiin toimenpiteisiin. Myös LOS-komitea on nostanut esiin digitaalisen ympäristön mahdollistamat uudet tavat tehdä lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa.[16]

YK:n lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa käsittelevä erityisedustaja on verk­kovälit­teiseen kiusaamiseen vastaamiseen liittyen raportissaan todennut hyviksi käytän­nöiksi la­keja, joilla mahdollistetaan turvaamistoimia perustuen verkossa tapahtuneeseen kiusaami­seen. Erityisedustajan mainitsemiin turvaamistoimiin sisältyy muun muassa kom­munikoin­tikielto tiettyä henkilöä kohtaan.[17]

Koska nimenomaan kiusaaminen verkossa on usein ver­taissuhteissa tapahtuvaa, on tässä todettava, että ilmeisesti kuitenkaan lähestymis­kiellon määrääminen alle 15-vuotiaalle ei Suomessa ole mahdollista rikosoikeudellisen vas­tuuikära­jan johdosta.

Mietinnössä otetaan kantaa verkossa tapahtuvaan toimintaan ja sen kieltämisen mahdolli­suuksiin lähestymiskiellon nojalla (s. 22–23, 41). Mietinnössä todetaan, että voi­massa olevan lain mukainen lähestymiskielto on kielto ottaa yhteyttä suojattavaan henkilöön, eikä yhtey­denottotapoja ole laissa rajoitettu, joten yhteydenotto voi tapahtua myös esimer­kiksi sosi­aa­lisen median kautta.

Lisäksi mietinnössä viitataan tuoreeseen oikeuskäytäntöön (KKO 2021:50), jossa taas on todettu, että ”[lähestymis]kiellolla ei siten välttämättä voida tor­jua kaikkea kehittyneen teknologian mahdollistamaa, esimerkiksi sosiaalisessa mediassa ta­pahtu­vaa henkilöön kohdistuvaa vakavaa häirintää”. 

Olisi suotavaa, että jatkovalmistelussa otetaan tähän kysymykseen selkeästi kantaa, jotta soveltamiskäytännössä vältytään epäjoh­donmu­kaisuuksilta.

 

Jyväskylässä 2.11.2021

 

Elina Pekkarinen, lapsiasiavaltuutettu

Sonja Vahtera, lakimies

 

 

[1] Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi lähestymiskiellosta annetun lain muuttamisesta ja laiksi rikoslain 21 luvun 17 §:n kumoamisesta HE 144/2003 vp, s. 22.

[2] YK:n lapsen oikeuksien komitean yleiskommentti nro 12 (2009) lapsen oikeudesta tulla kuulluksi (CRC/C/GC/12), kohta 19.

[3] CRC/C/GC/12, kohdat 16 ja 22.

[4] CRC/C/GC/12, kohta 24.

[5] LOS-komitea on korostanut, että sopimusvaltioiden on tiedostettava, millaisia kielteisiä vai­kutuksia LOS 12 artiklan ajattelemattomalla käytöllä voi olla erityisesti tapauksissa, joissa on kyse hyvin pienistä lapsista, tai tilanteissa, joissa lapsi on joutunut rikoksen, seksuaalisen hy­väksikäytön, väkivallan tai muunlaisen huonon kohtelun uhriksi. CRC/C/GC/12, kohta 21.

[6] CRC/C/GC/12, kohta 23.

[7] YK:n lapsen oikeuksien komitean yleiskommentti nro 14 (2013) lapsen oikeudesta saada etunsa otetuksi ensisijaisesti huomioon (CRC/C/GC/14), kohta 32.

[8] CRC/C/GC/14, kohta 42.

[9] CRC/C/GC/14, kohta 73.

[10] CRC/C/GC/14, kohta 81.

[11] CRC/C/GC/14, kohta 82.

[12] Naisten syrjinnän poistamista käsittelevän komitean ja lapsen oikeuksien komitean yhtei­nen yleiskommentti nro 18 (2014) haitallisista käytännöistä (CEDAW/C/GC/31 – CRC/C/GC/18), kohta 55.

[13] YK:n lapsen oikeuksien komitean Iso-Britannialle ja Pohjois-Irlannille antamat loppupää­telmät 12.7.2016 (CRC/C/GBR/CO/5), kohta 46.

[14] YK:n lapsen oikeuksien komitean Itävallalle antamat loppupäätelmät 6.3.2020 (CRC/C/AUT/CO/5–6), kohta 3.

[15] Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi lähestymiskiellosta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi HE 41/1998 vp, s. 18.

[16] YK:n lapsen oikeuksien komitean yleiskommentti nro 25 (2021) digitaaliseen ympäristöön liittyvistä lapsen oikeuksista (CRC/C/GC/25), kohta 80.

[17] YK:n lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa käsittelevän erityisedustajan raportti YK:n ihmisoi­keusneuvostolle 5.1.2016 (A/HRC/31/20), kohta 87.