LAPS/63/2021, 2.11.2021

Lapsiasia­valtuutetun lausunto oikeus­ministeriölle lähestymis­kiellon tehostamista käsittelevästä työryhmä­mietinnöstä

Lapsiasia­valtuutetun tehtävänä on arvioida ja edistää lapsen oikeuksien toteutumista. Työn perustana on YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus (SopS 59 ja 60/1991), joka on lailla voimaan saatettu ihmisoikeus­sopimus. Sopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita. Lapsiasia­valtuutettu arvioi mietintöä yleis­sopimuksen näkö­kulmasta.

Lausunto on annettu lausunto­palvelu.fi:ssä 2.11.2021.

Lapsiasia­valtuutetun lausunto pdf-muodossa (ei saavutettava) (pdf)

Mietinnön keskeinen sisältö

Mietinnössä ehdotetaan muutettaviksi lähestymis­kiellosta annettua lakia, rikoslakia ja tuomioistuin­maksu­lakia. Tavoitteena on parantaa lähestymis­kiellon tehokkuutta, vähentää lähestymis­kiellon rikkomista ja lisätä erityisesti lähi­suhteissa tapahtuvan väki­vallan uhrin turvallisuutta.

Lähestymiskielto­lakia muutettaisiin siten, että pidättämiseen oikeutettu virkamies voisi määrätä väli­aikaisen lähestymis­kiellon viran puolesta, jos kiellolla suojattavan henkilön suojan tarpeen ilmeisyys edellyttäisi kiellon välitöntä antamista. Tuomioistuin­maksu­lakia muutettaisiin siten, että lähestymis­kiellon hakijalta ei perittäisi maksua silloinkaan, kun hakemus hylätään tai asia jää sillensä. Lähestymis­kiellon tehokkuuden parantamiseksi ehdotetaan, että lähestymis­kiellon rikkomista koskeva asia olisi käsiteltävä kiireellisenä.

Yhteen­veto lapsiasia­valtuutetun kannan­otoista

• Esitetyt tavoitteet ovat kannatettavia. Erityisen myönteistä ala­ikäisten kannalta on, että lähestymiskielto­hakemusta esitetään poikkeuksetta maksuttomaksi.
• Lapsella tulee olla tosi­asiallinen mahdollisuus tulla kuulluksi, ja tämän tulee ilmetä selkeästi laista, jotta lain soveltamis­käytäntö on yhden­mukaista.
• Lapsen edun sisältö tulee määrittää tapaus­kohtaisesti siten, että lapsen henkilö­kohtainen tilanne, olosuhteet ja tarpeet huomioidaan. Huomiota tulee kiinnittää muun muassa lapsen kehitykseen ja turvallisuuteen.
• Valtiolla on YK:n lapsen oikeuksien sopimuksesta johtuen velvollisuus ryhtyä toimen­piteisiin suojellakseen lasta kaiken­laiselta väki­vallalta. Ehdotetut muutokset lähestymiskielto­lain 11 §:ään ilmentävät tätä velvollisuutta.

Lapsiasia­valtuutetun kannan­otot

Lapsiasia­valtuutettu pitää mietinnössä esitettyjä tavoitteita kannatettavina. Lapsiasia­valtuutettu pitää erityisen myönteisenä, että tuomioistuin­maksu­lain 2 §:ää esitetään muutettavaksi siten, että lähestymiskielto­hakemus olisi maksuton riippumatta siitä, meneekö hakemus läpi. Etenkin lapsille ja nuorille lähestymiskielto­hakemuksen mahdollinen maksullisuus (250 e) riippuen päätöksen loppu­tuloksesta voi muodostua kynnys­kysymykseksi. On kestämätöntä, jos lähestymis­kieltoa jätetään hakematta mahdollisten kustannusten pelossa. Lisäksi on lähestymis­kiellon tehokkuuden kannalta äärimmäisen tärkeää, että lähestymis­kiellon rikkomista koskeva asia tulisi lähestymiskielto­lain mukaan käsitellä kiireellisenä (17 a §).

On myönteistä, että mietinnössä on tuotu esiin YK:n lapsen oikeuksien yleis­sopimuksen (jälj. LOS) mukaisia velvoitteita (s. 36). Mietinnöstä ei kuitenkaan täysin ilmene, miten LOS:n mukaiset velvoitteet on pyritty huomioimaan lähestymis­kiellon tehostamiseen liittyvissä ehdotetuissa laki­muutoksissa.

Lapsen oikeus tulla kuulluksi

Mietinnössä esitetyn oikeus­käytännön valossa (KKO 2019:50) on todettavissa, että lapsen oikeus tulla kuulluksi (LOS 12 art) ei täysin toteudu, vaikka lapsen kuulemista on painotettu myös hallituksen esityksessä eduskunnalle laiksi lähestymis­kiellosta annetun lain muuttamisesta ja laiksi rikoslain 21 luvun 17 §:n kumoamisesta.[1]

Mietinnössä ei kuitenkaan oteta kantaa siihen, miten lapsen oikeus ilmaista näkemyksensä kaikissa lasta koskevissa asioissa pyritään paremmin turvaamaan lähestymiskielto­asioissa. YK:n lapsen oikeuksien komitea (jälj. LOS-komitea) on korostanut, että sopimus­valtioilla on ehdoton velvollisuus toteuttaa asian­mukaisia toimen­piteitä pannakseen lapsen oikeuden tulla kuulluksi täysi­määräisesti täytäntöön kaikkien lasten osalta.[2]

Tässä yhteydessä lapsiasia­valtuutettu haluaa myös korostaa, ettei lapsen oikeus tulla kuulluksi velvoita lasta ja että lapsella on oikeus olla käyttämättä tätä oikeuttaan.[3]

Kun lapsia kuullaan ikäviä tapauksia käsiteltäessä, on huomioitava, ettei lasta haastatella useammin kuin on tarpeen.[4] Sopimus­valtioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimen­piteet varmistaakseen, että lasta suojellaan täysin hänen käyttäessään oikeuttaan tulla kuulluksi.[5]

Olennaista on, että lapsella on tosi­asiallinen mahdollisuus tulla kuulluksi lapselle sopivissa olo­suhteissa[6] ja että tämä ilmenee selkeästi laista, jotta lain soveltamis­käytäntö on yhden­mukaista.

Lapsen oikeus pitää yhteyttä vanhempaansa

LOS 9 artiklan 3 kohdan mukaan sopimus­valtioiden on kunnioitettava vanhemmastaan tai vanhemmistaan erossa asuvan lapsen oikeutta ylläpitää henkilö­kohtaisia suhteita ja suoria yhteyksiä kumpaankin vanhempaansa säännöllisesti, paitsi jos se on lapsen edun vastaista.

Lapsen edun sisältö tulee määrittää tapaus­kohtaisesti siten, että lapsen henkilö­kohtainen tilanne, olosuhteet ja tarpeet huomioidaan.[7] Huomiota tulee kiinnittää muun muassa lapsen kehitykseen[8] ja turvallisuuteen.[9]

Lapsen edun arvioinnissa huomioitavat seikat voivat olla risti­riidassa, kun arvioidaan tiettyä tapausta ja sen olosuhteita: esimerkiksi perheen säilyttäminen voi olla risti­riidassa sen kanssa, että lasta on tarve suojella riskiltä joutua vanhempien väkivallan tai hyväksi­käytön uhriksi.[10]

Eri tekijöitä punnittaessa on muistettava, että lapsen edun arvioinnin ja määrittämisen tarkoituksena on taata sekä kaikkien LOS:ssa ja sen valinnaisissa pöytä­kirjoissa tunnustettujen oikeuksien täysi­määräinen ja tehokas nautinta että lapsen kokonais­valtainen kehitys.[11]

Lapsen oikeus suojeluun väki­vallalta

LOS 19 artikla velvoittaa sopimus­valtiot ryhtymään kaikkiin asian­mukaisiin lain­säädännöllisiin, hallinnollisiin, sosiaalisiin ja koulutuksellisiin toimiin suojellakseen lasta kaiken­laiselta ruumiilliselta ja henkiseltä väki­vallalta, vahingoittamiselta ja pahoin­pitelyltä, laimin­lyönniltä tai välin­pitämättömältä tai huonolta kohtelulta tai hyväksi­käytöltä, mukaan lukien seksuaalinen hyväksi­käyttö, silloin kun hän on vanhempansa, muun laillisen huoltajansa tai kenen tahansa muun hoidossa.

Mietinnössä esitettyjen muutosten, joiden tarkoituksena on parantaa lähestymis­kiellon tehokkuutta ja lisätä uhrin turvallisuutta, voidaan katsoa olevan LOS 19 artiklan mukaisia.

Esimerkiksi ehdotetuilla muutoksilla lähestymiskielto­lain 11 §:ään on tarkoitus mahdollistaa se, että pidättämiseen oikeutettu virka­mies voisi määrätä väli­aikaisen lähestymis­kiellon viran puolesta, jos kiellolla suojattavan henkilön suojan tarpeen ilmeisyys edellyttäisi kiellon välitöntä antamista. Ehdotettu muutos selkeyttäisi viranomaisen mahdollisuuksia toimia henkilöiden suojelemiseksi väki­vallalta. Etenkin nuoremmille lapsille oman suojan tarpeen arviointi ja ilmaisu voi olla hankalaa, joten ehdotettu muutos on tervetullut.

Jatko­valmistelussa voisi olla syytä pohtia sitä, tulisiko perusteluissa tarkentaa lain soveltamis­mahdollisuuksia liittyen erilaisiin väki­vallan uhkiin. Tehokkaan soveltamisen kannalta voisi olla perusteltua korostaa sitä, että lähestymis­kieltoa voidaan käyttää myös tilanteissa, joissa on esimerkiksi uhka siitä, että lapsi on joutumassa haitallisten käytäntöjen, kuten silpomisen, kohteeksi.

Sekä LOS-komitea että YK:n naisten syrjinnän poistamista käsittelevä komitea suosittelevat, että sopimus­valtiot hyväksyvät tai muuttavat lain­säädäntöä puuttuakseen tehokkaasti haitallisiin käytäntöihin, muun muassa varmistamalla, että lainsäädäntö sisältää pakolliset lähestymis­kiellot tai suojelu­määräykset niiden henkilöiden suojelemiseksi, jotka ovat vaarassa joutua haitallisten käytäntöjen kohteiksi.[12]

Lisäksi LOS-komitea piti ter­vetulleina Englannissa ja Walesissa tehtyjä lainsäädäntö­muutoksia, joiden seurauksena laissa nimen­omaisesti mainitaan silpominen sekä sen uhka perusteena lähestymis­kiellolle.[13]

Lähestymis­kiellon sisältö

Lähestymiskielto­laki (3 §) kieltää nykyisellään suojattavan henkilön tapaamisen tai häneen yhteyden ottamisen sekä suojattavan henkilön seuraamisen ja tarkkailemisen. Laajennettuna lähestymis­kielto voidaan määrätä koskemaan myös oleskelua suojattavan henkilön vakituisen asunnon tai loma-asunnon, työpaikan tai erikseen määritellyn muun niihin rinnastettavan oleskelu­paikan läheisyydessä.

Tehokkuuden osalta olisi jatko­valmistelussa syytä tarkastella myös mahdollisuutta nk. liikkuvaan lähestymis­kieltoon. YK:n lapsen oikeuksien komitea on nimittäin pitänyt myönteisenä Itävallan lain mahdollistamaa nk. liikkuvaa lähestymis­kieltoa, jolla taataan kattava suoja suojattavan henkilön oleskelu­paikasta huolimatta.[14]

Suomessakin lain esitöissä on todettu, että osuessaan samaan, esimerkiksi julkiseen tilaan henkilö, jota vastaan kieltoa on pyydetty, ei saisi kohdistaa itsensä uhatuksi tuntevaan henkilöön minkään­laisia yhteyden­ottoja. Samassa kohdassa tosin todetaan, että olisi myös kohtuutonta kieltää henkilöä oleskelemassa tietyissä julkisia tai vapaa-ajan palveluja tarjoavissa paikoissa.[15]

Digitaalinen ympäristö ja lähestymis­kielto

Lasten viettäessä enenevässä määrin aikaa digitaalisessa ympäristössä myös heihin kohdistuvien väärin­käytösten uhka kasvaa. Verkko­välitteisen häirinnän kasvu on huolestuttavaa, ja sitä vastaan taistelemiseksi tulisi ryhtyä tehokkaisiin toimen­piteisiin. Myös LOS-komitea on nostanut esiin digitaalisen ympäristön mahdollistamat uudet tavat tehdä lapsiin kohdistuvaa väki­valtaa.[16]

YK:n lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa käsittelevä erityis­edustaja on verkko­välitteiseen kiusaamiseen vastaamiseen liittyen raportissaan todennut hyviksi käytännöiksi lakeja, joilla mahdollistetaan turvaamis­toimia perustuen verkossa tapahtuneeseen kiusaamiseen. Erityis­edustajan mainitsemiin turvaamis­toimiin sisältyy muun muassa kommunikointi­kielto tiettyä henkilöä kohtaan.[17]

Koska nimenomaan kiusaaminen verkossa on usein vertais­suhteissa tapahtuvaa, on tässä todettava, että ilmeisesti kuitenkaan lähestymis­kiellon määrääminen alle 15-vuotiaalle ei Suomessa ole mahdollista rikos­oikeudellisen vastuu­ikärajan johdosta.

Mietinnössä otetaan kantaa verkossa tapahtuvaan toimintaan ja sen kieltämisen mahdollisuuksiin lähestymis­kiellon nojalla (s. 22–23, 41). Mietinnössä todetaan, että voimassa olevan lain mukainen lähestymis­kielto on kielto ottaa yhteyttä suojattavaan henkilöön, eikä yhteydenotto­tapoja ole laissa rajoitettu, joten yhteyden­otto voi tapahtua myös esimerkiksi sosiaalisen median kautta.

Lisäksi mietinnössä viitataan tuoreeseen oikeus­käytäntöön (KKO 2021:50), jossa taas on todettu, että ”[lähestymis]­kiellolla ei siten välttämättä voida torjua kaikkea kehittyneen teknologian mahdollistamaa, esimerkiksi sosiaalisessa mediassa tapahtuvaa henkilöön kohdistuvaa vakavaa häirintää”.

Olisi suotavaa, että jatko­valmistelussa otetaan tähän kysymykseen selkeästi kantaa, jotta soveltamis­käytännössä vältytään epä­johdonmukaisuuksilta.

 

Jyväskylässä 2.11.2021

Elina Pekkarinen, lapsiasia­valtuutettu

Sonja Vahtera, lakimies