LAPS/160/2025, 3.12.2025

Lapsiasia­valtuutetun lausunto oikeus­ministeriölle nuorisorangaistus­sääntelyn kehittämistä koskevasta työryhmä­mietinnöstä

Viite: VN/27263/2023

Lapsiasiavaltuutetun tehtävänä on arvioida ja edistää lapsen oikeuksien toteutumista. Työn perustana on YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus (SopS 59 ja 60/1991, LOS), joka on lailla voimaan saatettu ihmisoikeus­sopimus. Sopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita. Lapsiasia­valtuutettu arvioi työryhmä­mietintöä yleissopimuksen näkökulmasta. Lausunto on annettu lausuntopalvelu.fi:ssä.

Mietinnön keskeinen sisältö

Työryhmän mietinnössä ehdotetaan säädettäväksi nuoriso­rangaistuksen kestosta rikoslaissa ja sen enimmäis­keston pidentämisestä yhdestä vuodesta kahteen vuoteen. Nuoriso­rangaistus tuomittaisiin edelleen alle 18-vuotiaana rikoksen tehneelle, jos sakkoa ei katsottaisi riittäväksi rangaistukseksi ja painavat syyt eivät vaatisi ehdotonta vankeutta tilanteissa, joissa ehdollinen vankeus valvontoineen ei olisi riittävä sosiaalisen selviytymisen edistämiseksi tai uusien rikosten ehkäisemiseksi. Nuoriso­rangaistuksen käyttö­edellytyksiä ehdotetaan laajennettavaksi siten, että nuoriso­rangaistus soveltuisi jatkossa tapauksissa, joissa rikoksen vakavuus, tekijän syyllisyys tai tekijän aikaisemmat rikokset puoltaisivat nuoriso­rangaistusta ja ehdollista vankeutta yksin olisi pidettävä riittämättömänä rangaistuksena.

Mietinnössä ehdotetaan muutoksia nuoren seuraamus­selvityksen laatimiseen ja sen sisältöön. Lisäksi täytäntöönpano­lakiin ehdotetaan muutoksia nuoriso­rangaistuksen sisältöä sekä nuoriso­rangaistuksen sijasta toiseen rangaistukseen tuomitsemista koskien.

Yhteen­veto lapsiasia­valtuutetun kannan­otoista

• Lapsiasiavaltuutettu on useaan otteeseen todennut, että nuoriso­rangaistuksen tulisi olla todellinen ja käytössä oleva seuraamus­vaihtoehto, ja pitää siksi mietinnön ehdotuksia nuoriso­rangaistuksen käytön lisäämiseksi kannatettavina.
• Lapsiasia­valtuutettu korostaa, että ala­ikäisen päihde- ja riippuvuus­hoidon tai -palvelun toteutuminen osana nuoriso­rangaistusta edellyttää, että päihdepalvelut ovat tosi­asiallisesti ja yhden­vertaisesti saatavilla hyvinvointi­alueilla ja Helsingin kaupungissa.
• Lapsiasia­valtuutettu pitää välttämättömänä, että jatkovalmistelussa arvioidaan tarkemmin nuoriso­rangaistuksen ja vankeus­rangaistuksen suhdetta lastensuojelu­lain mukaiseen sijaishuoltoon sekä käsittelyssä olevaan ehdotettuun kuntouttavaan suljettuun laitospalveluun.

Lapsiasia­valtuutetun kannan­otot

Nuoriso­rangaistus­sääntelyyn ehdotetut muutokset

Lapsiasiavaltuutettu on useaan otteeseen todennut, että nuoriso­rangaistuksen tulisi olla todellinen seuraamus­vaihtoehto ala­ikäisille rikoksen­tekijöille, ja pitää siksi mietinnön ehdotuksia nuoriso­rangaistuksen käytön lisäämiseksi kannatettavina. Lapsiasia­valtuutettu on ottanut aiheeseen kantaa julkisuudessa [1], YK:n lapsen oikeuksien komitealle luovuttamassaan raportissa [2], valtioneuvostolle luovuttamassaan vuosi­kertomuksessa [3] sekä eduskunta­vaalien alla tekemissään ehdotuksissa puolueiden puolue­sihteereille ja pääministeri Petteri Orpon hallitus­ohjelman aloitus­seminaarissa. Lisäksi lapsiasia­valtuutettu on tuonut näkemyksensä oikeus­ministerien tietoon. Lapsiasia­valtuutettu katsoo, että ehdotukset voivat osaltaan ennalta­ehkäistä ala­ikäisten uusinta­rikollisuutta, kuten ehdotusten yhdeksi tavoitteeksi on asetettu.

Lapsiasiavaltuutettu haluaa saattaa oikeus­ministeriön tietoon YK:n lapsen oikeuksien komitean vuonna 2019 julkaiseman yleiskommentin nro 24, joka koskee lapsen oikeuksia rikosoikeus­järjestelmässä [4]. Yleiskommentissa nostetaan useassa kohtaa esiin vankeus­rangaistukselle vaihto­ehtoisten seuraamuksien merkitys ja korostetaan valtioiden velvollisuutta ottaa päätöksissään huomioon ensisijaisena harkinta­perusteena lapsen etu – myös silloin, kun lapsen epäillään syyllistyneen rikokseen. Tämän yleiskommentin pohjalta lapsiasia­valtuutettu on jatkanut työtään nuorten rikoksen­tekijöiden aseman parantamiseksi: uusinta­rikollisuuden ehkäisy ja rikolliselle uralle ajautumisen estäminen toteutuvat toden­näköisimmin silloin, kun rikoksiin syyllistynyttä lasta ohjataan muun kuin vankeus­rangaistuksen keinoin.

Lapsiasiavaltuutettu kiinnitti huomiota mietinnön nimen­omaisesti lapsia koskevassa vaikutusten arviointi­kappaleessa (4.2.2) todettuun siitä, että nuoriso­rangaistuksen käyttö lisääntynee ehdotuksen myötä myös vakavampien yksittäisten rikosten kohdalla, missä nuorella ei välttämättä tunnisteta olevan tarvetta laajaan ja intensiiviseen perheen ulkopuoliseen yhteiskunnan tukeen. Lapsiasia­valtuutettu katsoo, että edellä todettu edellyttää selkiyttämistä. Mitä perheen ulkopuolisella yhteis­kunnallisella tuella tässä yhteydessä tarkoitetaan ja onko tarkoituksena, että kyseinen tuki on nuoriso­rangaistuksen soveltamis­alaa rajaava tekijä?

Lapsiasiavaltuutettu pitää lähtökohtaisesti hyvänä päihde- ja riippuvuus­hoidon tai -palvelun sisällyttämistä osaksi nuoriso­rangaistusta, mutta korostaa, että hoidon tai palvelun sisällyttäminen ehdotetulla tavalla osaksi rangaistusta lain tasolla ei yksistään paranna niiden nuorten asemaa, joiden kohdalla rikollisen toiminnan taustalla on päihteisiin liittyviä ongelmia ja jotka ovat päihde- ja riippuvuus­hoidon tarpeessa. Sääntelyn toimeenpanoon on kohdennettava resursseja. Lapsiasia­valtuutettu on myös lausunnossaan sosiaali- ja terveys­valiokunnalle painottanut, että lasten ja nuorten mielenterveys- ja päihdepalvelut tulee saattaa kuntoon ja niiden tulee toteutua yhdenvertaisesti. [5]

Sekä Valtiontalouden tarkastus­virasto [6] että sosiaali- ja terveys­ministeriö [7] ovat hyvinvointi­alueiden palveluja koskevissa tuoreissa arvioinneissaan todenneet, että päihteitä käyttävien lasten ja nuorten tarvitsemat sosiaali- ja terveyspalvelut ovat vakavasti vaarantuneet kaikilla hyvinvointi­alueilla ja Helsingin kaupungissa. Huumeita käyttäville nuorille suunnatut palvelut eivät vastaa heidän palvelu­tarpeisiinsa eivätkä nuoret saa tarvitsemaansa apua oikea-aikaisesti. Erityisen vaikeaa palvelujen saanti on, kun henkilöllä on sekä mielenterveys- että päihde­ongelma. [8]

Vastaavasti ehdotetut lisäykset nuoren rikoksesta epäillyn osallistumisesta toimintaan, joka parantaa edellytyksiä rikoksettomaan elämään, edellyttää, että tällaista toimintaa on tosi­asiassa saatavilla. Mietinnössä todetaan (s. 88–89), että joillakin paikkakunnilla on sovittelun ja ankkuri­toiminnan kaltaisten interventioiden lisäksi tarjolla kolmannen sektorin järjestämää rikoksista irtautumista tukevaa ohjelmatoimintaa ja nuorten toimintamallia hyödyntävää hanketoimintaa, kuitenkaan tarkemmin tällaisen toiminnan saatavuutta avaamatta.

Lapsiasiavaltuutettu muistuttaa, että YK:n lapsen oikeuksien komitea on suositellut Suomelle vuonna 2023 antamissaan loppupäätelmissä [9], että Suomi edistää aktiivisesti rikoksista syytetyille lapsille kohdennettuja tuomio­istuinten ulkopuolisia toimenpiteitä, kuten oikeuden­käynnille vaihtoehtoisia ratkaisu­menettelyjä, sovittelua, neuvontaa ja näyttöön perustuvia terapiapalveluita (kohta 41).

Rangaistusten ja lastensuojelu­lain mukaisten tuki­toimien suhdetta tulee arvioida

Lapsiasiavaltuutettu toteaa, että eduskunnassa on ajankohtaisesti käsiteltävänä esitys laiksi lastensuojelu­lain muuttamisesta sekä siihen liittyviksi laeiksi (HE 149/2025 vp), jossa ehdotetaan uutta lastensuojelu­lain mukaista sijaishuollon muotoa (kuntouttava suljettu laitospalvelu) pääsääntöisesti 12 vuotta täyttäneen lapsen rikoskierteen katkaisemiseksi. Lisäksi käsittelyssä on hallituksen esitys laeiksi vankeuslain, tutkintavankeus­lain ja puolustustila­lain 9 §:n muuttamisesta (53/2025 vp). Oikeus­ministeriössä on myös meneillään vankeuslain kehittämisen jatkohanke, jossa on tarkoitus käsitellä vankeuslain ja lastensuojelu­lain yhteen­sovittamiseen liittyviä kysymyksiä. Lapsiasia­valtuutettu pitää välttämättömänä, että nuorisorangaistus­sääntelyn kehittämisen jatko­valmistelussa huomioidaan myös alaikäisiä rikoksen­tekijöitä koskevat vireillä olevat hallituksen esitykset ja käynnissä olevat hankkeet.

Mietinnössä ei ehdoteta muutettavaksi nuoriso­rangaistuksen suhdetta ehdottomaan vankeus­rangaistukseen. Nuoriso­rangaistus sijoittuisi edelleen ankaruus­asteikolla sakon ja ehdottoman vankeuden väliin (s. 138). Rikoslain 6 luvun 9 §:n 2 momentin mukaan alle 18-vuotiaana tehdystä rikoksesta ei kuitenkaan saa tuomita ehdottomaan vankeus­rangaistukseen, elleivät painavat syyt sitä vaadi. Painavan syyn merkitystä harkittaessa otetaan huomioon rikoksen­tekijän sijoitus lastensuojelu­lain 57 §:n mukaiseen lastensuojelu­laitokseen.

Lapsiasiavaltuutettu pitää välttämättömänä, että jatko­valmistelussa arvioidaan tarkemmin nuoriso­rangaistuksen ja vankeus­rangaistuksen suhdetta lastensuojelu­lain mukaiseen sijaishuoltoon ja myös käsittelyssä olevaan ehdotettuun kuntouttavaan suljettuun laitospalveluun (HE 149/2025 vp).

Lapsiasiavaltuutettu on eduskunnan laki­valiokunnalle antamassaan lausunnossa lastensuojelu­lain muuttamista koskien edellyttänyt [10], että nuorisorangaistus­sääntelyn kehittämistä koskevan hankkeen yhteydessä harkitaan ehdotetun kuntouttavan suljetun laitospalvelun ensisijaisuutta suhteessa ehdottomaan vankeuteen alaikäisten rikosvastuu­iän ylittäneiden lasten kohdalla.

Eduskunnan laki­valiokunta on mietinnössään koskien käsittelyssä olevaa hallituksen esitystä eduskunnalle laeiksi vankeuslain, tutkintavankeus­lain ja puolustustila­lain 9 §:n muuttamisesta pitänyt myös ala­ikäisten vankien sijoittamisen kehittämis­tarpeita koskevaa hanketta tarpeellisena ja katsonut, että ala­ikäisiin vankeihin sekä rangaistuksen täytäntöön­panon ja lastensuojelun suhteeseen liittyviä kysymyksiä on aiheellista arvioida huolellisesti. [11]

 

Jyväskylässä 3.12.2025

Elina Pekkarinen, lapsiasiavaltuutettu

Jenni Saukkola, juristi