Lapsiasiavaltuutetun lausunto oikeusministeriölle arviomuistiosta avioliittoon pakottamisen rangaistavuudesta

 

Viite: VN/4063/2021

 

Lapsiasiavaltuutetun tehtävänä on arvioida ja edistää lapsen oikeuksien toteutumista. Työn perustana on YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus (SopS 59 ja 60/1991), joka on lailla voi­maan saatettu ihmisoikeussopimus. Sopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita. Lapsiasia­val­tuutettu arvioi arviomuistiota yleissopimuksen näkökulmasta.

Lausunto on annettu lausuntopalvelu.fi:ssä 14.1.2022.

Lausunto: Lapsiasiavaltuutetun lausunto oikeusministeriölle arviomuistiosta avioliittoon pakottamisen rangaistavuudesta (pdf)

 

Arviomuistion keskeinen sisältö

Arviomuistiossa tarkastellaan avioliittoon pakottamisen rangaistavuutta. Muistiossa käy­dään läpi asiaan liittyvät kansainväliset velvoitteet ja kansainvälistä vertailua. Muistiossa myös analysoidaan voimassa olevia rikoslain säännöksiä ja lainsäädännön esitöitä avioliit­toon pakottamisen kannalta sekä arvioidaan vaihtoehtoisia tapoja säätää avioliittoon pakot­tamisen rangaistavuudesta.

Arviointityössä päädyttiin katsomaan muun muassa, että voi­massa olevat rikoslain ihmiskauppaa, törkeää ihmiskauppaa ja pakottamista koskevat sään­nökset kattavat avioliittoon pakottamisteot varsin laajalti. Muistion johtopäätöksenä esite­tään, että mainitut rikoslain säännökset ovat riittävän kattavat eikä niitä ole tarpeen muuttaa tai täsmentää. Toisaalta esiin tuodaan esimerkiksi mahdollisuus täsmentää rikoslain ihmis­kauppaa koskevaa säännöstä siten, että säännökseen lisätään teon tarkoitukseksi avioliittoon pakottaminen.

 

Yhteenveto lapsiasiavaltuutetun kannanotoista

  • Pakkoavioliiton erilliskriminalisointi on kannatettavaa, sillä oletettavasti sen myötä pystytään puuttumaan erilaisiin pakkoavioliittotilanteisiin nykysääntelyä tehok­kaammin.
  • On ensiarvoisen tärkeää, että valittu sääntelyvaihtoehto toimii käytännössä. Siksi tu­lee panostaa siihen, että ammattilaiset tunnistavat pakkoavioliiton käsillä olon.
  • Myös ei-juridisesti pätevät avioliitot tulee huomioida, kun asia toivottavasti viedään jatkovalmisteluun.
  • Tehokas puuttuminen haitallisiin käytäntöihin edel­lyttää sukupuolinäkökulman huo­miointia.

 

Lapsiasiavaltuutetun kannanotot

Lapsiasiavaltuutettu pitää arviomuistiota erittäin tärkeänä selvityksenä. Arviomuistiossa käydään hyvin ja kattavasti läpi osin vaikeaselkoistakin sääntelyä ihmiskaupasta, johon pe­rustuen pakkoavioliitto on Suomessa kriminalisoitu.

Pakkoavioliitto vaarantaa useita lapselle YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksessa (jälj. LOS) turvattuja oikeuksia. YK:n lapsen oikeuksien komitea (jälj. LOS-komitea) on todennut, että lapsiavioliitto on pakkoavioliiton muoto, sillä lasten voidaan nähdä lähtökohtaisesti ole­van kykenemättömiä antamaan lupaansa avioliiton solmimiselle tai kieltäytymään aviolii­tosta.[1]

YK:n erityisedustaja liittyen lasten seksuaalisen hyväksikäyttöön ja myymiseen on to­dennut vuonna 2020 antamassaan raportissa, ettei mikään alue maailmassa ole onnistu­massa YK:n kestävän kehityksen tavoiteohjelma Agenda 2030:n tavoitteen 5.3 saavuttami­sessa, jolla tähdätään lapsiavioliittojen eliminoimiseen.[2] Erityisedustaja on nostanut esiin so­siaalisen median ja online-välitteisen rikollisuuden kielteiset vaikutukset tähän.[3] Ongelman eliminoimisen esteenä on pitkälti heikot oikeusjärjestelmät sekä lakien toimeenpanon haas­teet.[4]

 

YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus

On myönteistä, että arviomuistiossa on esitelty LOS:n aiheeseen liittyviä artikloja, mutta lap­siasiavaltuutettu muistuttaa, että myös monet muut LOS:ssa lapselle turvatut oikeudet ovat oleellisia tässä yhteydessä. Yleissopimusta tulee tulkita kokonaisuudessa, ja lapsen etu toteu­tuukin parhaiten, mikäli hänelle LOS:ssa turvatut oikeudet toteutuvat mahdollisimman täy­simääräisesti. Arviomuistion muotoilu antaa ymmärtää, että LOS 1 artiklan mukaan ”sopi­muksen lähtökohtana on lapsen edun huomioiminen ja välttämättömän huolenpidon ja suoje­lun takaaminen lapselle” (s. 20).  Sisältö on oikein, mutta se löytyy LOS 3 artiklasta.[5]

Arviomuistiossa ja jatkovalmistelussa olisi lisäksi hyvä huomioida esimerkiksi LOS 4 artikla, joka edellyttää sopimusvaltioilta ryhtymistä ”kaikkiin tarpeellisiin lainsäädännöllisiin, hallin­nollisiin ja muihin toimiin tässä yleissopimuksessa tunnustettujen oikeuksien toteuttamiseksi”. Mikäli pakkoavioliiton erilliskriminalisointi on tarpeellista lasten oikeuksien tehokkaan tur­vaamisen kannalta, on sopimusvaltion siihen ryhdyttävä. Arviomuistiossa käytetyistä muo­toiluista saa kuvan, että on osin epäselvää, milloin pakkoavioliittotilanne täyttää ihmiskaup­parikoksen tunnusmerkistön (esim. ”voinee täyttyä” s. 66). Osittainen epäselvyys oikeusti­lasta puoltaa sitä, että sääntelyä täsmennetään LOS 4 artiklan velvoitteiden mukaisesti.

Lisäksi pakkoavioliittoihin liittyen tulee huomioida LOS 34, 35 ja 36 artiklat.[6] LOS 34 artiklan mukaan sopimusvaltiot sitoutuvat suojelemaan lasta kaikilta seksuaalisen riiston ja hyväksi­käytön muodoilta. Seksuaaliseen hyväksikäyttöön sisältyy myös lasten kauppaaminen pak­koavioliittoihin.[7] LOS 35 artikla edellyttää sopimusvaltioiden ryhtyvän kaikkiin tarkoituksen­mukaisiin kansallisiin sekä kahden- ja monenvälisiin toimenpiteisiin estääkseen lasten ryös­tämisen, myynnin ja kauppaamisen missään tarkoituksessa ja muodossa. Lasten myynti voi tapahtua lapsiavioliiton muodossa.[8] LOS 36 artikla takaa, että lasta suojellaan kaikilta hänen hyvinvointiaan jollain tapaa uhkaavilta hyväksikäytön muodoilta.

LOS:n valinnainen pöytäkirja lasten myynnistä[9], lapsiprostituutiosta ja lapsipornografi­asta (jälj. OPSC) (SopS 40-41/2012) velvoittaa sopimusvaltioita kieltämään lasten myynnin. Kuten alussa todettua, LOS-komitea on rinnastanut lapsiavioliitot harvoja poikkeuksia lu­kuun ottamatta pakkoavioliittoihin. OPSC:n täytäntöönpanosta antamassaan ohjeistuksessa LOS-komitea on alleviivannut sopimusvaltioiden velvoitetta ehkäistä ja eliminoida haitallisia käytäntöjä (kuten lapsiavioliitot tai myötäjäisten tai morsiamen hinnan maksaminen[10]), jotka voivat johtaa OPSC:n alaisiin rikkomuksiin.[11] LOS-komitea onkin ottanut kantaa sopimusval­tioille OPSC:sta antamissaan loppupäätelmissään myös pakkoavioliittoihin. LOS-komitea on esimerkiksi edellyttänyt Sri Lankalta, että ollakseen OPSC:n mukainen sen rikoslaissa tulisi kieltää pakkoavioliitto.[12]

Mahdollisessa jatkovalmistelussa olisi hyvä huomioida, että LOS:n näkökulmaa pakkoavioliit­toihin ja niiden kriminalisointiin avataan useammassakin LOS-komitean yleiskommentissa, jotka on tarkoitettu LOS:n tulkinnan ja toimeenpanon tueksi. LOS-komitea on ensinnäkin pai­nottanut, että sopimusvaltioiden suojeluvelvoitteeseen sisältyy sellaisten oikeudellisten ra­kenteiden perustaminen, joilla varmistetaan haitallisten käytäntöjen (esim. pakkoavioliitot) tehokas tutkinta.[13] LOS-komitea kehottaa sopimusvaltioita ”nimenomaisesti kieltämään hai­talliset käytännöt lailla ja sanktioimaan tai kriminalisoimaan ne asianmukaisesti rikoksen va­kavuuden ja aiheutetun vahingon mukaan, huolehtimaan niiden ehkäisemisestä ja uhrien suo­jelusta, toipumisesta, yhteiskuntaan sopeutumisesta ja korvauksista sekä torjumaan haitallis­ten käytäntöjen rankaisemattomuutta”.[14] LOS-komitea on muistuttanut, että haitallisista käy­tännöistä johtuvien rikosoikeudellisten seuraamusten toimeenpanon on oltava johdonmu­kaista, mutta sopimusvaltioiden tulee myös huomioida asianmukaisesti uhreihin mahdolli­sesti kohdistuvat uhat ja kielteiset vaikutukset.[15]

LOS-komitea on sopimusvaltioille antamissaan loppupäätelmissä todennut pitävänsä pak­koavioliiton kriminalisointia tervetulleena toimena haitallisiin käytäntöihin puuttumiseksi[16] sekä nimenomaisesti kehottanut erilliskriminalisoimaan pakkoavioliiton[17]. Myös sopimus­valtion velvollisuutta huolehtia ammattilaisten, kuten tuomareiden ja syyttäjien, osaamisesta liittyen pakkoavioliittoihin on painotettu.[18] Tässä kontekstissa tulee toki huomioida, että lop­pupäätelmät ovat valtiokohtaisia, eikä LOS-komitea ole esimerkiksi Suomen osalta nostanut esiin pakkoavioliiton erilliskriminalisointia.

YK:n erityisedustaja liittyen lasten seksuaalisen hyväksikäyttöön ja myymiseen on todennut, että kaikki lasten myynnin ja seksuaalisen hyväksikäytön muodot (mm. pakkoavioliitto) tulisi kriminalisoida erillisinä rikoksina.[19]

On tärkeää, että lapsi ymmärtää, mikäli häneen kohdistuu ei-sallittua toimintaa. Lasten tulee saada ymmärrettävässä muodossa tietoa (LOS 17 art.) siitä, miten he voivat raportoida heihin kohdistuneita rikoksia ja mistä he saavat apua.[20] Myös LOS-komitea on alleviivannut sen tär­keyttä, että lapset tietävät itse mihin olla yhteydessä, mikäli pelkäävät joutuvansa pakkoa­violiiton uhriksi.[21] YK:n ihmisoikeusneuvosto on korostanut lasten tietoisuuden lisäämistä omista oikeuksistaan pakkoavioliittotapauksissa.[22]

 

Ei-juridisesti pätevät avioliitot

Lapsiasiavaltuutettu pitää lasten yhdenvertaisuuden (LOS 2 art.) kannalta hieman ongelmal­lisena arviomuistion kielteistä suhtautumista ei-juridisesti pätevien avioliittojen (kpl 10.3.1) ulottamisesta mahdollisen pakkoavioliitot erikseen kieltävän sääntelyn alle. Rikosoikeudelli­sen laillisuusperiaatteen kannalta on tietysti tärkeää, että lain määritelmät tällaisista liitoista ovat riittävän täsmälliset, mutta lasten yhdenvertainen oikeus nauttia LOS:n mukaisista oi­keuksistaan sekä valtion aktiivinen toimintavelvollisuus tosiasiallisen yhdenvertaisuuden turvaamiseksi[23] puoltavat sitä, että myös ei-juridisesti pätevät liitot tulevat sääntelyn piiriin. Vaihtoehtoisesti on varmistettava, että myös tällaisiin tapauksiin puututaan tehokkaasti esi­merkiksi pakkona tai ihmiskauppana.

Lapsiasiavaltuutettu muistuttaakin tässä yhteydessä YK:n ihmisoikeusneuvoston kannasta, joka edellyttää myös puuttumista epämuodollisiin ja rekisteröimättömiin, esim. uskonnolli­siin tai vastaaviin järjestelyihin, joissa lapsi elää pakotettuna avioliitonomaisissa olosuh­teissa.[24] On tunnistettava, että tietyillä alueilla lapsiavioliitto on useimmiten epävirallisen lii­ton muodossa[25] ja että tietyssä mielessä tällaisissa tilanteissa olevat lapset ovat liiton epävi­rallisuuden vuoksi jopa haavoittuvammassa asemassa.[26]

 

Jatkotoimenpiteet arviomuistion pohjalta

Lapsiasiavaltuutettu ymmärtää, että yleiset kriminalisointiperiaatteet on huomioitava arvi­oitaessa sääntelytarpeita. Samalla on syytä kiinnittää erityishuomiota siihen, ettei nykysään­tely ole soveltamisen kannalta täysin selkeää, eikä avioliittoon pakottamista tunnisteta riit­tävästi ihmiskauppaa koskevien rangaistussäännösten mukaisesti rangaistavaksi teoksi (s. 65). Arviomuistioon lausuntopalvelu.fi:ssä annetuista lausunnoista käy myös ilmi, ettei esi­merkiksi oikeuslaitos pidä nykysääntelyä täysin onnistuneena.

Lapsiasiavaltuutetun näkemys on, että yhdenvertaisen ja tehokkaan soveltamiskäytännön sekä tulkintaongelmien näkökulmasta rikoslakia olisi syytä muuttaa siten, että pakkoaviolii­ton rangaistavuus ilmenisi siitä selkeästi. Ensisijaisesti erilliskriminalisoinnilla ja toissijai­sesti täsmentämällä ihmiskauppasäännöksiä. On tärkeää, että kriminalisoinnissa huomioi­daan myös ulkomaille houkuttelu (tai sen yritys) pakkoavioliittoa varten sekä avunanto pak­koavioliittoon.

Alaikäisten osalta ihmiskaupan tunnusmerkistö oletettavasti täyttyy myös pakkoavioliittota­pauksissa matalammalla kynnyksellä, kun edellytystä tietyn keinon käyttämiselle ei ole. On kuitenkin paljon pakkoavioliittotilanteita, joissa ihmiskaupan tunnusmerkistö ei täyty. Ar­viomuistiossa on esimerkiksi esitelty ongelmia liittyen tahallisuusedellytykseen ihmiskau­pan tunnusmerkistön täyttymiseksi (s. 63). Lapsiasiavaltuutettu pitää tärkeänä, että toivot­tavasti toteutettavassa jatkovalmistelussa huomioidaan asianmukaisesti se, mitä edellytys tahallisuudesta teon tarkoituksen suhteen tarkoittaa esimerkiksi niissä pakkoavioliittota­pauksissa, joissa huoltaja katsoo toimivansa lapsen edun mukaisesti.

Pakottamalla solmitun avioliiton purkamista koskevalla erillissääntelyllä on hallituksen esi­tyksen mukaan ennen kaikkea symbolinen merkitys.[27] Symbolisen merkityksen painoarvoa korostaisi entisestään se, että pakkoavioliitto olisi erikseen mainittu rikoslaissa. Myös muissa Pohjoismaissa on arviomuistion mukaan (s. 75) korostettu erillissäännöksen symbolista ar­voa. LOS-komitea on haitallisiin käytäntöihin (esim. pakkoavioliitto) liittyen todennut, että sopimusvaltioilla on velvollisuus antaa selkeä viesti niiden tuomittavuudesta.[28] Kun ar­viomuistiosta, siihen annetuista lausunnoista ja muusta materiaalista on pääteltävissä, ettei nykysääntely sellaisenaan riitä täysin turvaamaan tehokasta puuttumista pakkoavioliittoi­hin, on keinoja vahvistettava.

Toisaalta esimerkiksi Euroopan neuvoston ihmisoikeusasioiden johtokomitea (CDDH) on oh­jeistuksessaan pakkoavioliittojen ja silpomisen ehkäisystä todennut, että vaikka nimenomai­sella erilliskriminalisoinnilla pystytään antamaan selkeä ja voimakas viesti toiminnan ei-hy­väksyttävyydestä, riippuvat yleis- vs. erilliskriminalisoinnin ansiot kunkin oikeusjärjestel­män kontekstista.[29] On myös hyvä huomioida, että kriminalisointiin liittyy erityisesti lasten kannalta se haaste, että avioliittoon pakotettu saattaa olla haluton ilmoittamaan asiasta vi­ranomaisille pelkonaan seuraukset, joita ilmoituksesta aiheutuu lähipiirille.[30] Siksi tuleekin saattaa pakkoavioliitto yleisen syytteen alaiseksi.

Lapsiasiavaltuutettu painottaa sitä, että mahdollisten lakimuutosten lisäksi on erittäin tär­keää kohdistaa koulutusta viranomaisille, jotta avioliittoon pakotetut tunnistetaan ja heille tarjotaan asianmukaista tukea. Tämä korostuu etenkin alaikäisten osalta, joiden voi eri syistä olla vaikea kertoa tilanteestaan.[31]

Lapsiasiavaltuutettu haluaa myös muistuttaa, että vaikka suurin osa pakkoavioliiton uhreista on tyttöjä ja naisia, ei avioliittoon pakottaminen katso sukupuolta. Siksi on myös tärkeää tunnistaa pakkoavioliiton uhriksi joutuneet pojat, joiden kokemuksia on kartoitettu vähemmän.[32] Ylipäätään tehokas puuttuminen haitallisiin käytän­töihin edel­lyttää sukupuolinäkökulman huomiointia.[33] Tehokkaan puuttumisen tueksi tarvi­taan myös kattavaa tiedonkeruuta aiheeseen liittyen.[34]

Suomen lainsäädännön voi sinänsä katsoa täyttävän kansainvälisen oikeuden asettamat vaa­timukset nykyiselläänkin.[35] Lapsiasiavaltuutettu painottaa, että kaikkein tärkeintä on lain te­hokas täytäntöönpano. Onkin jossain määrin toisarvoista, mikä arviomuistiossa luetelluista jatkovaihtoehdoista (s. 87) valitaan, jos lain soveltaminen säilyy tehottomana.

 

Jyväskylässä 14.1.2022

 

Elina Pekkarinen, lapsiasiavaltuutettu

Sonja Vahtera, lakimies

 

[1] Naisten syrjinnän poistamista käsittelevän komitean ja lapsen oikeuksien komitean yhtei­nen yleissuositus/yleiskommentti nro 18 (2014) haitallisista käytännöistä (CEDAW/C/GC/31 – CRC/C/GC/18), kohta 20.

[2] Mikäli tässä tavoitteessa haluttaisiin onnistua, tulisi tällä 2020-luvulla tapahtuvan kehityk­sen olla 17-kertaista verrattuna edelliseen vuosikymmeneen. Ks. UNICEF: Looking ahead towards 2030 – Eliminating child marriage through a decade of action (2020).

[3] Report of the Special Rapporteur on the sale and sexual exploitation of children, including child prostitution, child pornography and other child sexual abuse material, 21.1.2020 (A/HRC/43/40), kohta 49.

[4] A/HRC/43/40, kohta 52.

[5] LOS 1 artiklassa puolestaan vahvistetaan, ettäyleissopimuksessa lapsella tarkoitetaan jo­kaista alle 18-vuotiasta henkilöä”.

[6] Esimerkiksi YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston raportissa YK:n ihmisoikeusneuvos­tolle koskien lapsiavioliittojen, varhaisten avioliittojen ja pakkoavioliittojen ehkäisyä ja eli­minoimista (A/HRC/26/22) todetaan YK:n lapsen oikeuksien komitean painottaneen myös näitä artikloja liittyen pakkoavioliittoihin. A/HRC/26/22, kohta 10.

[7] YK:n lapsen oikeuksien komitean yleiskommentti nro 13 (2011) lapsen oikeus olla joutu­matta minkäänlaisen väkivallan kohteeksi (CRC/C/GC/13), kohta 25 d.

[8] YK:n lapsen oikeuksien komitean ohjeet lasten myynnistä, lapsiprostituutiosta ja lapsipor­nografiasta tehdyn valinnaisen pöytäkirjan täytäntöönpanosta, 2019 (CRC/C/156), kohta 51.

[9] Tietyissä yhteyksissä lapsiavioliitot tai pakkoavioliitot tarkoittavat käytännössä lasten myyntiä. Ks. esim: YK:n lapsen oikeuksien komitean Sri Lankaa koskevat loppupäätelmät (Va­linnainen pöytäkirja lasten myynnistä, lapsiprostituutiosta ja lapsipornografiasta) vuodelta 2019 (CRC/C/OPSC/LKA/CO/1), kohta 21; YK:n lapsen oikeuksien komitean Venäjää koske­vat loppupäätelmät (Valinnainen pöytäkirja lasten myynnistä, lapsiprostituutiosta ja lapsi­pornografiasta) vuodelta 2018 (CRC/C/OPSC/RUS/CO/1), kohta 21 sekä Susanna Greijer & Jaap Doek: Explanatory Report to the Guidelines regarding the implementation of the Optional Protocol to the Convention on the Rights of the Child on the sale of children, child prostitution and child pornography. ECPAT International 2019, s. 60.

[10] CEDAW/C/GC/31 – CRC/C/GC/18, kohta 24.

[11] CRC/C/156, kohta 33 c.

[12] Lisäksi sen yritys ja osallisuus tekoon tulisi kriminalisoida. Ks: CRC/C/OPSC/LKA/CO/1, kohta 28.

[14] CEDAW/C/GC/31 – CRC/C/GC/18, kohta 13.

[15] CEDAW/C/GC/31 – CRC/C/GC/18, kohta 51.

[16] YK:n lapsen oikeuksien komitean Australiaa koskevat loppupäätelmät vuodelta 2019 (CRC/C/AUS/CO/5-6), kohta 31.

[17] YK:n lapsen oikeuksien komitean Tšekkiä koskevat loppupäätelmät vuodelta 2021 (CRC/C/CZE/CO/5-6), kohta 28 a.

[18] YK:n lapsen oikeuksien komitean Bosnia ja Hertsegovinaa koskevat loppupäätelmät vuo­delta 2019 (CRC/C/BIH/CO/5-6), kohta 46 b.

[19] A/HRC/43/40, kohta 115 b.

[20] A/HRC/43/40, kohta 107.

[21] YK:n lapsen oikeuksien komitean Norjaa koskevat loppupäätelmät vuodelta 2018 (CRC/C/NOR/CO/5-6), kohta 19 b.

[22] YK:n ihmisoikeusneuvoston päätöslauselma: 29/8. Strengthening efforts to prevent and eliminate child, early and forced marriage, 2015, (A/HRC/RES/29/8), kohta 9.

[23] YK:n lapsen oikeuksien komitean yleiskommentti nro 14 (2013) lapsen oikeudesta saada etunsa otetuksi ensisijaisesti huomioon (CRC/C/GC/14), kohta 41.

[24] Ks. esim: YK:n ihmisoikeusneuvoston päätöslauselma: 41/… Consequences of child, early and forced marriage, 2019 (A/HRC/41/L.8/Rev.1).

[25] Ks. esim: UNICEF: A Profile of Child Marriage and Early Unions in Latin America and the Caribbean (2019), s. 4.

[27] Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi avioliittolain muuttamisesta ja siihen liittyviksi la­eiksi HE 172/2021 vp, s. 15.

[28] CEDAW/C/GC/31 – CRC/C/GC/18, kohta 40.

[29] CDDH: Guide to good and promising practices aimed at preventing and combating female genital mutilation and forced marriage, CDDH(2017)R87 Addendum II, s. 80-81.

[30] Ks. esim: A/HRC/26/22, kohta 46 ja United Nations Office on Drugs and Crime (UNODC): Interlinkages between Trafficking in Persons and Marriage (2020), s. 42.

[31] Ks. esim: Elina Kervinen ja Natalia Ollus: Lapsiin ja nuoriin kohdistuva ihmiskauppa Suo­messa. European Institute for Crime Prevention and Control, affiliated with the United Nations (HEUNI), Publication Series No. 89 (Helsinki 2019), luku 5.1.3 Avioliittoon pakotta­minen ja avioliitossa tapahtuva hyväksikäyttö.

[32] Ks. esim: Colleen Murray Gastón, Christina Misunas & Claudia Cappa: Child marriage among boys: a global overview of available data. Vulnerable Children and Youth Studies, 14:3 (2019), s. 219-228.

[33] CRC/C/156, kohta 33 c.

[34] Ks. esim: A/HRC/RES/29/8, kohta 8 ja YK:n pääsihteerin raportti lapsi- varhais- ja pakkoa­violiitoista, 2020, (A/75/262), kohta 53.

[35] YK:n huumeiden ja rikollisuuden torjunnasta vastaavan toimiston julkaisussa vuodelta 2020 todetaan, että kansainvälisen oikeuden ja ihmisoikeusvelvoitteiden mukaisesti pakkoa­violiitto tulisi jossain muodossa kriminalisoida kansallisessa lainsäädännössä. United Nations Office on Drugs and Crime (UNODC): Interlinkages between Trafficking in Persons and Marriage (2020), s. 90.