LAPS/27/2022, 29.4.2022

Lapsiasia­valtuutetun lausunto oikeus­ministeriölle työryhmä­mietinnöstä koskien rikos­prosessin tehostamista

Viite: VN/9791/2020

Lapsiasia­valtuutetun tehtävänä on arvioida ja edistää lapsen oikeuksien toteutumista. Työn perustana on YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus (SopS 59 ja 60/1991), joka on lailla voimaan saatettu ihmisoikeus­sopimus. Sopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita. Lapsiasia­valtuutettu arvioi työryhmä­mietintöä yleis­sopimuksen näkö­kulmasta.

Lausunto: Lapsiasia­valtuutetun lausunto pdf-muodossa (ei saavutettava (pdf)

Työryhmä­mietinnön keskeinen sisältö

Työryhmän mietinnössä ehdotetaan muutettavaksi esitutkinta­lakia (805/2011) ja eräitä muita rikos­prosessia koskevia lakeja. Tavoitteena on tehostaa ja nopeuttaa rikos­asioiden käsittelyä. Lapsiin kohdistuvat rikokset edellytettäisiin käsiteltäviksi kiireellisinä. Lähtö­kohtana olisi myös, että lapsia koskevassa esi­tutkinnassa tutkinnan johto olisi keskitettävä riittävän osaaville tutkinnan­johtajille.

Yhteen­veto lapsiasia­valtuutetun kannan­otoista

• Lähtö­kohtaisesti kaikki mietinnössä esitetyt toimen­piteet koskien alaikäisiä ovat kannatettavia.
• Toteutuakseen esitetyt muutokset vaativat resursointia.
• Kaikkien lasten yksityisyyden suojasta tulee asian­mukaisesti huolehtia prosessin kaikissa vaiheissa.
• YK:n lapsen oikeuksien yleis­sopimuksen tavoitteena on, että lakia rikkoneiden lasten kohdalla ryhdytään muihin kuin oikeudellisiin toimen­piteisiin kunnioittaen kuitenkin oikeus­turvaa ja ihmis­oikeuksia.

Lapsiasia­valtuutetun kannanotot

Yleisesti mietinnöstä

Lapsiasia­valtuutettu pitää lähtö­kohtaisesti terve­tulleina kaikkia toimia, joilla tähdätään rikos­asioiden käsittelyn nopeuttamiseen ja tehostamiseen tinkimättä laadusta tai oikeus­turvasta. Erityisesti lasten kannalta ehdotetut muutokset ovat kannatettavia. Mietinnössä on kiitettävän kattavasti taustoitettu asiaa lasten osalta.

Lapsiasia­valtuutettu pitää lain yhden­vertaisen soveltamisen sekä lapsen yksityisyyden suojan kannalta erittäin terve­tulleena ja perusteltuna ehdotettua lisäystä oikeuden­käynnin julkisuudesta yleisissä tuomio­istuimissa annetun lain (370/2007) 6 §:ään. Kyseiseen lain­kohtaan ehdotetaan muutosta, jonka nojalla myös rikos­asioihin liittyvissä hakemus­asioissa mahdollistetaan lapsen henkilöllisyyden salassa­pito, jos lapsi on asian­omistajana rikos­asiassa, joka koskee erityisen arka­luonteista hänen yksityis­elämäänsä liittyvää seikkaa (s. 131).

Lapsiasia­valtuutettu kannattaa mietinnössä ehdotettuja lisäyksiä oikeuden­käynnistä rikos­asioissa annetun lain (689/1997) 1 luvun 8 a §:ään sekä 5 luvun 13 §:ään. Lapsen oikeuksien tehokkaan toteutumisen kannalta on tarkoituksen­mukaista, että kiireellisyys syyte­ratkaisun tekemisessä ja määrä­ajat pää­käsittelyn pitämisessä ulotetaan koskemaan myös asian­omistaja-asemassa olevaa ala­ikäistä.

Jatko­valmistelussa huomioitavaa

Lapsiasia­valtuutettu pitää terve­tulleina ehdotuksina sekä esitutkinta­lain (805/2011) 3 luvun 11 §:ään ehdotettua muutosta (esi­tutkinnan toimittaminen kiireellisenä myös silloin, kun asian­omistaja on alle 18-vuotias) että esitutkinta­lain 4 luvun 8 §:ään ehdotettua muutosta (edun­valvojan määräämis­mahdollisuuden soveltami­salaa laajennettaisiin myös muihin alle 18-vuotiaisiin lapsiin kuin asian­osaisiin).

Kun lapsi on tekemisissä rikosoikeus­järjestelmän kanssa, hänen oikeuksiensa täysi­määräisen turvaamisen kannalta ei tulisi olla väliä sillä, onko lapsi asian­omistaja, todistaja, syytetty tai tuomittu. Lapsiasia­valtuutettu ehdottaa täten harkittavaksi jatko­valmistelussa, olisiko esitutkinta­lakiin tarkoituksen­mukaista lisätä ilmoitus­velvollisuus myös koskien todistajana toimivan oikeuksia.

Lapsiasia­valtuutettu pitää tärkeänä, että myös lapsen yksityisyyden suojaa kunnioitetaan riippumatta hänen asemastaan rikos­prosessissa. Koska mietinnössä sivutaan käsittelyn julkisuuteen liittyviä kysymyksiä (s. 42) lapsen yksityisyyden kannalta, lapsiasia­valtuutettu haluaa, vedoten YK:n lapsen oikeuksien komitean yleis­kommenttiin nro 24, tuoda esille huolensa ala­ikäisen rikoksen­tekijän yksityisyyden suojaan liittyen.

Lapsiasia­valtuutettu on keväällä 2020 esittänyt oikeus­ministeriölle huomioita koskien ala­ikäisten rikoksen­tekijöiden yksityisyyttä ja todennut muun ohella, että media­ympäristö on muuttunut 2000-luvulla paitsi aiempaa kokonais­valtaisemmaksi myös hallitsemat­tomammaksi. Etenkin lapsena tehdyt rikokset voivat seurata ihmistä loppu­elämän[1], jolloin ne voivat vakavasti haitata kiinnittymistä yhteis­kunnan arvostamiin instituutioihin, hakeutumista erilaisiin luottamus­tehtäviin sekä yksilön uskoa itseensä.[2]

Lapsiasia­valtuutettu painottaa, että kaikessa jatko­valmistelussa tulee asian­mukaisesti huomioida YK:n lapsen oikeuksien komitean näkemykset, etenkin lasten asemasta rikosoikeus­järjestelmässä, ja heidän yksityisyytensä täysi suoja.

Lapsiasia­valtuutettu pitää erittäin terve­tulleena ehdotuksena, että esitutkintalain 4 luvun 7 § ulotetaan koskemaan myös tutkinnan­johtajia. Tämä oletettavasti edistäisi mietinnön tavoitteita. Lapsiasia­valtuutettu ymmärtää, että mahdollisuus osoittaa esitutkinta­toimenpiteet tehtävään erityisesti perehtyneille tutkijoille riippuu pitkälti erityis­osaamista omaavan henkilöstön saatavilla olosta. On kuitenkin lasten yhden­vertaisuuden ja muutenkin lapsi­ystävällisen ja lapsen oikeuksia kunnioittavan oikeuden­käytön kannalta tärkeää, että muotoilut[3] vaihdetaan velvoittavammiksi.

Ylipäätään on ensi­arvoisen tärkeää, että lapsia koskevia rikos­asioita hoitavat prosessin kaikissa vaiheissa niihin erikoistuneet ammattilaiset. Tämän toteutuminen vaatii asian­mukaista resursointia ja koulutusta. Myös YK:n lapsen oikeuksien komitea on painottanut erityis­osaamisen tärkeyttä.[4]

Huomioiden YK:n lapsen oikeuksien komitean näkemyksen lapsia koskevan rikosoikeus­järjestelmän soveltamisesta myös niihin, jotka menettelyn kestäessä täyttävät 18 vuotta[5], lapsiasia­valtuutettu ehdottaa jatko­valmistelussa harkittavaksi, tulisiko näkemystä prosessin kiireellisyydestä näissä tilanteissa (s. 32, 129) päivittää.[6] Kuten mietinnöstäkin käy ilmi (s. 21), rikosoikeus­prosessien pitkittyminen on ollut selkeä haaste Suomessa.

Lapsiasia­valtuutetun näkemyksen mukaan on ongelmallista, ettei asiaa käsitellä kiireellisesti, jos erinäisistä lapsesta riippumattomista syistä johtuen syyteharkinta­prosessi pitkittyy ja lapsi tulee täysi-ikäiseksi. Syytteen vireille­panon osalta ratkaisevaa on kuitenkin asian­omistajan tai vastaajan ikä asian tullessa vireille (s. 32, 129–130).

Lapsen oikeuksien kunnioittamisella tai kunnioittamatta jättämisellä on usein myös pitkä­kestoisia vaikutuksia aikuisuuteen, ja toisaalta YK:n lapsen oikeuksien yleis­sopimuksen sopimus­valtiot ovat sitoutuneet edistämään rikosoikeus­järjestelmän kanssa tekemisissä olleen lapsen yhteis­kunnallista sopeutumista (40 art.). On selvää, etteivät pitkittyneet prosessit tue yhteis­kunnallista sopeutumista.

YK:n lapsen oikeuksien komitean yleis­kommentti nro 24 lapsen oikeuksista rikosoikeus­järjestelmässä

Lapsiasia­valtuutettu haluaa vielä jatko­valmistelun kannalta muistuttaa YK:n lapsen oikeuksien komitean yleis­kommentista koskien lapsen oikeuksia rikosoikeus­järjestelmässä.

YK:n lapsen oikeuksien yleis­sopimuksen (LOS) 40 artiklassa asetetaan tavoitteeksi, että sopimus­valtiot, mikäli mahdollista, ryhtyvät lakia rikkoneiden lasten kohdalla muihin kuin oikeudellisiin toimen­piteisiin kunnioittaen kuitenkin oikeus­turvaa ja ihmis­oikeuksia. YK:n lapsen oikeuksien komitea on painottanut oikeudellisiin toimen­piteisiin turvautumisen välttämistä eli diversiota, kun lapset ovat tekemisissä rikosoikeus­järjestelmän kanssa.[7] Komitea on myös tuonut esiin diversio-lähestymis­tavan myönteisiä vaikutuksia lapsiin, muun muassa erilaisilta rekisteri­merkinnöiltä ja leimautumiselta välttymisen.[8]

Komitea on yleisesti alle­viivannut rikosoikeus­järjestelmään joutumisen haitallisuutta lapselle[9], ja lasten kohdalla on aina muistettava LOS:n 3.1 artiklassa vahvistettu ja koko yleis­sopimuksen tulkintaan läpileikkaavasti vaikuttava periaate: lapsen edun ensi­sijaisuus. Rikos­asioissa tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että rikos­oikeuden perinteisten tavoitteiden, kuten torjumisen tai rankaisemisen, asemesta on painotettava kuntoutumiseen ja oikeuden­mukaisuuden palauttamiseen tähtääviä tavoitteita, kun rikoksen­tekijät ovat lapsia.[10]

Jyväskylässä 29.4.2022

Elina Pekkarinen, lapsiasiavaltuutettu

Sonja Vahtera, lakimies