LAPS/164/2024, 6.2.2025

Lapsiasia­valtuutetun lausunto oikeus­ministeriölle luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle vankeus­lain, tutkintavankeus­lain ja puolustustila­lain 9 §:n 4 momentin muuttamisesta

Viite: VN/11810/2021

Lapsiasia­valtuutetun tehtävänä on arvioida ja edistää lapsen oikeuksien toteutumista. Työn perustana on YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus (SopS 59 ja 60/1991, LOS), joka on lailla voimaan saatettu ihmisoikeus­sopimus. Yleissopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita. Lapsiasia­valtuutettu arvioi luonnosta hallituksen esitykseksi yleissopimuksen näkökulmasta. Lausunto on lähetetty oikeusministeriön kirjaamoon sähköpostitse 6.2.2025.

Lapsiasiavaltuutetun lausunto pdf-muodossa (pdf)

Hallituksen esitys­luonnoksen keskeinen sisältö

Avolaitokseen sijoittamisen edellytyksiä ehdotetaan täsmennettäväksi siten, että sijoitus­päätöstä tehtäessä kiinnitettäisiin nykyistä enemmän huomiota vangin rikollisuuden laatuun ja vangin vaarallisuuteen. Varmuus­osastolle sijoittamisen edellytyksiä muutettaisiin vastaamaan nykyistä paremmin varmuus­osaston luonnetta turvaamis­toimenpiteenä.

Lisäksi säädettäisiin siitä, että varmuus­osastolle sijoitetun vangin keskustelu vankeuslain 13 luvun 5 §:ssä ja tutkintavankeus­lain 9 luvun 5 §:ssä tarkoitetussa lapsen tapaamisessa voitaisiin kuunnella ja tallentaa.

Vankeuslain ulkopuolista laitos­sijoittelua koskevia säännöksiä ehdotetaan muutettavaksi. Ehdotetut muutokset täsmentäisivät sekä vangin velvollisuuksia että Rikosseuraamus­laitoksen toimivaltuuksia valvoa vankia ulkopuolisen laitossijoituksen aikana. Ehdotusten tavoitteena on lisätä vankilan ulkopuolisia laitossijoituksia erityisesti päihderiippuvuuksien hoidossa.

Yhteen­veto lapsiasia­valtuutetun kannan­otoista

• Lapsen edun etusija on tunnistettu esitys­luonnoksessa kiitettävästi.

• Esitysluonnoksesta puuttuu erillinen lapsivaikutusten arviointi. Tämän tekeminen olisi välttämätöntä.

• Avolaitos­kelpoisten lasten asemaa tulisi avata esityksessä. Nyt jää epäselväksi, onko asiaa harkittu sääntely­vaihtoehtona.

• On myönteistä, että sääntelyä selkiytetään, mutta käytännön soveltamisen kannalta on ongelmallista, ettei lastensuojelu­lain suhdetta alaikäisten vankien lastensuojelu­laitokseen sijoittamisen sääntelyyn käsitellä.

• On tärkeää, että myös tutkinta­vankien sijoittamista lastensuojelu­laitoksiin selvitettäisiin.

Lapsiasia­valtuutetun kannan­otot

Lapsiasia­valtuutettu pitää erittäin myönteisenä, että lapsen edun arvioimista ja sen korkeampaa prioriteettia suhteessa muihin seikkoihin on painotettu useassa kohtaa esitysluonnosta. Lapsiasia­valtuutettu kuitenkin toteaa, että esitys­luonnoksessa käytetty muotoilu ”ensisijainen päätös­peruste” (s. 23, 27, 41 ja 50) ei ole täysin YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen muotoilua vastaava ja saattaa johtaa lukijaa harhaan. Lapsen etu on lasta koskevissa asioissa ensisijainen harkinta­peruste eikä sitä saa tarkastella samalla tasolla kuin muita asiassa huomioitavia seikkoja.[1]

Lapsiasiavaltuutettu pitää valitettavana, ettei esitys­luonnoksessa ole tuotu esiin niitä näkökulmia (puolesta tai vastaan), joita liittyy lapsen sijoittamiseen avolaitokseen. Avolaitos­sijoituksen mahdollisuus olisi avolaitos­kelpoiselle lapselle merkittävää esimerkiksi koulunkäynnin turvaamisen kannalta. Esitys­luonnoksessa on sen sijaan kuvailtu sääntelyn nykytilaa (kumottavaksi esitetty vankeuslain 8 luvun 9 §:n 2 momentti), joka mahdollistaa lapsen sijoittamisen vankilan ulkopuolelle, käytännössä siis lastensuojelu­laitokseen (s. 15, 23). Lisäksi esityksessä kuvaillaan nykytilan säilyvän vankeuslain 8 luvun 9 §:n 2 momentin kumoamisista huolimatta entisellään uuden 8 luvun 10 a §:n myötä.

Lapsiasia­valtuutettu pitää myönteisenä, että ehdotettavassa uudessa lainkohdassa selkiytetään tilannetta ja mainitaan alaikäisten osalta nimenomaisesti lastensuojelu­laitos. Lapsiasia­valtuutettu on jo pitkään kiinnittänyt huomiota alaikäisten vankeusvankien asemaan ja oikeuksiin. Lapsiasia­valtuutettu on pitänyt myönteisenä, että Rikosseuraamus­laitoksen alaikäisiä vankeja koskevassa ohjeessa on tähänkin asti muistutettu mahdollisuudesta suorittaa rangaistus myös muualla kuin aikuisten vankilassa.[2] Ongelmallista on, että tilasto­tietoa siitä, kuinka usein tällaiseen ratkaisuun on päädytty, ei ole saatavilla. Tietoa ei ole myöskään siitä, miten sijoitukset ovat onnistuneet ja millaisia ongelmia niihin on sisältynyt. Sijoitettaessa vankeus­rangaistuksen saanut lapsi lastensuojelu­laitokseen on lisäksi otettava huomioon muiden sijoitettujen nuorten hyvinvointi ja turvallisuus.

Esitysluonnoksessa todetaan, että sijoitus lastensuojelu­laitokseen tulisi valmistella yhdessä lastensuojelu­viranomaisten kanssa huomioiden myös lastensuojelulain säännökset (s. 37). Esitysluonnos jättää kuitenkin avoimeksi sen, mitkä lastensuojelulain säännökset ovat oleellisia arvioitaessa ja toteutettaessa lapsen sijoittamista vankilan sijasta lastensuojelu­laitokseen. Lapsiasia­valtuutettu edellyttää, että jatko­valmistelussa tarkennetaan esitystä näiltä osin.

Lapsiasia­valtuutettu huomioi, ettei erillistä lapsivaikutusten arviointia ole tehty. Lapsivaikutusten arviointi vaikuttaa typistyvän Vaikutukset perus- ja ihmisoikeuksiin sekä ihmisryhmiin -otsikon alla todettuun alaikäisten vankien aseman parantumiseen selkiytettävän sääntelyn vuoksi (s. 27).

Lapsiasiavaltuutettu pitää huolellista lapsivaikutusten arviointia välttämättömänä, sillä esitysluonnos koskee hyvin haavoittuvassa asemassa olevia lapsia, joiden perus- ja ihmisoikeuksia rajoitetaan erittäin voimakkaasti.

Esityksessä ei myöskään ole arvioitu lasten avolaitokseen sijoittamista vaihto­ehtoisena toimintatapana. Ottaen huomioon sopivan sijaishuolto­paikan löytämisen haasteet, lapsiasia­valtuutettu pitää ongelmallisena myös sitä, ettei esityksessä ole arvioitu vaikutuksia sen osalta, jos lapsia aletaan nykyistä enemmän sijoittaa lastensuojelu­laitoksiin vankiloiden sijasta. On oletettavaa, että lastensuojelussa esiintyvät haasteet löytää lapsen tarpeita vastaava sijoituspaikka[3] koskevat myös rikokseen syyllistyneen lapsen sijoittamista lastensuojelu­laitokseen. Mikäli sopivia sijoitus­paikkoja ei ole, sillä ei ole suurta merkitystä, että Rikosseuraamus­laitos kattaa sijoittamisen kustannukset.

Lapsiasia­valtuutettu toivoo, että jatko­valmistelussa selvitettäisiin myös tutkinta­vankeudessa olevan lapsen sijoittamista ulkopuoliseen laitokseen. Esimerkiksi Tanskassa valtaosa alaikäisistä tutkinta­vangeista sijoitetaan lastensuojelu­laitoksiin.[4] Lapsiasia­valtuutettu ei kiistä sitä, että joissain tapauksissa pakkokeino­lain mukaiset rajoitukset ovat välttämättömiä myös alaikäisten osalta, mutta muistuttaa, että tutkinta­vankeus voi joissain tapauksissa kestää hyvin pitkään ja olla rajoituksiltaan jopa varsinaista vankeus­rangaistusta ankarampi: esimerkiksi koulun­käynti voi keskeytyä ja yhteydenpito läheisiin olla rajoitettua. YK:n lapsen oikeuksien komitea on alleviivannut, että ”tutkinta­vankeutta tulisi käyttää ainoastaan kaikkein vakavimmissa tapauksissa ja silloinkin vasta sen jälkeen, kun on huolellisesti harkittu valvottua vapautta”.[5]

Jyväskylässä 6.2.2025

Elina Pekkarinen, lapsiasiavaltuutettu

Sonja Vahtera, juristi