LAPS/60/2022, 21.9.2022

Lapsiasia­valtuutetun lausunto Opetus­hallitukselle ehdotuksesta perus­opetuksen 6. vuosi­luokan lukuvuosi­arvioinnin kriteereiksi

Viite: OPH 3633-2022

Lapsiasiavaltuutetun tehtävänä on arvioida ja edistää lapsen oikeuksien toteutumista.  Työn perustana on YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus (SopS 59 ja 60/1991, LOS), joka on lailla voimaan saatettu ihmisoikeussopimus.  Sopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita. Lapsiasia­valtuutettu arvioi ehdotusta yleissopimuksen näkökulmasta.

Lapsiasiavaltuutetun lausunto pdf-muodossa (ei saavutettava) (pdf) 

Ehdotus 6. vuosiluokan lukuvuosiarvioinnin kriteereiksi

Uudet 6. vuosiluokan lukuvuosiarvioinnin kriteerit ovat osa perusopetuksen eri arviointi­osuuksien uudistusta, jota on tehty kesäkuusta 2018 lähtien. Kuudennen vuosiluokan kriteerit otetaan käyttöön 1.8.2023. Uusiin kriteereihin perustuva 6. vuosiluokan lukuvuosiarviointi tehdään ensimmäisen kerran keväällä 2024.

Uusilla 6. luokan lukuvuosiarvioinnin kriteereillä pyritään yhdenmukaistamaan ja helpotta­maan opettajien arviointityötä. Kriteereillä voidaan avata myös oppilaille ja huoltajille oppi­laan osaamisen tasoa suhteessa vuosiluokan tavoitteisiin.

Yhteenveto lapsiasiavaltuutetun kannanotoista

• Lapsiasia­valtuutettu pitää tärkeänä, että oppilaat oppivat tunnistamaan erot eettis­ten periaatteiden ja sitovan lainsäädännön välillä. Lisäksi oppilaiden tulisi oppia tun­temaan LOS osana kansainvälisten ihmisoikeussopimusten kokonaisuutta ja osana kansallista lainsäädäntöä.

• Riippumatta siitä, osallistuuko oppilas uskonnon vai elämänkatsomus­tiedon opetuk­seen, ihmisoikeuksia ja ihmisoikeus­etiikkaa koskevan opetuksen tulisi antaa oppi­laille yhtäläiset tiedot ja lähtökohdat.

• Lapsiasiavaltuutettu korostaa, että opettajilla on oltava riittävät valmiudet antaa ih­misoikeusopetusta ja ihmisoikeuskoulutusta opetussuunnitelmien perusteiden mu­kaisesti.

Lapsiasiavaltuutetun kannanotot

Lapsiasiavaltuutettu ei ota kantaa lukuvuosiarvioinnin kriteereihin tarkemmalla tasolla, mutta kiinnittää huomiota ehdotuksen kohtiin, joissa mainitaan lapsen (ihmis)oikeudet.

Ehdotuksessa ihmisoikeudet ja/tai YK:n yleissopimus lapsen oikeuksista (LOS) mainitaan us­konnon, elämänkatsomustiedon sekä yhteiskuntaopin oppiaineiden kohdalla. Uskonnon ope­tuksessa ihmisoikeudet kuuluvat sisältöalueeseen S3 (hyvä elämä), elämänkatsomustiedossa sisältöalueeseen S3 (yhteiselämän perusteet) sekä yhteiskuntaopissa sisältöalueisiin S1-S3 (arkielämä ja oman elämän hallinta, demokraattinen yhteiskunta, aktiivinen kansalaisuus ja vaikuttaminen).[1]

Uskonnon­opetuksessa tavoitteena on ”ohjata oppilasta ymmärtämään ihmis­oikeuksiin ja erityisesti YK:n Lapsen oikeuksien sopimukseen sisältyviä arvoja yksilön ja yhteisön näkökulmasta” (T9, ehdotus s. 4), elämänkatsomustiedossa ”ohjata oppilas tuntemaan YK:n yleismaailmalliseen ihmisoikeuksien julistukseen perustuvaa ihmisoikeusetiikkaa, eri­tyisesti lapsen oikeuksia” (T9, s.10-11) ja yhteiskuntaopissa ”ohjata oppilasta hahmottamaan it­sensä yksilönä ja erilaisten yhteisöjen jäsenenä, ymmärtämään ihmisoikeuksien ja tasa-arvon merkityksen sekä hahmottamaan yhteiskunnan oikeudellisia periaatteita” (T3, s.19).

Tavoitteet ovat yleisesti ottaen kannatettavia ja ne on ymmärrettävä osana koko perusopetuksen katta­vaa opetuskokonaisuutta.

Oppiaineiden arviointi­kriteerit on kirjoitettu taulukkomuotoon ja hyvin tiiviisti, joten kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä opetuksen sisällöstä niiden perusteella ei luonnollisesti ole syytä tehdä. Jossain määrin, erityisesti uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetuksen osalta jää kuitenkin vaikutelma, että kansainvälistä ihmisoikeusjärjestelmää ei tunneta riit­tävästi ja eettisten periaatteiden ja ihmisoikeuksien välinen ero on epäselvä.

Opetuksessa olisi tärkeää tunnistaa, että Suomen ratifioimat kansainväliset ihmisoikeusso­pi­mukset ovat laintasoisia ja siten vahvasti velvoittavia asiakirjoja. Näin ollen muun muassa LOS on Suomessa suoraan sovellettavaa oikeutta. Kansainväliset ihmisoikeusjulistukset, ku­ten YK:n yleismaailmallinen ihmisoikeusjulistus (1948) ja YK:n lapsen oikeuksien julistus (1959), ei­vät ole juridisesti sitovia, mutta ne ilmentävät universaaleja moraali­käsityksiä ja niillä on ol­lut merkittävä vaikutus ihmisoikeussopimusten laatimisen perustana.

Lapsiasiavaltuutettu pitää tärkeänä, että oppilaat oppivat tunnistamaan erot eettisten peri­aatteiden ja sitovan lainsäädännön välillä. Lisäksi oppilaiden tulisi oppia tuntemaan LOS osana kansainvälisten ihmisoikeussopimusten kokonaisuutta ja osana kansallista lainsää­däntöä.

Lapsiasia­valtuutettu kiinnittää huomiota myös siihen, että uskonnon opetuksessa ja elämänkatsomus­tiedon opetuksessa oleville lapsille edellä mainitut tavoitteet ovat erilaiset, vaikka kummassakin oppi­aineessa on tässä kohdin kyse ihmisoikeus­etiikkaa koskevasta tie­dosta (arvi­oinnin kohde). Riippumatta siitä, osallistuuko oppilas uskonnon vai elämänkatsomus­tiedon opetukseen, ihmisoikeuksia ja ihmisoikeus­etiikkaa koskevan opetuksen tulisi antaa oppi­laille yhtäläiset tiedot ja lähtökohdat.

Lopuksi lapsiasiavaltuutettu korostaa, että opettajilla on oltava riittävät valmiudet antaa ihmisoikeus­opetusta ja ihmisoikeus­koulutusta opetus­suunnitelmien perusteiden mukaisesti. Se edellyttää, että perustiedot ihmis­oikeuksista, ihmisoikeus­järjestelmästä, kansallisesta oikeus­järjestyksestä sekä erityisesti lapsen oikeuksien kokonaisuudesta sisällytetään opetta­jien perus­koulutukseen ja täydentävään koulutukseen.

Jyväskylässä 21.9.2022

Elina Pekkarinen, lapsiasiavaltuutettu

Merike Helander, lakimies