Lapsiasiavaltuutetun lausunto Opetushallitukselle kansallisesta lukutaitostrategiasta 2030

 

Viite: OPH-3758-2021

Lapsiasiavaltuutetun tehtävänä on arvioida ja edistää lapsen oikeuksien toteutumista. Työn perustana on YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus (SopS 59 ja 60/1991), joka on lailla voimaan saatettu ihmisoikeussopimus. Sopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita. Lapsiasiavaltuutettu arvioi strategiaa yleissopimuksen näkökulmasta.

Lausunto on annettu lausuntopalvelu.fi:ssä 14.10.2021.

Lausunto: Lapsiasiavaltuutetun lausunto Opetushallitukselle kansallisesta lukutaitostrategiasta 2030 (pdf)

 

Strategian keskeinen sisältö

Kansallisen lukutaitostrategian tavoitteena on vahva, monipuolinen ja osallistava lukemisen kulttuuri, joka vahvistaa menestyvää Suomea ja sen kansalaisten hyvää elämää.

Kansallinen lukutaitostrategia pohjautuu kolmeen suuntaviivaan:

1. Luodaan lukutaitotyölle rakenteet.
2. Vahvistetaan lukutaito-osaamista.
3. Innostetaan lukemaan.

Kansallisen lukutaitostrategiaan pohjautuvassa lukutaito-ohjelmassa tarkennetaan toimenpiteet ja vastuutahot.

 

Yhteenveto lapsiasiavaltuutetun kannanotoista

• Lukutaito on lapselle tärkeä perusvalmius, joka vaikuttaa keskeisesti muun muassa lapsen mahdollisuuksiin kouluttautua sekä toimia turvallisesti digiympäristössä.
• Lukutaidon eriytymisen yhteen kurominen edellyttää kohdennettuja toimenpiteitä lukutaitostrategiaan pohjautuvassa lukutaito-ohjelmassa. 
• Lapset lukevat enenevässä määrin tekstejä digitaalisessa ympäristössä, ja digilukutaidon vahvistaminen on siksi erityisen tärkeää.

 

Lapsiasiavaltuutetun kannanotot

Lapsella on YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen (jälj. LOS) 28 artiklan mukaan oikeus saada opetusta. Artiklan kohdassa 3 painotetaan erikseen lukutaidottomuuden poistamisen tärkeyttä.

YK:n lapsen oikeuksien komitea (jälj. LOS-komitea), joka valvoo yleissopimuksen toimeenpanoa, on korostanut, että koulutuksella tulisi taata se, että jokainen lapsi oppii vält­tämättömät elämäntaidot ja ettei yksikään lapsi lähde koulusta ilman valmiuksia selviytyä haasteista, joita hän voi odottaa joutuvansa kohtaamaan elämänsä aikana. Näihin perusval­miuksiin kuuluu mm. lukutaito.^[1]

Lapsiasiavaltuutettu pitää erittäin myönteisenä, että lähtökohdaksi kunnissa tehtävään luku­taitotyöhön esitetään, että lukutaitotyötä tehdään yhdessä muun muassa lasten ja nuorten kanssa (s. 23). Suoraan lapsilta saatava tieto on ensiarvoisen tärkeää pohdittaessa syitä esi­merkiksi sille, miksi lapset eivät innostu lukemisesta.

 

Lukutaidon eriytyminen

Lapsiasiavaltuutettu on huolestuneena kiinnittänyt huomioita siihen, että koululaisten luku­taito on heikentynyt ja että taidot ovat jonkin verran eriytyneet eri ryhmien välillä.^[2] Myös lukutaitostrategiassa tunnistetaan se, että lukutaidon taso vaihtelee eri ryhmien välillä (s. 7).

Koulutuksellisen yhdenvertaisuuden kannalta on hyvä, että lukutaitostrategiassa kiinnite­tään erityistä huomiota ryhmiin, joissa puutteellinen lukutaito korostuu (ks. esim. s. 17–18).

Lisäksi lapsiasiavaltuutettu pitää myönteisenä, että lukutaitostrategiassa on korostettu var­haisten kokemusten merkitystä hyvän lukutaidon kannalta (ks. esim: s. 6–7, 15, 18).

Lukutaitostrategiassa on huomioitu muun muassa eri kieliryhmiin kuulumisen tai iän vaiku­tukset lukutaitoon, ja lisäksi on todettu ohimennen sukupuolen vaikutus lukutaitoon (s. 11–12).

Lapsiasiavaltuutettu on pitänyt huolestuttavana muun muassa sukupuolten välisiä eroja lukutaidossa, erityisesti PISA-tutkimuksiin pohjautuvaa tietoa siitä, että noin joka kahdeksas 15-vuotias poika on Suomessa toiminnallisesti lukutaidoton eli oppilaalla ei ole edellytyksiä toisen asteen opintoihin tai työelämään.^[3]

Lisäksi on erittäin huolestuttavaa, että heikkojen lukijoiden osuus on kasvanut selkeästi ja että sukupuolten väliset erot lukutaidoissa ovat suu­remmat, kuin muissa OECD-maissa.^[4] Nuoret, joilla on heikko lukutaito, ovat vaarassa syrjäy­tyä opinnoista ja työelämästä^[5], eli tähän eriytymiseen tulisi ehdottomasti kiinnittää huo­miota.

 

Monilukutaito

Nyt käsillä olevassa strategiassa puhutaan monilukutaidosta (s. 9–10), johon lapsiasiavaltuu­tettu tulkitsee esimerkiksi digilukutaidon läheisesti liittyvän. Digilukutaito sekä medialuku­taito ovat taitoja, joilla on enenevissä määrin merkitystä nyky-yhteiskunnassa.^[6] Digilukutaito on edelleen ko­rostunut covid-19-pandemian myötä lasten viettäessä yhä enemmän aikaa di­gitaalisilla alus­toilla.

Myös LOS-komitea on painottanut erityisten toimien tärkeyttä digitaalisen lukutaidon takaa­miseksi.^[7] Sopimusvaltioiden tulisi levittää tietoa lasten oikeuksista digitaali­sessa ympäris­tössä ja järjestää niihin liittyviä tietoisuutta lisääviä kampanjoita.[8] Sopimusval­tioiden tulisi lisäksi varmistaa, että digitaalista lukutaitoa opetetaan kouluissa osana perus­opetuksen ope­tussuunnitelmaa koko kouluajan esikoulutasolta lähtien.[9]

Lasten digilukutaidon vahvistaminen on ehdottomasti hyvä asia, mutta samalla on muistet­tava, että erilaisten tekstien arvioiminen kriittisesti on todella hankalaa etenkin nuoremmille lapsille sekä niille, joiden kielitaito on välttävä.

Lukutaitostrategiassa monilukutaitoa kuva­taan siten, että se tarkoittaa ”kykyä tarkastella kaikkia sisältöjä kriittisesti eli arvioida niiden luotettavuutta, alkuperää ja ilmaisukeinoja. Monilukutaitoon kuuluu tekstin kontekstin ym­märtäminen: tekstillä on aina joku laatija, ilmestymisympäristö ja tavoitteet, jotka vaikuttavat sisältöön ja ilmaisumuotoon” (s. 9).

On tärkeää, ettei lasten kriittisten lukutaitojen alleviivaa­minen johda siihen, että digitaalisen ympäristön sisällöntuottajan, alustan ylläpitäjän tai muun vastaavan toimijan vastuuseen ei kiinnitetä tarpeeksi huomiota. Lasten omaa vastuuta ei voida missään tapauksessa korostaa niissä tilanteissa, joissa he joutuvat epäasiallisen käy­töksen kohteeksi digitaalisilla alustoilla. On siis tärkeää, että lapset ymmärtävät digilukutai­don opetuksen sisällön siten, että digitaalisilla alustoilla on hyvä olla valppaana, mutta heihin kohdistuva epäasiallinen toiminta ei koskaan ole lasten inhimillisestä varomattomuu­desta tai taitojen puutteesta johtuvaa.

Digilukutaidon lisäksi laajasti käsitettävän lukutaidon tärkeitä osa-alueita ovat muun muassa terveyden lukutaito^[10], jonka parantamisella voidaan pyrkiä terveyserojen kaventamiseen sekä finanssilukutaito, joka on keskeinen taito modernissa yhteiskunnassa selviytymiseen.^[11]

Myös lapsiasiavaltuutettu on kiinnittänyt huomiota talousosaamisen tärkeyteen ja siihen, että ”[N]uoret ovat erilaisessa asemassa siinä suhteessa, minkälaisia valmiuksia ja tukea nuoret saavat oman talouden hoitoon”.^[12] Suomessa oli ulosottotoimien kohteena yli 1000 alaikäistä vuonna 2020^[13] ja myös tämä korostaa finanssilukutaidon vahvistamista jo lapsuudessa.

Näitä näkökohtia tulisi selkeämmin tuoda esiin myös osana lukutaitostrategiaa tai vaihtoehtoisesti painottaa selkeästi sitä, mitä ”monipuoliseen lukutaitoon” tai ”monilukutaitoon” ei kuulu.

 

Jyväskylässä 14.10.2021

 

Elina Pekkarinen, lapsiasiavaltuutettu

Sonja Vahtera, lakimies