LAPS/6/2025, 10.2.2025

Lapsiasia­valtuutetun lausunto Opetus­hallitukselle luonnoksesta perus­opetuksen toiminnallisen tasa-arvo- ja yhdenvertaisuus­suunnittelun oppaaksi

Viite: OPH-6406-2023

Lapsiasia­valtuutetun tehtävänä on arvioida ja edistää lapsen oikeuksien toteutumista. Työn perustana on YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus (SopS 59 ja 60/1991, LOS), joka on lailla voimaan saatettu ihmisoikeus­sopimus. Yleissopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita. Lapsiasia­valtuutettu arvioi opasluonnosta yleissopimuksen näkökulmasta. Lausunto on annettu lausuntopalvelu.fi:ssä 10.2.2025.

Oppaan keskeinen sisältö

Opetushallitus valmistelee perusopetukseen toiminnallisen tasa-arvo- ja yhdenvertaisuus­suunnittelun oppaan vastaamaan voimassa olevan lainsäädännön tarpeita. Oppaalla on tarkoitus tukea koulujen työtä tasa-arvon ja yhden­vertaisuuden edistämiseksi.

Lapsiasia­valtuutetun kannan­otot

Lapsiasia­valtuutettu katsoo, että yleisesti ottaen opas on erinomainen ja siinä on onnistuttu tunnistamaan erityisesti lasten kannalta keskeisiä kysymyksiä. Lapsiasia­valtuutettu pitää erityisen myönteisenä, että heti oppaan alussa (s. 6) on painotettu opetuksen järjestäjän ja koulun johdon vastuuta tasa-arvon ja yhden­vertaisuuden edistämisessä. Lisäksi on myönteistä, että oppaassa on tuotu esiin opettajan velvollisuuksia ja tiedostamisen tärkeyttä (s. 19-20). YK:n lapsen oikeuksien komitea on viimeisimmissä Suomea koskevissa loppu­päätelmissään suosittanut tehostamaan yhden­vertaisuuden opetusta opettajille.[1]

”Okei, ei se suunnitelman tekeminen niinku, se on aina sitä samanlaista ympäri­pyöreetä settiä, mikä ei oikeestaan ihan hirveesti mitään struktuureja muuta. Ni jotenkin mä mietin sitä, et selvästi opettajat varsinki, mut niinku muutki tavallaan oppilaitosten työntekijät kaipaa enemmän siis koulutusta oikean­laisesta kohtaamisesta, ja mikä sitten on sitä väärän­laista kohtaamista. Koska se vaan ei oo se tilanne mihin haluis, et tietsä loppujen lopuks ne, jotka tekee sen opettamisen, on ne oppilaat itse.” (nuori lapsiasia­valtuutetun sateen­kaarevien lasten ja nuorten Nuoret neuvonantajat -tapaamisessa keväällä 2021)

Lapsiasia­valtuutettu kiinnittää huomiota siihen, että Lainsäädännöllinen perusta tasa-arvo- ja yhdenvertaisuus­työhön -otsikon alla ei ole tuotu esiin YK:n lapsen oikeuksien yleissopimusta, joka on Suomessa laintasoisena voimassa. Yleissopimuksen 29 artikla avaa koulutuksen sisältöä, ja siinä todetaan muun ohella, että koulutuksen tulee pyrkiä ”kunnioituksen edistämiseen lapsen vanhempia, omaa sivistyksellistä identiteettiä, kieltä ja arvoja, lapsen asuin- ja synnyinmaan kansallisia arvoja sekä hänen omastaan poikkeavia kulttuureita kohtaan” ja lisäksi valmistaa lasta ”vastuulliseen elämään vapaassa yhteis­kunnassa ymmärryksen, rauhan, suvaitsevaisuuden, sukupuolten välisen tasa-arvon ja kaikkien kansakuntien, etnisten, kansallisten ja uskonnollisten ryhmien sekä alkuperäis­kansoihin kuuluvien henkilöiden välisen ystävyyden hengessä”.

Yleissopimuksen 2 artikla puolestaan kieltää kaikenlaisen syrjinnän, myös esimerkiksi sellaisen, joka perustuu lapsen vanhemman tai huoltajan taustaan tai toimintaan. Oppaassa ei ole tuotu esiin tätä kiellettyä syrjintä­perustetta (s. 12-13).

Lapsiasia­valtuutettu pitää erittäin myönteisenä, että oppaassa on todettu uskonnollisten tilaisuuksien ja niiden vaihtoehtojen järjestämisestä, ettei osallistumista voida olettaa oppilaan opiskeleman katsomus­aineen perusteella (s. 16). Oppaasta ei kuitenkaan käy ilmi se, miten ohjataan toimimaan tilanteessa, jossa lapsi ja huoltaja ovat erimielisiä tilaisuuteen osallistumisesta. YK:n lapsen oikeuksien komitea on painottanut, että lapsilla tulee iästä ja vanhempien suostumuksesta riippumatta olla mahdollisuus olla osallistumatta uskonnon tunneille.[2] Saman voisi ajatella pätevän myös uskonnollisiin ja niille vaihto­ehtoisiin tilaisuuksiin.

On tärkeää, että oppaassa on edellytetty huomion kiinnittämistä seksuaalisen häirinnän ja sukupuoleen perustuvan häirinnän ehkäisemisen lisäksi sen poistamiseen (s. 6). Lapsiasia­valtuutettu ehdottaa, että niin ikään sukupuoli-identiteettiin ja sukupuolen ilmaisuun perustuvan syrjinnän osalta painotetaan ennalta­ehkäisyn lisäksi myös sen poistamista. Tätä alleviivaa se, että sukupuoli­vähemmistöön kuuluvat kokevat keski­määräistä enemmän syrjintää, ja koulukiusaamis- ja syrjintä­kokemukset lisääntyivät vuosien 2021 ja 2023 välillä.[3]

Jyväskylässä 10.2.2025

Elina Pekkarinen, lapsiasiavaltuutettu

Sonja Vahtera, juristi