LAPS/107/2024, 8.10.2024

Lapsiasia­valtuutetun lausunto edus­kunnan sivistys­valiokunnalle hallituksen esityksestä edus­kunnalle yhdenvertaisuus­lain 6 a §:n muuttamisesta

Viite: Sivistys­valiokunta keskiviikko 9.10.2024 klo 11.30 / HE 105/2024 vp / Asiantuntija­pyyntö

Lapsiasia­valtuutetun tehtävänä on arvioida ja edistää lapsen oikeuksien toteutumista. Työn perustana on YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus (SopS 59 ja 60/1991, LOS), joka on lailla voimaan saatettu ihmisoikeus­sopimus. Sopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita. Lapsiasia­valtuutettu arvioi hallituksen esitystä yleis­sopimuksen näkökulmasta.

Hallituksen esityksen pää­asiallinen sisältö

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi yhdenvertaisuus­lakia siten, että varhais­kasvatuksen järjestäjien ja palvelun­tuottajien ei enää tarvitsisi laatia toimipaikka­kohtaisia varhais­kasvatuksen toiminnallisia yhdenvertaisuus­suunnitelmia. Esitys perustuu pääministeri Petteri Orpon hallituksen hallitus­ohjelman kirjaukseen, jonka mukaan kaikkien kuntien toiminta­edellytyksiä vahvistetaan jatkamalla normien purkamista.

Yhteen­veto lapsiasia­valtuutetun kannan­otoista

• Lapsiasia­valtuutettu vastustaa esitettyä muutosta poistaa toimipaikka­kohtaisten yhdenvertaisuus­suunnitelmien laatimis­velvollisuus.

• Lapsiasia­valtuutettu jakaa sivistys­valiokunnan näkemyksen siitä, että yhdenvertaisuus­työn vaikutukset näkyvät toiminnassa vahvimmin, kun toiminta yhdenvertaisuuden edistämiseksi on pitkä­jänteistä, jatkuvaa ja tavoitteellista.

• Esitetyt muutokset ovat erityisen valitettavia lasten osallistumis­oikeuksien näkö­kulmasta. Toiminnallinen toimipaikka­kohtainen yhdenvertaisuus­suunnitelma on erin­omainen paikka sekä ottaa lapset mukaan yhdenvertaisuus­työhön että toteuttaa ihmisoikeus­kasvatusta.

• Esitetyt muutokset lain­säädäntöön eivät ole linjassa YK:n lapsen oikeuksien komitean Suomelle antamien suositusten kanssa.

• Hallituksen esityksen vaikutus­arvioinnin perusteella lukijalle tulisi jäädä selkeä kuva, miksi ehdotettuihin muutoksiin on päädytty. Nyt käsillä olevan hallituksen esityksen perustelut ontuvat ja ovat ristiriidassa hallituksen muiden toimien ja julki­lausumien kanssa.

Lapsiasia­valtuutetun kannan­otot

Yhden­vertaisuuden pitkä­jänteinen, jatkuva ja tavoitteellinen edistäminen

Varhais­kasvatuksen yhden­vertaisuuden edistämis­velvoitteita koskeva yhdenvertaisuus­lain 6 a § tuli voimaan 1.6.2023. Tehty muutos tuki lapsiasia­valtuutetun näkemyksen mukaan yhden­vertaisuuden edistämistä varhaisesta lapsuudesta asti. Lausunnossaan sivistys­valiokunnalle lapsiasia­valtuutettu toi esiin muun ohella tapaamiensa lasten näkemyksiä. Lapsiasia­valtuutetun tapaamat nuoret ovat pohtineet, että mikäli moninaisuutta kunnioitettaisiin ja huomioitaisiin systemaattisesti jo varhais­kasvatuksesta lähtien, oppisivat lapset kunnioittamaan erilaisuutta paremmin ja tällä saattaisi olla ennalta­ehkäisevää vaikutusta esimerkiksi kiusaamiseen. Sivistys­valiokunta huomioi lapsiasia­valtuutetun edellä esittämän näkökohdan lausunnossaan työelämä- ja tasa-arvo­valiokunnalle vuonna 2022 ja totesi lisäksi, että ”yhdenvertaisuus­työn vaikutukset näkyvät toiminnassa vahvimmin, kun toiminta yhden­vertaisuuden edistämiseksi on pitkä­jänteistä, jatkuvaa ja tavoitteellista”.[1] Lapsiasia­valtuutettu jakaa sivistys­valiokunnan näkemyksen pitkä­jänteisyyden, jatkuvuuden ja tavoitteellisuuden tärkeydestä.

Lapsiasia­valtuutettu tapasi vuonna 2020 esiopetus­ikäisiä lapsia ja keskusteli heidän kanssaan yhden­vertaisuudesta. Pienten lasten puheessa yhden­vertaisuus yhdistyy usein kiusaamiseen, mutta lapsiasia­valtuutetun tapaamat lapset toivat esiin näkö­kohtia, joista ilmenee lasten käsittävän yhden­vertaisuuden ytimen:

”Ja ei oo välii ulko­näöllä. Sillä on vaan väliä, että minkälainen on kaverille. Että onko ilkeä vai onko ystävällinen.”

”Kaikki on yhtä tärkeitä. Kukaan ei oo joku, mikä ei oo tärkee, kun kaikki on yhtä tärkeitä.”

”Voi olla ihan vapaasti oma itsensä.”

”Ei tarvi välittää siitä mitä kaveri sanoo kun on oma itsensä.”

 

Yli puolet esiopetuksessa olevista lapsista on kokenut kiusaamista ainakin joskus. Touko­kuussa 2025 julkaistavassa Lapsi­barometrissa lapsilta kysyttiin, kiusataanko sinua eskarissa. 1 % vastasi aina, 56 % joskus ja 42 % ei koskaan.

Lapsiasia­valtuutettu ei voi kannattaa laki­esitystä, jossa toisaalta tunnistetaan varhais­kasvatuksessa esiintyvä rasismi ja syrjintä (s. 7-8) sekä todetaan seuraavasti: ”on riskinä, että yhden­vertaisuuden edistäminen jää aiempaa yleisemmälle tasolle, eikä siinä huomioida esimerkiksi eri toimi­paikkojen erityis­piirteitä” (s. 19-20), mutta päädytään heikentämään suunnitelmallista yhdenvertaisuus­työtä.

YK:n lapsen oikeuksien yleis­sopimus ja YK:n lapsen oikeuksien komitean suositukset

YK:n lapsen oikeuksien yleis­sopimus kieltää syrjinnän ja edellyttää sopimus­valtioilta aktiivisia toimia lasten suojaamiseksi kaikenlaiselta syrjinnältä (2 artikla). Lisäksi yleissopimus takaa lapselle oikeuden saada näkemyksensä huomioiduksi (12 artikla). Nyt käsillä olevassa hallituksen esityksessä Suomea koskevat lain tasolla turvatut sopimus­velvoitteet on mainittu, mutta sivuutettu.

Muutos­esitys on erityisen valitettava lasten osallistumis­oikeuksien näkökulmasta. Lapsiasia­valtuutetun näkemyksen mukaan toiminnallinen toimipaikka­kohtainen yhdenvertaisuus­suunnitelma on erinomainen paikka sekä ottaa lapset mukaan yhdenvertaisuus­työhön että toteuttaa ihmisoikeus­kasvatusta. Nämä hyödyt tunnistettiin myös toimipaikka­kohtaista yhdenvertaisuus­suunnittelu­velvollisuutta koskevassa hallituksen esityksessä, jossa todetaan seuraavaa: ”Lapset on myös mahdollista osallistaa yhdenvertaisuus­suunnitteluun heidän ikänsä ja kehitys­tasonsa huomioiden. Lasten osallistaminen suunnitteluun tukee lasten kykyä kohdata ja kunnioittaa erilaisuutta ja moni­muotoisuutta. Parhaimmillaan osallistuminen lisää myös lasten tietoisuutta omista oikeuksistaan.”[2]

Lapsiasia­valtuutettu huomauttaa, että suunnittelu­työn tekeminen yhdessä lasten kanssa päivä­kodin arjessa vähentää suunnittelu­työstä tulevaa hallinnollista taakkaa. Kun yhdenvertaisuus­suunnittelu siirtyy toimi­paikkojen ulko­puolelle, korostuu lasten ja vanhempien kuulemis­velvoitteen säätämisen merkitys entisestään. Mitä kauemmaksi toiminta erkaantuu lasten arjesta, sitä suuremmat ovat riskit lasten näkemysten ohittamisesta.

Lapsiasia­valtuutettu muistuttaa painokkaasti, että YK:n lapsen oikeuksien komitea on Suomelle antamissaan loppu­päätelmissä suositellut Suomea ensinnäkin tehostamaan syrjinnän torjuntaa ja toiseksi voimistamaan pyrkimyksiään parantaa sellaisten kohdennettujen politiikkojen ja ohjelmien vaikuttavuutta, joilla pyritään poistamaan lasten syrjintä kaikilta suomalaisen yhteis­kunnan aloilta ja kaikista yhteiskunta­piireistä varhaisesta iästä alkaen.[3] Komitea on lisäksi ilmaissut huolensa lasten eri­arvoisuudesta sekä syrjinnästä ja suositellut, että Suomi tehostaa kulttuurien moninaisuuden, vähemmistöjen oikeuksien ja yhden­vertaisuuden opetusta opettajille.[4]

Lapsiasia­valtuutettu huomauttaa lisäksi, että lasten osallisuuden heikentäminen on vastoin suositusta tehostaa toimen­piteitä, joilla edistetään kaikkien lasten, myös heikossa asemassa olevien lasten, tarkoituksen­mukaista ja voimaantunutta osallistumista perheessä, yhteisöissä ja kouluissa sekä osallistetaan lapset päätöksen­tekoon kaikissa lapsiin liittyvissä asioissa paikallisessa ja valta­kunnallisessa politiikan­teossa.[5]

Huomion­arvoista on, että yllä mainitut suositukset on saatu jo ennen kuin nyt käsillä oleva hallituksen esitys on valmisteltu. Herää huoli, kuinka vakavasti hallitus ottaa Suomen kansain­välisiltä sopimus­valvonta­elimiltä saamat suositukset. Etenkin, kun hallituksen esitys vaikuttaa risti­riitaiselta myös suhteessa valtio­neuvoston rasismin torjumiseksi ja yhden­vertaisuuden edistämiseksi tekemään toimenpide­ohjelmaan, jossa tunnistetaan varhais­kasvatuksessa esiintyvät yhdenvertaisuus­haasteet.

Lapsiasia­valtuutettu kiinnittää huomiota vielä siihen, että ulko­maiden lainsäädäntöä käsittelevässä osiossa ei ole tuotu esille Ruotsille annettuja suosituksia lain­säädäntöönsä liittyen. YK:n lapsen oikeuksien komitea on viimeisimmissä Ruotsia koskevissa loppu­päätelmissään kehottanut painokkaasti sopimus­valtiota vahvistamaan syrjintää koskevaa lainsäädäntö­kehikkoaan.[6] Lisäksi Ruotsia on kehotettu ryhtymään toimiin eri­arvoisuuden vähentämiseksi varhais­kasvatuksessa.[7]

Vaikutusten arviointi

Erillistä lapsi­vaikutusten arviointia ei esityksessä ole tehty. Vaikutus­arviointi on rakennettu siten, että siinä on hyödynnetty edellisen, nyt kumottavan sääntelyn vaikutus­arviointia.

Lisäksi nyt käsillä olevassa esityksessä käydään läpi suhteellisen yksityis­kohtaisesti nyt voimassa olevan ja tällä esityksellä kumottavan sääntelyn perusteita ja arvioituja vaikutuksia, jotka ovat myönteisiä lasten kannalta (s. 11-13).

Esityksessä selostetun perusteella jää erittäin epäselväksi, miksi nyt esitetyt muutokset ollaan tekemässä. Esitetyt säästö­arviot ja -toimenpiteet vaikuttavat erikoisilta, kun hallitus on samalla sitoutunut tekemään selvityksen varhais­kasvatuksen yhden­vertaisuus- ja tasa-arvo­suunnitelmien tueksi ja tieto­pohjan kartuttamiseksi. Myös YK:n lapsen oikeuksien yleis­sopimuksen asettamia velvoitteita on avattu (s. 9-10), mutta niidenkin osalta jää epäselväksi, miten ehdotettujen muutosten katsotaan suhtautuvan mainittuihin velvoitteisiin.

Varhais­kasvatuksessa tehtävän hallinnollisen työn taakan keventäminen on lapsiasia­valtuutetun näkö­kulmasta hyväksyttävä tavoite, ja lapsiasia­valtuutettu ymmärtää tarpeen keventää varhais­kasvatuksen hallinnollista taakkaa. Sen sijaan, että suunnittelu­velvoitteita pistemäisesti lopetetaan, tulisi kuitenkin tehdä kokonais­valtainen arvio varhais­kasvatuksessa laadittavien erilaisten suunnitelmien vaikuttavuudesta ja tarkoituksen­mukaisuudesta sekä niiden aiheuttamasta hallinnollisesta taakasta. Esityksen taustalla oleva norminpurku­tavoite ei ole hyväksyttävä peruste toimen­piteille, jotka uhkaavat heikentää lapsen perus- ja ihmis­oikeuksien toteutumista.

Kuten nyt käsillä olevassa esityksessä (s. 15) todetaan, ei saatavilla ole tutkimus­tietoa siitä, kuinka paljon toimi­paikoissa on mennyt aikaa suunnitteluun. Valta­osa viran­omaisista sekä kaikki kaupungit vastustivat esitystä lausunto­kierroksella (s. 22). Nämä seikat sekä se, että toimipaikka­kohtainen tasa-arvo­suunnittelu jatkuu edelleen, herättävät kysymyksiä siitä, onko kyseessä todellinen säästö­toimi.

Yhden­vertaisuutta edistävät toimen­piteet ovat aina säästö­toimia.

Helsingissä 8.10.2024

Elina Pekkarinen, lapsiasiavaltuutettu

Sonja Vahtera, juristi