LAPS/16/2025, 13.2.2025

Lapsiasia­valtuutetun lausunto eduskunnan sivistys­valiokunnalle hallituksen esityksestä edus­kunnalle laiksi perusopetus­lain muuttamisesta

Viite: Sivistys­valiokunta tiistai 18.2.2025 klo 12.00 / HE 212/2024 vp / Asiantuntija­pyyntö

Lapsiasia­valtuutetun tehtävänä on arvioida ja edistää lapsen oikeuksien toteutumista. Työn perustana on YK:n lapsen oikeuksien yleis­sopimus (SopS 59 ja 60/1991), joka on lailla voimaan saatettu ihmisoikeus­sopimus. Yleissopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita. Lapsiasia­valtuutettu arvioi hallituksen esitystä yleissopimuksen näkökulmasta.

Lapsiasia­valtuutetun lausunto pdf-muodossa (pdf)

Hallituksen esityksen keskeinen sisältö

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi perusopetus­lakia puhelimien ja muiden mobiili­laitteiden käytön osalta siten, että puhelimen käyttö oppitunnin aikana sallittaisiin vain tiettyihin laissa säädettyihin tarkoituksiin. Lisäksi koulun olisi annettava tarpeelliset järjestys­säännöt puhelimien ja muiden mobiili­laitteiden käytöstä ja säilytyksestä työpäivän aikana.

Esityksessä ehdotetaan perusopetus­lakia muutettavaksi siten, että aluehallinto­virastot voisivat ottaa myös oma-aloitteisesti tutkittavaksi, onko perusopetus­laissa tarkoitettu opetus järjestetty lain mukaisesti. Lisäksi lakiin ehdotetaan lisättäväksi säännökset aluehallinto­virastojen käytettävissä olevista sanktioista.

Esityksessä ehdotetaan, että liikunnallinen elämän­tapa lisätään osaksi esi- ja perus­opetuksen tavoitteita. Esityksessä ehdotetaan, että perusopetus­lain niin kutsuttu yleinen asetuksenanto­valtuutus kumotaan ja samalla perusopetus­laissa asetuksenanto­valtuutuksia koskevat säännökset päivitetään vastaamaan perustus­lain edellyttämiä täsmällisyyden ja tarkka­rajaisuuden vaatimuksia.

Yhteen­veto lapsiasia­valtuutetun kannan­otoista

• Mobiili­laitteiden käyttö­kielto oppituntien aikana on kannatettavaa.
• Toimeen­panossa tulee pitää huolta siitä, että lasten vaikutus­mahdollisuudet koulun järjestys­sääntöihin ovat tosi­asialliset.
• Esityksen perustelut 29 §:n osalta ovat edelleen osin epäselvät.
• Liikunnallisen elämäntavan korostaminen on tervetullutta, mutta valitettavasti koulu­kuljetukset vaikeuttavat osaltaan lasten arki­liikkumista.
• Digitaalisen osaamisen heikentymiseen ja digitaalisen osaamisen kehittämisen yhden­vertaisiin mahdollisuuksiin on kiinnitettävä huomiota.

Lapsiasia­valtuutetun kannan­otot

Puhelimien ja muiden mobiili­laitteiden käyttö koulu­päivän aikana

Lapsiasia­valtuutettu kannattaa ehdotettua mobiili­laitteiden käyttö­kieltoa oppituntien aikana. Lapsiasia­valtuutettu pitää myönteisenä, että hallituksen esityksen perusteluissa on esitelty runsaasti tutkimus­tuloksia aiheesta (esim. s. 13–15). Esitellyn tietopohjan perusteella lapsiasia­valtuutettu on vakuuttunut siitä, että mobiili­laitteiden käytön kielto oppituntien aikana on lapsen edun mukaista. Lapsiasia­valtuutettu pitää lisäksi tärkeänä, että esitys­luonnoksessa erotetaan selkeästi mobiili­laitteiden käyttö opetuksessa ja laitteiden muu käyttö. Lapsiasia­valtuutettu kuitenkin muistuttaa, että digitaalisen ympäristön lapsen oikeuksille ja hyvin­voinnille aiheuttamien haasteiden lisäksi digitaalinen ympäristö myös esimerkiksi ”edistää lasten oikeutta kulttuuriin, vapaa-aikaan ja leikkiin, joka on heidän hyvin­vointinsa ja kehityksenä kannalta olennaista".[1]

Esityksessä ei tuoda esiin näitä positiivisia näkökohtia esiin juuri lainkaan, vaikka monet lapset ovat itse tuoneet esille tarpeensa käyttää puhelinta myös rentoutumiseen koulupäivän aikana (s. 5). Lapsiasia­valtuutettu korostaa, että myös tämä näkökohta sekä YK:n lapsen oikeuksien komitean näkemykset digitaalisen ympäristön useista eduista lapsille tulee huomioida koulun järjestys­sääntöjä laadittaessa.

Lapsiasia­valtuutettu on syksyllä 2024 antamassaan lausunnossa kiinnittänyt huomiota tarpeeseen tarkentaa perusteluja ehdotetun 29 §:n osalta, mitä tulee mobiili­laitteiden säilytykseen oppitunnin aikana. Lapsiasia­valtuutettu pitää edelleen hieman epäselvänä, miten ainoa esimerkkinä mainittu toteuttamis­tapa eli nk. puhelin­parkki (s. 39) suhteutuu muuna toteuttamis­vaihtoehtona esitettyyn suoraan lakiin kirjattavaan velvoitteeseen puhelimen säilytyksestä nk. puhelin­parkissa. Esityksessä todetaan, että puhelin­parkki säilytys­vaihtoehtona ”olisi omiaan kasvattamaan opetuksen järjestäjien vastuita oppilaiden omaisuudesta, koska opetuksen järjestäjän ottaessa oppilaan puhelimen tai muun mobiili­laitteen säilytykseensä syntyy opetuksen järjestäjälle myös vahingonkorvaus­lain (412/1974) mukaiset vastuut laitteista” (s. 31). Myös syksyllä 2024 lausunto­kierroksella olleessa esitys­luonnoksessa todettiin puhelin­parkkien osalta niihin liittyvän haasteita omaisuuden suojan rajoittamisen kannalta (hallituksen esitys­luonnos perusopetus­lain muuttamisesta, s. 26). Lapsiasia­valtuutetulle jää esityksen perusteella epäselväksi, katsotaanko siinä, ettei puhelinparkki-mallissa ole edellä mainittuja omaisuuden suojaan liittyviä haasteita, mikäli puhelin­parkista määrätään järjestys­säännöissä laissa säätämisen sijasta.

Lapsiasia­valtuutettu pitää myönteisenä, että 29 §:n perusteluissa on huomioitu nyt myös huoltajan tarve olla yhteydessä lapseen oppitunnin aikana. Lapsiasia­valtuutettu toistaa jo aiemmin esittämänsä näkemyksen, ettei kynnys saa asettua liian korkealle sen suhteen, että oppilaan sallitaan olla yhteydessä huoltajaansa. Tilanteessa on käytettävä aina tapaus­kohtaista harkintaa, ja lähtö­kohtana harkinnassa on oltava lapsen näkemys yhteyden­oton tarpeellisuudesta.

Lapsiasia­valtuutettu on pitänyt tärkeänä, että sääntelyn toimeenpanoa tulee seurata ja arvioida, ja siksi onkin erittäin tervetullutta, että esityksessä todetaan tehtävän seurantaa (s. 45). Lapsiasia­valtuutettu korostaa, että arvioinnissa ja seurannassa on tärkeää huomioida lasten ikä ja kehitys­taso. Erityistä huomiota on kiinnitettävä siihen, millaiseksi järjestys­säännöt käytännössä muodostuvat, millaiset mahdollisuudet lapsilla on ollut osallistua järjestys­sääntöjen laadintaan, mahdollisiin opetuksenjärjestäjä­kohtaisiin eroihin ja syihin niiden taustalla sekä siihen, miten mobiili­laitteiden käyttöä rajoitetaan oppituntien ulkopuolella koulu­päivän aikana.

Aluehallinto­virastojen oma-aloitteinen valvonta

Lapsiasia­valtuutettu pitää perusteltuna, että aluehallinto­virastoille säädetään oikeus valvoa opetuksen järjestämistä oma-aloitteisesti. On tärkeää, että aluehallinto­virastojen tietoon tulleisiin epäkohtiin voidaan reagoida mahdollisimman pian ja tehokkaasti. Tämä parantaa osaltaan myös oppilaiden oikeus­turvaa ja on siten lapsen edun mukainen muutos lainsäädäntöön.

Liikunnallisen elämän­tavan edistäminen

Lapsiasia­valtuutettu pitää lakiin lisättävää tavoitetta liikunnallisen elämän­tavan edistämisestä tervetulleena. Tavoitteen toteutuminen edellyttää, että opetus ja muu esi- ja perus­opetuksessa tapahtuva toiminta tukee liikunnallista elämän­tapaa mahdollisimman hyvin. Liikunnan merkityksen lisääminen esiopetuksen ja koulun toiminta­kulttuurissa voi parhaimmillaan edistää oppimista ja parantaa oppimis­tuloksia. Kuten esityksessä todetaan, liikkumisella on todettu olevan myönteisiä vaikutuksia oppimiseen, kognitiiviseen toimintaan ja aivojen terveyteen sekä oppimis­tuloksiin (s. 21).

Lapsiasia­valtuutettu kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että vaikka esityksessä on huomioitu koulumatkat osana liikunnallista elämän­tapaa (s. 11 ja 32), siinä ei tuoda esiin koulu­kuljetusten vaikutusta liikunnallisen elämäntavan ylläpitämiseen. Valitettavasti monen lapsen liikunnallista elämäntapaa häiritsevät nykyään koulu­kuljetukset, joiden kyydissä oppilaat joutuvat viettämään pitkiä aikoja – ei vain harvaan asutuilla seuduilla, vaan myös taajamissa. Lisäksi osa huoltajista tuo lapsen kouluun autolla silloinkin, kun matka on lyhyt. Onkin tärkeää, että myös koulu­matkoilla edistetään liikunnallista elämän­tapaa ja tämä mahdollistetaan kiinnittämällä huomiota kodin ja koulun väliseen etäisyyteen ja koulu­reittien turvallisuuteen.[2]

Muuta

On sinänsä myönteistä, että lapsia on kuultu hallituksen esityksen valmistelu­vaiheessa. Esityksestä ei kuitenkaan ilmene, miten lasten antamat näkemykset on otettu huomioon. On ensi­arvoisen tärkeää, että lapsilla on tosi­asialliset vaikutus­mahdollisuudet koulujen järjestys­sääntöjä laadittaessa.

Lapsiasia­valtuutettu kiinnittää vielä huolestuneena huomiota esityksessä esitettyihin tutkimus­tuloksiin, jotka viittaavat siihen, että digitaalinen osaaminen on heikentynyt ja ettei digitaalisen osaamisen kehittäminen toteudu tällä hetkellä tasa-arvoisesti (s. 13). Lapsiasia­valtuutettu edellyttää, että havaittujen epäkohtien osalta ryhdytään toimiin huomioiden YK:n lapsen oikeuksien komitean Suomelle antama suositus parantaa lasten, opettajien ja perheiden digitaalista lukutaitoa ja muita digitaalisia taitoja.[3] YK:n lapsen oikeuksien komitea on alleviivannut sopimus­valtioiden velvollisuutta varmistaa, ettei eriarvoisuus pahene digitaalisten oppimis­ympäristöjen käytössä.[4] Myös YK:n oikeutta opetukseen käsittelevä erityis­raportoija on esittänyt huolensa siitä, että digitalisaation hyödyntäminen opetuksessa saattaa kärjistää eriarvoisuutta.[5]

Jyväskylässä 13.2.2025

Elina Pekkarinen, lapsiasiavaltuutettu

Sonja Vahtera, juristi