LAPS/80/2020, 7.2.2022

Lapsiasia­valtuutetun lausunto eduskunnan sivistys­valiokunnalle hallituksen esityksestä eduskunnalle laiksi varhaiskasvatus­lain muuttamisesta

Viite: Kirjallisen lausunnon pyyntö sivistys­valiokunnalta / HE 224/2021 vp

Lapsiasia­valtuutetun tehtävänä on arvioida ja edistää lapsen oikeuksien toteutumista. Työn perustana on YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus (SopS 59 ja 60/1991), joka on lailla voimaan saatettu ihmisoikeus­sopimus. Sopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita. Lapsiasia­valtuutettu arvioi hallituksen esitystä yleis­sopimuksen näkökulmasta.

Lapsiasia­valtuutetun lausunto pdf-muodossa (ei saavutettava) (pdf)

Hallituksen esityksen keskeinen sisältö

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi varhaiskasvatus­lakia siten, että nykyisen ilmoitus­menettelyn sijaan laissa säädettäisiin yksityisen päiväkoti­toiminnan luvan­varaisuudesta. Toiminnan aloittaminen tai olennaisen muutoksen toteuttaminen edellyttäisi lupa­viranomaisen hyväksyntää. Yksityinen perhe­päivähoito jäisi edelleen ilmoitus­menettelyn piiriin.

Yhteenveto lapsiasia­valtuutetun kannan­otoista

• Esitetyt muutokset ovat kannatettavia.
• Lupa­menettely osaltaan turvaa sitä, että lapsen etu ja muut oikeudet toteutuvat palvelujen yksityistämisestä huolimatta.
• Lupa­menettelyn sujuvuuden turvaaminen on olennaista palvelujen saatavuuden kannalta.
• Esityksestä ei käy ilmi, että kohtuuttomia sopimus­ehtoja huomioitaisiin lupa­harkintaa tehtäessä. Lupa­harkinnassa tulisi huomioida sellaisetkin seikat, esimerkiksi sopimus­ehdoissa, jotka voivat yksittäisen lapsen kannalta johtaa kohtuuttomaan ja lapsen edun vastaiseen loppu­tulokseen.

Lapsiasia­valtuutetun kannanotot

Lapsiasia­valtuutettu pitää esitettyjä muutos­ehdotuksia varhaiskasvatus­lakiin kannatettavina. Esitetyt muutokset edistävät osaltaan lapsen oikeuksien toteutumista.

Lapsiasia­valtuutettu pitää perusteltuna, että varhaiskasvatus­laissa täsmennettäisiin säädös­tekstin tasolla sitä, että yksityistä palvelun­tuottajaa koskevien yleisten edellytysten tulee täyttyä koko toiminnan ajan (43 a §). Lisäksi varhais­kasvatuksen laadun­valvonnan kannalta on hyvä, että varhaiskasvatus­lakiin lisättäisiin velvoite ilmoittaa viipymättä ja kirjallisesti päiväkoti­toiminnan yleisissä edellytyksissä tapahtuneista muutoksista luvan myöntäneelle lupa­viranomaiselle.

On hyvä, että lapsiin kohdistuvan elin­keinon valvontaa tehdään jo ennakollisesti, sillä lapset ovat lähtö­kohtaisesti pelkästään ikänsä vuoksi heikommassa asemassa, eivätkä he välttämättä osaa kertoa kohtaamistaan epäkohdista. Siksi ennakollinen valvonta, joka estää varhaiskasvatus­toiminnan aloittamisen tai sen olennaisen muuttamisen ennen kuin sen asian­mukaisuus on varmistettu, on oleellisessa osassa suojelemassa lapsen oikeuksien toteutumista.

Lapsiasia­valtuutettu alleviivaa, että lupa­menettelyn sujuvuus tulee turvata, muun muassa osoittamalla lupien käsittelyyn riittävät resurssit. Lupa­menettelyn kesto ei saa kohtuuttomasti vaikeuttaa varhaiskasvatus­yksiköiden perustamista, sillä ei ole lapsen edun mukaista, mikäli palvelut viivästyvät.

YK:n lapsen oikeuksien yleis­sopimuksen 3 artikla edellyttää, että lapsen etu tulee huomioida ensi­sijaisesti kaikissa lapsia koskevissa toimissa riippumatta siitä, ovatko nämä julkisten vai yksityisten elinten toimia. Lapsen edun ensi­sijaisuuden periaate löytyy myös varhaiskasvatus­lain 4 §:stä.

YK:n lapsen oikeuksien komitea on nostanut esiin huolen palvelujen yksityistämisen vaikutuksesta lapsen oikeuksien toteutumiselle ja painottanut, että sopimus­valtioilla on velvollisuus varmistaa, että ei-valtiolliset palvelun­tarjoajat toimivat yleis­sopimuksen määräysten mukaisesti.[1] Lapsen oikeuksien yleis­sopimuksen mukaisesti valtion on viime kädessä huolehdittava siitä, että palvelun­tarjoaja, julkinen tai yksityinen, ottaa lapsen edun ensi­sijaisuuden huomioon kaikissa lasta koskevissa toimissa.

Kuten esityksessä on todettu (s. 6), on yksityisen varhais­kasvatuksen järjestäjän ja asiakkaan välinen suhde yksityis­oikeudellinen sopimus­suhde, eikä kunnan tämän vuoksi ole mahdollista puuttua palvelun­tuottajan ja asiakkaan välille asetettaviin sopimus­ehtoihin (ellei kyseessä ole palvelu­setelillä tuotettava palvelu). On selvää, että palvelun­tuottajan mahdollisuudet tehdä liike­toimintaa on huomioitava, mutta lapsiasia­valtuutettu korostaa kohtuuttomien sopimus­ehtojen vaikutuksia lapselle.

Edellä todetun mukaisesti lapsiasia­valtuutettu pitää lupa­menettelyä ja ennakollista valvontaa lapsen etua turvaavina järjestelyinä. Esityksestä ei kuitenkaan käy ilmi, että kohtuuttomia sopimus­ehtoja huomioitaisiin lupa­harkintaa tehtäessä tai että sopimus­ehtojen muutokset luvan saamisen jälkeen olisivat toiminnan olennaista muuttamista (s. 25). Lapsen kannalta on kestämätöntä, jos ehdot ovat kohtuuttomia ja voivat johtaa siihen, että varhaiskasvatus­paikka irti­sanotaan, usein nopeallakin aika­taululla. Onkin myönteistä, että esitys­luonnoksessa on huomioitu varhaiskasvatus­paikan vaihtamisen kuormittavuus lapsen kannalta (s. 17), sillä paikan pysyvyys on lapselle tärkeää ja lyhyellä varoitus­ajalla voi olla vaikea löytää uutta varhaiskasvatus­paikkaa.

Lupa­harkinnassa tulisi kuitenkin huomioida sellaisetkin seikat, esimerkiksi sopimus­ehdoissa, jotka voivat yksittäisen lapsen kannalta johtaa kohtuuttomaan ja lapsen edun vastaiseen loppu­tulokseen.

Helsingissä 7.2.2022

Elina Pekkarinen, lapsiasia­valtuutettu

Sonja Vahtera, lakimies