Hyppää sisältöön

Lapsiasiavaltuutetun lausunto eduskunnan sivistysvaliokunnalle hallituksen esityksestä eduskunnalle laiksi varhaiskasvatuslain muuttamisesta

 

Viite: Kirjallisen lausunnon pyyntö sivistysvaliokunnalta / HE 224/2021 vp

Lapsiasiavaltuutetun tehtävänä on arvioida ja edistää lapsen oikeuksien toteutumista. Työn perustana on YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus (SopS 59 ja 60/1991), joka on lailla voi­maan saatettu ihmisoikeussopimus. Sopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita. Lapsiasia­val­tuutettu arvioi hallituksen esitystä yleissopimuksen näkökulmasta.

Lausunto: Lapsiasiavaltuutetun lausunto eduskunnan sivistysvaliokunnalle hallituksen esityksestä eduskunnalle laiksi varhaiskasvatuslain muuttamisesta HE 224/2021 vp (pdf)

 

Hallituksen esityksen keskeinen sisältö

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi varhaiskasvatuslakia siten, että nykyisen ilmoitusme­nettelyn sijaan laissa säädettäisiin yksityisen päiväkotitoiminnan luvanvaraisuudesta. Toi­minnan aloittaminen tai olennaisen muutoksen toteuttaminen edellyttäisi lupaviranomaisen hyväksyntää. Yksityinen perhepäivähoito jäisi edelleen ilmoitusmenettelyn piiriin.

 

Yhteenveto lapsiasiavaltuutetun kannanotoista

  • Esitetyt muutokset ovat kannatettavia.
  • Lupamenettely osaltaan turvaa sitä, että lapsen etu ja muut oikeudet toteutuvat pal­velujen yksityistämisestä huolimatta.
  • Lupamenettelyn sujuvuuden turvaaminen on olennaista palvelujen saatavuuden kan­nalta.
  • Esityksestä ei käy ilmi, että kohtuuttomia sopimusehtoja huomioitaisiin lupaharkin­taa tehtäessä. Lupaharkinnassa tulisi huomioida sellaisetkin seikat, esimerkiksi sopimusehdoissa, jotka voivat yksittäisen lapsen kannalta johtaa kohtuuttomaan ja lapsen edun vastai­seen lopputulokseen.

 

Lapsiasiavaltuutetun kannanotot

Lapsiasiavaltuutettu pitää esitettyjä muutosehdotuksia varhaiskasvatuslakiin kannatetta­vina. Esitetyt muutokset edistävät osaltaan lapsen oikeuksien toteutumista.

Lapsiasiavaltuutettu pitää perusteltuna, että varhaiskasvatuslaissa täsmennettäisiin säädös­tekstin tasolla sitä, että yksityistä palveluntuottajaa koskevien yleisten edellytysten tulee täyttyä koko toiminnan ajan (43 a §). Lisäksi varhaiskasvatuksen laadunvalvonnan kannalta on hyvä, että varhaiskasvatuslakiin lisättäisiin velvoite ilmoittaa viipymättä ja kirjallisesti päiväkotitoiminnan yleisissä edellytyksissä tapahtuneista muutoksista luvan myöntäneelle lupaviranomaiselle.

On hyvä, että lapsiin kohdistuvan elinkeinon valvontaa tehdään jo ennakollisesti, sillä lapset ovat lähtökohtaisesti pelkästään ikänsä vuoksi heikommassa asemassa, eivätkä he välttä­mättä osaa kertoa kohtaamistaan epäkohdista. Siksi ennakollinen valvonta, joka estää var­haiskasvatustoiminnan aloittamisen tai sen olennaisen muuttamisen ennen kuin sen asian­mukaisuus on varmistettu, on oleellisessa osassa suojelemassa lapsen oikeuksien toteutu­mista.

Lapsiasiavaltuutettu alleviivaa, että lupamenettelyn sujuvuus tulee turvata, muun mu­assa osoittamalla lupien käsittelyyn riittävät resurssit. Lupamenettelyn kesto ei saa kohtuut­tomasti vaikeuttaa varhaiskasvatusyksiköiden perustamista, sillä ei ole lapsen edun mu­kaista, mikäli palvelut viivästyvät.

YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen 3 artikla edellyttää, että lapsen etu tulee huomioida ensisijaisesti kaikissa lapsia koskevissa toimissa riippumatta siitä, ovatko nämä julkisten vai yksityisten elinten toimia. Lapsen edun ensisijaisuuden periaate löytyy myös varhaiskasva­tuslain 4 §:stä.

YK:n lapsen oikeuksien komitea on nostanut esiin huolen palvelujen yksityis­tämisen vaikutuksesta lapsen oikeuksien toteutumiselle ja painottanut, että sopimusvaltioilla on velvollisuus varmistaa, että ei-valtiolliset palveluntarjoajat toimivat yleissopimuksen määräysten mukaisesti.[1] Lapsen oikeuksien yleissopimuksen mukaisesti valtion on viime kä­dessä huolehdittava siitä, että palveluntarjoaja, julkinen tai yksityinen, ottaa lapsen edun en­sisijaisuuden huomioon kaikissa lasta koskevissa toimissa.

Kuten esityksessä on todettu (s. 6), on yksityisen varhaiskasvatuksen järjestäjän ja asiakkaan välinen suhde yksityisoikeudellinen sopimussuhde, eikä kunnan tämän vuoksi ole mahdol­lista puuttua palveluntuottajan ja asiakkaan välille asetettaviin sopimusehtoihin (ellei ky­seessä ole palvelusetelillä tuotettava palvelu). On selvää, että palveluntuottajan mahdollisuu­det tehdä liiketoimintaa on huomioitava, mutta lapsiasiavaltuutettu korostaa kohtuuttomien sopimusehtojen vaikutuksia lapselle.

Edellä todetun mukaisesti lapsiasiavaltuutettu pitää lupamenettelyä ja ennakollista valvon­taa lapsen etua turvaavina järjestelyinä. Esityksestä ei kuitenkaan käy ilmi, että kohtuuttomia sopimusehtoja huomioitaisiin lupaharkintaa tehtäessä tai että sopimusehtojen muutokset luvan saamisen jälkeen olisivat toiminnan olennaista muuttamista (s. 25). Lapsen kannalta on kestämätöntä, jos ehdot ovat kohtuuttomia ja voivat johtaa siihen, että varhaiskasvatus­paikka irtisanotaan, usein nopeallakin aikataululla. Onkin myönteistä, että esitysluonnok­sessa on huomioitu varhaiskasvatuspaikan vaihtamisen kuormittavuus lapsen kannalta (s. 17), sillä paikan pysyvyys on lapselle tärkeää ja lyhyellä varoitusajalla voi olla vaikea löytää uutta varhaiskasvatuspaikkaa.

Lupaharkinnassa tulisi kuitenkin huomioida sellaisetkin sei­kat, esimerkiksi sopimusehdoissa, jotka voivat yksittäisen lapsen kannalta johtaa kohtuutto­maan ja lapsen edun vastaiseen lopputulokseen.

 

 

Helsingissä 7.2.2022

Elina Pekkarinen, lapsiasiavaltuutettu

Sonja Vahtera, lakimies

 

[1] YK:n lapsen oikeuksien komitean yleiskommentti nro 5 (2003) Lapsen oikeuksien yleissopimuksen yleiset täytäntöönpanotoimenpiteet (CRC/GC/2003/5), kohdat 42-44.