LAPS/12/2025, 17.3.2025

Lapsiasia­valtuutetun lausunto sisä­ministeriölle hallituksen esitys­luonnoksesta laeiksi henkilö­tietojen käsittelystä poliisi­toimessa annetun lain, henkilö­tietojen käsittelystä maahanmuutto­hallinnossa annetun lain, ulkomaalais­lain 131 §:n sekä poliisi­lain 2 luvun 1 §:n muuttamisesta

Viite: VN/27189/2023

Lapsiasia­valtuutetun tehtävänä on arvioida ja edistää lapsen oikeuksien toteutumista. Työn perustana on YK:n lapsen oikeuksien yleis­sopimus (SopS 59 ja 60/1991, LOS), joka on lailla voimaan saatettu ihmisoikeus­sopimus. Sopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita. Lapsiasia­valtuutettu arvioi hallituksen esitys­luonnosta yleis­sopimuksen näkö­kulmasta.

Lausunto on annettu lausuntopalvelu.fi:ssä 17.3.2025.

Lapsiasiavaltuutetun lausunto pdf-muodossa (pdf)

Hallituksen esitys­luonnoksen keskeinen sisältö

Poliisin henkilötieto­lain, maahanmuutto­hallinnon henkilötieto­lain ja ulkomaalais­lain säännöksiä biometristen tietojen käsittelystä ehdotetaan luonnoksessa muutettavaksi siten, että tietoja olisi mahdollista käyttää nykyistä laajemmin muuhun kuin niiden alku­peräiseen käsittely­tarkoitukseen. Muutokset koskisivat poliisin passi­rekisteriin ja henkilökortti­rekisteriin talletettuja biometrisia tietoja sekä poliisin ja Maahanmuutto­viraston rekistereihin talletettuja ulkomaalaisten biometrisia tietoja.

Tietoja saisi käyttää muun muassa henkilöllisyyden selvittämiseksi, uhrin tunnistamiseksi, merkittävän vaaran estämiseksi sekä eräiden vakavien rikosten ennalta estämiseksi, paljastamiseksi ja selvittämiseksi. Tietoja saisi myös luovuttaa nykyistä laajemmin Schengenin tieto­järjestelmään (SIS) ja muille viran­omaisille. Lisäksi poliisi­lain säännöstä henkilöllisyyden selvittämisestä henkilö­tuntomerkkien avulla täsmennettäisiin.

Lapsiasia­valtuutetun kannan­otot

Lapsiasia­valtuutettu keskittyy lausunnossaan vain hallituksen esitysluonnoksen lapsivaikutusten arviointiin.

YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen mukaan jokaisella lapsella on oikeus yksityisyyteen (16 artikla). Jos lapsi on epäiltynä rikoksesta, on hänen yksityisyyttään kunnioitettava täydellisesti asian käsittelyn kaikissa vaiheissa (40 artikla 2.b. kohta vii). Oikeus yksityisyyteen koskee kaikkia lapsia yhden­vertaisesti (2 artikla) riippumatta heidän tai heidän vanhempiensa ja huoltajiensa henkilö­kohtaisista ominaisuuksista, asemasta, toiminnasta, mieli­piteistä, vakaumuksesta tai mistään muusta erotteluun pyrkivästä seikasta. Lapsen edun tulee olla ensisijainen harkinta­peruste kaikessa lasta koskevassa toiminnassa ja päätöksen­teossa (3.1 artikla). Lapsen oikeuksien yleissopimus korostaa lapsen suojelua kaikelta sellaiselta toiminnalta, joka uhkaa hänen hyvin­vointiaan ja terveyttään. Samaan aikaan lapsella on oikeus myös vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehittyvien valmiuksiensa mukaisesti.

YK:n lapsen oikeuksien komitean yleis­kommentissa nro 25 [1] todetaan, että yksityisyys on lasten toimijuuden, arvon ja turvallisuuden sekä oikeuksien harjoittamisen kannalta välttämätöntä. Lasten yksityisyyteen kohdistuvia uhkia voi aiheutua muun muassa julkisten tahojen, yritysten ja muiden organisaatioiden tiedon­keruusta ja -käsittelystä sekä myös rikollisesta toiminnasta, kuten identiteetti­varkauksista (kohta 67). Lasten tietoja ”keräävistä digitaalisista käytännöistä, kuten automatisoidusta tietojen­käsittelystä, profiloinnista, käyttäytymisen perusteella tapahtuvasta kohdennuksesta, pakollisesta henkilöllisyyden todennuksesta, tietojen suodatuksesta ja joukko­valvonnasta, on tulossa yleisiä. Tällaiset käytännöt voivat johtaa siihen, että lasten oikeuteen yksityisyyteen puututaan mieli­valtaisesti tai laittomasti, ja niillä voi olla lasten kannalta haitallisia seurauksia, jotka voivat vaikuttaa heidän elämäänsä vielä myöhemminkin. Lasten yksityisyyteen puuttuminen on sallittua vain, jos se ei ole mieli­valtaista tai laitonta. Siksi kaiken tällaisen puuttumisen on oltava lailla säädettyä, sen tarkoituksen on oltava lain­mukainen, sen on noudatettava tietojen minimoinnin periaatetta, sen on oltava oikea­suhtaista ja suunniteltu lapsen edun mukaiseksi, eikä se saa olla risti­riidassa sopimuksen määräysten, tarkoituksen tai päämäärien kanssa.” (kohdat 68 ja 69)

Biometristen tietojen keräämiseen ja käyttämiseen on otettu kantaa myös lapsen oikeuksien komitean ja siirto­työläisten ja heidän perheen­jäsentensä oikeuksia käsittelevän komitean yhteisessä yleis­kommenteissa nro 22 lasten ihmis­oikeuksia koskevista yleis­periaatteista kansain­välisen siirtolaisuuden yhteydessä. Yleiskommentin kohdassa 17 todetaan, että ”lasten henkilö­tietoja, erityisesti biometrisiä tietoja, tulisi käyttää ainoastaan lastensuojelu­tarkoituksiin, jolloin noudatetaan tiukasti asian­mukaisia tietojen keruuta, käyttöä, säilytystä ja tiedon­saantia koskevia sääntöjä. Komiteat kehottavat noudattamaan suojelu­takeita koskevia huolellisuus­velvoitteita tieto­järjestelmien kehittämisessä ja täytäntöön­panossa sekä tietojen jakamisessa viran­omaisten ja/tai maiden välillä. Sopimus­valtioiden tulisi ottaa käyttöön ”palomuuri” ja kieltää sellaisten henkilö­tietojen jakaminen ja käyttö maahanmuutto­asioiden toimeen­panossa, jotka on kerätty muita tarkoituksia varten, kuten suojelua, oikeusturva­keinoja, kansalaisten rekisteröimistä ja palveluihin pääsyä varten. Tämä on tarpeen tietosuoja­periaatteiden noudattamiseksi ja lapsen oikeuksien suojelemiseksi siten kuin määrätään yleissopimuksessa lapsen oikeuksista.” [2]

Hallituksen esitys­luonnos sisältää kohdan 4.2.5.2 Vaikutukset lapsiin, jossa on viitattu myös YK:n lapsen oikeuksien komitean yleis­kommenttiin nro 25. Yleiskommenttiin nro 22 ei viitata. Kohdan mukaan esityksellä on vaikutusta lapsiin, koska myös lasten arkaluonteisia tietoja käsiteltäisiin ehdotettujen muutosten johdosta aiempaa laajemmin. Kohdassa myös todetaan, että alle 12-vuotiailta ei kerätä sormenjälkiä, vaan ainoastaan kasvokuvia passia ja henkilö­korttia varten. Ulkomaalais­laissa ei ole säädetty erikseen alaikäisten biometristen tietojen keräämisestä, mutta käytännössä pieniltä lapsilta ei sormenjälkiä kerätä. Esitys­luonnoksessa ei tarkenneta, minkä ikäisiin lapsiin tässä kohdin viitataan.

Esitys­luonnoksen mukaan lasten biometristen tietojen käyttö tehostaisi esimerkiksi mahdollisuuksia puuttua verkko­maailmassa tapahtuvaan lasten seksuaaliseen hyväksi­käyttöön. Jos lapsi olisi epäiltynä rikoksesta, tietojen käyttö voisi nopeuttaa epäillyn tunnistamista ja saamista nopeammin lasten­suojelun piriin. Toisaalta myös mahdollinen syyttömyys voisi ratketa nopeammin eikä esitutkinta­menettelystä aiheutuisi lapselle tarpeetonta haittaa.

Edellä mainitut perustelut ovat luonnollisesti myönteisiä ja kannatettavia, mutta niiden perusteella ei muodostu selkeää kokonais­kuvaa esityksen vaikutuksista lapsiin. Lapsi­vaikutusten arviointi jää luonnoksessa hyvin ylätasolle ja kapeaksi. Siitä ei esimerkiksi käy ilmi, kuinka usein arvioidaan olevan tarvetta käyttää lasten biometrisiä tietoja vertailuun tai miten paljon/usein lapsiuhreja tai epäiltyjä alaikäisiä rikoksen­tekijöitä voitaisiin vertaamalla tunnistaa. Entä kuinka luotettavasti lapsen kasvo­kuviin perustuva vertailu on? Mitä kielteisiä vaikutuksia lapsiin ehdotuksilla arvioidaan olevan? Esitys­luonnoksessa ei myöskään ole kuvattu lasten osalta arviota vaihto­ehtoisista toteuttamis­tavoista, joten epäselväksi jää, onko tällaista arviota tehty tai miten esityksessä suhtaudutaan esimerkiksi ulkomaiden tekemiin ratkaisuihin/suunnitelmiin lasten tietojen käsittelyssä.

Yhteenvetona lapsiasia­valtuutettu esittää, että huolimatta siitä, että esitys­luonnoksen ehdotuksilla on toden­näköisesti positiivisia vaikutuksia myös lapsiin, on esitys­luonnoksen lapsi­vaikutuksia syytä arvioida tarkemmin ja tuoden esiin myös ehdotusten (mahdollisia) negatiivisia vaikutuksia.

Helsingissä 17.3.2025

Elina Pekkarinen, lapsiasiavaltuutettu

Merike Helander, juristi