LAPS/70/2021, 11.11.2021

Lapsiasia­valtuutetun lausunto sisä­ministeriölle luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle laiksi kansalaisuus­lain muuttamisesta

Viite: VN/6060/2021

Lapsiasia­valtuutetun tehtävänä on arvioida ja edistää lapsen oikeuksien toteutumista. Työn perustana on YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus (SopS 59 ja 60/1991), joka on lailla voimaan saatettu ihmisoikeus­sopimus. Sopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita. Lapsiasia­valtuutettu arvioi esitys­luonnosta yleis­sopimuksen näkökulmasta.

Lapsiasia­valtuutetun lausunto pdf-muodossa (ei saavutettava) (pdf)

Esitys­luonnoksen keskeinen sisältö

Lapsen määritelmään liittyviä säännöksiä muutettaisiin siten, että niistä poistettaisiin viittaus mahdollisuuteen tulla täysi-ikäiseksi avioitumalla alle 18-vuotiaana. Kansalaisuudettoman henkilön määritelmiä olisi jatkossa vain yksi nykyisten kahden sijaan, ja kansalaisuus­laissa luovuttaisiin jaottelusta tahtomattaan ja tahdostaan kansalaisuudettomiin.

Lapsi saisi Suomen kansalaisuuden syntyessään aina suoraan lain nojalla, jos hänen äidillään tai isällään olisi Suomen kansalaisuus. Myös Suomen kansalaisen adoptoima lapsi saisi Suomen kansalaisuuden aina suoraan lain nojalla. Ennen ehdotettujen lain­muutosten voimaantuloa Suomen kansalaiselle syntynyt tai adoptoitu lapsi saisi Suomen kansalaisuuden kansalaisuus­ilmoituksen perusteella, jos hän ei olisi saanut Suomen kansalaisuutta suoraan lain nojalla.

Yhteenveto lapsiasia­valtuutetun kannan­otoista

  • Kansalaisuus­lakiin ehdotettu muutos lapsen määritelmästä on kannatettava.
  • Jatko­valmistelussa on syytä huomioida avioliitto­lain meneillään oleva muutos pakko­avioliittoja koskien.
  • Lapsella tulee aina olla mahdollisuus tulla kuulluksi itseään koskevassa asiassa, iästä ja kehitys­tasosta huolimatta mutta ne huomioiden.

Lapsiasia­valtuutetun kannanotot

Lapsiasia­valtuutettua pyydettiin lausumaan erityisesti lapsen määritelmästä ja lapsen kansalaisuuden saamisesta.

Lapsiasia­valtuutettu pitää perusteltuna, että kansalaisuus­lain määritelmää lapsesta muutetaan siten, että lapsia ovat alle 18-vuotiaat henkilöt. Tämä on linjassa sekä kansalliseen lain­säädäntöön hiljattain tehtyjen muutosten että YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen (jälj. LOS) kanssa.

Tässä yhteydessä on todettava, että lapsiasia­valtuutettu on pitänyt perusteltuna, että ulkomailla alaikäisenä solmittujen avioliittojen tunnustamisessa mahdollistetaan tapaus­kohtainen harkinta, mikäli tunnustamatta jättämisellä olisi kohtuuttomia vaikutuksia esimerkiksi lapsen asemaan.[1] Nämä seikat on hyvä huomioida jatko­valmistelussa.

On myönteistä, että esitys­luonnoksessa on käsitelty kattavasti lapsen oikeuksia LOS:n mukaan (s. 5, 52-53). Lapsiasia­valtuutettu kiittää, että myös YK:n lapsen oikeuksien komitean (jälj. LOS-komitea) yleis­kommentteihin on viitattu, mutta huomauttaa, että esitys­luonnoksen teksti on tältä osin hieman harhaan­johtavaa. Yleiskommentin nro 12 sisältöä avaavassa kohdassa puhutaan artikloista, vaikka oletettavasti tarkoitetaan yleis­kommentin kohtia 20 ja 25, ei LOS:n artikloita 20 ja 25.

Lähtö­kohtaisesti voidaan olettaa, että kansalaisuuden myöntäminen (ja sen saamisen helpottaminen 9 §:ssä ehdotetulla tavalla) on lapsen etu. Lapsen etua ei kuitenkaan voi irrottaa lapsen kuulemisesta: lapsen etu ei toteudu, ellei lasta kuulla.[2] LOS-komitea on Suomelle antamissaan loppu­päätelmissä korostanut sitä, että kaikkia alle 18-vuotiaita lapsia tulisi kuulla asian­mukaisesti heitä koskevissa hallinto­menettelyissä, huomioiden heidän kehitys­tasonsa. Komitean mukaan kansallisessa lain­säädännössä ei tulisi olla ikärajoja lapsen kuulemiselle.[3] Tässä valossa se, että kansalaisuus­lain 5 § ei mahdollista 12 vuoden ikärajasta joustamista lapsen kehitys­tason mukaan, on ongelmallista, ja kyseistä lainkohtaa tulisi muuttaa. Etenkin huomioiden, että esitys­luonnoksessa todetun perusteella voidaan olettaa, että käytännössä on kuitenkin ilmennyt tilanteita, joissa lapsi on vastustanut kansalaisuuden myöntämistä.[4]

Lapsen huoltajilla on esitys­luonnoksessa (s. 6) todetulla tavalla olennainen rooli lapsen mieli­piteen ilmaisun tukena. Tässä on kuitenkin todettava myös LOS-komitean toteama vaara siitä, että lapsen ja edustajan välille syntyy etu­ristiriita.[5]

Lapselle tulisi iästä ja kehitys­tasosta riippumatta ja ne huomioiden aina tarjota mahdollisuus tulla kuulluksi itseään koskevassa asiassa.

Lasten yhden­vertaisuuden näkökulmasta lapsiasia­valtuutettu pitää myönteisenä 10 §:ään ehdotettua muutosta, jonka myötä adoptio­lapsen kansalaisuuden saaminen ei olisi enää sidottu ikään.

Kansalaisuus­asemasta on lapselle kiistämättä monella tapaa hyötyä. Lapsiasia­valtuutettu toteaa kuitenkin lopuksi, että LOS:ssa turvatut oikeudet tulisi taata jokaiselle Suomen lainkäyttö­piirissä olevalle lapselle kansalaisuus­asemasta huolimatta.

Jyväskylässä 11.11.2021

Elina Pekkarinen, lapsiasia­valtuutettu

Sonja Vahtera, lakimies


[1] Ks. esim. lapsiasiavaltuutetun lausunnot: https://lapsiasia.fi/-/-lapsiasiavaltuutetun-lausuntooikeusministeriolle-arviomuistiosta-pakkoavioliiton-mitatointi-ja-ulkomailla-alaikaisenasolmitun-avioliiton-tunnustaminen- ja https://lapsiasia.fi/-/laps-lausunto-om-heluonnospakkoavioliitto-03122020.pdf. Lapsiasia­valtuutettu antaa myös eduskunnan laki­valiokunnalle lausunnon 16.11.2021. Lausunto on valiokunnan kokouksen jälkeen saatavilla lapsiasia­valtuutetun internet-sivuilla.

[2] YK:n lapsen oikeuksien komitean yleiskommentti nro 12 (2009) lapsen oikeudesta tulla kuulluksi (CRC/C/GC/12), kohdat 70 ja 74.

[3] Ks. CRC/C/FIN/4, kohta 29.

[4] Lapsiasia­valtuutettu kiinnittää huomiota muotoiluun: ”[K]äytännössä on ollut harvinaista, että lapsi tai hänen toinen huoltajansa on ilmoittanut vastustavansa kansalaisuuden myöntämistä” (s. 5).

[5] CRC/C/GC/12, kohta 36.