LAPS/145/2024,19.12.2024

Lapsiasia­valtuutetun lausunto sisä­ministeriölle luonnoksesta hallituksen esitykseksi ulkomaalais­lain muuttamisesta (kansain­välinen suojelu)

Viite: VN/28833/2023

Lapsiasia­valtuutetun tehtävänä on arvioida ja edistää lapsen oikeuksien toteutumista. Työn perustana on YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus (SopS 59 ja 60/1991, LOS), joka on lailla voimaan saatettu ihmisoikeus­sopimus. Sopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita. Lapsiasia­valtuutettu arvioi hallituksen esitys­luonnosta yleis­sopimuksen näkö­kulmasta.

Lapsiasiavaltuutetun lausunto pdf-muodossa (pdf)

Esitys­luonnoksen keskeinen sisältö

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi ulkomaalais­lakia. Tavoitteena on tehostaa kansain­välistä suojelua koskevia hakemus­prosesseja sekä kehittämällä viran­omaisten toimintaa että yksin­kertaistamalla hakemus­menettelyä. Lisäksi ehdotetaan, ettei turvapaikka­puhuttelu­pöytäkirjaa enää tarkastettaisi turvapaikka­puhuttelussa, ellei sitä pidetä tarkoituksen­mukaisena, ja että kansain­välistä suojelua saaville myönnettäviin matkustus­asiakirjoihin asetettaisiin käyttö­rajoituksia suhteessa kansalaisuus­valtioon tai aiempaan pysyvään asuin­maahan.

Yhteen­veto lapsiasia­valtuutetun kannan­otoista

• Viranomais­lähtöisyys lapsia koskevissa prosesseissa turvaa lapsen oikeudet tasa­vertaisemmin kuin hakija­vetoisuus.

• Lapsen edun ensi­sijaisuus edellyttää aina tapaus­kohtaista harkintaa.

• Ehdotettu 136 a § tulisi muuttaa muotoilultaan vastaamaan ulkomaalais­lain 35 §:n ja 39 §:n muotoiluja, joissa lapsen etu nimen­omaisesti mainitaan.

• Jatko­valmistelussa on kiinnitettävä huomiota eri suojelu­asemasta nauttivien lasten tosi­asialliseen yhden­vertaisuuteen.

 

Lapsiasia­valtuutetun kannan­otot

Turvapaikka­puhuttelusta tehtävän pöytä­kirjan tarkistus

Esitys­luonnoksessa todetaan, että turvapaikka­puhuttelua koskevan pöytä­kirjan tarkistus tulisi vastaisuudessa tapahtumaan hakija- tai avustaja­lähtöisesti (s. 41).

Lapsiasia­valtuutettu ei kiistä sitä, että tarkastus­menettelyyn kuluu paljon viranomais­resursseja esitys­luonnoksessa esiin tuodulla tavalla. Jää epäselväksi, onko ehdotetuilla tarkastus­menettelyyn tehtävillä muutoksilla tosi­asiallisesti viranomais­resursseja säästävä vaikutus. Oletettavasti huomattava osa hakijoista tulee kuitenkin käyttämään oikeus­apua ja tulkki­palveluja tarkastaessaan puhuttelu­pöytäkirjaa.

Lapsiasia­valtuutettu pitää hakija­lähtöisyyttä jokseenkin ongelmallisena ala­ikäisten kannalta. Ala­ikäisten mahdollisuudet tarkastaa pöytäkirja tehokkaasti jälki­käteen riippuvat huomattavasti myös heidän huoltajiensa, avustajiensa ja edustajiensa antamasta tuesta. Koska esimerkiksi huoltajien voima­varat voivat vaihdella suuresti, lapsiasia­valtuutettu pitäisi perustellumpana, että lasten osalta pöytä­kirjan tarkistus on jatkossakin viranomais­lähtöistä.

Se, että 7,5 %[1] pöytäkirjaan jälkeenpäin tehdyistä lisäyksistä on katsottu merkityksellisiksi (s. 12), alleviivaa lapsen tehokkaan oikeus­turvan edellyttävän viranomais­vetoista tarkastusta. Esityksestä ei käy ilmi, kuinka paljon lasten puhuttelu­pöytäkirjoihin tehdään muutoksia jälki­käteen ja onko niiden merkityksellisyyttä arvioitu.

Lapsiasia­valtuutettu pitää myönteisenä, että esitys­luonnoksessa tunnistetaan lapsen erityis­asema ja siitä johtuva tarve tarkastaa pöytä­kirja puhuttelun päätteeksi. Vaikutukset alaikäisiin -osiossa todetaan, että lapsen kohdalla on toden­näköisesti tarkoituksen­mukaisinta tehdä myös pöytä­kirjan tarkistus puhuttelussa, ja pöytä­kirjan tarkastamatta jättäminen siinä yhteydessä olisi varsin poikkeuksellista (s. 35).

Koska esityksessä kuitenkin alle­viivataan hakija­lähtöisyyttä ja todetaan, että ”määrä­ajan antaminen lisäysten ja korjausten toimittamiselle olisi ensi­sijainen vaihto­ehto ja lähtö­kohta” (s. 41), lapsiasia­valtuutettu katsoo, että pykälä­tekstin muotoilu ”pöytä­kirja voidaan tulkita hakijalle puhuttelun päätyttyä, jos Maahanmuutto­virasto katsoo sen tarkoituksen­mukaiseksi” ei erityisesti korosta perusteluissa tunnistettua lapsen erityis­asemaa.

Lapsiasia­valtuutettu esittää, että pykälä­tekstiä muokataan siten, että siitä ilmenee pöytä­kirjan tarkastamisen puhuttelun päätteeksi olevan ala­ikäisten osalta pääsääntö. Vähintäänkin soveltamis­käytäntöä tulee seurata, jotta voidaan varmistua yhtenäisestä ja yhden­vertaisesta soveltamis­käytännöstä.

Pakolais­aseman ja tois­sijaisen suojelu­aseman lakkauttaminen kansalaisuus­valtioon tai entiseen pysyvään asuin­maahan matkustamisen johdosta

Lapsiasia­valtuutettu ymmärtää perusteen sille, että tietyissä tilanteissa kansalaisuus­valtioon tai entiseen pysyvään asuin­maahan matkustaminen saattaa herättää kysymyksiä henkilön suojelun­tarpeesta.

Lapsiasia­valtuutettu kuitenkin painottaa esitys­luonnoksessakin todetulla tavalla (s. 15, 42), että harkinnan suojelu­aseman lakkauttamisesta tulee aina olla tapaus­kohtaista. Lapsen edun arviointi perustuu aina tapaus­kohtaiseen harkintaan.[2]

Pakolaisen matkustus­asiakirjaan ja tois­sijaista suojelua saaneelle myönnettävään muukalais­passiin tehtävän kelpoisuus­alueen rajoittaminen

Esitys­luonnoksen mukaisesti pakolais­lapset tai tois­sijaista suojelua saavat lapset eivät voisi jatkossa käyttää Suomen myöntämää matkustus­asiakirjaa koti­maahansa tai entiseen pysyvään asuin­maahansa matkustamiseen, ellei heillä ole siihen poikkeuksellisen painavaa syytä.

Lapsiasia­valtuutettu alleviivaa tapaus­kohtaista harkintaa myös kelpoisuus­alueen rajoittamisen osalta. Lapsiasia­valtuutettu ei pidä riittävänä sitä, miten lapsen etua on esitys­luonnoksessa esitetyn muutoksen osalta arvioitu. Esitys­luonnoksessa lapsen etua arvioidaan kategorisesti: ”ottaen huomioon, että rajoitus tehtäisiin suhteessa maahan, johon nähden lapsen on katsottu olevan vaarassa, ei tätä rajoitusta voida pitää lapsen edun vastaisena” (s. 35).

Lapsiasia­valtuutettu edellyttää, että lapsi­vaikutusten arviointia täydennetään näiltä osin etenkin, kun poikkeaminen rajoituksesta voidaan tehdä ainoastaan, jos siihen on esitetty poikkeuksellisen painava syy. Ilmaisuna poikkeuksellisen painava syy asettaa kynnyksen poikkeamiselle korkealle, eikä pykälä­kohtaisissa perusteluissa tuoda esiin lapsen etua poikkeamis­perusteena.

Lapsiasia­valtuutettu ehdottaa, että ehdotettu pykälä muutetaan vastaamaan esimerkiksi ulkomaalais­lain 35 §:n ja 39 §:n muotoiluja ”poikkeuksellisen painava syy tai lapsen etu sitä vaatii”.

Esitys­luonnoksessa ohitetaankin pitkälti lapsen etu sekä sellaiset inhimilliset tilanteet, joiden vuoksi matkustaminen kotimaahan tai entiseen pysyvään asuin­valtioon saattaa aktualisoitua. Esitys­luonnoksessa ei ole huomioitu esimerkiksi perheen­yhdistämiseen tällä hallitus­kaudella tehtyjä muutoksia, jotka saattavat edellyttää pitkääkin erossa­oloa perheestä.

Tiedostaen, että Ukrainasta sotaa paenneiden suojelu­asema perustuu eri sääntelyyn, lapsiasia­valtuutettu toteaa, että Ukrainaan välillä matkustavien lasten matkoja ei ole juurikaan pyritty rajoittamaan jatkuvasta konfliktista huolimatta. Heidän osaltaan on tunnistettu inhimillinen tarve vierailla läheisten luona. Se, minkä valtion matkustus­asiakirjoja hyödyntäen matka tehdään, on yhden­tekevää suhteessa matkan tarpeeseen vaikuttaviin syihin.

Lasten tarpeet matkustaa alueelle, josta he ovat paenneet, voivat olla hyvinkin saman­kaltaisia lähtö­maasta ja -syystä huolimatta. Sen vuoksi lähes kategorinen ja poikkeamis­perusteiltaan tiukka kelpoisuus­alueen rajoittaminen voi johtaa lasten kannalta epä­inhimillisiin tilanteisiin.

Lasten tosiallinen yhden­vertaisuus tulee jatko­valmistelussa huomioida. YK:n lapsen oikeuksien yleis­sopimuksen 2 artikla edellyttää sopimus­valtioiden takaavan ”yleis­sopimuksessa tunnustetut oikeudet kaikille niiden lainkäyttö­vallan alaisille lapsille ilman minkään­laista lapsen, hänen vanhempiensa tai muun laillisen huoltajansa rotuun, ihonväriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittisiin tai muihin mielipiteisiin, kansalliseen, etniseen tai sosiaaliseen alkuperään, varallisuuteen, vammaisuuteen, syntyperään tai muuhun seikkaan perustuvaa erottelua”.

 

Helsingissä 19.12.2024

Elina Pekkarinen, lapsiasiavaltuutettu

Sonja Vahtera, juristi