LAPS 12/2024, 19.2.2024

Lapsiasia­valtuutetun lausunto sisä­ministeriölle hallituksen esitys­luonnoksesta laiksi ulkomaalais­lain ja kolmansien maiden kansalaisten maahan­tulon ja oleskelun edellytyksistä tutkimuksen, opiskelun, työ­harjoittelun ja vapaaehtois­toiminnan perusteella annetun lain 2 §:n muuttamisesta

Viite: VN/24628/2023  

Lapsiasia­valtuutetun tehtävänä on arvioida ja edistää lapsen oikeuksien toteutumista. Työn perustana on YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus (SopS 59 ja 60/1991, LOS), joka on lailla voimaan saatettu ihmisoikeus­sopimus. Sopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita. Lapsiasia­valtuutettu arvioi hallituksen esitys­luonnosta yleis­sopimuksen näkökulmasta.

Lapsiasia­valtuutetun lausunto pdf-muodossa (pdf)

 

Hallituksen esitys­luonnoksen keskeinen sisältö

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi ulkomaalais­lakia ja lakia kolmansien maiden kansalaisten maahan­tulon ja oleskelun edellytyksistä tutkimuksen, opiskelun, työharjoittelun ja vapaaehtois­toiminnan perusteella. Hallitus­ohjelman mukaisesti esityksellä uudistetaan ulkomaalais­lain maahantulo­säännösten kiertämistä koskeva sääntely tavoitteena entistä tehokkaammin estää maahantulo­säännösten kiertäminen.

Esityksessä ehdotetaan sääntelyä, jolla estettäisiin hallitus­ohjelman kirjauksen mukaisesti kielteisen turvapaikka­päätöksen saaneiden kaistan­vaihto työ­peräisen maahan­muuton puolelle. Myös opiskelijan oleskelu­luvat sisällytettäisiin ehdotuksessa kaistan­vaihdon kiellon piiriin. Esityksessä selkeytetään säännöstä kansain­välistä suojelua hakevan työnteko-oikeuden kestosta.

Lisäksi esityksellä selkeytetään ulkomaalais­lain henkilöllisyyden todentamista koskevia säännöksiä. Hallitus­ohjelmassa esitettynä tavoitteena on henkilöllisyyden todentamisen velvoittavuuden ja luotettavuuden vahvistaminen. Esityksessä mahdollistettaisiin myös poliisin rekisteriin ulkomaalais­lain nojalla tallennettujen biometristen tietojen luovuttaminen Schengenin tieto­järjestelmään tallennettaviin palauttamista sekä maahan­tulon ja maassa oleskelun epäämistä koskeviin kuulutuksiin.

Yhteen­veto lapsiasia­valtuutetun kannan­otoista

• Lyhyet, valtio­neuvoston lainvalmistelu­ohjeiden minimi­vaatimuksetkin alittavat lausunto­ajat ovat lausunto­kierrosten uskottavuuden ja vaikuttavuuden näkökulmasta hyvin kyseen­alaisia.

• Lapsiasia­valtuutettu pitää esitys­luonnoksen lapsi­vaikutusten arviointia puutteellisena. Esitys­luonnoksen ehdotuksia on vaikea arvioida ilman huolellista vaikutus­arviointia, jossa on otettu huomioon sekä suorat että välilliset vaikutukset lapsiin.

• YK:n lapsen oikeuksien komitea painottaa lapsen perheen ja ihmis­suhteiden merkitystä yhtenä lapsen edun keskeisenä elementtinä. Perheen merkitys korostuu tilanteissa, joissa lapsi joutuu tai uhkaa joutua perheestään eroon.

• Lapsiasia­valtuutettu suhtautuu lapsen käyttöä maahan­tulon välineenä koskevaan sääntely­ehdotukseen (36 c § 1 mom 4 kohta) hyvin varauksella. On toden­näköistä, että esitys heikentäisi erityisen haavoittuvassa asemassa olevien lasten oikeutta perhe-elämään merkittävästi.

• Lapsen edun korotettu oikeudellinen suoja tulisi ilmetä ehdotetun 36 c § 2 momentin perusteluista yksi­selitteisesti, ja sen asemaa harkinta­perusteena olisi hyvä kuvata mahdollisimman kattavasti.

• Kesäkuussa 2023 Suomelle antamissaan loppu­päätelmissä ja suosituksissa YK:n lapsen oikeuksien komitea esitti vakavan huolensa Suomen nykyisistä käytännöistä koskien ilman huoltajaa maahan saapuneita lapsia ja perheen­yhdistämistä.

• Lapsiasia­valtuutettu haluaa kiinnittää huomiota luonnos­esityksessä käytettyihin, osin epä­asiallisiin ilmaisuihin ja käsitteisiin.

 

Lapsiasia­valtuutetun kannan­otot

Esitys­luonnosten lyhyet lausunto­ajat ovat ongelmallisia

Lapsiasia­valtuutetun laki­sääteisenä tehtävänä on edistää lapsen edun ja oikeuksien toteutumista muun muassa varmistamalla lasten aseman ja oikeuksien huomioon ottaminen lain­säädännössä ja yhteis­kunnallisessa päätöksen­teossa (laki lapsiasia­valtuutetusta 1221/2004, 1 ja 2 §). Tätä tehtävää toteuttaessaan lapsiasia­valtuutettu pyrkii antamaan huolellisesti perustellut lausuntonsa kaikkiin lapsen oikeuksiin ja asemaan vaikuttaviin lainvalmistelu­hankkeisiin.

Edellä mainittu tehtävä muodostuu hyvin vaikeaksi tai jopa mahdottomaksi, jos lausunto­kierrosten aikataulut ovat lyhyet eivätkä ne noudata edes valtio­neuvoston lainvalmistelu­ohjeiden minimi­vaatimuksia. Lapsiasia­valtuutettu on alku­vuoden aikana vastaan­ottanut kolme sisä­ministeriön lausunto­pyyntöä, jotka koskevat ulkomaalais­lainsäädäntöön (lausunto­pyynnöt 30.1. ja 12.2.) ja kansalaisuus­lainsäädäntöön (lausunto­pyyntö 9.2.) liittyviä hallituksen esitys­luonnoksia. Kyseiset hallituksen esitys­luonnokset ovat valtio­neuvoston lainsäädäntö­suunnitelman mukaan menossa eduskuntaan viikoilla 14 (kansalaisuus­laki) ja 16 (ulkomaalais­lain muutokset).[1] Siten lausunto­palautteen arvioinnille ja hallitusten esitysten viimeistelylle on niin ikään varattu hyvin lyhyt aika. 

Kyse on varsin moni­mutkaisista ja ainakin osin kiistan­alaisistakin esitys­luonnoksista, joilla on toden­näköisesti monia perus- ja ihmisoikeus­vaikutuksia sekä vaikutuksia lasten oikeuksiin. Esitys­luonnoksilla toteutetaan pääministeri Orpon hallitus­ohjelman kohtaan 10.3 kirjattua maahanmuutto- ja kotouttamis­politiikkaa, joten niillä on yhteinen tavoite. Siten myös niiden yhteis­vaikutusten kokonais­arviointi olisi tarpeen. Lausunto­pyynnöissä on pyydetty nimen­omaisesti kiinnittämään huomioita esitettyjen muutosten vaikutus­arviointiin, mutta esitys­luonnosten vaikutusten arvioinnit ovat kuitenkin vielä puutteellisia.

Lapsiasia­valtuutettu pitää lausunto­kierrosten vaikuttavuuden ja uskottavuuden näkökulmasta kiireisiä aikatauluja hyvin kyseen­alaisina. Lyhyet lausunto­ajat eivät muutu hyväksyttäviksi sillä, että lausunto­pyynnössä todetaan tarve saada esitykset hallitus­ohjelman mukaisesti edus­kunnan käsiteltäväksi kevät­kaudella 2024. Valtio­neuvoston oikeus­kansleri huomautti 29.1.2024 antamassaan ratkaisussa[2], että hallitus­ohjelman demokraattinen legitimiteetti ei oikeuta korvaamaan osallistumista lainsäädäntö­hankkeiden valmisteluun, mikä on mahdollista vain silloin, kun säädös­valmistelussa varmistetaan riittävän pitkät kuulemis­ajat. Oikeus­kansleri kiinnitti myös hallituksen ja ministeriöiden huomiota siihen, että poliittisilla päätöksillä ei voida rajoittaa perustuslain 14 §:ssä säädettyä osallistumis­oikeutta.

Lapsen edusta ja oikeudesta perheeseen

YK:n lapsen oikeuksien sopimus asettaa lapsen edun huomioimisen oikeudellisesti korotettuun asemaan. Sen 3 (1) artiklan mukaan kaikissa julkisen tai yksityisen sosiaali­huollon, tuomio­istuinten, hallinto­viranomaisten tai lainsäädäntö­elimien toimissa, jotka koskevat lapsia, on ensi­sijaisena harkinta­perusteena oltava lapsen etu.

Lapsen oikeuksien yleis­sopimus antaa siten lapselle oikeuden siihen, että hänen etunsa arvioidaan ja otetaan huomioon kaikissa häntä koskevissa toimissa tai päätöksissä. Yleissopimuksen täytäntöön­panoa ja toteutumista valvovan YK:n lapsen oikeuksien komitean mukaan lapsen etu toteutuu, kun kaikki yleis­sopimuksessa taatut lapsen oikeudet toteutuvat.[3] Lapsen edun huomioon ottaminen on kaikkien lasten oikeus ilman minkäänlaista syrjintää (2 artikla).[4] Komitea korostaa, että syrjintä­kiellossa ei ole kyse vain siitä, että kielletään kaikenlainen syrjintä, ”vaan se edellyttää valtiolta myös ennakoivia toimen­piteitä sen takaamiseksi, että kaikilla lapsilla on todellisuudessa yhtäläiset mahdollisuudet nauttia yleis­sopimuksen mukaisista oikeuksistaan. Tämä voi edellyttää aktiivisia toimenpiteitä sellaisten tilanteiden korjaamiseksi, joissa esiintyy todellista eriarvoisuutta.”[5]

Lapsen edun toteutumista koskevassa yleis­kommentissaan komitea painottaa lapsen perheen ja ihmis­suhteiden merkitystä yhtenä lapsen edun keskeisenä elementtinä.[6]  

Oikeus perheeseen on keskeinen, jokaiselle kuuluva ihmis­oikeus. Lapsille ja nuorille vielä kasvavina ja kehittyvinä yksilöinä perheellä on aivan erityinen merkityksensä. YK:n lapsen oikeuksien yleis­sopimus korostaakin perhettä lapsen ihmis­oikeutena ja ensi­sijaisena kasvu­ympäristönä. Jo sopimuksen johdanto-osassa todetaan, että lapsen tulisi persoonallisuutensa täysi­painoisen ja sopu­sointuisen kehityksen vuoksi kasvaa perheessä onnellisuuden, rakkauden ja ymmärtämyksen ilmapiirissä. Yleis­sopimuksen mukaan (5 ja 18 artiklat) ensi­sijainen vastuu lapsen kasvusta ja kehityksestä on lapsen huoltajilla ja viime­sijainen vastuu valtiolla.

Yleis­sopimus suojelee lapsen oikeutta perhe-elämään kieltämällä puuttumisen lapsen perheeseen mieli­valtaisesti (LOS 16.1). Yleis­sopimuksen 7 (1) artiklan mukaan lapsella on, mikäli mahdollista, oikeus olla vanhempiensa hoidettavana ja 9 (1) artiklan mukaan sopimus­valtiot takaavat, ettei lasta eroteta vanhemmistaan heidän tahtonsa vastaisesti paitsi, kun toimi­valtaiset viran­omaiset, joiden päätökset voidaan saattaa tuomio­istuimen tutkittaviksi, toteavat soveltuvien lakien ja menettely­tapojen mukaisesti sen olevan lapsen edun mukaista. Edelleen yleis­sopimuksen 10 (1) artiklan mukaan lapsen tai hänen vanhempiensa hakemukset, jotka koskevat sopimus­valtioon saapumista tai sieltä lähtemistä perheen jälleen­yhdistämiseksi, on käsiteltävä myönteisesti, humaanisti ja kiireellisesti eikä tällaisen hakemuksen esittämisestä saa ole epä­edullisia seurauksia hakijoille eikä heidän perheen­jäsenilleen.

Perheen merkitys korostuukin tilanteissa, joissa lapsi joutuu tai uhkaa joutua perheestään eroon. YK:n lapsen oikeuksien komitean mukaan vanhemmista erottamisella on tuntuvia vaikutuksia lapseen ja siksi erottamisen tulisi olla viime­sijainen vaihtoehto.[7] Perheellä on lisäksi kotoutumisessa lapselle tärkeä merkitys. Perhe on usein voima­vara, joka edistää psyykkistä hyvin­vointia ja kotoutumista sekä sitoo ihmiset uuteen koti­maahansa.[8]

Esitys­luonnoksen lapsi­vaikutusten arviointi on puutteellista

Lapsi­vaikutusten arviointi on väline lapsen edun huomioimiseen osana laadukasta lainsäädäntö­työtä. Sen avulla on mahdollista tunnistaa valmistelussa ne kohdat, joissa tulee huomioida lapsiin ja nuoriin kohdistuvat välittömät ja välilliset vaikutukset sekä muut mahdolliset erityis­kysymykset. Valittavien lainsäädäntö­ratkaisujen on oltava ensi­sijaisesti lapsen edun mukaisia. Huolellinen lapsi­vaikutusten arviointi on tehtävä tutkittuun tietoon perustuen, konkreettisesti kuvaten ja eri vaihtoehtoja punniten, ja sen tulee sisältää arviointi kaikista eri etenemis­vaihtoehdoista sekä erityisesti valittavasta sääntely­ehdotuksesta. Hallituksen esityksestä on syytä käydä selkeästi ilmi, että vaikutusten arviointi on tehty kattavasti. Jos arvioinnin tuloksena on se, ettei tietyllä ehdotuksella ole vaikutuksia lapsiin, tulee se todeta ja myös perustella.

Lapsiasia­valtuutettu katsoo, että nyt lausuttavana olevan esitys­luonnoksen ehdotuksia on vaikea arvioida ilman huolellista vaikutus­arviointia, jossa on otettu huomioon sekä suorat että välilliset vaikutukset lapsiin. Arviointia vaikeuttaa myös se, että luonnoksessa ei arvioida lainkaan ratkaisu­vaihtoehtoja eikä muutos­ehdotusten negatiivisia vaikutuksia ole tuotu näkyväksi.

Lapsiasia­valtuutettu siis pitää esitys­luonnoksen lapsi­vaikutusten arviointia puutteellisena. Ensinnäkin kohdassa 4.2.4.3 ”Vaikutukset lapsiin” on keskitytty vain esitys­luonnoksen perheen­yhdistämistä koskevaan ehdotukseen ja silloinkin vain tilanteeseen, jossa perheen­kokoajana on yksin maahan tullut alaikäinen. Myös muilla ehdotuksilla, kuten muut perheenyhdistämis­tilanteet, oleskelu­luvan epääminen turvapaikka­menettelyn vuoksi, muut oleskelu­luvan epäämisen tilanteet ja henkilöllisyyden todentaminen, on joko suoria tai välillisiä vaikutuksia lapsiin. Lapsen oikeuksia on huomioitu vaihtelevasti kyseisten ehdotusten yksityis­kohtaisissa perusteluissa, mutta vaikutusten arvioinnissa niitä ei ole käsitelty. Hallituksen esityksestä on syytä käydä selkeästi ilmi, että vaikutusten arviointi on tehty kattavasti. Jos arvioinnin tuloksena on se, ettei tietyllä ehdotuksella ole vaikutuksia lapsiin, tulee sekin todeta ja myös perustella. Koska vaikutus­arviointia ei muiden muutos­ehdotusten osalta ole tehty, on näiden ehdotusten kannatettavuudesta hyvin vaikea lausua.

Toiseksi kohdassa 4.2.4.3 kuvataan pääasiassa vain ehdotusta tukevia vaikutuksia ja niitäkin hyvin ylätasolla. Esitys­luonnoksessa mainitaan myös tilanteita, joissa oleskelu­luvan myöntämättä jättäminen huoltajille voitaisiin katsoa lapsen edun mukaiseksi, mutta siinä ei perustella, miksi näin olisi.

Lapsiasia­valtuutettu kiinnittää huomiota myös esitys­luonnoksen kohtaan 4.2.4.4 ”Vaikutukset perus- ja ihmis­oikeuksiin”, jonka sisältö jää hyvin epämääräiseksi. Kyseisessä kohdassa todetaan, että ”aiempaa täsmällisempi ja tarkka­rajaisempi sääntely oleskelu­luvan epäämisestä parantaa hakijan oikeus­asemaa ja päätösten ennustettavuutta hakijan näkökulmasta”. Vastaavasti esitys­luonnoksen mukaan henkilöllisyyden todentamista koskevan sääntelyn täsmentäminen selkeyttäisi myös ulkomaalaisten oikeudellista asemaa yhteis­kunnassa. Sinänsä yksilön oikeus­aseman parantaminen ja selkeyttäminen on tärkeä tavoite. Kohdassa on kuitenkin tarkoitus kuvata ehdotusten vaikutuksia perus- ja ihmis­oikeuksiin ja nähdäksemme mainitut toteamukset eivät tällaista tarkoitusta toteuta.

Edellä mainitussa kohdassa todetaan lisäksi, että ”[y]ksilön kannalta oleskelu­luvan myöntämiseen liittyvä sääntelyn tiukennus voi vaikuttaa heikentävästi oleskelu­luvan saamiseen, mutta kyse ei tässä ole perus- ja ihmis­oikeuksista, vaan valtion oikeudesta säännellä maahantuloa ja säätää lailla oleskelu­luvan myöntämisen edellytyksistä”. Lapsiasia­valtuutettu pitää ongelmallisena, että väitettä ei tarkenneta eikä perustella mitenkään, joten sen sisältö, tarkoitus ja tavoite jää epämääräiseksi. Väitteen paikkaansa pitävyyttä tai merkittävyyttä yksilön perus- ja ihmis­oikeuksien kannalta on siten mahdotonta arvioida. Väite on myös hämmentävä, sillä esitys­luonnoksessa on muissa kohdin tunnistettu useita perus- ja ihmis­oikeuksia, joihin esitetyillä ehdotuksilla on vaikutuksia.

Lapsen käyttäminen maahan­tulon välineenä (36 c § 1 mom 4 kohta)

Ehdotetussa 36 c § 1 momentissa säädettäisiin mahdollisuudesta evätä perhesiteen perusteella haettu oleskelu­lupa. Momentin 4 kohta koskee ilman huoltajaa maahan tulleita alaikäisiä turvapaikan­hakijoita. Sen mukaan oleskelu­lupaa ei myönnetä, jos on perusteltua aihetta epäillä, että alaikäistä lasta on käytetty maahantulon välineenä, koska lapsi on lähetetty Suomeen perheen­kokoajaksi oleskelu­luvan saamiseksi tämän perheen­jäsenille. Säännökseen esitetään poikkeusta, jonka mukaan oleskelu­lupa voitaisiin kuitenkin myöntää, jos vanhempien päätökselle lähettää lapsi hakemaan Suomeen kansain­välistä suojelua on katsottava olleen lapsen henkeen tai terveyteen liittyvä pakottava syy. Perustelujen mukaan tässäkin tilanteessa on kuitenkin arvioitava, mitkä ovat olleet olosuhteet lasta matkaan lähetettäessä ja onko ollut pakottava syy lähettää lapsi juuri Suomeen vai olisiko muita vaihto­ehtoja ollut (s. 47).

Esitys­luonnoksen mukaan säännöksen takana on tavoite edistää lasten oikeutta elämään, turvallisuuteen ja huolen­pitoon suojelemalla heitä vaaralliselta matkalta koti­maastaan Suomeen. Esityksessä arvioidaan, että esitetty sääntely vähentää houkuttelevuutta lähettää lapsi Suomeen perheen­kokoajaksi. (s. 30 ja 58–59.) Arvion taustalla vaikuttavaa hypoteesia ei kuitenkaan avata. Arviota ei myöskään perustella tutkimus- tai tilasto­tiedolla. Tavoite suojella lasta matkan vaaroilta on itsessään luonnollisesti kannatettava, mutta ehdotuksen kokonais­arviointi on vaikutus­arvioinnin ja tarkempien perusteluiden puuttuessa mahdotonta.

On otettava huomioon, että silloin, kun lapselle on Suomessa myönnetty kansain­välistä suojelua, suomalainen hallinto­viranomainen on tunnistanut lapsen olleen lähtö­maassaan vaarassa. Tällöin hänen lähtönsä ei ole tapahtunut vapaa­ehtoisesti ja perusteetta, vaan kotiin jäämisen on voitu ajatella olevan lähtemistä vaarallisempaa. Perusteluista ei kuitenkaan ilmene, mikä suhde lapselle myönnetyllä suojelulla on ehdotetun sääntelyn kriteeriin ”lapsen henkeen tai terveyteen liittyvä pakottava syy”.

Kuten esityksestäkin ilmenee, vertailu­maissa (ml. Ruotsi, Norja ja Tanska) ei voida lähtö­kohtaisesti estää ilman huoltajaa tulleen alaikäisen perheen­yhdistämistä sillä perusteella, että vanhemmat ovat kiertäneet maahantulo­säännöksiä. Esitetyllä säätelyllä Suomi poikkeaisi siten selkeästi muiden Pohjois­maiden omaksumasta tasosta edistää yksin maahan tulleiden lasten oikeutta perheeseen.

Ilman huoltajan turvaa ja perheestään erossa olevat lapset tunnistetaan YK:n lapsen oikeuksien yleis­sopimuksessa erityisen haavoittuvassa asemassa olevaksi lapsi­ryhmäksi, jolla on oikeus erityiseen suojeluun ja tukeen (20 (1) artikla). YK:n lapsen oikeuksien komitea on katsonut, että tämä edellyttää näiden lasten asettamista etusijalle käytettävissä olevien voima­varojen kohdentamisessa.[9] Kesäkuussa 2023 Suomelle antamissaan loppu­päätelmissä ja suosituksissa komitea esitti vakavan huolensa Suomen nykyisistä ilman huoltajaa maahan saapuneita lapsia ja perheen­yhdistämistä koskevista käytännöistä.[10] Useissa tutkimuksissa on tullut esille, että yksin maahan tulleet lapset kokevat omasta perheestä ja vanhemmista erossa olemisen hyvin haastavaksi.[11]

Edellä mainittu huomioiden lapsiasia­valtuutettu suhtautuu ehdotukseen hyvin varauksella. Asian kokonais­arviointi on huolellisen lapsi­vaikutusten arvioinnin puuttuessa vaikeaa. On kuitenkin toden­näköistä, että esitys heikentäisi merkittävästi erityisen haavoittuvassa asemassa olevien lasten oikeutta perhe-elämään.

Perhe-elämän suojan ja lapsen edun huomioiminen (36 c § 2 mom)

Ehdotetun 36 c §:n 2 momentin mukaan perhesiteen perusteella myönnettävän oleskelu­luvan epäämistä arvioitaessa on otettava huomioon perhe-elämän suoja ja lapsen etu. Säännöksen perustelujen mukaan kyseessä on täsmentävä säännös perhe-elämän suojan ja lapsen edun vaikutuksesta oleskelu­luvan epäämiseen (s. 48). Säännöstä sovellettaisiin harkittaessa oleskelu­luvan epäämistä 36 a tai b §:n perusteella tai tämän pykälän 2 tai 3 momentin (esityksessä virheellinen viittaus, tarkoitetaan 2 ja 3 kohtaa) tilanteissa. Momenttia ei sovellettaisi 1 momentin (todellisuudessa 1 kohdan) tilanteessa, jossa ei ole suojeltavaa perhe-elämää. Epäselväksi sen sijaan jää, soveltuisiko 2 momentti pykälän 4 kohtaan.

On erittäin tärkeää, että lapsen edun huomioiminen mainitaan säännöksessä nimen­omaisesti ja että sääntely mahdollistaa lapsen oikeuksien ja perhe-elämän suojan huomioimisen. Lapsiasia­valtuutettu kiinnittää huomiota kuitenkin siihen, että perustelut keskittyvät perhe-elämän suojan tarkasteluun. Lapsen etua koskee vain seuraava lause: ”Kun asiassa on pitänyt huomioida lapsen etu, oleskelu­luvan epääminen on yleensä edellyttää useista tekijöistä koostuvaa ja vakavaa säännösten kiertämis­tarkoitusta.” Virke on muotoiltu epämääräisesti ja sen lause­rakenne on virheellinen, minkä takia sen sanoma jää epäselväksi. Lapsen edun korotettu oikeudellinen suoja tulisi ilmetä perusteluista yksi­selitteisesti, ja sen asemaa harkinta­perusteena on syytä kuvata mahdollisimman kattavasti.

Perusteluja ei esitetä myöskään sille, miksi kyseinen momentti ei sovellu kaikkiin oleskelu­luvan epäämisen tilanteisiin. YK:n lapsen oikeuksien sopimus ei mahdollista lapsen edun ensi­sijaisuuden huomiotta jättämistä tilanteissa, joissa päätöksellä on välittömiä tai välillisiä vaikutuksia lapsiin. Lapsiasia­valtuutettu kehottaakin tarkastelemaan sekä säännöksen soveltamis­alaa että sen perusteluja myös tältä osin.

Esityksessä käytetyt käsitteet

Lopuksi lapsiasia­valtuutettu haluaa kiinnittää huomiota eräisiin luonnos­esityksessä käytettyihin ilmaisuihin ja käsitteisiin. Ensinnäkin lapsiasia­valtuutettu pitää yksin maahan tulleiden lasten perheen­yhdistämistä koskevan keskustelun yhteydessä esiintyvää termiä ”ankkurilapsi” lainsäädäntö­asiakirjassa sopimattomana ja leimaavana. Lisäksi ehdotetun 36 e §:n yksityis­kohtaisissa perusteluissa käytetty ilmaisu ”terveen järjen vastainen” on lapsiasia­valtuutetun näkemyksen mukaan sekä säädös­kielelle epäsopiva että käytännön lain­tulkinnan näkökulmasta hyvin ongelmallinen.

Jyväskylässä 19.2.2024

Elina Pekkarinen, lapsiasiavaltuutettu

Reetta Peltonen, juristi

Merike Helander, juristi