LAPS/14/2026, 2.3.2026

Lapsiasia­valtuutetun lausunto sosiaali- ja terveys­ministeriölle luonnoksesta hallituksen esitykseksi edus­kunnalle laiksi lasten koti­hoidon ja yksityisen hoidon tuesta annetun lain muuttamisesta

Viite: VN/14657/2025

Lapsiasiavaltuutetun tehtävänä on arvioida ja edistää lapsen oikeuksien toteutumista. Työn perustana on YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus (SopS 59 ja 60/1991, LOS), joka on lailla voimaan saatettu ihmisoikeus­sopimus. Sopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita. Lapsiasia­valtuutettu arvioi hallituksen esitysluonnosta yleissopimuksen näkökulmasta.

Lausunto on annettu lausuntopalvelu.fi:ssä.

Hallituksen esitys­luonnoksen keskeinen sisältö

Esityksessä ehdotetaan, että kotihoidon tuen maksamisen edellytykseksi säädettäisiin kolmen vuoden asumisaika­vaatimus tuen saajalle. Asumisaika­vaatimus koskisi vanhempaa tai huoltajaa, joka pääasiassa hoitaa lasta, ja kotihoidon tuki maksettaisiin kyseiselle vanhemmalle tai huoltajalle. Tukea ei maksettaisi, jos lasta hoitaisi pääasiallisesti perheen ulkopuolinen hoitaja.

Lapsiasia­valtuutetun kannan­otot

Esityksellä tavoitellaan hiljattain maahan tulleiden pienten lasten vanhempien nykyistä nopeampaa kotoutumista, kotimaisen kielen oppimista ja työmarkkinoille ohjautumista erityisesti kotoutumis­palveluihin osallistumisen kautta. Lisäksi tavoitellaan lasten integroitumista ja kotimaisen kielen oppimista varhais­kasvatukseen osallistumisen kautta. Tavoitteena on, että vähemmän kuin kolme vuotta Suomessa asuneet pienten lasten vanhemmat valitsisivat lasten hoitomuodoksi nykyistä useammin varhais­kasvatukseen osallistumisen, jolloin vanhemmat ohjautuisivat nykyistä useammin kotoutumis­palveluihin ja työmarkkinoille (HE-luonnos, s. 27).

Asia on ollut lausunto­kierroksella 7.10.2025-20.11.2025. Lapsiasia­valtuutettu on antanut sosiaali- ja terveys­ministeriölle 18.11.2025 lausunnon luonnoksesta hallituksen esitykseksi. [1] Lapsiasia­valtuutettu esittää huomionsa nyt käsillä olevan HE-luonnoksen mukaisista kotihoidontuki­lakiin ehdotetuista muutoksista lapsiköyhyyden näkökulmasta.

Päivitetyssä HE-luonnoksessa ehdotettu sääntely poikkeaa aiemmasta luonnoksesta muun muassa siten, että asumisaika­vaatimus kohdistetaan vain tuen saajaan. Lisäksi esityksessä ehdotetaan, että tukea voidaan maksaa vain lasta pääasiallisesti hoitavalle vanhemmalle tai muulle huoltajalle tai muulle lapsen kanssa asuvalle henkilölle, jonka hoidossa lapsi tosi­asiallisesti on.

Lapsiasiavaltuutettu toteaa, että esityksen tavoitteet – maahanmuuttajien kotoutumisen nopeuttaminen, kotimaisten kielten oppiminen ja työllistyminen – ovat kannatettavia. Kuten HE-luonnoksessakin kuitenkin todetaan (s. 28), ehdotuksella saavutettavat vaikutukset riippuvat pitkälti siitä, kuinka hyvin tavoitellut käyttäytymis­vaikutukset toteutuvat. Vaikutusten arviointiin liittyy merkittäviä epävarmuuksia, sillä vanhempi, jolla ei olisi oikeutta kotihoidon tukeen, voisi valita hoitaa lasta kotona ilman mitään tukea. Tällainen seuraus vaikuttaisi hyvin kielteisesti perheen taloudelliseen tilanteeseen ja siten myös lapsen hyvinvointiin.

Se, mikä vaikutus erilaisilla kannusteilla, kuten taloudellisen tuen leikkaamisella, on ehdotusten kohteena olevien ihmisten käyttäytymiseen, on lapsiasia­valtuutetun näkemyksen mukaan hyvin epävarmaa. Se kuitenkin tiedetään, ettei taloudellinen kannustin välttämättä ohjaa ihmisiä toimimaan halutulla tavalla. Kaksivuotisen esiopetuksen kokeilun loppuraportista ilmenee, ettei kokeilu vaikuttanut lainkaan maahanmuuttaja­taustaisten lasten osallistumis­asteeseen [2], vaikka kokeilu oli maksuton.

Lapsiasiavaltuutettu katsoo, että asian jatkovalmistelussa tulee huomioida, että ehdotetut muutokset voivat johtaa lapsiperheiden taloudellisen tilanteen heikkenemiseen. YK:n lapsen oikeuksien komitea on suositellut Suomea välttämään sosiaaliturva­etuuksien leikkauksia, jotka vaikuttavat köyhyyden ja syrjäytymisen vaarassa oleviin lapsiin. [3]

Lapsiasiavaltuutettu muistuttaa, että lapsiköyhyyden kielteiset seuraukset lapsen hyvinvoinnille ja kehitykselle on todistettu lukuisissa tutkimuksissa. Suomalaisessa kohortti­tutkimuksessa voitiin aukottomasti osoittaa, että lapsiperheen käytettävissä olevien tulojen vähentyminen muodostaa merkittävän riskin lapsen mielenterveydelle lisäämällä aikuisten kokemaa stressiä ja aiheuttamalla negatiivisia muutoksia vanhempien mielenterveyteen, vanhempien väliseen suhteeseen ja vanhemmuuteen. Vaikutukset olivat pitkä­aikaisia ja yli­sukupolvisia. [4] Niin ikään vuonna 1987 ja 1997 Suomessa syntyneiden lasten kohortti­tutkimukset ovat osoittaneet köyhyyden yli­sukupolvisuuden ja lukuisat yhteydet erilaisiin pahoinvointi­tekijöihin, kuten lastensuojelun tarpeeseen ja nuoriso­rikollisuuteen. [5]

Vastaavia tuloksia on havaittu useissa kansainvälisissä tutkimuksissa, myös Pohjoismaissa. Esimerkiksi Tanskassa pyrittiin lisäämään työnteon kannustimia leikkaamalla rajusti maahanmuuttaja­taustaisten perheiden sosiaaliturvaa vuonna 2002. Arvostettujen taloustieteilijöiden tutkimus osoittaa uudistuksen kielteiset vaikutukset erityisesti lapsiin: lasten osallistumisaste niin varhaiskasvatuksessa kuin esikoulussa laski, lasten suoriutuminen kielikokeissa heikkeni ja teini-ikäisten rikollisuus lisääntyi. [6]

 

Jyväskylässä 2.3.2026

Elina Pekkarinen, lapsiasiavaltuutettu

Jenni Saukkola, juristi

[1] Lapsiasiavaltuutetun lausunto sosiaali- ja terveys­ministeriölle luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle laiksi lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta annetun lain 2 ja 3 §:n muuttamisesta, 18.11.2025. LAPS/150/2025.

[2] Sarvimäki, M., ym. (2026). Kaksivuotisen esiopetuksen kokeilu: Loppuraportti. Opetus- ja kulttuuri­ministeriön julkaisuja 2026:2, s. 127–128 ja 164–165.

[3] YK:n lapsen oikeuksien komitea (2023). Loppupäätelmät Suomen yhdistetyistä viidennestä ja kuudennesta raportista (CRC/C/FIN/CO/5-6). Kohta 35.

[4] Solantaus, T. ym. (2014). Children's mental health in times of economic recession: Replication and extension of the Family Economic Stress Model in Finland. Developmental Psychology 40(3):412–29. DOI:10.1037/0012-1649.40.3.412 

[5] Ristikari, T. ym. (2016). Suomi nuorten kasvuympäristönä: 25 vuoden seuranta vuonna 1987 Suomessa syntyneistä nuorista aikuisista. Nuorisotutkimus­seura & Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.  

[6] Højsgaard Andersen, L. ym. (2019) Lowering welfare benefits: Intended and unintended consequences for migrants and their families. CReAM.