LAPS/29/2024, 29.4.2024
Lapsiasiavaltuutetun lausunto sosiaali- ja terveysministeriölle kansallisen lapsistrategian toimeenpanosuunnitelmasta
Viite: VN/8757/2024
Lapsiasiavaltuutetun tehtävänä on arvioida ja edistää lapsen oikeuksien toteutumista. Työn perustana on YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus (SopS 59 ja 60/1991, LOS), joka on lailla voimaan saatettu ihmisoikeussopimus. Sopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita.
Kansallisen lapsistrategian toimeenpanosuunnitelman keskeinen sisältö
Kansallinen lapsistrategia perustuu YK:n lapsen oikeuksien yleissopimukseen, ja se on valmisteltu parlamentaarisessa komiteassa. Kunkin hallituksen tehtävänä on laatia ja toteuttaa kansallisen lapsistrategian toimeenpanosuunnitelma strategian linjausten toteuttamiseksi omalle hallituskaudelleen. Toimeenpano kytketään sekä hallitusohjelmaan että lapsistrategian tavoitteisiin. Toimeenpanosuunnitelma hyväksytään valtioneuvoston yleisistunnossa.
Pääministeri Orpon hallituksen lapsistrategian toimeenpanosuunnitelman ytimenä on kolme komiteamietinnöstä nousevaa strategian pääajatusta: 1) Strategialla luodaan aidosti lapsi- ja perhemyönteinen, lapsen oikeuksia kunnioittava Suomi; 2) Lapsen oikeudet ja asema vakiinnutetaan johdonmukaisesti kaikessa poliittisessa ja tosiasiallisessa toiminnassa; ja 3) Haavoittuvassa asemassa olevien lasten asema turvataan ja heidän tarpeensa tunnistetaan paremmin.
Lausuttavana oleva toimenpidesuunnitelma on tehty virkamiesvalmistelussa eri hallinnonalojen kanssa. Kukin ministeriö vastaa suunnitelman toimenpiteistä omalla hallinnonalallaan. Toimenpiteet on tarkoitus toteuttaa pääosin virkatyönä. Suunnitelmassa on kansalliseen lapsistrategiaan perustuen kolme yläotsikkoa ja 11 alaotsikkoa. Näiden alla on 36 toimenpidettä, joiden vastuutoteuttajia ovat kansallinen lapsistrategia sekä eri ministeriöt yhteistyössä valtion ja paikallishallinnon eri tasojen ja sidosryhmien kanssa.
Yhteenveto lapsiasiavaltuutetun kannanotoista
-
Kansallisen lapsistrategiaryhmän rooli ja perustehtävät täytyy selkeyttää ja täsmentää suhteessa kansalliseen lapsistrategiaan ja sen toimeenpanoon.
-
Kansallisen lapsistrategian ja sen toimeenpanon konkreettinen poikkihallinnollinen yhteys valtion, aluehallinnon ja kuntien toimintaan ja päätöksentekoon kaipaa vielä sanoitusta ja selkeyttämistä.
-
Lapsistrategian tulisi olla keskeinen asiakirja laadittaessa maan hallitusten, hyvinvointialueiden ja kuntien toimintasuunnitelmia.
-
Kansallisen lapsistrategian ja sen toimeenpanosuunnitelman keskinäinen suhde ja kaksitasoisen toteutuksen rakenne tulee selventää.
-
Kansallisen lapsistrategian toimeenpanosuunnitelmassa tulee perustella, miten ja miksi siihen on valittu juuri kyseiset toimenpiteet ja miten ne edistävät strategian toimeenpanoa.
-
Eri toimijoiden ja etenkin kansalaisyhteiskunnan roolia kansallisen lapsistrategian toimeenpanon suunnittelussa ja toteutuksessa täytyy vahvistaa.
-
Lapsiasiavaltuutettu esittää pohdittavaksi, tulisiko kansallisen lapsistrategiaryhmän tehtävästä laatia asiakirja, jossa selkeytetään valtionhallinnon eri toimijoiden tehtävät ja estetään niiden päällekkäisyys.
Lapsiasiavaltuutetun kannanotot
Kansallisen lapsistrategian, kansallisen lapsistrategian toimeenpanosuunnitelman ja lapsistrategiaryhmän määritelmät
Kansallinen lapsistrategia, kansallisen lapsistrategian toimeenpanosuunnitelma ja lapsistrategiaryhmä on määritelty kansallisen lapsistrategian aiemmissa julkaisuissa seuraavasti.
Kansallinen lapsistrategia (jatkossa lapsistrategia) muodostaa pohjan pitkäjänteiselle työlle lapsen oikeuksien toteuttamiseksi Suomessa, jolla tavoitellaan lapsen oikeuksia kunnioittavaa, lapsi- ja perhemyönteistä Suomea. Keskeisenä tavoitteena on luoda kestävä, johdonmukainen ja pitkäjänteinen pohja kansalliselle lapsi- ja perhepolitiikalle. Lapsistrategialla kehitetään lapsia ja perheitä koskevaa päätöksentekoa, yhteistyötä ja toimintatapoja niin, että siinä huomioidaan kaikilla hallinnon aloilla ja tasoilla kattavasti ja systemaattisesti perus- ja ihmisoikeusvelvoitteet. Lapsistrategian toimeenpanon ja seurannan tulee olla pitkäjänteistä, suunnitelmallista ja vaikutuksellista. Toimeenpanossa tulee varmistaa, että strategiatyö rakentuu kiinteäksi osaksi valtionhallinnon strategista suunnittelua ja päätöksentekoa ja että sille luodaan toimeenpanoa tukevat, pysyvät rakenteet. Tehokkaan toimeenpanon kannalta lapsistrategia on tarkoituksenmukaista toteuttaa kaksitasoisena, jossa varsinaiseen lapsistrategiaan kirjattaisiin pitkän aikavälin tavoitteet ja toimet ja lapsistrategian toimeenpanosuunnitelmaan kirjattaisiin hallituskauden tavoitteet, toimet ja niiden voimavarat.[1]
Kansallisen lapsistrategian toimeenpanosuunnitelma (jatkossa lapsistrategian toimeenpanosuunnitelma) tehdään hallituskausittain. Toimeenpanosuunnitelmassa yksilöidään tarkemmin, millä toimenpiteillä strategisia linjauksia edistetään kullakin hallituskaudella. Vaikuttava toimeenpano edellyttää pysyviä rakenteita ja strategiatyön tiivistä kiinnittymistä valtionhallinnon, aluehallinnon ja kuntien strategiseen suunnitteluun ja päätöksentekoon. Rakenteiden kehittämisessä on huomioitava muiden lapsen oikeuksia edistävien tahojen kuten lapsiasiavaltuutetun ja eduskunnan oikeusasiamiehen tehtävät. YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen velvoitteiden toteuttaminen vaatii käytännössä keskitettyä, johdonmukaista ja pysyvää lapsistrategian koordinointia ja seurantaa sekä riittäviä toimivaltuuksia.[2]
Kansallisen lapsistrategiaryhmän (jatkossa lapsistrategiaryhmän) perustamisesta sovittiin budjettiriihen yhteydessä 1.9.2022. Lapsistrategiaryhmä sijoitettiin sosiaali- ja terveysministeriön yhteyteen ja siihen perustettiin 1.1.2023 neljä virkaa. Ryhmän koordinoiva rooli kattaa koko valtioneuvoston. Lapsistrategiaryhmä huolehtii virkatyönään yli hallituskausien siitä, että lapsistrategiatyö kiinnittyy pitkäjänteisesti ja tiiviisti valtionhallinnon, hyvinvointialueiden ja kuntien strategiseen suunnitteluun ja päätöksentekoon. Lapsistrategiaryhmä toimii vahvan poikkihallinnollisesti valtioneuvoston sisällä sekä tiiviissä yhteistyössä kansalaisyhteiskunnan ja muiden lasten oikeuksien kannalta merkityksellisten toimijoiden kanssa. Lapsistrategiaryhmän tehtävinä ovat muun muassa parlamentaarisen yhteyden varmistaminen, lapsistrategian toimeenpano, seuranta ja raportointi sekä eurooppalaisen lapsitakuun koordinaatio ja seuranta. Tämän lisäksi lapsistrategiaryhmän tehtävänä on lapsen oikeuksien sopimuksen mukaisesti vahvistaa ja edistää lapsia, nuoria ja perheitä koskevaa tiedonkeruuta, lapsen oikeuksien ja osallisuuden koulutusta, lapsivaikutusten arviointia ja lapsibudjetointia sekä lasten osallisuutta.[3]
Lapsiasiavaltuutetun näkemykset lapsistrategiasta, sen toimeenpanosta ja lapsistrategiaryhmän roolista
Lapsiasiavaltuutettu pitää myönteisenä, että lapsistrategia on saanut lapsistrategiaryhmän perustamisen kautta pysyvän rakenteen strategian edistämiseksi. On myös merkittävää, että lapsistrategian toimeenpano etenee jo toisella hallituskaudella.
Lapsiasiavaltuutettu katsoo kuitenkin, että lapsistrategian ja lapsistrategian toimeenpanosuunnitelman keskinäinen suhde ja kaksitasoisen toteutuksen rakenne jää lausuttavana olevassa asiakirjassa epäselväksi. Toimeenpanosuunnitelman avulla olisi hyvä selkeyttää viestiä lapsistrategian roolista ja tehtävästä sekä kaksitasoisen toimeenpanon rakenteesta. Lapsistrategian toimeenpanon tulisi tapahtua kiinteässä yhteistyössä eri viranomaistoimijoiden kanssa, kansalaisyhteiskuntaa unohtamatta. Toimeenpanon konkreettinen poikkihallinnollinen yhteys valtion, aluehallinnon ja kuntien toimintaan ja päätöksentekoon kaipaa vielä sanoitusta ja selkeyttämistä.
Lapsistrategian rakenteiden ja toimeenpanon selkeyttäminen
Lapsiasiavaltuutettu pitää välttämättömänä, että lapsistrategian ja sitä koordinoivan lapsistrategiaryhmän rooli ja perustehtävät selkeytetään ja täsmennetään. Selkeyttäminen on tärkeää, jotta niukat resurssit tulevat kohdennetuksi oikein ja eri tahojen päällekkäiseltä työltä vältytään. Tätä kirkastamisen tarvetta on korostettu myös kansallisen lapsistrategian seurantakertomuksessa. Seurantakertomuksessa korostetaan sen tärkeyttä, että lapsiasioissa toimivien eri tahojen roolit ovat selkeät ja yleisesti tiedossa. Roolien kirkastamiselle nähtiin tarve, koska se selkeyttää eri toimijoiden ydintehtävää, ehkäisee päällekkäistä työtä ja vahvistaa yhteistyötä. [4]
Kuviossa 1 on esitetty lapsiasiavaltuutetun näkemys siitä, millainen lapsistrategiaa koordinoivan lapsistrategiaryhmän rooli ja tehtävät voisivat olla.
Kuvio 1. Lapsistrategiaryhmän rooli ja tehtävät lapsiasiavaltuutetun ehdotuksena
Lapsiasiavaltuutetun näkemyksen mukaan lapsistrategiaryhmän ydintehtävä olisi koordinoida lapsen oikeuksiin perustuvaa lapsi- ja perhepolitiikkaa valtioneuvostossa, hyvinvointialueilla ja kunnissa. Strategian toimeenpanon tulee perustua lapsen oikeuksiin ja riittävään tutkittuun tietoon. Lapsistrategiaryhmän tulee tukea Suomen valtiota sen YK:n lapsen oikeuksien komitealta saamien suositusten[5] toimeenpanossa. Lapsiasiavaltuutettu perustelee näkemystään mm. sillä, että komitea suositteli (kohta 8), että lapsistrategiaan sisältyvä koordinointielin velvoitetaan varmistamaan yleissopimuksen täytäntöönpanon tehokas koordinointi valtakunnallisesti, alueellisesti ja paikallisesti sekä eri aloilla, kuten koulutuksen, terveyden, sosiaalipalvelujen ja lapsia koskevan lainkäytön alalla.
Toimeenpanon tulee olla poikkihallinnollista yhteistyötä yhteiskunnan eri toimijoiden ja kansalaisyhteiskunnan (ml. lapset ja nuoret) kanssa. Lapsen oikeuksien komitea on korostanut tiedonkeruun ja lapsivaikutusten arvioinnin sekä lapsibudjetoinnin merkitystä samoin kuin lapsen oikeuksia koskevien toimintaohjelmien koordinointia.
Lausuttavana olevasta asiakirjasta syntyy kuitenkin mielikuva, että lapsistrategia asettuu muiden strategioiden ja ohjelmien rinnalle, eikä sen toimeenpanoa varmistavalla lapsistrategiaryhmällä ole selkeää roolia eri strategioiden ja ohjelmien lapsenoikeusperustaisuutta koordinoivana elimenä. Lapsenoikeusperusteisuutta koordinoivan elimen toiminnan ei kuitenkaan tulisi hajaantua liikaa. Olisi erinomaista, jos lapsistrategiaryhmä voisi entistä paremmin tukea ja ohjata lapsinäkökulman huomioimista päätöksenteossa eri tasoilla (kunnat, hyvinvointialueet, valtio) ja lapsivaikutusten arvioinnin ja lapsibudjetoinnin kehittämistä päätöksenteossa. Keskeisinä välineinä olisivat tiedon hyödyntämisen koordinointi; kouluttaminen, ohjaaminen ja neuvonta lapsen oikeuksista etenkin lapsivaikutusten arvioinnin ja lapsibudjetoinnin näkökulmista; sekä lasten osallisuuden vahvistamisen menetelmissä ohjaaminen.
Lapsistrategian tulisi olla keskeinen asiakirja laadittaessa maan hallitusten, hyvinvointialueiden ja kuntien toimintasuunnitelmia. Siksi lapsistrategiaryhmän tulisi päästä mukaan keskeisiin neuvottelupöytiin jo päätöksenteon suunnitteluvaiheessa, tai ainakin varmistaa, että neuvottelijat muistavat tämän asiakirjan olemassaolon ja ottavat sen huomioon.
Lapsistrategian toimeenpanon ja lapsistrategiaryhmän tehtävien rakenteet ovat vielä selkiytymättömiä, mikä sisältää riskin päällekkäisestä työstä. Tämän välttämiseksi lapsistrategian rakenteita kehitettäessä tulee huomioida muiden lapsen oikeuksia edistävien tahojen, kuten lapsiasiavaltuutetun tehtävät. Etenkin lapsistrategiaryhmän rooli ja tehtävät suhteessa lapsiasiavaltuutetun lakisääteisiin tehtäviin ovat epäselviä mm. sidosryhmille, sillä molemmat ovat osa valtionhallintoa ja pyrkivät edistämään lapsen oikeuksia YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen ja YK:n lapsen oikeuksien komitean suositusten noudattamista – lapsiasiavaltuutettu itsenäisenä ja riippumattomana viranomaisena ja lapsistrategiaryhmä valtioneuvoston osana. Tehtävänjakoa täytyy selkeyttää ja poistaa havaittuja päällekkäisyyksiä. Lapsiasiavaltuutetun tehtävät todetaan laissa lapsiasiavaltuutetusta (1221/2004) seuraavasti:
Lapsiasiavaltuutetun tehtävänä on yhteistyössä muiden viranomaisten sekä toimialansa järjestöjen ja vastaavien muiden toimijoiden kanssa edistää lapsen edun ja oikeuksien toteutumista.
Tehtävässään lapsiasiavaltuutetun tulee:
1) arvioida lapsen edun ja oikeuksien toteutumista ja seurata lasten ja nuorten elinolosuhteita
2) seurata lainsäädäntöä ja yhteiskunnallista päätöksentekoa sekä arvioida niiden vaikutuksia lasten hyvinvointiin
3) aloittein, neuvoin ja ohjein kehittää yhteiskunnallista päätöksentekoa lasta koskevissa asioissa ja edistää lapsen edun toteutumista yhteiskunnassa
4) pitää yhteyksiä lapsiin ja nuoriin ja välittää heiltä saamaansa tietoa päätöksentekoon
5) kehittää yhteistyömuotoja eri toimijoiden välille
6) välittää lapsia koskevaa tietoa lapsille, lasten parissa työskenteleville, viranomaisille sekä muulle väestölle
7) edistää eri tavoin Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen hyväksymän lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen (SopS 59–60/1991) toteutumista.
Lausuttavassa asiakirjassa päällekkäisyyden vaara on muun muassa lapsen aseman, hyvinvoinnin ja oikeuksien seurannan raportointia, tiedon välittämistä sekä lasten osallisuutta koskevassa työssä. Lapsiasiavaltuutetun lakisääteinen tehtävä on arvioida lapsen edun ja oikeuksien toteutumista ja seurata lasten elinolosuhteita sekä välittää lapsia koskevaa tietoa eri tahoille. Tämä tehtävä voi muodostaa päällekkäisyyksiä lapsistrategiaryhmän seuranta- ja raportointitehtävään nähden. Lisäksi lapsiasiavaltuutetun tehtävä on tavata lapsia ja nuoria ja välittää heidän näkemyksiään mm. päätöksentekijöille. Tämä tehtävä voi muodostaa päällekkäisyyksiä lapsistrategiaryhmän lasten osallisuutta edistävän tehtävän kanssa.
Päällekkäisyydet ovat kuitenkin estettävissä. Jo edellisellä lapsistrategian toimeenpanokaudella vuosina 2021–2023 tehtiin erinomaista yhteistyötä mm. lapsia koskevan tiedon välittämisessä, kun lapsistrategian toimeenpanossa toteutettiin, lapsiasiavaltuutetun ehdotuksesta, lapsen oikeuksien kansallinen verkkokoulutuskokonaisuus. Lapsistrategiaryhmän rooli lasten osallisuuden edistämisessä voisi olla esimerkiksi lainvalmistelijoiden, hyvinvointialueiden ja kuntien tukeminen lasten kuulemista koskevassa osaamisessa.
Koska lapsiasiavaltuutetun lakisääteisenä tehtävänä on seurata ja arvioida lapsen oikeuksien toteutumista, lainsäädäntöä ja yhteiskunnallista päätöksentekoa sekä arvioida niiden vaikutuksia lasten hyvinvointiin, on lapsiasiavaltuutetun tehtävänä seurata ja arvioida myös lapsistrategian toimeenpanon toteutumista ja siten osin myös lapsistrategiaryhmän toimintaa. Tämän mainitseminen lapsistrategian toimeenpanosuunnitelmassa voisi osaltaan selkeyttää lapsiasiavaltuutetun ja lapsistrategiaryhmän rooleja. Jo tässä kohtaa on kuitenkin syytä todeta, että lueteltujen 36 toimenpiteen arviointi ja seuranta erillisinä hankkeina on lapsiasiavaltuutetulle mahdoton tehtävä, etenkin kun niiden suhde lapsistrategiaan ja lapsistrategiaryhmään jää osin epäselväksi, mistä lisää seuraavassa.
Toimeenpanosuunnitelman toimenpiteet ja niiden suhde lapsistrategiaan ja lapsistrategiaryhmään
Lapsistrategian toimeenpanosuunnitelmassa ei perustella, miten ja miksi siihen on valittu juuri kyseiset toimenpiteet. Toimenpiteet ovat hyvin monenlaisia ja laajuudeltaan vaihtelevia, mikä tekee kokonaisuudesta hajanaisen ja sen hahmottamisesta vaikeaa. Toimenpiteiden kytkeytyminen lapsistrategiaan jää epäselväksi ja voi syntyä vaikutelma, että toimeenpanosuunnitelmaan on koottu ministeriöiden lapsiin liittyviä hankkeita ja toimia, joita tehtäisiin lapsistrategian olemassaolosta riippumatta. Tällöin toimeenpanosuunnitelmasta ei tule riittävästi esille lapsistrategian ja sen toimeenpanon pitkäjänteinen, suunnitelmallinen ja vaikuttava tarkoitus.
Edellisessä lapsistrategian toimeenpanosuunnitelmassa[6] kuvattiin selkeästi, miten toimeenpanosuunnitelma on toteutettu ja millä perusteilla siihen on valittu erilaisia hankkeita. Toimeenpanosuunnitelman liitteissä lueteltiin noin 120 jo käynnissä tai suunnitteilla olevaa hanketta valtionhallinnon sisältä, jotka oli kerätty ministeriöihin lähetetyllä tietopyynnöllä mahdollisista yhteyksistä hallinnonalakohtaisten hankkeiden ja toimenpiteiden sekä lapsistrategian tavoitteiden välillä. Näiden erillisten hankkeiden arviointi suhteessa lapsistrategiaan toteutettiin lapsistrategian toimesta ja luettelo näistä hankkeista liitettiin tiedoksi toimeenpanosuunnitelman liitteisiin. Näitä erillisiä hankkeita ei siis otettu osaksi lapsistrategian varsinaisia toimenpiteitä.
Lausuttavana olevasta toimeenpanosuunnitelmasta syntyy vaikutelma, että hallinnonalakohtaiset hankkeet ja toimenpiteet on tällä kertaa otettu osaksi lapsistrategian varsinaisia toimenpiteitä riippumatta siitä, onko ne käynnistetty siitä riippumatta ja vaikka ne olisivat toteutuneet ilman lapsistrategian olemassaoloa. Lukijalle jää siis epäselväksi, mikä on näiden lueteltujen 36 hankkeen suhde lapsistrategian toimeenpanoon ja lapsistrategiaryhmään. Seurantakertomuksessa lapsistrategian toimenpidelinjauksina vaalikaudelle 2023–2027 mainittiin yhdeksän tehtävää. Lapsistrategiaryhmän järjestämässä työpajassa 19.3.2024 ja lapsistrategiaryhmän kanssa käydyissä keskusteluissa tunnistettiin seitsemän toimenpidettä (lapsiasiavaltuutetun arvion mukaan TP:t 2, 4, 6, 8, 9, 28 ja 31), joissa ”kansallinen lapsistrategia” on varsinaisena toteuttajana. Lukijalle jää epäselväksi, miten toimenpidelinjaukset suhteutuvat näihin toimenpiteisiin. Lukija joutuu etsimään toimenpanosuunnitelmasta kyseiset toimenpiteet muiden toimenpiteiden joukosta ja pohtimaan, mikä lapsistrategian, lapsistrategian toimenpidelinjausten, lapsistrategian toimeenpanosuunnitelman ja lapsistrategiaryhmän suhde kuhunkin toimenpiteeseen on. Ovatko siis kaikki toimenpiteet osa lapsistrategiaa ja sen toimeenpanoa, mutta edellä mainitut seitsemän toimenpidettä lapsistrategiryhmän varsinaista virkatyötä? Mikä tässä tapauksessa on lapsistrategiaryhmän tehtävä muissa luetelluissa hankkeissa – vai onko sitä? Näiden toimenpiteiden suhde toisiinsa on siis syytä selkeyttää.
Jos on niin, että nämä seitsemän lueteltua toimenpidettä ovat lapsistrategiaryhmän virkatyönä tehtäviä toimenpiteitä, ovat edellä mainitut päällekkäisyyksiä koskevat kysymykset edelleen ajankohtaisia. Lisäksi on välttämätöntä pohtia, mitkä ovat näiden toimenpiteiden suhteet toisiinsa. Kuten aiemmin kuviossa täsmensimme, tulisi toimenpiteen 8 eli lapsi- ja perhepolitiikan poikkihallinnollisen koordinaation olla lapsistrategiaryhmän ensisijainen ja kaikkia muita toimenpiteitä määrittävä tehtävä. Sitä ei siis voi redusoida muiden toimenpiteiden joukkoon tai ajatella, että sitä toteutetaan erillisenä toimenpiteenä. Jos tämä tehtävä nimittäin otetaan vakavasti, teettää se jo yksinään tuntuvasti työtä lapsistrategiaryhmälle ja muiden tehtävien tulee olla tälle alisteisia.
Koska toimeenpanosuunnitelmaa ei ilmeisesti ole valmisteltu yhteistyössä eri toimijoiden, kuten eri viranomaisten, tutkimuslaitosten, järjestöjen, seurakuntien ja muun kansalaisyhteiskunnan kanssa, ei siihen ole kirjattu useita kansallisen lapsistrategian hallituskaudesta riippumattomia, pidemmän tähtäimen toimenpiteitä. Tällainen on esimerkiksi Lapsen oikeuksien kansallinen viestintästrategia 2022–2026[7] sekä yhteistyö Lapsen oikeuksien kansallisen viestintäverkoston[8] kanssa. Lapsen oikeuksien kansallinen viestintäverkosto on laaja, poikkihallinnollinen ja vakiintunut verkosto, jossa lapsistrategia on ollut mukana edellisellä hallituskaudella. Lapsiasiavaltuutetun näkemyksen mukaan tiivistä yhteistyötä kannattaa jatkaa huomioiden etenkin lapsistrategiaryhmän omien viestintäresurssien pienuus ja päällekkäisyyksien välttäminen.
Toinen pitkäjänteinen, toimeenpanosuunnitelmassakin mainittu toimenpide on lapsia koskevan tietopohjan kehittäminen (TP2). Tietopohjan riittävyys ja käytettävyys on merkittävä toimenpide ja tärkeä siltaus edelliseen toimeenpanosuunnitelmaan. Lapsiasiavaltuutetun arvion mukaan, ottaen huomioon, että lapsistrategiaryhmä ei ole tutkimusinstituutio eikä siellä ole tutkimusosaamista, paremmat edellytykset tietopohjan kehittämiselle olisi kuitenkin jollakin tutkimukseen keskittyneellä organisaatiolla. Tietopohjan kehittäminen ei onnistu ilman rahoitusta, jota tehtävään ei ilmeisesti kuitenkaan ole mahdollista allokoida. Käytännössä tietopohjan kehittäminen lapsistrategiaryhmän tehtävänä voisi tällöin tarkoittaa enintään eri tutkimusta tekevien toimijoiden yhteistyön koordinointia. Koordinointitehtäväkin tosin luontevimmin sopisi jollekin tutkimukseen suuntautuneelle tai tutkimusta tekevälle taholle. Lapsistrategiaryhmä voisi toimia tiedon hyödyntämisen koordinoijana.
Lapsia koskevan tietopohjan riittävyys ja käytettävyys on nyt otsikon ”Haavoittuvassa asemassa olevien lasten oikeuksien turvaaminen” alla, mikä herättää hämmennystä. Voiko olla peräti niin, että tämä tekstikohta ”täsmennetään lasten hyvinvoinnin toteutumista kuvaavat seurantaindikaattorit. Tässä hyödynnetään Tilastokeskuksen osana lapsistrategian toteutusta tekemää työtä sekä tehdään yhteistyötä myös lapsiasiavaltuutetun ja Itsenäisyyden juhlavuoden lastensäätiön (Itla) kanssa” on lipsahtanut väärään kohtaan jo seurantakertomusta laadittaessa? Lapsiasiavaltuutetun arvion ja aiempien keskustelujen perusteella se kuuluisi kohtaan TP2. Lisäksi on syytä todeta, että tietopohjan riittävyys ja käytettävyys on kaikkia lapsia koskeva toimenpide.
Toimeenpanosuunnitelman valvonta
YK:n lapsen oikeuksien komitea on edellyttänyt lapsistrategian toimeenpanon valvontaa, jatkuvaa arviointia ja säännöllistä päivittämistä. Lapsistrategian komiteamietinnön mukaan ”[k]unkin toimeenpanosuunnitelman laatiminen, toteuttaminen ja seuranta tulee kytkeä huolella valittuihin indikaattoreihin, joilla seurataan yhtäältä strategiassa tehtyjen linjausten ja toisaalta niitä hallituskausittain toteuttavien toimenpiteiden vaikuttavuutta. Toimeenpanon etenemistä tulee myös seurata säännöllisesti ja hallituskausittaisen toimeenpanon vaikuttavuudesta tulee tehdä selkoa”. Lapsistrategian toimeenpanosuunnitelman seuranta ja arviointi on kuvattu lyhyesti toimeenpanosuunnitelman lopussa, mutta jää epäselväksi, millä indikaattoreilla seurantaa ja arviointia on tarkoitus tehdä.
Lopuksi lapsiasiavaltuutettu muistuttaa, että kansallisesta lapsistrategiasta parlamentaarisesti laaditussa komiteamietinnössä todettiin, että rakenteiden kehittämisessä on huomioitava muiden lapsen oikeuksia edistävien tahojen kuten lapsiasiavaltuutetun ja eduskunnan oikeusasiamiehen tehtävät. Koska toimeenpanosuunnitelma myös lapsistrategian rakenteiden osalta herättää kysymyksiä eikä käytettävissä ole lapsistrategiaryhmän tehtävän osalta tarkempaa asiakirjaa, lapsiasiavaltuutettu esittää pohdittavaksi, olisiko tarkoituksenmukaista laatia lapsistrategiaryhmän tehtävästä erillinen asiakirja, joka tulisi eri tahoille lausuttavaksi.
Jyväskylässä 29.4.2024
Elina Pekkarinen, lapsiasiavaltuutettu
Katja Mettinen, ylitarkastaja
[1] Valtioneuvosto (2021). Kansallinen lapsistrategia: Komiteamietintö. Valtioneuvoston julkaisuja 2021:8.
Iivonen, E. & Pollari, K. (2021). Kansallisen lapsistrategian oikeudellinen perusta. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2020:20.
[2] Ibid.
[3] Valtioneuvosto (2022, 2. syyskuuta). Suomeen perustetaan kansallinen lapsistrategiayksikkö [tiedote].
Valtioneuvosto (2023). Pääministeri Sanna Marinin hallituksen (2019–2023) seurantakertomus kansallisen lapsistrategian toimeenpanosta. Valtioneuvoston julkaisuja 2023:23.
[4] Ibid.
[5] YK:n lapsen oikeuksien komitean loppupäätelmät Suomen yhdistetyistä viidennestä ja kuudennesta raportista. 2.6.2023. CRC/C/FIN/CO/5–6.
[6] Valtioneuvosto (2021). Kansallisen lapsistrategian toimeenpanosuunnitelma: Valtioneuvoston periaatepäätös. Valtioneuvoston julkaisuja 2021:81.
[7] Hurskainen, J. & Custódio, I. (2022). Lapsen oikeuksien kansallinen viestintästrategia vuosille 2022–2026. Lapsiasiavaltuutetun toimiston julkaisuja 2022:4.