LAPS/29/2024, 29.4.2024

Lapsiasia­valtuutetun lausunto sosiaali- ja terveys­ministeriölle kansallisen lapsi­strategian toimeenpano­suunnitelmasta

Viite: VN/8757/2024

Lapsiasia­valtuutetun tehtävänä on arvioida ja edistää lapsen oikeuksien toteutumista. Työn perustana on YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus (SopS 59 ja 60/1991, LOS), joka on lailla voimaan saatettu ihmisoikeus­sopimus. Sopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita.

Kansallisen lapsi­strategian toimeenpano­suunnitelman keskeinen sisältö

Kansallinen lapsi­strategia perustuu YK:n lapsen oikeuksien yleis­sopimukseen, ja se on valmisteltu parlamentaarisessa komiteassa. Kunkin hallituksen tehtävänä on laatia ja toteuttaa kansallisen lapsi­strategian toimeenpano­suunnitelma strategian linjausten toteuttamiseksi omalle hallitus­kaudelleen. Toimeen­pano kytketään sekä hallitus­ohjelmaan että lapsi­strategian tavoitteisiin. Toimeenpano­suunnitelma hyväksytään valtio­neuvoston yleis­istunnossa.

Pääministeri Orpon hallituksen lapsi­strategian toimeenpano­suunnitelman ytimenä on kolme komitea­mietinnöstä nousevaa strategian pääajatusta: 1) Strategialla luodaan aidosti lapsi- ja perhe­myönteinen, lapsen oikeuksia kunnioittava Suomi; 2) Lapsen oikeudet ja asema vakiinnutetaan johdon­mukaisesti kaikessa poliittisessa ja tosi­asiallisessa toiminnassa; ja 3) Haavoittuvassa asemassa olevien lasten asema turvataan ja heidän tarpeensa tunnistetaan paremmin.

Lausuttavana oleva toimenpide­suunnitelma on tehty virkamies­valmistelussa eri hallinnon­alojen kanssa. Kukin ministeriö vastaa suunnitelman toimen­piteistä omalla hallinnon­alallaan. Toimen­piteet on tarkoitus toteuttaa pääosin virka­työnä. Suunnitelmassa on kansalliseen lapsi­strategiaan perustuen kolme yläotsikkoa ja 11 alaotsikkoa. Näiden alla on 36 toimen­pidettä, joiden vastuu­toteuttajia ovat kansallinen lapsi­strategia sekä eri ministeriöt yhteis­työssä valtion ja paikallis­hallinnon eri tasojen ja sidos­ryhmien kanssa.

Yhteen­veto lapsiasia­valtuutetun kannan­otoista

• Kansallisen lapsistrategia­ryhmän rooli ja perus­tehtävät täytyy selkeyttää ja täsmentää suhteessa kansalliseen lapsi­strategiaan ja sen toimeen­panoon.

• Kansallisen lapsi­strategian ja sen toimee­npanon konkreettinen poikki­hallinnollinen yhteys valtion, alue­hallinnon ja kuntien toimintaan ja päätöksen­tekoon kaipaa vielä sanoitusta ja selkeyttämistä.

• Lapsi­strategian tulisi olla keskeinen asiakirja laadittaessa maan hallitusten, hyvinvointi­alueiden ja kuntien toiminta­suunnitelmia.

• Kansallisen lapsi­strategian ja sen toimeenpano­suunnitelman keskinäinen suhde ja kaksi­tasoisen toteutuksen rakenne tulee selventää.

• Kansallisen lapsi­strategian toimeenpano­suunnitelmassa tulee perustella, miten ja miksi siihen on valittu juuri kyseiset toimen­piteet ja miten ne edistävät strategian toimeen­panoa.

• Eri toimijoiden ja etenkin kansalais­yhteiskunnan roolia kansallisen lapsi­strategian toimeen­panon suunnittelussa ja toteutuksessa täytyy vahvistaa.

• Lapsiasia­valtuutettu esittää pohdittavaksi, tulisiko kansallisen lapsistrategia­ryhmän tehtävästä laatia asia­kirja, jossa selkeytetään valtion­hallinnon eri toimijoiden tehtävät ja estetään niiden päällekkäisyys.

Lapsiasia­valtuutetun kannan­otot

Kansallisen lapsi­strategian, kansallisen lapsi­strategian toimeenpano­suunnitelman ja lapsistrategia­ryhmän määritelmät

Kansallinen lapsi­strategia, kansallisen lapsi­strategian toimeenpano­suunnitelma ja lapsistrategia­ryhmä on määritelty kansallisen lapsi­strategian aiemmissa julkaisuissa seuraavasti.

Kansallinen lapsi­strategia (jatkossa lapsi­strategia) muodostaa pohjan pitkä­jänteiselle työlle lapsen oikeuksien toteuttamiseksi Suomessa, jolla tavoitellaan lapsen oikeuksia kunnioittavaa, lapsi- ja perhe­myönteistä Suomea. Keskeisenä tavoitteena on luoda kestävä, johdon­mukainen ja pitkä­jänteinen pohja kansalliselle lapsi- ja perhe­politiikalle. Lapsi­strategialla kehitetään lapsia ja perheitä koskevaa päätöksen­tekoa, yhteis­työtä ja toiminta­tapoja niin, että siinä huomioidaan kaikilla hallinnon aloilla ja tasoilla kattavasti ja systemaattisesti perus- ja ihmisoikeus­velvoitteet. Lapsi­strategian toimeen­panon ja seurannan tulee olla pitkä­jänteistä, suunnitelmallista ja vaikutuksellista. Toimeen­panossa tulee varmistaa, että strategia­työ rakentuu kiinteäksi osaksi valtion­hallinnon strategista suunnittelua ja päätöksen­tekoa ja että sille luodaan toimeen­panoa tukevat, pysyvät rakenteet. Tehokkaan toimeen­panon kannalta lapsi­strategia on tarkoituksen­mukaista toteuttaa kaksi­tasoisena, jossa varsinaiseen lapsi­strategiaan kirjattaisiin pitkän aikavälin tavoitteet ja toimet ja lapsi­strategian toimeenpano­suunnitelmaan kirjattaisiin hallitus­kauden tavoitteet, toimet ja niiden voima­varat.[1]

Kansallisen lapsi­strategian toimeenpano­suunnitelma (jatkossa lapsistrategian toimeenpano­suunnitelma) tehdään hallitus­kausittain. Toimeenpano­suunnitelmassa yksilöidään tarkemmin, millä toimen­piteillä strategisia linjauksia edistetään kullakin hallitus­kaudella. Vaikuttava toimeen­pano edellyttää pysyviä rakenteita ja strategia­työn tiivistä kiinnittymistä valtion­hallinnon, alue­hallinnon ja kuntien strategiseen suunnitteluun ja päätöksen­tekoon. Rakenteiden kehittämisessä on huomioitava muiden lapsen oikeuksia edistävien tahojen kuten lapsiasia­valtuutetun ja edus­kunnan oikeus­asiamiehen tehtävät. YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen velvoitteiden toteuttaminen vaatii käytännössä keskitettyä, johdon­mukaista ja pysyvää lapsi­strategian koordinointia ja seurantaa sekä riittäviä toimi­valtuuksia.[2]

Kansallisen lapsistrategia­ryhmän (jatkossa lapsistrategia­ryhmän) perustamisesta sovittiin budjetti­riihen yhteydessä 1.9.2022. Lapsistrategia­ryhmä sijoitettiin sosiaali- ja terveys­ministeriön yhteyteen ja siihen perustettiin 1.1.2023 neljä virkaa. Ryhmän koordinoiva rooli kattaa koko valtio­neuvoston. Lapsistrategia­ryhmä huolehtii virka­työnään yli hallitus­kausien siitä, että lapsistrategia­työ kiinnittyy pitkä­jänteisesti ja tiiviisti valtion­hallinnon, hyvinvointi­alueiden ja kuntien strategiseen suunnitteluun ja päätöksen­tekoon. Lapsistrategia­ryhmä toimii vahvan poikki­hallinnollisesti valtio­neuvoston sisällä sekä tiiviissä yhteis­työssä kansalais­yhteiskunnan ja muiden lasten oikeuksien kannalta merkityksellisten toimijoiden kanssa. Lapsistrategia­ryhmän tehtävinä ovat muun muassa parlamentaarisen yhteyden varmistaminen, lapsi­strategian toimeen­pano, seuranta ja raportointi sekä eurooppalaisen lapsi­takuun koordinaatio ja seuranta. Tämän lisäksi lapsistrategia­ryhmän tehtävänä on lapsen oikeuksien sopimuksen mukaisesti vahvistaa ja edistää lapsia, nuoria ja perheitä koskevaa tiedon­keruuta, lapsen oikeuksien ja osallisuuden koulutusta, lapsi­vaikutusten arviointia ja lapsi­budjetointia sekä lasten osallisuutta.[3]

Lapsiasia­valtuutetun näkemykset lapsi­strategiasta, sen toimeen­panosta ja lapsistrategia­ryhmän roolista

Lapsiasia­valtuutettu pitää myönteisenä, että lapsi­strategia on saanut lapsistrategia­ryhmän perustamisen kautta pysyvän rakenteen strategian edistämiseksi. On myös merkittävää, että lapsi­strategian toimeen­pano etenee jo toisella hallitus­kaudella.

Lapsiasia­valtuutettu katsoo kuitenkin, että lapsi­strategian ja lapsi­strategian toimeenpano­suunnitelman keskinäinen suhde ja kaksi­tasoisen toteutuksen rakenne jää lausuttavana olevassa asia­kirjassa epäselväksi. Toimeenpano­suunnitelman avulla olisi hyvä selkeyttää viestiä lapsi­strategian roolista ja tehtävästä sekä kaksi­tasoisen toimeen­panon rakenteesta. Lapsi­strategian toimeen­panon tulisi tapahtua kiinteässä yhteis­työssä eri viranomais­toimijoiden kanssa, kansalais­yhteiskuntaa unohtamatta. Toimeen­panon konkreettinen poikki­hallinnollinen yhteys valtion, alue­hallinnon ja kuntien toimintaan ja päätöksen­tekoon kaipaa vielä sanoitusta ja selkeyttämistä.

Lapsi­strategian rakenteiden ja toimeen­panon selkeyttäminen

Lapsiasia­valtuutettu pitää välttämättömänä, että lapsi­strategian ja sitä koordinoivan lapsistrategia­ryhmän rooli ja perus­tehtävät selkeytetään ja täsmennetään. Selkeyttäminen on tärkeää, jotta niukat resurssit tulevat kohdennetuksi oikein ja eri tahojen päällekkäiseltä työltä vältytään. Tätä kirkastamisen tarvetta on korostettu myös kansallisen lapsi­strategian seuranta­kertomuksessa. Seuranta­kertomuksessa korostetaan sen tärkeyttä, että lapsi­asioissa toimivien eri tahojen roolit ovat selkeät ja yleisesti tiedossa. Roolien kirkastamiselle nähtiin tarve, koska se selkeyttää eri toimijoiden ydin­tehtävää, ehkäisee päällekkäistä työtä ja vahvistaa yhteis­työtä. [4]

Kuviossa 1 on esitetty lapsiasia­valtuutetun näkemys siitä, millainen lapsi­strategiaa koordinoivan lapsistrategia­ryhmän rooli ja tehtävät voisivat olla.

 

Kuvio 1. Lapsistrategia­ryhmän rooli ja tehtävät lapsiasia­valtuutetun ehdotuksena

 

Lapsiasia­valtuutetun näkemyksen mukaan lapsistrategia­ryhmän ydin­tehtävä olisi koordinoida lapsen oikeuksiin perustuvaa lapsi- ja perhe­politiikkaa valtio­neuvostossa, hyvinvointi­alueilla ja kunnissa. Strategian toimeen­panon tulee perustua lapsen oikeuksiin ja riittävään tutkittuun tietoon. Lapsistrategia­ryhmän tulee tukea Suomen valtiota sen YK:n lapsen oikeuksien komitealta saamien suositusten[5] toimeen­panossa. Lapsiasia­valtuutettu perustelee näkemystään mm. sillä, että komitea suositteli (kohta 8), että lapsi­strategiaan sisältyvä koordinointi­elin velvoitetaan varmistamaan yleis­sopimuksen täytäntöön­panon tehokas koordinointi valta­kunnallisesti, alueellisesti ja paikallisesti sekä eri aloilla, kuten koulutuksen, terveyden, sosiaali­palvelujen ja lapsia koskevan lainkäytön alalla.

Toimeen­panon tulee olla poikki­hallinnollista yhteis­työtä yhteis­kunnan eri toimijoiden ja kansalais­yhteiskunnan (ml. lapset ja nuoret) kanssa. Lapsen oikeuksien komitea on korostanut tiedon­keruun ja lapsi­vaikutusten arvioinnin sekä lapsi­budjetoinnin merkitystä samoin kuin lapsen oikeuksia koskevien toiminta­ohjelmien koordinointia.

Lausuttavana olevasta asiakirjasta syntyy kuitenkin mieli­kuva, että lapsi­strategia asettuu muiden strategioiden ja ohjelmien rinnalle, eikä sen toimeen­panoa varmistavalla lapsistrategia­ryhmällä ole selkeää roolia eri strategioiden ja ohjelmien lapsenoikeus­perustaisuutta koordinoivana elimenä. Lapsenoikeus­perusteisuutta koordinoivan elimen toiminnan ei kuitenkaan tulisi hajaantua liikaa. Olisi erin­omaista, jos lapsistrategia­ryhmä voisi entistä paremmin tukea ja ohjata lapsi­näkökulman huomioimista päätöksen­teossa eri tasoilla (kunnat, hyvinvointi­alueet, valtio) ja lapsi­vaikutusten arvioinnin ja lapsi­budjetoinnin kehittämistä päätöksen­teossa. Keskeisinä välineinä olisivat tiedon hyödyntämisen koordinointi; kouluttaminen, ohjaaminen ja neuvonta lapsen oikeuksista etenkin lapsi­vaikutusten arvioinnin ja lapsi­budjetoinnin näkö­kulmista; sekä lasten osallisuuden vahvistamisen menetelmissä ohjaaminen.

Lapsi­strategian tulisi olla keskeinen asiakirja laadittaessa maan hallitusten, hyvinvointi­alueiden ja kuntien toiminta­suunnitelmia. Siksi lapsistrategia­ryhmän tulisi päästä mukaan keskeisiin neuvottelu­pöytiin jo päätöksen­teon suunnittelu­vaiheessa, tai ainakin varmistaa, että neuvottelijat muistavat tämän asiakirjan olemassa­olon ja ottavat sen huomioon.

Lapsi­strategian toimeen­panon ja lapsistrategia­ryhmän tehtävien rakenteet ovat vielä selkiytymättömiä, mikä sisältää riskin päällekkäisestä työstä. Tämän välttämiseksi lapsi­strategian rakenteita kehitettäessä tulee huomioida muiden lapsen oikeuksia edistävien tahojen, kuten lapsiasia­valtuutetun tehtävät. Etenkin lapsistrategia­ryhmän rooli ja tehtävät suhteessa lapsiasia­valtuutetun laki­sääteisiin tehtäviin ovat epäselviä mm. sidos­ryhmille, sillä molemmat ovat osa valtion­hallintoa ja pyrkivät edistämään lapsen oikeuksia YK:n lapsen oikeuksien yleis­sopimuksen ja YK:n lapsen oikeuksien komitean suositusten noudattamista – lapsiasia­valtuutettu itsenäisenä ja riippumattomana viran­omaisena ja lapsistrategia­ryhmä valtio­neuvoston osana. Tehtävän­jakoa täytyy selkeyttää ja poistaa havaittuja päällekkäisyyksiä. Lapsiasia­valtuutetun tehtävät todetaan laissa lapsiasia­valtuutetusta (1221/2004) seuraavasti:

Lapsiasia­valtuutetun tehtävänä on yhteis­työssä muiden viran­omaisten sekä toimi­alansa järjestöjen ja vastaavien muiden toimijoiden kanssa edistää lapsen edun ja oikeuksien toteutumista.

Tehtävässään lapsiasia­valtuutetun tulee:

1) arvioida lapsen edun ja oikeuksien toteutumista ja seurata lasten ja nuorten elin­olosuhteita

2) seurata lain­säädäntöä ja yhteis­kunnallista päätöksen­tekoa sekä arvioida niiden vaikutuksia lasten hyvin­vointiin

3) aloittein, neuvoin ja ohjein kehittää yhteis­kunnallista päätöksen­tekoa lasta koskevissa asioissa ja edistää lapsen edun toteutumista yhteis­kunnassa

4) pitää yhteyksiä lapsiin ja nuoriin ja välittää heiltä saamaansa tietoa päätöksen­tekoon

5) kehittää yhteistyö­muotoja eri toimijoiden välille

6) välittää lapsia koskevaa tietoa lapsille, lasten parissa työskenteleville, viran­omaisille sekä muulle väestölle

7) edistää eri tavoin Yhdistyneiden kansakuntien yleis­kokouksen hyväksymän lapsen oikeuksia koskevan yleis­sopimuksen (SopS 59–60/1991) toteutumista.

Lausuttavassa asiakirjassa päällekkäisyyden vaara on muun muassa lapsen aseman, hyvin­voinnin ja oikeuksien seurannan raportointia, tiedon välittämistä sekä lasten osallisuutta koskevassa työssä. Lapsiasia­valtuutetun laki­sääteinen tehtävä on arvioida lapsen edun ja oikeuksien toteutumista ja seurata lasten elin­olosuhteita sekä välittää lapsia koskevaa tietoa eri tahoille. Tämä tehtävä voi muodostaa päällekkäisyyksiä lapsistrategia­ryhmän seuranta- ja raportointi­tehtävään nähden. Lisäksi lapsiasia­valtuutetun tehtävä on tavata lapsia ja nuoria ja välittää heidän näkemyksiään mm. päätöksen­tekijöille. Tämä tehtävä voi muodostaa päällekkäisyyksiä lapsistrategia­ryhmän lasten osallisuutta edistävän tehtävän kanssa.

Päällekkäisyydet ovat kuitenkin estettävissä. Jo edellisellä lapsi­strategian toimeenpano­kaudella vuosina 2021–2023 tehtiin erinomaista yhteis­työtä mm. lapsia koskevan tiedon välittämisessä, kun lapsi­strategian toimeen­panossa toteutettiin, lapsiasia­valtuutetun ehdotuksesta, lapsen oikeuksien kansallinen verkkokoulutus­kokonaisuus. Lapsistrategia­ryhmän rooli lasten osallisuuden edistämisessä voisi olla esimerkiksi lain­valmistelijoiden, hyvinvointi­alueiden ja kuntien tukeminen lasten kuulemista koskevassa osaamisessa.

Koska lapsiasia­valtuutetun laki­sääteisenä tehtävänä on seurata ja arvioida lapsen oikeuksien toteutumista, lain­säädäntöä ja yhteis­kunnallista päätöksen­tekoa sekä arvioida niiden vaikutuksia lasten hyvin­vointiin, on lapsiasia­valtuutetun tehtävänä seurata ja arvioida myös lapsi­strategian toimeen­panon toteutumista ja siten osin myös lapsistrategia­ryhmän toimintaa. Tämän mainitseminen lapsi­strategian toimeenpano­suunnitelmassa voisi osaltaan selkeyttää lapsiasia­valtuutetun ja lapsistrategia­ryhmän rooleja. Jo tässä kohtaa on kuitenkin syytä todeta, että lueteltujen 36 toimen­piteen arviointi ja seuranta erillisinä hankkeina on lapsiasia­valtuutetulle mahdoton tehtävä, etenkin kun niiden suhde lapsi­strategiaan ja lapsistrategia­ryhmään jää osin epäselväksi, mistä lisää seuraavassa.

Toimeenpano­suunnitelman toimen­piteet ja niiden suhde lapsi­strategiaan ja lapsistrategia­ryhmään

Lapsi­strategian toimeenpano­suunnitelmassa ei perustella, miten ja miksi siihen on valittu juuri kyseiset toimen­piteet. Toimen­piteet ovat hyvin monen­laisia ja laajuudeltaan vaihtelevia, mikä tekee kokonaisuudesta hajanaisen ja sen hahmottamisesta vaikeaa. Toimen­piteiden kytkeytyminen lapsi­strategiaan jää epäselväksi ja voi syntyä vaikutelma, että toimeenpano­suunnitelmaan on koottu ministeriöiden lapsiin liittyviä hankkeita ja toimia, joita tehtäisiin lapsi­strategian olemassa­olosta riippumatta. Tällöin toimeenpano­suunnitelmasta ei tule riittävästi esille lapsi­strategian ja sen toimeen­panon pitkä­jänteinen, suunnitelmallinen ja vaikuttava tarkoitus.

Edellisessä lapsi­strategian toimeenpano­suunnitelmassa[6] kuvattiin selkeästi, miten toimeenpano­suunnitelma on toteutettu ja millä perusteilla siihen on valittu erilaisia hankkeita. Toimeenpano­suunnitelman liitteissä lueteltiin noin 120 jo käynnissä tai suunnitteilla olevaa hanketta valtion­hallinnon sisältä, jotka oli kerätty ministeriöihin lähetetyllä tieto­pyynnöllä mahdollisista yhteyksistä hallinnonala­kohtaisten hankkeiden ja toimen­piteiden sekä lapsi­strategian tavoitteiden välillä. Näiden erillisten hankkeiden arviointi suhteessa lapsi­strategiaan toteutettiin lapsi­strategian toimesta ja luettelo näistä hankkeista liitettiin tiedoksi toimeenpano­suunnitelman liitteisiin. Näitä erillisiä hankkeita ei siis otettu osaksi lapsi­strategian varsinaisia toimen­piteitä.

Lausuttavana olevasta toimeenpano­suunnitelmasta syntyy vaikutelma, että hallinnonala­kohtaiset hankkeet ja toimen­piteet on tällä kertaa otettu osaksi lapsi­strategian varsinaisia toimen­piteitä riippumatta siitä, onko ne käynnistetty siitä riippumatta ja vaikka ne olisivat toteutuneet ilman lapsi­strategian olemassa­oloa. Lukijalle jää siis epä­selväksi, mikä on näiden lueteltujen 36 hankkeen suhde lapsi­strategian toimeen­panoon ja lapsistrategia­ryhmään. Seuranta­kertomuksessa lapsi­strategian toimenpide­linjauksina vaali­kaudelle 2023–2027 mainittiin yhdeksän tehtävää. Lapsistrategia­ryhmän järjestämässä työ­pajassa 19.3.2024 ja lapsistrategia­ryhmän kanssa käydyissä keskusteluissa tunnistettiin seitsemän toimen­pidettä (lapsiasia­valtuutetun arvion mukaan TP:t 2, 4, 6, 8, 9, 28 ja 31), joissa ”kansallinen lapsi­strategia” on varsinaisena toteuttajana. Lukijalle jää epäselväksi, miten toimenpide­linjaukset suhteutuvat näihin toimen­piteisiin. Lukija joutuu etsimään toimenpano­suunnitelmasta kyseiset toimen­piteet muiden toimen­piteiden joukosta ja pohtimaan, mikä lapsi­strategian, lapsi­strategian toimenpide­linjausten, lapsi­strategian toimeenpano­suunnitelman ja lapsistrategia­ryhmän suhde kuhunkin toimen­piteeseen on. Ovatko siis kaikki toimen­piteet osa lapsi­strategiaa ja sen toimeen­panoa, mutta edellä mainitut seitsemän toimen­pidettä lapsistrategi­ryhmän varsinaista virka­työtä? Mikä tässä tapauksessa on lapsistrategi­aryhmän tehtävä muissa luetelluissa hankkeissa – vai onko sitä? Näiden toime­npiteiden suhde toisiinsa on siis syytä selkeyttää.

Jos on niin, että nämä seitsemän lueteltua toimen­pidettä ovat lapsistrategia­ryhmän virkatyönä tehtäviä toimen­piteitä, ovat edellä mainitut päällekkäisyyksiä koskevat kysymykset edelleen ajan­kohtaisia. Lisäksi on välttämätöntä pohtia, mitkä ovat näiden toimen­piteiden suhteet toisiinsa. Kuten aiemmin kuviossa täsmensimme, tulisi toimen­piteen 8 eli lapsi- ja perhe­politiikan poikki­hallinnollisen koordinaation olla lapsistrategia­ryhmän ensisijainen ja kaikkia muita toimen­piteitä määrittävä tehtävä. Sitä ei siis voi redusoida muiden toimen­piteiden joukkoon tai ajatella, että sitä toteutetaan erillisenä toimen­piteenä. Jos tämä tehtävä nimittäin otetaan vakavasti, teettää se jo yksinään tuntuvasti työtä lapsistrategia­ryhmälle ja muiden tehtävien tulee olla tälle alisteisia.

Koska toimeenpano­suunnitelmaa ei ilmeisesti ole valmisteltu yhteis­työssä eri toimijoiden, kuten eri viran­omaisten, tutkimus­laitosten, järjestöjen, seurakuntien ja muun kansalais­yhteiskunnan kanssa, ei siihen ole kirjattu useita kansallisen lapsi­strategian hallitus­kaudesta riippumattomia, pidemmän tähtäimen toimen­piteitä. Tällainen on esimerkiksi Lapsen oikeuksien kansallinen viestintä­strategia 2022–2026[7] sekä yhteistyö Lapsen oikeuksien kansallisen viestintä­verkoston[8] kanssa. Lapsen oikeuksien kansallinen viestintä­verkosto on laaja, poikki­hallinnollinen ja vakiintunut verkosto, jossa lapsi­strategia on ollut mukana edellisellä hallitus­kaudella. Lapsiasia­valtuutetun näkemyksen mukaan tiivistä yhteis­työtä kannattaa jatkaa huomioiden etenkin lapsistrategia­ryhmän omien viestintä­resurssien pienuus ja päällekkäisyyksien välttäminen.

Toinen pitkä­jänteinen, toimeenpano­suunnitelmassakin mainittu toimenpide on lapsia koskevan tieto­pohjan kehittäminen (TP2). Tieto­pohjan riittävyys ja käytettävyys on merkittävä toimen­pide ja tärkeä siltaus edelliseen toimeenpano­suunnitelmaan. Lapsiasia­valtuutetun arvion mukaan, ottaen huomioon, että lapsistrategia­ryhmä ei ole tutkimus­instituutio eikä siellä ole tutkimus­osaamista, paremmat edellytykset tieto­pohjan kehittämiselle olisi kuitenkin jollakin tutkimukseen keskittyneellä organisaatiolla. Tieto­pohjan kehittäminen ei onnistu ilman rahoitusta, jota tehtävään ei ilmeisesti kuitenkaan ole mahdollista allokoida. Käytännössä tieto­pohjan kehittäminen lapsistrategia­ryhmän tehtävänä voisi tällöin tarkoittaa enintään eri tutkimusta tekevien toimijoiden yhteis­työn koordinointia. Koordinointi­tehtäväkin tosin luontevimmin sopisi jollekin tutkimukseen suuntautuneelle tai tutkimusta tekevälle taholle. Lapsistrategia­ryhmä voisi toimia tiedon hyödyntämisen koordinoijana.

Lapsia koskevan tieto­pohjan riittävyys ja käytettävyys on nyt otsikon ”Haavoittuvassa asemassa olevien lasten oikeuksien turvaaminen” alla, mikä herättää hämmennystä. Voiko olla peräti niin, että tämä teksti­kohta ”täsmennetään lasten hyvinvoinnin toteutumista kuvaavat seuranta­indikaattorit. Tässä hyödynnetään Tilasto­keskuksen osana lapsi­strategian toteutusta tekemää työtä sekä tehdään yhteis­työtä myös lapsiasia­valtuutetun ja Itsenäisyyden juhlavuoden lasten­säätiön (Itla) kanssa” on lipsahtanut väärään kohtaan jo seuranta­kertomusta laadittaessa? Lapsiasia­valtuutetun arvion ja aiempien keskustelujen perusteella se kuuluisi kohtaan TP2. Lisäksi on syytä todeta, että tieto­pohjan riittävyys ja käytettävyys on kaikkia lapsia koskeva toimenpide.

Toimeenpano­suunnitelman valvonta

YK:n lapsen oikeuksien komitea on edellyttänyt lapsi­strategian toimeen­panon valvontaa, jatkuvaa arviointia ja säännöllistä päivittämistä. Lapsi­strategian komitea­mietinnön mukaan ”[k]unkin toimeenpano­suunnitelman laatiminen, toteuttaminen ja seuranta tulee kytkeä huolella valittuihin indikaattoreihin, joilla seurataan yhtäältä strategiassa tehtyjen linjausten ja toisaalta niitä hallitus­kausittain toteuttavien toimen­piteiden vaikuttavuutta. Toimeen­panon etenemistä tulee myös seurata säännöllisesti ja hallitus­kausittaisen toimeen­panon vaikuttavuudesta tulee tehdä selkoa”. Lapsi­strategian toimeenpano­suunnitelman seuranta ja arviointi on kuvattu lyhyesti toimeenpano­suunnitelman lopussa, mutta jää epäselväksi, millä indikaattoreilla seurantaa ja arviointia on tarkoitus tehdä.

Lopuksi lapsiasia­valtuutettu muistuttaa, että kansallisesta lapsi­strategiasta parlamentaarisesti laaditussa komitea­mietinnössä todettiin, että rakenteiden kehittämisessä on huomioitava muiden lapsen oikeuksia edistävien tahojen kuten lapsiasia­valtuutetun ja eduskunnan oikeus­asiamiehen tehtävät. Koska toimeenpano­suunnitelma myös lapsi­strategian rakenteiden osalta herättää kysymyksiä eikä käytettävissä ole lapsistrategia­ryhmän tehtävän osalta tarkempaa asiakirjaa, lapsiasia­valtuutettu esittää pohdittavaksi, olisiko tarkoituksen­mukaista laatia lapsistrategia­ryhmän tehtävästä erillinen asiakirja, joka tulisi eri tahoille lausuttavaksi.

Jyväskylässä 29.4.2024

Elina Pekkarinen, lapsiasia­valtuutettu

Katja Mettinen, ylitarkastaja

---